Hae sivustolta

Kuurupiilovaalit – kiitos tyhjästä informaatiosta!

Marja-Sisko Aalto

 

Kotiin tupsahti Kuopion ja Silinjärven seurakuntien yhteinen tiedotuslehti. Kiva juttu, näyttää olevan vaaliehdokkaat listoittain ja kuvan kanssa.

Lähempi tutustuminen tuotti pettymyksen. Listoilla on kummalliset, ympäripyöreät nimet, jotka eivät kerro yhtään mitään. Ainoina joukosta erottuvat tässä mielessä edukseen perussuomalaisten ehdokaslista ja Kokoomuslainen seurakuntaväki..

Mutta melkoinen akrobaatti, hermeneutti, astrologi ja ennustajaeukko pitää olla, jos tietää mitä eroa on seuraavilla listojen nimillä:

– Elävä seurakunta – Kotikirkko – lämmin lähiyhteisö – Seurakunnan sanomaan sitoutuneina – Kirkko kaikille – Kirkon rakentajat 2014 – Vastuunkantajat – Srk keskellämme – Elävää elämää – Kaikkien kirkko – Kristus-kalliolle rakentajat – Ihmisten kanssa elävä seurakunta – Yhdessä toimiva seurakunta – Yhteistyöryhmä – Kotikirkko

Nimen lisäksi ei ole yhtään sanaa siitä, mitä tavoitteita ryhmällä on. Kai se on niin, että jokainen on hyvän puolesta ja huonoa vastaan.

Mutta ketä palvelee tällainen kuurupiilo? Äärimmäisen vaikeaa innostua äänestämään, kun se täytyy arpapelillä tehdä. Voi monikin jättää äänestämättä, kun pelkää äänen menevän juuri väärään laitaan.

Tiedän, että on vaalikone ja järjestetään tilaisuuksia, joissa listojen taustoja selvitetään. Mutta eipä muissa vaaleissa tarvitse tällaista omaa aktiivisuutta voidakseen äänestää niin että tietää, mihin ääni meni.

Oudon yleispätevät ja mitäänsanomattomat listojen nimet johtavat siihen, ettei äänestysprosentti ainakaan nouse. Yhä pienempi sisäpiiri valitsee mieleisensä luottamushenkilöt. Ei kai se voi olla tavoite?

 

Edellinen artikkeli
Vanhoillislestadiolaisesta ehkäisyyn liittyvästä opista
Seuraava artikkeli
Miten kirkastaa tavoitteita seurakuntavaaleissa?

  1. Puolueet näyttävät vastanneet hieman paikkakunnasta riippuen vaihtelevasti tuohon pyyntöön mennä avoimesti omilla tunnuksilla vaaleihin, jos listalla on vain heidän jäseniään. Meillä täällä Helsingin Vuosaaressa demareilla ja kokoomuksella on selkeästi tunnistettavat listat. Tulkaa Kaikki liikkeellä on myös valtakunnallisesti selkeä vaaliohjelma ja helposti tunnistettavat listat. Useimmin näyttää olevan, että jonkin muun – esimerkiksi herätysliike taustan omaavaa listaa – on vaikeampi tunnistaa nimestä ja äänestäjä ei tiedä, että millaiselle kirkkonäkemykselle tukensa antaa.

    • Olen samaa mieltä että puoluetaustan perusteella kootusta listasta tulee näkyä mistä puolueesta on kyse.

      Arvelisin, että vain yhteen herätysliilkeeseen kuuluvien keskuudesta kootut listat ovat harvinaisia, eikä näin olle herätysliikkeiden nimen ilmaisu listan nimenä ole mielekästä. Seurakuntavaaaleissa seikka että ehdokas on ylipäätään tekemisissä jonkun herätysliikkeen kanssa eiole mikää ehdokkaan erityispiirre, kuten ei toisaalta sekään ettei osallistu mihinkään herätysliikeen toimitaan. Herätysliikeet kuuluvat kiinteästi kirkkoon, mutta ei niiden toimintaan ole pakko osallistua.

      Kuten mainitsit Tulkaa kaikki – liikeellä on selkeä valtakunnallinenohjelma. Listan niimi itsessään ei kuitenkaan kerro sisältöä, ellei ole tutustunut ohjelmaan. Vastaavan asian voitodeta Usko ja yhteys- verkostosta ja siihen liityneistä paikkakuntakohtaisista listoista.

      Kannattaa huomata että vaalit ovat paikkakuntakohtaisia. Seikka että Usko ja yhteys verkostoon kuuuluva lista on esimerkiksi Espoossa nimellä Yhdessä matkalla ja vastaavasti Vantaalla nimellä Sanasta elämää, ei haittaa ihmistä joka oikeasti omalla paikkakunnallaan seuraavat seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioita. Ne ketkä eivät seuraa tuskin paneutuvat myöskään valtakunnallisiin ohjelmiin.

      http://www.uskojayhteys.fi/

      http://tulkaakaikki.net/

    • Minusta sdp:n periaateohjelman punainen lanka on uskonnonvapaus. Pidän itse tämän perusprinsiipin vastaisena sitä, että puolue lähtee tekemään kirkkopoliittisia linjauksia yhdestä uskontokunnasta. Siitä syntyy vain ristiriitaa. En esim. itse kykene yhtymään sdp.n ohjelmaan jo sen alussa esitetyn perustella. Armosta ja kirkon tehvästä esitetään täysin vikaan vievä käsitys. Armo ei ole armollisuutta itselle. Eikä kyse ole armosta kovassa maailmassa. Luterilainen armon käsite on Jumalan armoa syntistä ihmistä kohtaan. Kirkon tehtävä on pitää esillä evankeliumia ilosanomaa syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen sovitustyön ansiosta ja tästä armosta meille annetaan iankaikkinen elämä. Minun on mahdotonta ajatella että voisin olla sellaisen ohjelman alla, jossa kirkon perusta nähdään toisin. SDP:n ohjelma korostaa tekemisen kautta itse hankittua ansiota.

      ”Yhteiskunnalle ei ole yhdentekevää millaista pelastusta sen kansalaisille tarjotaan ja millasita he etsivät.” Missähän on se, että pelastusta ei määrittele yhteiskunta vaan Raamattu ja kristillinen teologia syntisen vanhurkauttamisesta. Jotenkin sdp onnistuu tekemään tästä kaikesta vain maallisten määritelmien kokoelman. Tällä linjauksella on todella vaikea ajatella toimivansa evl kirkossa, jos katsoo sen perustan olevan iankaikkisen elämän toivossa, ei tämän ajan oruuden poistamisessa. Silläkin on yteiskunnallinen tehtävä, jota sopii toteuttaa puoluepolitiikassa. Vuosikymmeniä on 1900-luvun alusta ollut niitä, joille kristityn on ollut mahdollista toimia maallisessa yhteiskunnassa eri puoluiden jäsenenä, myös sdp:ssä, siis kokonaan toisinpäin käännettynä kuin mihin sdp:n ohjelma kehoittaa. Nykyinen sdp:n toiminta johtaa ihmisen siihen kysymykseen voiko olla sellaisen puolueen jäsen, joka ohjaa jäsentensä ja kannattajiensa uskonnollista vakaumusta sanelemalla niitä prinsiippejä ulkoa päin.

  3. Ville Jalovaara,

    Srk:n vapaaehtoistyöstä saamani käytännön kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin entisen kotikuntani paikallisen sdp:n vaaliohjelma ja myös silloiseen kirkkovaltuustoon läpimenneiden sdp:n ehdokkaiden toiminnassa ei ollut mitään moitittavaa.

  5. Sen perusteella mitä tänäkin syksynä on silmiin ja korviin osunut, puolueiden näkyvyydestä seurakuntavaalien listoilla taidetaan edelleen olla vahvasti kahta mieltä. Oma pohjani on selkeä: olen seurakuntani seurakuntalainen, ja sen ohella, oman itseni oleellisena rehellisenä osana, tunnustan väriä. Turussa, kuten kanssaseurakuntalainen Heikki Palmu ylempänä toteaa, suurin osa puolueista näkyy vaalilistoilla, osa omilla nimillään ja osa ”sinne päin”. Lista jolla itse olen, punavihreät, on ”sinne päin”, vasemmalle, muttei varsinainen puoluelista, koska vasemmistoliiton jäsenet ovat listalla vähemmistönä. Terv, Turun Tuomiokirkon katveesta, -Tom

  6. Vaalikoneen tuloksetkaan eivät kyllä paljon kertoneet… vaikea valita, kun ehdokkaista ei ole saatavilla juuri mitään tietoa. Pitää varmaan ryhtyä Face-kaveriksi ehdokkaan kanssa, että saa stalkata vähän?

    Joku melkoinen kuurupiilo oli minun tuloksissani ilmenneillä ehdokkailla meneillään… ei niistä oikein ottanut selvää.

  7. Marja-sisko hyvä. Eihän muissakaan vaaleissa toimi se, että vaalilistan nimen takana ei olisi ohjelmaa. On vaalilistan nimi sitten mikä hyvänsä kritisoimistasi nimistä, ei mielestäni ole liikaa vaadittu, että tutustuu mikä on vaalilistan ohjelma. Ei voi olla niin, että vain puolueen nimi olisi muka kirkkopoliittsen ohjelman selväksi tekevä. Itseasiassa asia on päin vastoin. Poliittisen puolueen taakse asettuu kaikkein suurin kirjo tavoitteista eikä puolue siksi sano yleensä yhtikäs mitään täsmällistä. Moni ei puoluepoliittinen lista kertoo paljon selvemmin mikä sen tavoite on. Toki listojen tulis kyetä kertomaan edes jotakin siitä miksi ko lista on omana listanaan olemassa. Ainakin oma Espoolainen yhdessä matkalla- ryhmämme kertoo sivuillaan ja esitteissään mikä meidän tavoitteemme on.

    • Leena Viilo,

      Marja-Sisko kertoi noita ryhmiä: Elävä seurakunta / Kirkko kaikille / Kotikirkko. + kymmenkunta muuta kaunista ajatusta. Pidätkö ryhmien nimiä informatiivisina? Tuskin niillä kaikilla on minkäänlaista ohjelmaa, netissä sen enempää kuin paperillakaan. Ohjelmana lienevät usein ehdokkaitten naamat. Mutta entä, jos ei sieltäkään tuttua ja turvallista löydä?

      Vaarana tällaisten seurakuntavaalien ryhmien kanssa on se sama, mikä minusta usein on koko seurakunnan ongelma. Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Kauniita ajatuksia. ”Olkaa kilttejä toisillenne!” Mutta jos kaikki konkretia puuttuu, on se yhtä tyhjän kanssa.

  10. Töölön seurakunta on suuri seurakunta, jossa suurin osa jäseniä ei voi tuntea ehdokkaita henkilökohtaisesti, joten eri listojen antamalla informaatiolla tulisi olla ratkaiseva merkitys ja siihen kohdistuu suuria odotuksia. Listojen nimet ”Tulevaisuus ja toivo”, ”Tulkaa kaikki” ja ”Yhdessä eteenpäin” kertovat yhtä vähän kuin minkään ryhmän kotisivutkaan. Yhden ehdokkaan tunnen, mutta minulla ei ole aavistustakaan hänen seurakuntaa koskevista näkemyksistään.

    Minusta puoluepolitiikka ei seurakuntavaaleissa ole oikea ryhmittymisperusta, siitä jää vain se maku, että puolueet tahtovat päästä käsiksi seurakuntien rahoihin – huh! Oikeampi perusta olisivat vaikkapa eri herätysliikkeet ja muut kirkolliset suuntaukset.

    Tuntuu, että on tarkoituskin pitää homma niin pimeänä, että asiaan kuulumattomat eivät siihen sekaannu ja seurakunta pysyy taatun sisäpiirin klikin käsissä.

    Se niistä seurakuntavaaleista – koskaan ennekään en ole kyennyt missään helsinkiläisessä seurakunnassa saamaan asiasta mitään selvää – enkä äänestämään. Äänestämisen edellytyksiä ei ole nytkään!

« Vanhemmat kommentit Uudemmat kommentit »
Marja-Sisko Aalto
Marja-Sisko Aalto
Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä