Kutsu parannukseen!

Vastauksia Reijolle,

Reijo: ”Pidän asiattomana “julkaista” asemaani pienessä paikallisseurakunnassani. Olen vain yksi vanhimmista veljistä, vailla mandaattia luutia ketään ulos.”

Pidät asiattomana ”julkaista” tietoja asemastsi Pirkanmaan perinteisessä Helluntaiseurakunnassa. Miten puhut julkaisemisesta? Seurakunnallasihan on julkiset nettisivut, eikä siellä varoitettu, että saat näitä kyllä lukea, mutta älä kerro kenellekään varsinkaan eräästä seurakuntamme pomomiehestä, Reijosta.

Sanot, ettei mandaattiisi vanhimmistoveljenä kuulu luutia ketään ulos. Näinhän tietysti on Raamatun mukaan: ”ei herroina halliten, vaan olla laumalle esikuvana”.

Mutta miten on, hyvä veli, käytännössä? Tätä peräänkuulutin aikaisemmassa kommentissani kohdaltasi, koska koin, että pyrit asettamaan itsesi muitten yläpuolelle komentelemaan meitä sivullisiakin , jotka emme firmaasi kuulu. Jeesus sanoo, että yksi on Mestarinnne, te muut olette kaikki veljiä, ilman komentelumandaattia ja hallitusvaltaa.

Pirkanmaan perinteinen helluntaiseurakunta ilmoittaa nettisivuillaan: ”Seurakuntaa johtaa Jumalan Sanan mukaan asetettu vanhimmisto, mutta kaiken pää on itse Jeesus, Kristus. Mitään muuta ylintä organisaatiota ei seurakunnan yläpuolella voi olla.”

Tämän mukaan seurakunnan yläpuolella on organisaatio uskovien ja ja Jeesuksen välillä, vaikka Raamattu opettaa, että ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä on ihminen, Kristus Jeesus (1 Tm 2:5).

Edelleen srk:n nettisivulta: ”Seurakunnassa ei hyväksytä Raamatun ilmoituksesta poikkeavaa ulkoa päin tulevaa keskusjohtoista katto-organisaatiota, eikä seurakunta liity uskonnolliseen yhdyskuntaan nimeltä Suomen Helluntaikirkko, kuitenkin seurakunta haluaa kuulua ja olla mukana Suomen Helluntaiherätyksen veljesyhteydessä.”

Seurakunnassasi ei siis hyväksytä ulkopuolista katto-organisaatiota, mutta pidetään välttämättömänä, että seurakunnan hallinnossa on oma katto-organisaatio!

Tähän liittyen kysynkin:
Onko itse asiassa mitään periaatteellista eroa sinun seurakuntasi ja esimerkiksi paavijohtoisen katolisen kirkon tai yleensä eri kirkkojen hallintojen, piispajohtoisuuden tai esimerkiksi kovasti pelkäämäsi Jehovan Todistajien katto-organisaation, Vartiotorniseuran välillä?

En nyt puhu yleisestä hallinnosta, yhteisten asioiden hoidosta, järjestyksen ym:den asioiden välttämättömistä hallinnoimisista. Puhun siitä näille organismeille annetusta vallan käyttöoikeudesta, joka käytännössä ylittää kaikissa näissä ”firmoissa” sen rajan, mistä Raamattu ja Jeesus puhuvat.

Näitä ei saa arvostella, niitä on toteltava, usein ne sekaantuvat oppikysymyksiin ja tulkintoihin ja määrittelevät rajat, hallitsevat todella herroina, vaikka Jeeus sanoi, että yksi on teidän Mestarinne ja te olette kaikki veljiä! Jo ensimmäinen käsky varoittaa: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia minun rinnallani (olkoot ne keitä hyvänsä, vaikka enkeli taivaasta!).

Nyt tietenkin voi vedota siihen, että jo toki kirjanoppineita, asioihin perehtyneitä, on toteltava. Siis tuo jokaiselle luvattu kotiopettaja, Pyhä Henki, Kristksen läsnäolo meissä, on sysättävä tarvittaissa syrjään! Siitäkin huolimatta, että Jeesus oikein riemuitsi Pyhässä Hengessä: Minä kiitän Sinua Isä, että ole salannut nämä ymmärtäväisiltä, viisailta ja kirjanoppineilta. Näin olet Isä, hyvksi nähnyt. (Tarkista sanatarkkuus Raamatustasi!)

Elikä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella Jeesukseen uskovalla on suora yhteys Jeesuksen kautta Isän valtaistuimelle, siinä ei muita välikäsiä tarvita! Keskustelu, keskinäinen neuvonpito ja yhteys pitäisi riittää näin tasa-arvoisten veljien kesken.

Jehovalaiset kutsuvat ylintä järjestönsä johtoa uskolliseksi orjaksi (Mt 24:45-51). Vertauksessa Jeesus ei puhu kahdesta eri palvelijasta, orjasta, uskollisesta ja pahasta, vaan yhdestä ja samasta, jolle nämä molemmat mahdollisuudet ovat avoinna! Aluksi menee hyvin, mutta sitten vallankäyttö lisääntyy sitä mukaa, kuin Herran tulo viipyy.

Tämä merkitsee sitä, että aina pitää olla mahdollisuus potkia sellainen orja pellolle, joka ei pysy uskollisena, vaan alkaa hallita jopa väkivallalla tarvittaessa muita uskovia! Näinhän on monissa kopuloissa käynyt, pienissä ja suurissa,olipa sitten kirkkokunta suurine hallintosysteemeineen tai pieni uskovien yhteisö, kaikkialla piällysmiehiä pakkaa löytyä!

Jatkan myöhemmin vastauksiani, jos sopii?

Vastauksia Reijolle (2),

Reijo: ”Luen kahta käännöstä säännöllisesti, KJV ja ital. Diodati 1611. ”

Rauli jo vastasi tuota KJV-käännöstä koskien tärkeitä tieteellisiä näkökulmia valottaen.

Reijo, oletko varmistanut, ettei vain tuo italialainen, katoliseen kirkkoon kuuluvan käännös, Diodat 1611, ole myöskin katolisen kirkon hyväksymä ja sen ”hapattama” käännös? Muuten sen vakuuttavuus on ihan samaa, kuin KJV:n käännös (jota toki itse kovasti arvostan!).

Reijo: ”On todella ihmiselle käsittämätöntä, että voi syntyä jo tässä ajassa taivaaseen. Lk. 17:21, “eikä voida sanoa: ‘Katso, täällä se on’, tahi: ‘Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”. Jumalan Valtakunta on sisällisesti uudestisyntyneissä.”

Vieläkö, Reijo, olet menossa taivaaseen. Minun Herrani, Jeesus ja Hänen valtakuntansa on tulossa tänne maan päälle!

Sanoiko siis Jeeus, vastatessaan fariseuksille, että Jumalan valtakunta on ”sisällisesti heissä”. ”Raamattu kansalle” kääntää jan niin myös ”Uuden maailman” käännös: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne”.
Jeesus viittasi näin itseensä. Hänessä Jumalan valtakunta lähestyy nyt – ei vielä niin näkyvällä tavalla, että jumalttomatkin sen näkisivät, toisin sanoen Jumalan valtakunta oli jo Hänessä läsnä ja se näkyi ja tuli ilmi ”Jumalan sormena”, kun Hän ajoi ulos riivaajia (Lk 11:20). Jumalan valtakunta vaikuttaa kyllä myös sisäisesti uskovassa, Jeesuksen omassa. Silti hän ei voi kuuluttaa kaikille: Täällä se on (Lk 17:21)! Siellä ovat myös korpit haaskalla, vanhan ihmisen kimpussa ja perkelekin kiertää ympäri kuin kiljuva jalopeura. Nämä seuralaiset kyllä näkyvät jumalattomillekin!

Reijo: ”Westcott ja Hort. Voit tutustua heidän aikaansaannoksiinsa vain kirjoittamalla nuo nimet hakuun. Heidän “alkuperäinen” kreikankielinen UT, muunmuassa, on perusta kaikelle opetukselle, missä “eis metanoia” sysätään syrjään.”

Enpä tiennytkään, että Westcott ja Hort, ovat olleet noin vaikutusvaltaisia herroja. Käsitinkö oikein, että he ovat olleet pääasiallisesti vastuussa, että parannus-sana ”eis metanoian” (se muuten kirjoitetaan kreikaksi näin) sysätään jopa Raamatun käännöksistäkin syrjään?

Minä olen sitä mieltä, että uudestisyntyminen ihmisessä on aina Jumalan oma työ, joka voidaan nähdä Taivaan vastauksena ihmisen aitoon parannuksen tekoon. Muta parannuksen tekokin on Jumalan työtä. Täällä ei edes kukaan etsi Jumalaa, kaikki ovat poikenneet pois! Vasta, kun Jumala lähestyy, tulee valtakunnassaan lähelle, ihminen herää ja voi tehdä parannuksen, jos haluaa. Mutta parannus ei ole itsensä parantamista eikä korjailemista. Tätähän ihmiset yleensä ensisijaisesti yrittävät, että kelpaisivat Jumalalle. Parannus on kertakaikkista kääntymistä Jumalan puoleen tunnustamalla, että olet oikeassa suhteeni. Olen niin läpikotaisin pilalle mennyt, että tuomiosi jo Nooan aikoina oli oikea: ”Minä olen päättänyt hukuttaa ihmisen maan päältä, sillä he ovat turmelleet maan. Sustun siis vanhurskaan tuomiosi alle! Siitä merkkinä ja eleenä, annan kastaa, hukuttaa, itseni. Tiedän kyllä, että tämä kastevesi ei pese eikä puhdista synnistä, mutta se on minun pyyntöni, että antaisit minulle ”hyvän omantunnon” Olet sen luvanut, jos uskon lahjaasi. Olet antanut Poikasi, että jos uskon Häneen ja pysyn Hänessä, Sinä vastaat pyyntööni, annat synnit anteeksi ja uuden elämän muitten pyhitettyjen joukossa!

Tässä ajattelussa on ainoa motiivi kasteelle menoon. Antaa Jumalan hukuttaa vanhan ihmisensä ja pyytää Jumalalta uutta. Ei Paavali niin tyhmä ollut, että kun hänelle sanottiin: ”anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!”(Apt 22:16), että kun käyt kasteella, niin synnit lähtee. Siellä toinen, lain mukaa hurskas, siis lain tietä tiensä päähän kulkenut toinen yrittäjä, Ananias, neuvoi tai vinkkasi Paavalille: Olet nyt koettanut itse lain tiellä, ja pitkällekin olet siinä tosiaan päässyt, mutta syntisyys ei vaan ole lähtenyt. Mitä, jos antaisit vaihteeksi Jumalan Pojan, Jeesuksen, jonka tiellä kohtasit, sen tehdä puolestasi. Paavali noudatti kehotusta. Paljon joutui Paavali tämän ratkaisun jälkeen kärsimään, virumaan vankilassa, saamaan selkäänsä jne.. Tulipa sitten kuitenkin se päivä, jonka jälkeen polvistuttuaan mestauspölkyn ääreen hän saattoi sanoa: Olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt ja voiton saavuttanut. Tuolla rajan takana killuu lopullinen vanhurskauden seppele! Naulakossa näkyy kirjoitus: Tämä on Paavalin seppele, armosta lahjoitettu!

Tässäpä tuli pääpiirteissään kirjoitetuksi Reinon omakin kasteteologia. Ei taida kenenkään vanha ihminen ihastua tällaisesta uskon tiestä. Mulla ei ole kylläkään tämän ”ihanampaa” uskon kilvoitusta uskottu julistettavaksi.

Tovotan sinulleki, Reijo, tätä samaa armoa! Joka voittaa, on tämän perivä!

Ehdit tuossa välissä, Reijo, tuon viestisi kanssa. Minä tappelin tuon kasteteologian ym. kanssa ja lykkäsin tämän uuden kommentin!

No uskoisin, että tynnyri pitää, jos on riittävästi tuota vettä ensin turvottamaan.

Ja mehän muistamme, ettei Jumalan valtakunta taida olla sanoissa, vaan voimassa! Ja sitähän riittää, jos tiellä pysymme!

Reijo,

Et ole vastannut ja kenties et haluakaan vastata kommentteihini. siksi varmistaa vielä, että kunnioitan sinua blogisi ”päätoimttajana”, jolla on oikeus hallita kommentteja, joko poistaa tai kieltää. Uuden kommentin lähettämisen jälkeen huomasin vasta lähettämäsi kommentin, että olit jatkoa jarruttelemassa! En siis siinä vaiheessa voinut tehdä mitään muuta kuin todeta, että kommentti on vastoin toivomustasi jo siellä!

Mielestäni on hyvin tärkeää, että kunnioitamme toisiamme, kun Jumalan lapsia olemme, siinäkin tapauksessa, että olemme eri mieltä, tai naapurimme on eksynyt¨tai mielestämme harhaoppinen ja kartettava. Meidän tulee muistaa, että hänetkin Herra Jeesus on kalliilla verellään lunastanut ja pitkämielisesti odottaa, jospa tuo kääntyisi jossain vaiheessa takaisin kaidalle tielle. Jos teemme lopullisen arvion toisesta, tuomitsemme hänet. Sitä ei saa tehdä. Tiedämme esimerkiksi Paavalin sanan (Rm 2): Et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä. Sillä sinä, joka tuomitset, tai siivoat elämästäsi ja ympäristöstäsi armottomasti toisen pellolle, teet samoja tekoja! Uskomme tulee vaikuttaa rakkautena (Gal), emme muuten toimi, niinkuin Jeesus, joka osoitti rakkautta loppuun asti Juudaksellekin, pesemällä hänen likaiset varpaansa lähtiäisiksi, odottaen koko ajan, jospa tämä kääntyisi. Juudas ei ollut edeltä määrätty kavallukseen, jonkin se täytyi tehdä, jotta Kirjoitukset täyttyisivät. Siksi Jeesus meni samanlaisten, turmeltuneiden, syntisten tykö, ei lukeakseen lakia ja määräämään, että heidän tuli tehdä parrrrannus (vähintäin 4-10:llä ärrällä!), vaan vetoamalla rakkaudella heihin, että he itse kääntyisivät! Tässä on huomattava ero!

Siksi pidän erittäin pahana sinun suorastaan sydämetöntä asennettasi Rauliin nähden sen vuoksi, että hän on Jehovan todistaja. Minun Herrani on kuollut myös jokaisen jehovalaisen puolesta. Itsekin vielä paljon vanhempana kuin sinä, Reijo, joudun vielä vanhana ukkona, vuosikymmeniä kilvoitelleena kristittynä ja Hengellä täyttyneenä, joka päivä arvioimaan monia asioita uudelleen, muuttamaan mieltäni ja tekemään parannusta. Enkö tätä samaa soisi myös veljelleni Raulille. Ei hän toki vielä ole tiensä päässä! Häntä pidän monin verroin parempana ihmisenä ja kristittynä, hänen sanan tuntemuksensakin on hyvin korkeaa luokkaa!

Reijo: ”En usko, että olet lukenut muuta kuin Gulinia ja sen lopputulemat eivät pitäisi kirvoittaa minkäänlaisiin asiantuntijalausuntoihin.”

Mistä ihmeestä olet tuollaisia ”tiedon” ilmauksia minusta saanut. Tulepa tarkistamaan asia kotoani!

Tuossa työhuoneeni seinillä on kymmeniä laajojakin teoksia, yli 10 hyllymetriä teologista kirjallisuutta. Siinä on tieteellisiä teoksia, eri kielisiä, selitysteoksia, Raamattu-laitoksia, eri käännöksiä hepreasta, arameasta, kreikasta, arabiasta, eurooppalaisista kielistä puhumattakaan. Muista huoneista ja kellarista löytyy lisää. Päivittäisessä käytössäni oleva kotikirjastoni on suhteellisen laaja, on siis vaatimattomastikin sanottuna muutama tuhat nidettä.

Joukossa on myös muutamia kuriositeettejakin, joita ei enää löydy välttämättä edes antiikkiliikkeistäkään, kuten esimerkiksi siteeraamani Gulinin teos, Markuksen evankeliumi. On siis tullut luettua muutama muukin kirja, joten kyllä riittäviin ”asiantumtijalausuntoihinkin” riittää ainesta.

Arvostan oppineisuutta. Gulin edustaa laajan oppineisuutensa ansiosta niitä Suomen piispoja j a raamattuoppineita, joilla on ollut havaittavissa hyvinkin laajat tiedot omista virheistään ja erityiskorostuksistaan huolimatta. He todella kykenivät ohjaamaan alaisiaan papistoa ja kykenivät tunnistamaan tutkittavansa puutteelliset tiedon alueet hyvinkin selkeästi ja nopeasti ja vakuuttavasti. On sanottava suoraan, että nykyinen, esimerkiksi luterilaisen kirkon piispakunta laidasta laitaan näyttävät olevan, sanoisinko keveämpää kaliiberia, valitettavasti.

Niin, Velejni, Reijo. Tule sieltä korkeuksista, hengen ulottuvuuksista tänne meidän muiden mökkiläisten tasolle. Meidän hengen tuntemuksemme ei saa jäädä sillen tasolle, joka koirat tunnistaa jo ja vain karvoistaan!