Joopa joo, joogako se sitten lopulta ratkaiseekin Turun piispanvaalin 3.12.2020? Onko syntymässä uusi kirkollinen rajalinjaus joogaavien ja joogasta kieltäytyvien turkulaiskristittyjen välille?
Kirkkoherra Jouni L. sanoi piispapaneelissa ei-tietävänsä juuri mitään dekaani Mari L:n luotsaaman Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnasta, mutta sen hän sanoi tietävänsä, ettei kristillistä joogaa ole olemassakaan, vähän samaan tyyliin kuin ei ole olemassa kristillistä islamiakaan. Hänen mielestään kyse on siis paradoksista? Ja vieläkin enemmästä, jos joogaa yritetään ujuttaa kirkon seinien sisäpuolelle.
Kirkkoherra on ajatuksineen myöhässä. Ujutettu on jo useampi vuosi sitten. Tuttu sairaalapappi on lanseerannut ja tuotteistanut Hiljaisuuden joogan, mitä tekoa kovasti fanitan.
Itse olin samanlaisella temppelin harjalla 20 vuotta sitten, kun Suomen hypnoosiyhdistyksessä opinnäytetyönäni kehittelin Rukousrentoutumisen jaksamisen välineeksi. Testasin rentoutumisreaktiosta sekä kielen vaikutuksesta ihmismieleen tekemiäni löytöjä joissakin seurakunnissa ja totesin, että kyllä tästä vaikkapa kaupallisen tuotteen saisi.
Vaan sisu meni kaulaan, kun noihin aikoihin maallikkohypnoosi joutui sekä hypnoosia tieteellisesti tutkivien että sitä lääketieteessä apuna käyttävien teräviin hampaisiin. Kuitenkaan ei ollut kyse mistään sensaatiomaisesta lavahypnoosista. En tahtonut, että minua syytettäisiin puoskaroinnista tms. Luulen, että tänä päivänä vastustus ei olisi tässäkään asiassa enää niin järjestelmällistä.
Ihmisenä olemisen kummallisuuksiin kuuluu se, että (kristillisissäkin piireissä) jyrkimmät kielteiset ja vastustavat puheenvuorot kuullaan aina niiltä, joilla ei ole mitään käsitystä tai kokemusta siitä asiasta, jota tomerasti vastustavat ikään kuin varmuuden vuoksi.
Voisiko tässä olla jotakin tekemistä sen kanssa, mitä Paavali kirjoittaa uskossaan vahvoista ja heikoista: ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.” (Room 14:1–4)
Nyt ei kyse ole ruuista vaan muutettavat muuttaen suhtautumisesta asiaan, jota uskossaan heikot pitävät vaarana tai uhkana ainakin omalle Jumala-suhteelleen. Vahvojen pitäisi ottaa tämä huomioon, mutta ei kai sen pidä yksioikoisesti tarkoittaa, että heidän täytyisi itsensäkin kieltäytyä hyvästä venyttely- ja rentoutusharrastuksestaan?
Toiset kristityt ovat suurpiirteisempiä, toiset taas hyvin omantunnonarkoja, toisille tärkeitä ovat suuret linjat, toiset keskittyvät tekemään kärpäsestä härkäsen. Paavali puhuu uskossaan heikoista, mutta tosiasiallisesti nämä saattavat olla ns. uskossaan vahvoja lajitovereitaan jääräpäisempiä ja vaatia, että asiat pitää nähdä vain heidän tavallaan, kompromisseille ja myönnytyksille ei ole sijaa.
Tessalonikan seurakunnalle Paavali kirjoittaa (1.Tess 5:21a): ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” Tämä ohje lienee tarkoitettu niille ns. vahvoille kristityille? Omantunnonarat kristityt voisivat pidättäytyä sanomasta mitään joogasta, jos ja kun eivät rohkene käytännössä kokeilla, mitä se oikein on.
Minä olen kokeillut. Siitä on jo toistakymmentä vuotta ja sitä kesti kaksi vuotta. Homma lopahti siihen, kun muutin toiseen kaupunkiin ja hakeuduin toisen lafkan kuntosalille.
Lähestymistapani oli mallia Soitellen sotaan ja Sekaan vaan, katsotaan, mitä jännää tapahtuu. Tietämättömyyttäni hyppäsin paitsi langanlaihojen ja hyväkuntoiseten naisten joukkoon myös aloittelijalle kenties turhankin kovavauhtisen astanga-joogan pariin. Iisimpiäkin suuntauksia toki on olemassa, ja vieläpä äijäjoogaakin, mutta niistä viis, päätin, että näitä upeita naisia en kyllä mihinkään ukkoihin vaihda! Pitkään olinkin ainoa mies 30 naisen ympäröimänä, vasta paljon myöhemmin jengiin uskaltautui muutama trimmattu nuori alfauros.
Yritin löytää paikkani aina Takarivin Taavina, että opettaja ei huomaisi minua, mutta pääjoogin terävä katse porautui kuitenkin aina kaikkien näköesteitten läpi. Intiassakin asunut ja opiskellut ope opetti asioita oudolla tyylillä, kielteisellä menetelmällä. Yleinen repliikki oli: ”Ettehän te mitään osaa!” Aluksi ajattelin tavan olevan kuivaa huumoria, mutta myöhemmin huomasin, ettei näin ollutkaan. Vaan kaikkeenhan sitä ihminen tottuu. Tai sitten vain tyytyy jäkättämään vastaan oman päänsä sisällä.
Minä en ole niitä tyyppejä, jotka heti kättelyssä antavat periksi ja luovuttavat, joten mukana roikuttiin, vaikka synnynnäinen tasapainoaistihäiriöni vaikuttikin siihen, että en millään pystynyt kehittymään aloittelijaa pitemmälle noissa treeneissä. Kateellisena sain vierestä seurata, kun miltei kaikki muut (ei kuitenkaan yksikään mies) taivuttivat toisen jalkansa ballerinamaisesti korkealle taaksepäin ja sirosti tarttuivat varpaisiinsa toisella kädellään. Silloin minä en voinut muuta kuin hiljaa puhista mielessäni anatomiaa manaten, että joo, joo, mutku mulla on nää munat.
Välillä saimme ohjeita ja komentoja jollakin himskatin sanskritilla, jolla myös asana- eli asentosarjojen temput oli kuvien alle kotitreenejä varten kirjoitettu. Arvatkaa kaksi kertaa, treenasinko kotona koskaan?
Silloin kun en käsittänyt touhusta tuon taivaallista, tein sitä, mitä ei olisi missään tapauksessa saanut tehdä: Jokaisen tulee keskittyä vain omaan suoritukseensa eikä sivuilleen pidä vilkuilla. Mutku piti luntata toisilta, kun en sieltä jemmastani aina nähnyt opettajan mallisuoritusta, kuullut hänen käskyjään tai sitten olin tapani mukaan unohtanut hengittää, jolloin en tietenkään joogannut vaan olin pelkästään solmussa.
Ope sanoi juovansa päivittäin 6 litraa vettä ja suositteli tapaa meillekin, mutta tuollaista infoa vastaan minä mielessäni kapinoin ankarasti. Eikös liiasta veden kittaamisestakin voi tulla känniin? Minä menen mieluummin oppimaani transsiin. Kun istuttiin lootus-asennossa ja olisi pitänyt mumista OM tai jotakin sinne päin, minä toistin Jeesuksen nimeä. Silloin valastuin: Om det inte ändå är JAG som upptäckt den kristliga jogan?
Kuva: Astangajoogatreenit alkavat Aurinkotervehdyksellä – ja sitten mennäänkin ihan kunnon haipakkaa!
Muistin tueksi kyseisen joogapaneelin K24-uutinen:
” Raamattua on luettava järjen, omantunnon ja kultaisen säännön valossa, kun sieltä etsitään tukea moraalisille ratkaisuille. ”
Raamattu avautuu vasta Pyhän Hengen avaamana. Ellei omatunto ole sidottu Jumalan sanaan, niin se toimii kunkin kulttuurin antamien mallien mukaan. Esim joissakin kulttuureissa on täysin oikein varastaa tai verikosto on oikein tms. Mutta ne ovat vastoin Raamatun antamaa ilmoitusta.
”Raamattu avautuu vasta Pyhän Hengen avaamana”, sanoo Salme. Sitä lienee siis turha yrittää edes avata, jos ei Pyhää Henkeä ole.
Tulee helposti vaikeus valita, kun oikeaoppisia Raamatun ilmoituksia on usein monta sorttia monelta eri uskonsuuntauksellakin.
Ikään kuin Niilo Johanssonin kommenttiin vastaten, S. K. sanoi tuon ihan oikein. Ilman Pyhää Henkeä Raamatun sana ei avaudu..
Se, että kristikunta on hajaantunut erilaisiin kuppikuntiin ja tulkintoihin on ihmisen turmeltuneisuuden syytä, kuten kaikki vihat ja riidatkin. Ei alun perin ollut tarkoitus, että esim. Jeesuksen sanoja tulkitaan sadalla eri tavalla.
Se on aika surkeata on tuo vaikuttamisen yrittäminen ja retoriikka toimii itseään vastaan. Lukijana aina ärsyynnyn, mutta… Eipä meidän tarvia yhteisiä pelisääntöjä sopia. Riittää kun antaa tilaa ja jättää muut rauhaan ja elää omaa elämäänsä. Nuo piikit, nuo piikit…
Sanalaskut 3
”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.”
Ensilukemalta ajattelin, että wau. Myös minä olen enemmän juutalainen kuin kreikkalainen. Kaikki pienetkin viitteet gnostilaisuuteen aiheuttavat ihoreaktioita…
Samaa mieltä olen Jaakko H:n kanssa myös ihmisen kyvystä hyvyyteen ja rakkauteen.
Mutta on tuossa Salmen kommentissakin pointtinsa. En pidä Raamattua minään erehtymättömänä printattuna Jumalana (vrt. Lutherin ’paperipaavi’), mutta kyllähän tuo näkökulma on aika suomalais-hyvinvointikeskeinen.
Eijan kanssa olen kyllä vahvasti eri mieltä siitä, että kyllä sääntöjä tarvitaan. Yksinkertaisesti siksi, että ihminen ei ole pelkästään hyvä. Sääntö pitää olla silloin, kun muuten itsestä ei löydy hyvää tahtoa tai lähimmäisenrakkautta. Tuolloin ulkoinen paine vaikeuttaa hinkua väärintekemiseen.
” Emme voi kehittää esimerkiksi kristillisiä liikennesääntöjä, vaan meidän on kyettävä sopimaan yhteisen elämän pelisäännöistä kaikkien kanssa.”
Takerruin tuohon kaikkien kanssa Elias. Ei muuten tarvitse. Ollaan vaan eri mieltä, mutta jossain se tulee vastaan ja väistö on silloin ainoa ratkaisu.
Siinähän se juuri on, sääntö ei ole siitä kiinni, mitä ”mieltä” minä olen. Voi olla, että minun mieleni tekisi vaikkapa kiskoa jotain ärsyttävää tyyppiä nk.dunkkuun, mutta säännöt estävät sen silloin, kun oma mieleni ohjaisi tekemään jotain turpiinantamisen kaltaista, joka toteutuessaan aiheuttaisi paljon pahaa sekä itselleni että tuolle toiselle. Tai ajatellaan ihan sellaista asiaa kuin joka-aamuista töihinlähtöä. Ellei olisi sääntöä, etten saa palkkaa, ellen ilmaannu töihin joka aamu, mikä estäisi minua jäämästä punkan pohjalle niinä aamuina, kun ei vaan huvita?
Me tulkitaan Elias eri lailla, minä luen tuon tekstin, niin että pitäisi olla osallinen Heinimäen toimiin ja löytää yhteiset pelisäännöt ja se ei onnistu. Meidän ei siis tarvitse sopia kaikkien kanssa yhtään mistään pelisäännöistä ja meidän äiti jo opetti minut, ettei muita saa lyödä. :
Minä taas luen tuon niin, että me emme voi ottaa uskoa pelisääntöjen perustaksi, vaan niistä tulee voida keskustella pelaamatta Jumala-korttia. Ettei keskustelusta tule ”Kristuksen sovitustyön tähden meidän tulee rakentaa liikennevalot vilkasliikenteisiin risteyksiin… ” -tyylistä. Tämän maailman asioista on puhuttava tämän maailman kielellä. Kristitty ei saa myöskään luulla itseään moraaliltaan toista paremmaksi vakaumukseensa perustuen. Muistan joskus toistakymmentä vuotta sitten, kun erään naapurikoulun opettajan kanssa olimme samaan aikaan uimahallissa Tampereella. Kumpikaan meistä ei ollut saanut virkaa viikkoa aiemmin tapahtuneessa arvonn.. siis virkavalinnassa. Tästä keskustellessamme hän totesi: ”Niin, mutta ymmärtänet, että ortodoksina näen tämän asian korkeammalta tasolta”. Tällaista hengellisyyteen pohjautuvaa ylemmyyttä vastaan katsoin Heinimäen puhuneen.
Elias Tanni :”Tästä keskustellessamme hän totesi: “Niin, mutta ymmärtänet, että ortodoksina näen tämän asian korkeammalta tasolta”. Tällaista hengellisyyteen pohjautuvaa ylemmyyttä vastaan katsoin Heinimäen puhuneen.”
Nooh…jos ajatellaan ihmisen tarvehierarkiaa vaikkapa nyt jo vanhentuneella Maslow’n asteikolla, niin tuntemani ortodoksit ovat kyllä pääsääntöisesti korkeammalla kuin tarvehierarkian ensimmäisellä tasolla, jossa tärkeimpiä ovat biologiset tarpeet kuten jano, nälkä, seksuaalisuus ja levontarve. Vain biologisten tarpeiden tasolla pysyttelevät vaativat esimerkiksi sitä, että kirkolliset juhlapyhät loppiainen ja helluntai on siirrettävä lauantaipäiviksi. He eivät ymmärrä mitä tarkoittaa, että ”ihminen ei elä yksin leivästä” ja käyvät ”armotonta” poliittista turbaalis-verbaalista sotaa vaikkapa kirkkohallitusta tai piispoja vastaan.
Tuula, et tajunnut yhtään mistä puhuin. Harvoin olen tällä palstalla näinä vuosina tullut yhtä paljon väärintulkituksi.
Kyllä minä käsitin Elias mitä viimeisellä viestillä tarkoitit. Oma kulmani nimenomaan on se, että ei edes pidä yrittää yhdistää. Lopputulos on paljon hedelmällisempi. On oikein hyvä näyttää punaista valoa, kun antaa toisellekin tilan laittaa punaisen varoitusvalon päälle. Määrättyjä rajoja siis ei ylitetä. Dialogia voi käydä aina ja silloin se on nimenomaan näin meillä ja noin on teillä. Siis on olemassa normeja ja siitä ei mihinkään pääse, että ne ovat erilaisia. Ihmiskuva on juuri niin synkkä kuin ihmiset ovat sen omassa elämässään joutuneet kokemaan tai niin valoisa kuin kokemukset antaa..
Toi herätysliike ihmisten ihmiskuvan retoriikka tökkäs. Miksei ei yksinkertaisesti vain kertoa miten näkee luterilaisen etiikan. Myönnän kyllä, että se varjosti koko oman lukemiseni. Saattoi ne harhaoppijutut mielen pohjallani kummitella. Siksi reagoin hiukan liian ärtyen. Toinen syy on jonkinasteinen pinnallisuus raamatun tulkinnassa. Mielumin ainakin itse tuon omina mielipiteinä, jos en voi koko syvyyttä vastaan ottaa. Tiedämme tarkkaan mistä kohtaa tuo sydämen lihataulu juttu on ja mikä siinä nimenomaan on taustalla.
Suomalaisen yhteiskunnan selkäranka on ollut Kristillisen etiikan ja moraalin varassa koko elinaikansa. Se perustuu raamatun ja Lutherin opetuksiin mm: ”Joka ei työtä tee sen ei syömänkään pidä” ja: ”Rukoile ja tee työtä”
Luther opetti myös, että köyhistä ja sairaista huolehtimista ei saa jättää ihmisen hyväntekeväisyyden varaan, vaan siitä pitää säätää lailla ihmisen raadollisuuden tähden. Laki on itsessään hyvä, mutta ihminen on luonnostaan ahne ja itsekäs opettaa myös raamattu.
Maamme isät ja äidit rakensivat kirkot joka kylään ymmärtäen, mikä merkitys Kristillisellä uskolla on ihmisen sisäiseen elämään ja moraaliin ja seurauksena he kasvattivat kansalle yhteisen Kristillisen ymmärryksen, säätivät myös kirkollisveron, jolla tätä Kristillistä työtä tuetaan ja ymmärrystä levitetään koko kansalle.
Yhteiskuntamme on nyt lyhyessä ajassa tehnyt päätöksiä, jolla saamme myös Suomeen etel.Euroopasta tuttuja ghettoja ja sos.kurjuutta, koska juuremme Kristilliseen ymmärrykseen on kohta katkaistu kokonaan.
Päättäjät ovat sokeita, kun he kuuntelevat kansaa, joka huutaa: ”Vie pois tämä, Jeesus, mutta päästä meille Barabbas!”
”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” Ps.127:1
”Suomalaisen yhteiskunnan selkäranka on ollut Kristillisen etiikan ja moraalin varassa koko elinaikansa.”
No ei ole. Me olemme jo 250 vuotta eläneet antiikin moraalin ja etiikan varassa, koska Valisusaika 1700-luvulta eteenpäin vaihtoi kristiilisen julman ja raa’an kostoyhtenäiskulttuurin arvot antiikin stoalaisiin, ja myös juridisiin arvoihin. Toki kristillisyydessäkin on samoja arvoja, mutta ne ovat universaaleja eivät erityisesti kristilisiä.
Humanismiin, en usko, enkä ihmisen luontaiseen hyvyyteen ja rauhan tahtoisuuteen, sen olen kadulla oppinut. Antiikin kadunlaki oli universaalisti yhtä armoton ja sotaisa.
Kristillinen lippu haluttiin aikanaan kansalle ja yhdessä on sen alla kuljettu toukokuusta 1918. Sitä tarkoitin Suomen elinaikana.
Maailmassa on monen moista lakioppia ja uskontoa, kaikki sanoo, ettei saa tappaa, mutta ihminen vaan tappaa. Kristinuskon ydin on vanhempi kuin kirjoitustaito ja sen merkitys vain kirkastuu kaiken aikaa, jos et sitä huomaa. Sen ytimessä on armo ja anteeksianto, jonka hienosti kiteytti Heinimäki.
”Kristinusko on hehkuvien sydänten uskoa, joka näkyy rakkautena. Rakkautta ei voi pakottaa, mutta sen palon voi kyllä sammuttaa. En kehottaisi sammuttamaan.”
Ihan hyviä näkökulmia, mutta kapeasti. Minulla on kaksi naapuria, jotka molemmat ovat yrittäjiä. Tekevät todella paljon työtä ja pitkää päivää. Kyllä heidän ponnistelunsa on lähimmäisenrakkautta. Ilman sitä köyhillä olisi tässä maassa todella vaikeaa.
Toteamus: ”Lähimmäisen tarve on laki”, menee myös hiukan pitkäksi. Ei nyt sentään aivan mikä tahansa tarve. Tässä jää käskyjen ja tarpeen merkitykset hämäriksi. Kyllä kait meidän kuitenkin on ajateltava, että jos me kykenisimme noudattamaan käskyjä, elämässämme toteutuisi vanhurskaus.