-Teologeja kiinnostavat muotomenot enemmän kuin evankeliumi. Kirkkokäsikirja on tärkeämpi kuin spontaani Pyhän Hengen johdatus.
-Eikö Jumala voi toimia käsikirjan kaavan kautta?
-Tottakai Jumala voi toimia jopa kirkkokäsikirjan kautta, koskapa Hän toimii aasinkin kautta. Mutta, mutta, luterilaiset hirttäytyvät kirkkokäsikirjaansa niin, etteivät voi toimia ilman sitä. Siitäpä teidän nurkkakuntainen lahkonne on syntynyt eikä voi toimia muitten lahkojen kanssa. Herran kansa ei moisia käsikirjoja tarvitse, vaan Kristus on antanut vapauden.
Tällainen keskustelu käytiin erään blogin kommenttiosiossa. Millaisia väitteitä tähän siis sisältyykään? Ainakin seuraavat:
-Pyhä Henki toimii vain spontaanisti, ei käsikirjan kaavan kautta.
-Todellinen Herran kansa ei tarvitse kirkkokäsikirjoja.
-Käsikirja vs. Pyhä Henki.
-Luterilainen kirkko on lahko, koska käyttää kirkkokäsikirjaa.
Tämä on ennekin nähty. Ensin oli väkevä Apostolien aika, sitten oli 2000 vuotta vähän hiljaisempaa, kunnes alkoi Tuppulan herätys. On siinä Pyhällä Hengellä ollut pitkä tauko . Latauslaitteessako lienee ollut tämän ajan?
Onneksi asiat eivät ole menneet tällä tavalla. Pyhä Henki on kutsunut ja koonnut ihmisiä Jumalan valtakuntaan aina ja kaikkialla. Ja minkä kautta? Liturgisen jumalanpalveluksen! Ei tämä toki ole ainoa reitti. Pyhä Henki on siellä, missä Kristusta puhtaasti julistetaan ja Raamattua oikein opetetaan. Mutta jo Kristus itse toimi liturgian kautta. Kaikki synoptiset evankeliumit kertovat Jeesuksen vieneen ilosanomaa Jumalan valtakunnasta saarnaamalla synagogissa. Ei Jeesus siellä mitään karismaattisia herätyskokouksia pitänyt! Hän opetti pyhiä kirjoituksia hetkipalveluksissa (päivittäisissä rukoushetkissä) ja synagogajumalanpalveluksissa. Kyllä, Jeesus paransi myös ihmisten taudit ja vaivat. Mutta hänen kerrotaan myös saarnanneen synagogissa. Ja saarnaaminen tapahtui kyllä osana synagogan liturgista elämää.
Myös meidän käsikirjamme jumalanpalvelus periytyy synagogajumalanpalveluksesta. Herran ehtoollista ei tietenkään synagogassa vietetty, mutta pääsiäisen liturgiseen elämään ehtoollisen asettaminen nivoutuu. Monet liturgian osat ovat suoraan Raamatusta johdettuja. Kunnia, Herra armahda, Pyhä, Jumalan Karitsa, Herran rauha (mitä ylösnoussut Kristus oppilailleen toivottikaan!) ja tietysti Isä meidän-rukous ja Herran siunaus. Ehtoollinen toimitetaan Raamatun sanoja käyttäen – se tekee leivästä ja viinistä Kristuksen ruumiin ja veren. Synnintunnustus ja synninpäästö voidaan tehdä käyttämällä Raamatusta suoraan otettuja tekstejä. Ja tietysti Psalmi laulettuna tai luettuna ja kaikkiaan kolme lukukappaletta Raamatusta. Ja saarna, jossa näitä tekstejä selitetään – niin Jeesuskin teki! Eikö Pyhä Henki näihin muka sitoudu? Olisi Pyhän Hengen pilkkaamista väittää, ettei Hän sitoudu Jumalan omiin sanoihin!
Väitänkö, ettei Pyhä Henki sitten toimi spontaaneissa tilanteissa? En tietenkään! Lupasihan Jeesus itse, että kun vainotut kristityt joutuvat oikeuden eteen, nämä saavat kyllä oikeat sanat puhuttavakseen. Mutta miksi Pyhä Henki pitäisi rajata vain spontaaniksi ex tempore -hengeksi? Kun seisoin oman tyttäreni arkun äärellä, en todellakaan kaivannut mitään spontaania Hengen johdatusta, vaan vuosisatoja ihmisiä puhutelleen, koetellun hautajaiskaavan. Sain liittyä Jumalan omiin sanoihin ja niiden kanssa saattaa tyttäreni odottamaan ylösnousemuksen aamua. Eikö Pyhä Henki ollut tuossa läsnä? Ja kun olen poikani saanut liittää Jumalan kansaan pyhässä kasteessa, olen tehnyt sen lukemalla Jumalan lupauksia Raamatusta ja selittämällä niitä koolla olleelle seurakunnalle. Myös itse kastekäsky (ja siihen liittyvä rukous) on suoraan Raamatusta ja kasteen jälkeiset toivotukset myös. Kenellä on pokkaa väittää, ettei Pyhä Henki tässä hetkessä toimi – Pyhä Henki, jonka tehtävänä on kutsua ihmisiä Jeesuksen luo!
No pitäisikö rukouksen olla spontaania? Estävätkö valmiit rukoukset Hengen toiminnan? Väitän, että vuosisatoja kristikunnassa vaalitut klassiset rukoukset ovat itsessään niin Pyhän Hengen läpitunkemia, että ne hakkaavat spontaanit rukoukset mennen tullen. Vai mitä on sanottava esimerkiksi seuraavasta Johannes Gerhardin rukouksesta:
”Laupias Jeesus, minä tunnen sydämellisen armahtavaisuutesi ja rakkautesi hehkun (Luuk. 1:78): näyttää siltä, että rakastat minua enemmän kuin itseäsi, kun annat itsesi alttiiksi puolestani. Mitä sinulla, täysin viattomalla on tekemistä kuoleman ajatuksenkaan kanssa? Mitä sinulla, ihmislapsista ihanimmalla, kasvoihin sylkemisen kanssa? Mitä sinulla, kaikkein vanhurskaimmalla, ruoskimisen ja kahleiden kanssa? Minulle kaikki tuo olisi kuulunut, mutta sanomattomassa rakkaudessasi sinä astut alas tämän maailman vankilaan, otat päällesi minun orjanpukuni ja alttiisti kannat minun rangaistukseni. Minut olisi kuulunut syntieni tähden tuomita polttavan helvetin sammumattomiin liekkeihin, mutta sinä ristin alttarilla rakkauden tulesta hehkuen vapautat minut niistä. Minut olisi kuulunut syntieni tähden sysätä kauas taivaallisen Isän kasvojen edestä, mutta sinä joudut minun tähteni valittamaan, että taivaallinen Isä on sinut hylännyt. Minun kuului joutua ikuisesti Perkeleen ja hänen enkeliensä kidutettavaksi, mutta sinä annat suunnattomasta rakkaudesta itsesi Saatanan palvelijoiden runneltavaksi ja ristiin naulittavaksi.
Yhtä paljon kuin huomaan sinun kärsimyksesi välineitä, yhtä paljon näen myös todisteita sinun minuun kohdistuvasta rakkaudestasi. Ovathan minun syntini nuo kahleet, ruoskaniskut ja nuo piikit, jotka sinuun sattuivat. Rakkautesi ei tyytynyt siihen, että omaksuit meidän lihamme, vielä selvemmin tahdoit vahvistaa sen katkeralla sielusi ja ruumiisi kärsimyksellä. Mikä minä olen, ylhäinen Herrani, että tottelemattoman orjan vuoksi tahdoit niin monta vuotta olla orjana? Mikä minä olen, ihana Ylkä, ettet kuolemastakaan kieltäydy minun, törkeän synnin orjan ja Perkeleen porton tähden? Mikä minä olen, laupias Luoja, ettet minun, viheliäisen luotusi tähden kavahda ristin piinapuutakaan? Rakastettava Ylkäni, olen sinulle ihanalle liljalle, haavoittava ja pistävä oas. Minä panen kannettavaksesi kovan ja karkean kuorman, joka painaa sinua niin raskaasti, että veripisarat vuotavat yltyleensä ruumiistasi.”
En ole yhdessäkään karismaattisessa kokouksessa kuullut näin puhuttelevaa spontaania rukousta.
Pidän valmiiden rukousten käyttämistä jumalanpalveluksessa perusteltuna myös siksi, että emme me mene kirkkoon seuraamaan papin showta, vaan kuulemaan Kristusta. Mitä enemmän astian makua, sitä heikommin kuuluu Kristuksen ääni. Ja mitä me esimerkiksi valmiissa esirukouksessa pyydämme? Sielumme pelastusta, Jumalan valtakunnan leviämistä yli koko maanpiirin, varjelusta Perkeleen juonilta, Pyhän Hengen synnyttämää elämää sanan ja sakramenttien kautta… Ajattele, mitä kaikkea pyydämmekään – nämä eivät ole mitään pieniä pyyntöjä!
On myös niin, että rukouksemme kieli kertoo aika paljon siitä, miten pyhänä Jumalaa pidämme. TT Hannu Kilpeläinen sen osuvasti sanoi erään blogin keskustelussa:
”Jotkut hellarisaarnaajat ja ns. karismaattiset luterilaiset puhuttelevat Jumalaa seurakuntajumalanpalvelusta johtaessaan termillä “sä”, “sää”, “sun tahtos”… vähän kunnioitusta peräänkuuluttaisin.
Peruskysymys taitaa olla se, että jokaikinen uskoontullut maallikko tietää yhtävertaisesti tai paremminkin, miten Kristuksen ruumista johdetaan. Hehän ovat sinut Jumalan kaa. Ovatko?”
Sepä se.Pyhä Henki on Pyhä Henki. Hän tahtoo johdattaa meidät sisälle pyhyyksiin – pitämään Jumalaa pyhänä. Hän on arvokas Henki. Siksi hän sitoutuu arvokkuuteen. Mutta arvokkuus on eri asia kuin pönöttäminen. Sieltä Pyhä Henkikin karkaa missä pönötetään 🙂
Kimmo
Ilmestyskirjan kuvauksen mukaan uudessa Jerusalemissa ei ole edes lainkaan temppeliä, jossa liturgiaa ja messua voisi harjoittaa ”kirkkokäsikirjan” mukaan.
Eipä uudessa Jerusalemissa uskontoa tarvitakaan. ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin.”
http://www.sti.fi/luennot/files/em250111.pdf
http://concordia.fi/second/2012/03/30/karitsa-ja-seurakunta-nakymia-ilmestyskirjaan/
Asioilla on taipumus järjestäytyä. Jeesus on lähettänyt pyhän Hengen ja Hänen kauttansa opastusta ja järjestystä oli jo alusta alkaen luvassa. Jos kirjoitetaan ylös mitä ja missä järjestyksessä esimerkiksi kokouksessa edetään, se lliennee lillukanvarsi.
Kun itse johdan kokousta laitan asiat ja mahdolliset yleiset laulut paperille, samoinkuin tulevat tilaisuuden viikon kahden kaarella on painetussa muodossa, ja siitä luettavissa. Esirukousaiheet tulevat puoliksi kirjallisena ja noin puolet ilmaistaan sanallisesti ja sitten niiden puolesta rukoillaan yhteisesti.
Kuoron johtaja valitsee lauluja kuorolle ja ne ovat ennakolta päätettyjä ja tilanteisiin sopivia.
Vanhimmistossamme on kaksi eläkkeellä olevaa saarnaajaa, jotka eivät lapusta kokousmenoa katsoa. 3-40 vuoden kokemus kokousten pidossa on syövyttänyt asiat mieliin ja sitten totutusta joustetaan tarpeen mukaan.
Eli liturgia on teilläkin!
Kimmo,
Tiedämme, että helluntalaisten kokousmenoissa ei ole ”liturgiaa” siinä sisältömerkityksessä kuin esim evlut ja itä-länsi katolisilla on.
Tarkoitukseni ei ole käsitellä asiaa kielitieteen kannalta.
Käsittääkseni sinäkin näet, että turhat hörhöt haittaavat itse asiaa. Joskus niitä ”tarvitaan” koska Itse Asia puuttuu.
Alkuseurakunta ei missään osoittanut tuonneensa liturgioita juutalaisuudesta. Niitä sitten kehiteltiin heti piispa-opin edistyessä.
Muunmuassa 1. Kor. 14 luku mielestäni ohjeistaa asiat, jotka kokouksia rakentavat ja antavat ravintoa uskoville ja sanoman uskomattomille.
Minun seurakunnassani kokouksissa on nämä Paavalin ja muissa kirjeissä esiintyvät ohjeet ja esimerkit linjana. En koe, että harjoittaisimme mitään viihdyttävää tai loisimme katoavaa juhlallisuutta kuultavalla tai nähtävällä tavalla, vaikka pelkistystäkään emme pidä tavoitteena.
Reijo, käsityksesi liturgianhistoriasta on yksiselitteisesti epähistoriallinen ja totuudenvastainen.
Katsohan Reijo tämä ”hörhöily” ja kerro, puuttuiko siitä asia!
https://m.youtube.com/watch?v=9AIQGPjtC-c
”Alkuseurakunta ei missään osoittanut tuonneensa liturgioita juutalaisuudesta.” Psalmit ovat liturgiaa. Opetuslapset lauloivat kiitosvirren lähtiessään ehtoolliselta Öljymäelle. Jeesus lausui psalmia 22 ristillä. Paavali ja Silas lauloivat vankilassa. Kolossalaiskirjeessä on kehotus: ”Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.”
Oikein Martti. Ja pyhien kirjoitusten lukeminen ja selittäminen on myös tärkeä osa synagogajumalanpalvelusta. Tätä apostolit jatkoivat.
Vielä kerran:
Liturgiaa on runsaasti hörhöistä ja vähemmän hörhöistä. Tämä ilmeisesti edustaa sitä mikä olisi sitä oikeaa, mielestäsi? Olisi ollut hyvä, että olisit laittanut tämän clipin standardista heti alkuun.
Nyt asettelet asian niin, että olen koko ajan ollut tämän youtube-otoksesi kimpussa. Kyllä tämä on
l u t e r i l a i s u u t t a kauneimmillaan. Tämä myöskin osoittaa, että pappiskoulutusta ja -lupausta tarvitaan
Toisaalta kaikessa ihanuudessaankaan tämä ei ole todistus siitä, että uskovat olisivat tuonneet synagoogasta sen liturgioita omaan käyttöönsä. Kuten jo pariin kertaan olen toistanut, että esimerkiksi me PPHSRK:ssa olemme alkuseurakunnan jatkumo, mitä Uuden Testamentin ohjeistuksiin kokouskäytännöissä tulee.
Kimmo, Ville ja Martti:
Annetaan olla tämä juttu!
Eipä tietenkään todista – sinun mielestäsi. Tyhjästäkö se liturgia sitten syntyi?
Samaa mieltä – annetaan olla.
Kimmo ja Martti:
”Kimmo, Tiedämme, että helluntalaisten kokousmenoissa ei ole “liturgiaa” siinä sisältömerkityksessä kuin esim evlut ja itä-länsi katolisilla on. Tarkoitukseni ei ole käsitellä asiaa kielitieteen kannalta. Käsittääkseni sinäkin näet, että turhat hörhöt haittaavat itse asiaa. Joskus niitä “tarvitaan” koska Itse Asia puuttuu.
Alkuseurakunta ei missään osoittanut tuonneensa liturgioita juutalaisuudesta. Niitä sitten kehiteltiin heti piispa-opin edistyessä.”
Ilmeisesti tämä ei saavuta teitä. Tiedän, mitä liturgia sanan merkitsee, kielitieteellisesti. Yritin tällä varmistaa, etette lähde sanalla, eli lillukanvarrella, leikittelemään. Mutta ei auttanut!
Kun puhutaan liturgioista ja sen merkityssisällöstä tänäään, kysymys ei ole psalmien laulamisesta esimerkiksi vankilassa Filippissä tai kun me kokouksissamme laulamme psalmeja. En myöskään päässyt ymmärtämään, että Kimmo olisi tätä tarkoittanut, kun hän sanoi tietävänsä, että synagogista erotetut uskovaiset kristityt olisivat tuonneet sen liturgiat mukanaan.
Koska kukaan, eikä missään ole sitä sanonut, niin älä sinäkään sellaista tietoa levitä.
Alkuseurakunta lauloi Pyhästä Hengestä syntyneitä lauluja, kuten psalmeja, juuri niinkuin mekin PPHSRK:ssa teemme. Alkuseurakunta teki ja me teemme niin Pyhän Hengen vaikuttamassa järjestyksessä.
Tulee tästä ihan mieleen Touhulan tarinoista Juupas ja Eipäs Possula 😀
On totta, että kirkollinen sanasto saa puhekielessä uusia merkityksia. Puhutaan poliittisesta liturgiasta ja tyhjänpäiväisistä litanioista. Kirkkokäsikirjan yhteydessä sanat merkitsevät kuitenkin sitä, mitä ne alunperin ja oikeastaan tarkoittavat. Litaniastakin on tyhjänpäiväisyys kaukana.
Jälleen Martin kanssa samaa mieltä!
Ilmestyskirja 21:22-23 kertoo Herran Jumalan olevan temppeli eikä ihmisten tekemää temppeliä ole olemassa. Jeesus jo ilmoitti hävittävänsä temppelin ja rakensi uuden kolmessa päivässä sekä avasi meille kaikille tien kaikkein pyhimpään Karitsan uhrin ja veren kautta.
Ketkä estävät meitä kaikkein pyhimpään menemästä ja ovat rakentaneet ammatillisia etuoikeuksia, joita Jeesus kumosi?? Olisiko jopa kirkkokäsikirja yksi keino estää maallikoilta kaikkeen pyhimpään pääsemistä?
Höpö höpö Risto. Luitko nuo laittamani linkit Ilmestyskirjaan liittyen? Jumalanpalvelus on paikka, jossa taivas tulee maan päälle ja pääsemme kaikkein pyhimpään. Ihan kaikki. Ei ole mitään ammatillisia erioikeuksia kenelläkään. Älä viitsi esittää maallikkokompkeksia, http://blogiarkisto.kotimaa.fi/43d0638bc06d/blogit/vanhat/article/?bid=187&id=32317
Kimmo.
Miten tuo alttarin ja saarnastuolin käyttö, sakramentit ym. ovat vapaita papin ”höpötyksestä” seurakuntalaiselle käytettäväksi ja toimittavaksi? Kimmo olet minuun nähden etuoikeutettu ammattisi puolesta. Kenet Jeesus etuoikeutti? Tuntui opettavan lähinnä, että keneltä etuoikeudet otetaan pois!
Jos ei synny hedelmää eli uskovia seurakuntaan, niin hakataanko se pois? Annetaanko viljelmä jollekin muulle, joka ei estä ihmisiä pääsemästä sisälle Jumalan valtakuntaan ja uskoon ja opetuslapseuteen sekä edelleen Jeesuksen opetuksen opettamiseen.
Jeesus itse asetti apostolinsa hoitamaan sananjulistamisen ja sakramenttien hoitamisen virkaa, pastorin virkaa. Tästä esim. Efesolaiskirjeessä. Ei kaikkia ole asetettu tähän tehtävään – Jeesuskin antoi kaste- ja lähetyskäskyn nimenomaan *apostoleille*. Pastorin virka on jatkumoa tälle.
Ei ole ketään etuoikeutettua, usko nyt. Ei papiksi vihkiminen tuo mitään etuoikeutettua asemaa suhteessa Jumalaan. Piispa Huotari minut papiksi vihkiessään sanoi, ettei pastori saa suhteessa Jumalaan mitään sen enempää kuin on jo kasteessa saanut. Pastori vain on kutsuttu julkisesti hoitamaan sananpalvelijan ja sakramenttien virkaa – jotta jokainen, myös pastori itse, pääsee sisälle kaikkeinpyhimpään!
Lainaus tuosta blogista, johon viittasin:
”Kirkolla on kyllä edessään ajat, jolloin työntekijät eivät enää tee kaikkea palkkatyönä ja tuota palveluja valmiiksi tarjoiltuna. Palvelutehtäviä tulee olemaan tarjolla yllin kyllin. Mutta antaa pastoreiden olla pastoreita ja maallikoiden maallikoita, niin Kristuksen ruumis rakentuu yhdessä.”
Edellä viittasin erityisesti Jeesuksen opetuksiin Matteus 21 luvussa.
Jeesus antoi omilleen lähetyskäskyn, kun oli aiemmin opettanut heitä mm. harjoitusmatkoilla lähettäen kaksittain taloihin ja kyliin julistamaan evankeliumia juutalaisille.
Olemmeko me kehittyneet Jeesuksen seuraajina siten, että evankeliointi on elämäntapamme ja Jeesuksen opetuksen opettaminen edelleen sujuu meiltä hyvin?
Mistä kiikastaa, kun olemme oppipoikia tai oppityttöjä ja osaamisemme sekä rohkeutemme ottaa uskonaskeleita on heikkoa? Olemmeko me olleet harjoitusmatkoilla kaksittain julistamassa evankeliumia omassa maassamme?
Jeesus antoi omilleen myös Pyhän Hengen voiman noille harjoitusmatkoillekin ja käski parantaa sairaita.
Kirkkokäsikirja puhuu tästä vähän, mutta Jeesus opetti näin seuraajiaan. Hän opetti myös anomaan, etsimään ja kolkuttamaan Pyhää Henkeä.
Kuinka moni papeista nykyään opettaa ja lähettää kaksittain liikkeelle lähetystyöhön kotimaassa?
Oletko Risto kuullut kahden regimentin opista? Jospa se Jumalan palveleminen tapahtuukin ihan arkisen työntekemisen ja kutsumuksen kautta eikä kaikkia olekaan kutsuttu sananjulistajiksi.
Riittäkö pappien opetus koteihin ja moneen paikkaan ja kertooko ihmisten Raamatun tuntemus, että pappien määrä olisi riittävä. Jos vaikka 8 % kansalaisista olisi Raamatun opettajia (o.t.o, kuten Paavalikin ansaitsi usein elantonsa itse) ja eläviä Jeesuksen seuraajia, niin mitä siitä seuraisi?
Voisiko lähetystyössä ulkomailla olla 1 % kirkkokansasta? Paljonko se merkitsisi kasvua nykylähettien määrään Kimmo? Olisiko lähettejä ulkomailla lähetystyötä tekemässä noin 40.000 nykyisen 250 sijaan? Onko Jumala ja Jeesus meille tärkein?
Mitä varten Luther kirjoitti Vähä katekismuksen? Jotta perheenisä opettaisi sitä perheelleen ja palvelusväelleen. Jos tämä toteutuisi, olisi pappien määrä ihan riittävä.
”Onko Jumala ja Jeesus meille tärkein?” Vai ovatko prosentit, väkimäärät ja muut työmme tehokkuusmittarit tärkeämpiä?
Kuinkahan monta prosenttia lukee vähäkatkismusta tai katkismusta ja käyttää sitä kodissa oppikirjana? Täytyypä vähän haastatella asiasta seurakunnan jäseniä joita kohtaan. Yleensä haastattelen 50 – 150 henkeä, mutta 3. käskystä haastattelin/kyselin lamavuosina 1990-luvulla noin 4000 ihmistä.
Minusta katkismus kertoo aika huonosti lähetyskäskystä.
”Täytyypä vähän haastatella asiasta seurakunnan jäseniä joita kohtaan.” Jospa lukisitkin niille 4000 ihmisille, joita aiot haastatella, sen sijaan Katekismusta!
Martti.
Jätän tuon lukemisen sinulle, koska kysymykselläni 3. käskystä oli selkeä tarkoitus tuoda esille Jumalan käsky ja malli tehdä työtä kuusi päivää viikossa. Se oli unohtunut jo 1990-luvulla yli 99 %:lta Suomen kansasta. Työttömyys vauhdittuu työajan lyhentymisen johdosta ja nyt aiheesta keskustellaan eli työajan pidennyksestä. Kymmenestä Jumalan käskystäkin on jo nykyään poimittu vain rusinat pullasta ja osa heitetty romukoppaan. Käskyt ovat osa (vähä)katekismusta – suosittelen luettavaksi.
Työvaltainen teollinen työ katoaa ja on kadonnut Suomesta pahoin. Lyhyt työaika ja tuntia kohti laskettu kustannus on ratkaisevassa asemassa kansainvälisessä kilpailukyvyssä.
Käskyjen sijaan lukisin Katekismuksesta uskontunnustuksen selityksiä. Siellä se evankeliumi on.
Martti Pentti
Teet siis valikoivaa katekismuksen lukua. Miksi niin?
Kannattaa mennä joskus vierailemaan Juutalaisen sapatin Jumalanpalvelukseen (lauantaina) ja ajatella, että jos tuo palvelus meno olisi sunnuntaina, niin sitä ei erottaisi Kristillisestä menosta juuri mitenkään. Juutalaiset noudattavat edelleen Moosekselta saamiaan ohjeita kirjaimellisesti, ja niin tekivät myös Jeesuksen aikalaiset. Mikään ei ole siltä osin muuttunut.
Juutalaiset olivat ensimmäisiä Kristittyjä ja heistä on kaikki seurakunta elämä lähtöisin. Jeesus oli myös Juutalainen, se kannattaa myös muistaa. Hän tuli lain täyttäjäksi ja se mikä oli esikuvaa kaikessa Juutalaisessa Jumalan palveluksessa, täyttyi elävänä Hänessä.
Kun Juutalaiset Kristityt alkoivat viettämään ylösnousemuksen jälkeen juhlaa sunnuntaisin, niin eivät, he hyljänneet Synagogia, ennen kuin heidät ajettiin pois.
Sunnuntain viettäjät olivat monet entisiä synagogan pappeja ja heidän ymmärryksensä perustui nimenomaan Juutalaiseen traditioon, tämä kaikki käy hyvin selvästi ilmi myös Paavalin kirjeistä, joka opetti pakanoille kirjoistusten Kristusta, joka täyttyy myös niissä esikuvissa, joita Juutalaisen synagogan palvelus toi esiin.
On hyvä muistaa, että se mikä on alusta asti ollut käytäntönä, se jatkuu edelleen Kristillisessä kirkossa tänäpäivänä. On myös niitä, jotka ovat lähteneet perustamaan omia kirkkojaan ja niitä on maailmassa paljon.
Kirkolla on edelleen yhteinen tunnustus ja sen ympärille muodostuva seurakunnan yhteinen Kristillinen elämä.
Niinkuin on alusta ollut, nyt on, niin on myös tuleva olemaan.
Aamen!
Ismo Malinen.
Minkä suuren kristillisen kirkkokunnan ehtoolliselle kaikki eri kristityt voivat mennä ja kokoontua yhdessä?
Miksi alkuseurakunnan tapa kokoontua kodeissa ehtoolliselle ei ole edes sallittua kirkkokäsikirjan mukaan.
Risto. Ei alkuseurakunnassakaan ehtoolliselle laskettu niitä, jotka eivät tahtoneet sitoutua yhteiseen uskoon. Suosittelen sinullekin W. Elertin vastikään suomennettua kirjaa aiheesta.
”Ei alkuseurakunnassakaan ehtoolliselle laskettu niitä, jotka eivät tahtoneet sitoutua yhteiseen uskoon.” Kiellettiinkö vai varoitettiinko tulemasta? Minusta tässä on merkittävä ero. Minusta tämä on vakava varoitus eikä ankara kielto: ”Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.”
Kyllä minä muuten ehtoollista olen jakanut kodissakin. Sairaan ehtoollista nimittäin. Mutta muuten ehtoollinen kuuluu seurakunnan yhteiseen kokoontumiseen – kirkkoon.
Hyvä kysymys Risto. Yhden asian tiedän varmasti, nimittän sen, että Jumala ei ainakaan ole asettanut rajoituksia ehtoollisyhteydelle. Eli ongelma taitaa löytyä meistä syntisistä ihmisistä.
Meidän on yhtälailla päästettävä, kuin pidätettävä. Mutta kuinka sen voi oikein tehdä? Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalle kaikki on mahdollista.
Inhimillisen pohdinnan jälkeen voidaan ajatella, että kaikille tulee jakaa ehtoollista, jotka sitä haluavat.
Jos sitä ei voi jakaa syntiselle, niin kaikki jäävät ilman, eli este jakamiselle on ainoastaan meissä ihmisissä.
Ehtoollinen on vain uskon kautta, kuten kaikki sakramentit. Voimme ajatella, että kaikki jotka tunnustavat Jeesuksen Herraksi, uskovat Häneen autuudekseen ja voivat syödä ja juoda Kristusta vapaasti.
Jos me olemme kelvottomia, niin Jumalan Sana on kuitenkin varma
ja kaikin puolin vastaan ottamisen arvoinen. Mehän syömme ja juomme Kristuksen, kun me nautimme ehtoollisen. Näin meistä tulee myös osalliset siitä Sanasta, joka on pantu meihin asumaan. Syömällä ja juomalla, Hän tulee meidän olemukseemme kongreettisesti.
Kysyn nyt vastakysymyksen: Kuka nauttii ehtoollista vahingokseen?
Ismo, hyvä kysymys. Olemme tätä aihetta käsitelleet jo tänä syksynä miestenpiirissä ja Raamattupiirissä, jota vedän ja siihen löytyy Paavalin hyvää opetusta. Olen nyt vähän kiireinen, siksi en ehdi antamaan kunnon vastausta.
Ismo
Nyt on vieraat (muuttoväki) syötetty ja itsekin ehdin ruokailla. Ehtoollisen laaja opetus on Paavalilta 1. Kor. 11:17-22 ja vahvemmin 23-33) on aiheeseen laaja opetusjakso. Paavali puhuu ensin erillisestä ja väärästä ruokailutavasta ja sitten ”arvottomasta tavasta” (kelvottomasti syömisestä). Itsensä koettelun tarve ja tutkiskelu, että ymmärtää ehtoollisen olevan Jeesuksen ruumis ja pitää sen erossa muusta syömisestä. Sairaudet ja heikkous sekä jopa ennenaikainen kuolema voi olla väärän ehtoollisen vieton seurausta Paavalin opetuksen mukaan. Itsemme tutkiskelu vapauttaa tuomiosta. Herran kuritus on kuitenkin meille hyväksi. Ehtoollisen vietto kokoontumisessa on eri asia kuin oma kotona syöminen. Jos kokoonnumme johonkin kotiin omista kodeistamme, niin kaikkien tulee siis odottaa yhteistä ehtoollista, joka tapahtuu samanaikaisesti läsnäolijoille hartaasti vietettynä.
Tämän puolen luvun ehtoollisopetuksen jälkeen Paavali opettaa kahdessa luvussa 12 ja 14 Hengen jakamista armolahjoista ja niiden käytöstä sekä tavoittelusta ja ohjeista pyrkiä niitä saamaan runsaasti seurakunnan rakennukseksi. Luvussa 13 hän opettaa agape-rakkaudesta, joka ei koskaan häviä.
Rakkaus on myös Hengen lahja, suurin niistä. Ilman sitä muutkin lahjat ovat arvottomia. Näin ymmärrän Paavalin opettavan.
Martti.
Minulle on auennut Hengen jakamat armolahjat siten, että ne auttavat ihmistä uskomaan elävään ja voimalliseen Jeesukseen ja siten pääsemään taivasten valtakuntaan, jossa niitä lahjoja ei enää tarvita.
Rakkaus lähetyskäskyä ja Jeesusta kohtaan panee rukoilemaan Pyhän Hengen armolahjoja, joita Jeesus kehotti rukoilemaan, anomaan, etsimään ja kolkuttamaan Isältä, että meillä olisi leipää jakaa nälkäisille, koska itsellämme ei ole mistä jakaa pelastavaa leipää. Kun Pyhä Henki antaa armolahjojen kautta voimaa ja auttaa kohtaamaan ihmisiä, niin tapahtuu nopeitakin uskoon tuloja, kuten Sykarin kaivolla.
Suurin rakkaus on pelastaa ihmisiä taivasten valtakuntaan. Tämän rakkauden esikuvana on Jeesus ja hänellä armolahjat toimivat luonnostaan Jumalan Poikana. Meille on annettu Raamatussa opetusta, jonka mukaan Hengen jakamia armolahjoja tulee anoa ja Paavalin mukaan tavoitella seurakunnan rakennukseksi.
Voiko liturgian toimittaminen olla armolahja?
Kimmo
Jos ajattelemme, että kaikki on lahjaa, mitä meillä on niin kehitetty taitommekin on lahjaa eli siis liturgian myös toimittaminen. Näyttää vain olevan kovin moni-ilmeinen tuokin lahja eri kirkkokunnissa.
Raamatusta on ainakin minun vaikea löytää tuohon yksilöityä vahvistusta. Seurakuntalaisten oppimisen kannalta voidaan liturgia nähdä oppimista ja hengelliseen toimintaan kehittymistä hidastavana papillisena toimena, johon maallikoilla ei ole oikeutta ei edes aiemmin kirkon teologeilla, jotka olivat lehtorin virassa. Kirkkokäsikirja antaa yksinoikeuksia ja estää muita toimimasta sekä kehittymästä tässä ”armolahjassa” tai sen toteuttaa sitä, jos sellainen olisi Herralta saatuna lahjana.
Sinulle Risto kristillisyys näyttää olevan vaatimusta ja touhuamista. Kehity! Kasva! Opi! Tee! Vai miten muuten on tulkittavissa se, että liturgin jakaessa Jumalan parhaat lahjat (Kristuksen käskyn ja asetuksen mukaan) näet tämän esteenä kristityn kasvulle! Eli kristittynä kasvetaan vain jos pääsee itse touhuamaan?
Ja oletko todella sitä mieltä, että armolahja on armolahja vain silloin, kun kuka tahansa sitä toteuttamaan? Siinä tapauksessa musiikki ei voi olla armolahja, koska minä en ole yhtään musikaalinen!
Vai olisiko kuitenkin niin, että Jumala suvereenisti jakaa armolahjat kenelle hyväksi katsoo – ja pappeus on yksi armolahjoista. Efesolaiskirjeen perusteella näin ainakin on.
Kimmo
Eikö tekeminen ja palvelu ole ihmisen tehtävä sekä Jumalan mallista oppiminen eli kuusi päivää työtä tee?
Olen muuten saanut laulusta sekä 5 että 10 koulussa. Opin laulamaan kuorossa harjoittelun myötä. Tähän rohkaisi rehtorimme, joka kertoi, miten heidän luokan kaikki 8 poikaa alkoi harjoitella innolla laulua ja voittivat Suomen mestaruuden kouluaikoina. Joillakin on musiikkiin erityislahjoja.
Oliko esim. kalastajilla erityislahjoja yleiseen pappeuteen vai joutuiko Jeesus opettamaan, ohjaamaan ja rohkaisemaan heitä vuosia? Onko pappi opetuslasten kasvattaja hengelliseen aikuisuuteen ja osaako pappi tämän työn Jeesuksen seuraajana?
Onko pappi toimituskirkon toimija vai tekeekö työtä herätyksen, uudestisyntymisen ja ihmisten lähettämis- ja opettamisvalmiuden sekä osaamisen eteen?
Minä teen työtä uudestisyntymisen eteen aina kun kastan jonkun kristityksi. Uudestisyntymisen peso!
Ja messuja toimitan, jotta mahdollisimman moni olisi kerran perillä taivaassa. Ei tämä mitään puuhastelua ole tämä pastorin työ!
Nimenomaan Risto. Kuusi päivää tee työtä (maallisen kutsumuksesi mukaan) ja seitsemäntenä LEPÄÄ. Lepopäivä on Jumalalle omistettu päivä ja silloin saamme levosta käsin olla Jumalan hoidossa. Ei se ole touhuamisen ja hössöttämisen päivä – edes hengellisen työn tekijöille.
Yhteinen kokoontuminen voi olla spontaania, mutta yleensä se on järjetäytynyttä. Onko kumpikaan väärin palvelun kannalta? Ei tietenkään. Ei kolmen ihmisen seurakunta ole yhtään sen parempi tai huonompi, kuin tuhannen, eivät ne ole toisiaan vastaan.
Seurakuntahan hoitaa yhdessä palvelustyötään maailmassa ulospäin suuntautuen armolahjojen mukaan, jopa niin, että inhimillisesti vähäisimmät ovat Herran silmissä arvokkainta.
On kuitenkin selvää ja täysin Raamatun mukaista kokoontunisessa on järjestyksensä, on yhteinen rukous ja yhteinen tunnustus ja Usko Kristukseen, joka on kaiken alkaja ja ylläpitäjä.
Yleensä vanhimmat hoitivat alttaripalvelusta ja vaikka muotomenot kumottiin lain täyttyessä Kristuksessa, niin on selvää, että kaikessa palvelutyössä on yhteisesti sovittu järjestys. Tehtävät ovat lukemattomia ja erillaisia. Tämä lienee selvää tänäpäivänä.
Jos me emme näe sitä, että olemme yhteisesti sopien suojanneet Kristillisessä seurakunnassa tietyt ”tavat” juuri sen tähden, että ”tavat” suojelisivat meidät ihmisluonnon harhailulta. Jos ei tätä ymmärretä, niin emme ole vielä oivaltaneet miten helposti ihmisen vallanhimo ja ylpistyminen saa aikaan hajaannusta. Harhaopit ja eriseurat ovat yleensä ihmisestä, eivät Jumalasta.
Eikös kirkonoppi ja käsikirjat, sekä yhteiset tunnustukset ole laadittu juuri harhaan menneitä opettajia vastaan, oikean opetuksen puolustukseksi. Ilman Pyhää Henkeä ei ole puolustajaa, mutta juuri sen tähden Pyhä Henki on aikaansaattanut kirkon käsikirjat. Näin olen itse asian ymmärtänyt. Niiden perustana on yksin Raamattu.
Jos joku seurakuntalainen palvelee yhteisessä kokoontumisessa ihmisiä sovitun tavan mukaan (yleensä pappi), niin silloin voidaan puhua liturgian toimittamisesta. Onko tuo palvelu pönötystä?
Ei todellakaan, vaan nimenomaan Kristuksen kuorman kantamista ja leivän jakamista nälkäisille. Armolahjat ovat monet, mutta kyllä papin homma on varsin raskasta, vaativaa monesti uhrautuvaa, jopa niin, että monet ovat Kristusta julistaessaan päässeet hengestään vuosituhansien varella.
”Kaikki, jotka kulkevat Jumala Hengen ohjaamina, ovat Jumalan lapsia”
Tuo on kaikkien Kristittyjen yhteinen Armolahja, mutta se ei tarkoita, että kaikki ovat asetettu Jumalan toimesta samaan tehtävään seurakunnassa.