Kuolettava sairaus, helvetti ja oletukset Jumalasta

Mieheni sai uusimpaan blogikirjoitukseensa (Kuka loi helvetin?) kommentin, joka veti hyvin hiljaiseksi.

”Haluan kiittää blogistasi, joka on parasta sielunhoitoa perheellemme, joka elää nyt elämänsä suurinta kriisiä. Meilläkin on suurehko perhe, ja minä, perheemme äiti, olen sairastunut parantumattomaan syöpään. Tilanne on aivan järkyttävä eikä tilannetta tietenkään paranna se, että pelkään helvettiä ja kadotusta kuin hullu. … Emme tiedä, kauanko minä tässä enää keikun, sillä tarkkoja ennusteita on mahdotonta antaa. Mutta se, että huomaamme sinunkin elämäsi jatkuneen, lohduttaa meitä joka ikinen päivä monta kertaa.”

Kommentoija kertoo helvetinpelkonsa juontuvan herätysliiketaustastaan sekä sukulaisten ajatuksista ja opetuksista. Eikö tämän naisen elämäntilanne nyt hyvänen aika ole riittävän kohtuuton ja vaikea ilman tätä lisätaakkaakin?

Mikä meitä ihmisiä riivaa? Mikä saa meidät ajattelemaan, että kaikkivaltias, armollinen ja rakastava Jumala, iankaikkinen Isä on joku sadistinen sätkynukke, joka lykkää ihmisiä iankaikkiseen helvetin tuleen ihan vain sillä perusteella, mitä ihminen ajattelee, ei ajattele, tekee, ei tee, tuntee, kokee, uskoo tai luulee? Tällä kommentoijalla on sama kokemus uskonnosta ja uskosta kuin miehellänikin: jos käytät ehkäisyä, joudut helvettiin. Jos teet niin tai näin joudut helvettiin, ellet ehdi pyytää kaikkea anteeksi ennen kuolemaasi.

Eihän Jumala voi olla noin pieni, ihmisten säädeltävissä? Jos Jumala on, hänen ajatuksensa ovat niin kaukana ihmisen ajatuksista ja ihmisen logiikasta kuin taivas on maasta. Hänen on kaikki valta ja voima ja kunnia. Hän voi pelastaa kenet tahtoo. Ja Hän tahtoo pelastaa kaikki.

”Oma voimani eihän riitä
edes voimaa pyytämään.
Sinä silti et syytä siitä,
jaksat auttaa etsimään.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”

Jos Kristus on kantanut harteillaan koko maailman synnin, kuten ikivanhassa Jumalan Karitsa -hymnissä veisaamme, eikö se samalla tarkoita, että pelastus on vain ja ainoastaan ja yksin Jumalan teko – meidän puolestamme annettu ja vuodatettu.  Kaikki on jo annettu anteeksi, kaikki on jo sovitettu. Meiltä ei vaadita mitään.

”Sinun valosi loistaa tiellä,
jolta muuten eksyisin.
Sinä, Mestari, kannat siellä,
missä horjun, kaadunkin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”

Eikö tämä blogikommentin kirjoittajakin saa ajatella, että kun kuolema tulee, häntä vastassa ovat iankaikkiset käsivarret ja ikuinen syli, Jumala joka ei salli enää koskaan mitään pahaa tapahtua? Eikö hän saa uskoa, että kaikkivaltias pitää tavalla tai toisella huolta hänen lapsistaan ja perheestään, kun hänen on aika lähteä? Minusta se olisi oikeus ja kohtuus tuossa muutoin niin totaalisen turvattomassa ja kohtuuttomassa elämäntilanteessa.

”Ja kun lopulta päätän matkaa,
mitä silloin itkisin.
On vain armoa, jos saan jatkaa
täältä taivaan pitoihin.
Sillä sinun on valta ja voima,
sillä sinun on valta ja voima.”

Tämä aihe saa minut myös kyselemään: Millaiset oletukset – tiedostetut ja tiedostamattomat – ohjaavat elämäämme? Miten paljon oletukset ohjaavat käytöstämme, tunteitamme, valintojamme, hyvinvointiamme ja pahoinvointiamme? Ohjaavatko perimmäiset oletuksemme elämäämme hyvään vai huonoon suuntaan? Luovatko ne elämäämme turvallisuutta vai turvattomuutta? Ovatko oletuksemme ”totta” ja onko sillä merkitystä?

Jos oletamme Jumalasta jotakin, sillä voi olla ratkaisevan suuri vaikutus koko elämäämme – ja läheistemme elämään. Siksi olisi erityisen tärkeää pohtia tiedostaen, mitä juuri minä hänestä oletan, luulen, kuvittelen.

Ajattelenko, että Jumala ja pelastus lepäävät minun varassani, riippuvat minusta ja sanoistani, julistuksestani, oikeassa tai väärässä olemisestani, tiedostani, uskostani? Vai luotanko siihen, että Jumala hoitaa suvereenisti pelastuksen ja minä voin keskittyä olemaan lähimmäinen lähimmäiselle, voin asettua rinnalle ja kuulevaksi korvaksi ja auttavaksi kädeksi ilman taka-ajatuksia tai sanallisen hengellisen viestinvälittäjän roolia? Uskallanko luottaa Jumalan suuruuteen? Uskallanko olla rehellinen? Annako Jumalan tehdä työnsä ajallaan ja tavallaan? Mitä Jumalan työtoverina oleminen merkitsee? Rupeanko jumalaksi Jumalan paikalle vai onko minun tehtäväni olla ihminen ihmisen rinnalla?

En halveksu hengellistä puhetta enkä ajattele, että se olisi aina tarpeetonta. Tiedän myös, että Raamattuun vilpittömästi vetoavilla ihmisillä on hyvinkin erilaisia käsityksiä sekä Jumalasta että pelastuksesta. Minua kuitenkin lohduttaa se oletus, että yhdelläkään ihmisellä ei ole lopullista totuutta. Voimme vain kuunnella herkästi omaatuntoamme ja yrittää toimia niin kuin rakkaus vaatii. Totuus on yksin Jumalalla, jos Jumala on. Tämän täytyy riittää minulle.

(Virsitekstit ovat Siionin virrestä 275)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. “Emme voi jatkaa elämäämme muuten kuin syntiä tehden.”

    “Olen itse, omasta tahdostani ja tietoisesti tehnyt ratkaisun olla Suomen ev.lut.kirkon jäsen, koska pidän Lutherin oppia armosta ja Jumalan rakkaudesta oikeana.”

    Edellä kaksi Elias Tannin “sitoumusta”.

    Kumpikin on helppo täyttää.

    Ensimmäinen, siinä muodossa kuin kirjoitit, ei ole Raamatusta, mutta luterilaisessa opissa ja opetuksessa se on keskeinen sanoma.

  2. Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”

    ἀκούσαντες δὲ οἱ μαθηταὶ ἐξεπλήσσοντο σφόδρα λέγοντες· Τίς ἄρα δύναται σωθῆναι;
    ἐμβλέψας δὲ ὁ Ἰησοῦς εἶπεν αὐτοῖς· Παρὰ ἀνθρώποις τοῦτο ἀδύνατόν ἐστιν, παρὰ δὲ θεῷ πάντα δυνατά.

    (Matt.19:25-26)

    • Elias,
      jos tämä oli minun kommenttiini, niin yritän aukaista, miten haluat sen tulla ymmärretyksi.

      Siis taivaan tiellä ei voi kulkea kuin syntiä tehden.
      Voi olla, että tarkoitit vain yleensä elämää ja niinhän sanoitkin.

      Toinen, jälkimmäinen vaihtoehto täsmää Raamatun kanssa. Toisaalta synnin tekeminen ei iankaikkisuusvinkkelistä katsoen kadota enempää kuin synnitön/kunnollinen elämä vailla Jeesusta sisäisesti meissä. Tämä tulee Raamatun viittauksessasi vahvistettua. Eli nuorukaisen, rikkaus, oppineisuus ja rakastettavuus toi hänet vain lähelle Taivasten Valtakuntaa. Silti sisälle pääsy oli mahdollista Jumalan avulla, mutta se oli nuorukaisesta itsestään kiinne, koska Jeesus tulee sisimpäämme, jos avaamme sydämemme oven Hänelle, ja kahva on vain sisäpuolella. – Luterilaisessa opissa kahva on oven ulkopuolella ja avattavissa muutaman päivän vanhana, — jo!

      Ismo liitelee kaikissa pelastuksen ”kerroksissa”, hän saa ne lyömään kättä, oli opetus Raamatusta tai evlut-RKK tunnustuskirjoista.

    • Pahoittelen, yleensä en pidä tai suosi suoria raamattusitaatteja. Näen tuon kuitenkin osana pidempää tapahtumaketjua tilaisuuksista, joissa Jeesus oli puhunut pelastuksen asioista eri paikoissa ja tilanteissa, joissa opetuslapset olivat olleet kuuntelemassa. Jeesus kertoo ensin monenlaisia yritelmiä ja sitten sen ainoan tavan, jolla ihminen voi pelastua: ei mitenkään. Vain Jumala voi ihmisen pelastaa, eikä ihminen voi tehdä siihen a)yhtään b)mitään c)lainkaan d)ollenkaan, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään, ei edes sitä vähää mitä luulee voivansa.

      Usko on paljon, ja ensisijaisesti, muutakin, kuin tietoinen valinta. Tässä opinkohdassa olen ylpeästi ja rohkeasti luterilainen.

    • Kiitos ”pahoittelustasi”. Olet aina ollut ystävällinen!

      Tiedän, että yhtäänmitään-oppi on luterilaisuuden perustassa. Siitä ollaan laillasi jopa ylpeitä, ylpeitä, aivankuin se olisi joku juttu, jota ’tyhmempi’ ei ymmärrä.
      Uskallan vakuuttaa koko helluntalaismaailman nimissä, että ymmärrämme, että se, minkä Jeesuksen sovitustyö saa ihmisessä aikaan, on vain Jumalan ihme, muttei tapahdu kenellekään väkisin tai tietämättömyydessä. Uskallan myös vakuuttaa edellisellä pohjalla, että usko on lahja, joka meissä vaikuttaa, — mutta taaskaan ei tietämättämme tai tahtomattamme, … taisi tulla vähän tekemiseen viittaava sana, ”tahtoa”. No muotoilempa saman, että vastaanottaa, tai myöntyä.
      Sitten alkaa elämä Kristuksessa, matka taivaaseen, Taivaan Valtakunnan kansalaisena.
      Ymmärrän, että tunnustuksesi mukaisesti haluat pysytellä siitä erossa, eli mennä taivaaseen, koska et edes tahdo sitä.

      En houkuttele sinua pois uskomuksestasi. En myöskään toivota sinulle voimia olla tekemättä mitään.

    • En ole oikeastaan mistään muusta eri mieltä kuin siitä, että ajattelen sen ’myöntymisen’ – millä termillä sitä nyt kutsutaankin – olevan ensisijaisesti jotain muuta kuin tietoinen valinta.

    • Jotta päästäisiin arvoituksellisuudesta niin selvennän, että seuraat luterilaista tulkintaa: ”eihän lapsi voi vaikuttaa syntymäänsä”.
      Eli haluat sanoutua irti kaikesta halullisesta Jeesuksen seuraamisesta ja etenkin seuraajaksi tulemisesta.

      Samalla käsittääkseni ”nostat hyllylle” Jeesuksen määritelmän seuraajistaan:

      Lk. 8:21 ”Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Minun äitini ja veljeni ovat nämä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sen mukaan tekevät”.

      Käsittääkseni Raamattu opettaa ainoastaan ylläolevan, Jeesuksen linjauksen mukaisesti. Toistan: koska Suomessa opetetaan vain tai joka tapauksessa tahdotonta uskonelämän alkua, niin jätetään asia tähän. Sinä ammennat vahvistusta käsityksillesi evlut tunnustuksista ja minä en.

  3. Tässä on hyvä tuoda esille evankeliumin Sanaa blogin otsikon asioihin.

    Siis Jeesus Sanoo helvetin olevan olemassa:

    Matt. 10:28
    Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

    Kuolettava sairaus, mitä Jeesus Sanoo ja onko siis mahdotonta Jumalalle parantaa kaikkinaiset sairaudet:

    Joh. 14:12
    Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,

    • ”Peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Voipa hyvinkin, mutta tahtooko? Vanhasta testamentista löydämme ilmoituksen kostavasta ja rankaisevasta Jumalasta, mutta Uusi testamentti näyttää meille rakastavan Isän.

  4. Reijo Mänttärille kysymys. Kumpi on sinun mielestä oikein sanoa:
    ”Jumala vaikuttaa ihmisessä kaiken” vai ”Jumalan yksin vaikuttaa ihmisessä kaiken.”

    Tämä on se kysymys, joka ratkaisee lopulta kysymyksen uskon kautta vanhurskaaksi tekemisen. Vain toinen näistä löytyy Jumalan Pojan Evankeliumista, kun mennään syvälle Sanan sisään.

    Käsite: Kristuksessa Eläminen (oleminen) on hyvin merkittävä uudentestamentin ilmaisu.

Karhu Emilia
Karhu Emilia
Olen Kotimaan toimittaja.