Kotikaupunkini Lahti sai juuri erittäin arvokkaan ja ansaitun Euroopan vihreä pääkaupunki 2021 -tunnustuksen. Lahden tavoite on olla hiilineutraali 2025. Sillä on suuri merkitys, jos ja kun Lahti voi toimia kannustavana esikuvana ympäristäystävällisistä ratkaisuista.
(Huomautus: Tämä kirjoitus kuului aiemmin osana edellistä blogitekstiäni, joka koski Jeesuksen viinileilivertausta. Halusin kuitenkin tiivistää sitä. Siksi otin tämän teksti omaksi kokonaisuudekseen.)
_ _ _
Lahti voi näyttää suuntaa toivottavasti koko Euroopalle. Lahden kaupunki on tehnyt paljon ympäristön hyväksi. Siihen ovat haastaneet soraharjut ja niiden pohjavedet, suuret järvet ja metsät. Vesijärvisäätiö on auttanut Vesijärven puhdistamisessa entisestä likavesialtaasta takaisin puhtaaksi järveksi.
Lahti Energia lopetti kivihiilen polton 1.4.2019. Kujalan jäteaseman metaania voi tankata kahdesta tankkauspisteestä. Biokaasuautot ovat puhtaimpia. Itsekin olen ajanut biokaasulla yli kaksi vuotta. Silti Lahdella on vielä paljon tehtävää. Toivon, että esimerkiksi Lappeenrannan-Lahden yliopisto voisi kehittää kannattavaa teknologiaa hiilidioksidin ja muiden haitallisten kaasujen talteen ottamiseksi teollisuuden savukaasuista.
_ _ _
Ihmisen ylpeys ja itsekkyys uhkaavat elämän säilymistä. Jeesus sanoo: ”Uudeksi minä teen kaiken.” (Ilm 21:5). Kirkko on ottanut tavoitteeksi olla hiilineutraali 2030. Kyse on kohtuuttoman kulutuksen hillitsemisestä ja pyrkimyksestä turvata elinmahdollisuuksia eri lajeille – ihminen mukaan lukien.
Runsas vuosikymmen sitten Lahden seurakuntayhtymän työntekijät haastettiin ideakilpailuun ympäristön huomioon ottamiseksi. Minunkin ehdotukseni palkittiin pyöräilykypärällä. Ehdotin aurinkopaneeleja rakennusten katoille ja maalämmön käyttöönottoa sopivissa kohteissa. Kurssikeskus lämpiääkin nyt kallioon poratuista kaivoista otetulla lämmöllä – varmaankin ehdotuksestani riippumatta. Aurinkokeräimet ja -paneelit ovat halventuneet ja niitä kannattaisi asentaa toimistorakennusten, leirikeskusten ja kirkkojen katoille.
_ _ _
Voisiko yksi osa kristityn kilvoitusta olla rakastaa Jumalan luomaa luontoa ja elämää, sekä pyrkiä omassa kulutuksessa kohtuuteen? Joku varmasti kysyy, kuuluuko ympäristöajattelu lainkaan kristitylle? Minun mielestäni kuuluu. Jos kerran Jumala on luonut kaiken ja katsonut sen hyväksi, kuuluu myös kristityn rakastaa ja vaalia Jumalan luomaa maailmaa.
Professori Timo Veijola, opettajani yliopistossa, katsoi teollisen ajan vaativan vielä yhdennentoista käskyn – joka kuitenkin perustuu Raamatun kokonaisilmoitukseen: ”Toimi niin, että elämä voisi jatkua jälkeesikin.” Ihmisestä nousevien muutosvoimien edessä luonto on hauras ja katoava – mutta niin on ihminenkin osana luontoa. Kyse on siis viime kädessä myös ihmisen elämän suojelusta.
Kuuluu se, mutta siitä ei saa tulla kristityille ja kirkoille pääasiaa, eikö niin?
Meidän maailma ja tuntemamme avaruuskin ovat luomakunta. Meillä on tästä Jumalan silmissä paljon suurempi vastuu kuin mitä ymmärrämekään. Sitten ”maailma” , Babylon on synnin heikentämä ja runtelema ”alue”, jonne saatana on parasiittina saanut pääsyn lankeemuksemme tähden. Kuitenkin, itse luomakunta on edelleen kärsivänäkin Jumalan luomus ja siten olemukseltaan hyvä.
Ajattelen, attä on ehkä kreikkalaisen filosofian vaikutusta meidän kristillisyyden näkemykseemme, ettemme ymmärrä tätä vastuuta.
Kreikkalaisessa hengellisyydessähän yksinkertaistettuna on ylevä hengellinen, taivaallinen sfääri, jossa jumalat asuvat, ja sitten on tämä demiurgin luoma ”alempi maailma”, jossa me ihmiset kidumme pyrkien vapautumaan.
Tämän filosofian vaikutustahan saatta olla sellainen ajattelu myös kristittyjen keskuudessa, ettei tällä materiaalisella maailmalla ole niin väliä, mutta taivaalla on. Juutalaisen ajattelun mukaan kuitenkin sekä näkyvä materiaalinen, että näkymätön hengellinen todellisuus ovat ihmisen vastuualueita ja yhtä tärkeitä.
Olen lähetystyössä Sri Lankassa ja Nepalissa törmännyt samaan ilmiöön. Hyvätkään uskovat eivät välitä ympäristöstään mitään. Tämä ilmenee esim. niin, että kaikki roska heitetään surutta auton ikkunasta tien poskeen. Mitään vastuuta ei siis tunneta luomakunnasta. Tätä olen sitten opettanut muiden asioiden ohella.
Meillä Suomessa on aika siisti maa, mutta aivan liikaa muovipakkauksia, joissa on vaikkapa yksi pieni leivos tms. Parantamisen varaa on siis täälläkin.
Kiitos Antti osuvista pohdinnoista ja myös Sri Lankan/Nepalin näkökulmista.,
Jeesus totesi seuraajistaan: ”Te olette maailman valo.” Vaikka lauseeseen sisältyy paljon muutakin, tuskin tuo valo mistään roskaläjästä parhaiten paistaa. Kyllä kristittyjen tulisi olla esimerkillisiä myös ympäristökysymyksissä henkilökohtaisella tasolla.
Toinen asia on sitten se, mihin tällä päästään kokonaisuuden kannalta. Jeesus kun puhui ”tämän maailman ruhtinaasta”, jonka aikanaan tulee murskaamaan.
Raamattu ei anna kovin kaksista kuvaa tämän maailman hallinnosta, tosin ei sitä optimistisuutta julista kyllä nykymediakaan tiedemiehiä lainaten tai sensaatiohakuisesti spekuloiden. Lopputulokseen viitataan kohtalaisen konkreettisesti Ilmestyskirjassa, jossa ennustetaan, että ”Kansat ovat vihan vallassa, mutta nyt on sinun vihasi hetki… On aika tuhota ne, jotka tuhoavat maata.”(Ilm11:18)
Kristitty voi hoitamalla oman tonttinsa ja kertomalla evankeliumia toteuttaa sen, mitä Raamattu Psalmeissa opettaa: ” Älkää luottako maan mahtaviin, älkää luottako yhteenkään ihmiseen — ei ihmisestä ole auttajaksi… Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala, onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.”(Ps146:3,5)
Elämässä voi noudattaa myös seuraavaa viisautta: EI NE SUURET TULOT, VAAN PIENET MENOT. In your life you can also follow wisdom: NOT BIG INCOME BUT LITTLE COSTS.
Ei kai se sen enempää kuulu, kuin kaikille muille. Lapsille toivoisi puhdasta luontoa, josta iloita vielä vanhanakin. Tästä ryhmästä löytyy kuitenkin ne, jotka eniten roskia heittelee. sen voi päätellä , kun ryhtyy keräämään tievarren roskia. Mukava harrastus muuten.
Kiitos kaikille kommenteista. Niistä sain sen yleisen kuvan, että ympäristöstä – Jumalan luomistyöstä – huolehtiminen on osa kristitynkin kutsumusta ja vastuuta. Soisin tämän ajatuksen laajenevan ja tulevan esiin myös käytännön teoissa.