”Palava keihäs syöksyi valtavalla nopeudella maan ilmakehään. Tähtien välisestä avaruudesta lokakuussa 2017 saapunut asteroidi A/2017 U1 ei sinkoutunutkaan ulos aurinkokunnasta, kuten ensin laskettiin. Joku planeetoista käänsi vetovoimallaan sen radan kohti Maata.
Havaijin Gemini-teleskoopeilla havaittu Oumuamua – havaijiksi ”Ensimmäinen viestintuoja” – oli poikkeuksellinen. Se oli 400 metriä pitkä ja vain 40 metriä leveä, kuin sikarin muotoinen ohjus. Se poikkesi kaikista muista, avaruutta halkovista kivestä ja jäästä koostuvista kivenmurikoista, jotka olivat suurin piirtein yhtä pitkiä kuin leveitä. 44 kilometriä sekunnissa kiitävä tummanpunainen Oumuamua oli kovaa metallia.
Maan ilmakehään suoraan kärki edellä syöksynyt Oumuamua syttyi palamaan. Se valaisi koko pohjoisen pallonpuoliskon ja jyrinä kuului tuhansien kilometrien päähän. Asteroidin suuri ominaispaino ja nuolimainen, aerodynaaminen muoto tekivät siitä kuin jättimäisen alikaliiperiammuksen. Ilmakehä ei onnistunut jarruttamaan sitä tai räjäyttämään korkealla.
Nuoli sukelsi Atlantin valtamereen ja tunkeutui mannerlaattaan. Seurasi valtava räjähdys. Vesi ja kiviaines höyrystyivät taivaan täyttäväksi tulipilveksi. Räjähdys vastasi gigatonnien ydinlatausta. Elektromagneettinen pulssi lamautti radiot ja viestiyhteydet.
Paine nosti iskemäkohdasta joka suuntaan leviävän, 50 metriä korkean hyökyaallon, joka eteni kohti molempien Amerikkojen ja Euroopan rannikoita. Kohta ihmiskunta järkkyisi. – ”Silloin syöksyi mereen jokin, mikä oli suuri kuin vuori ja liekehti tulta (Ilm 8:8).”
Edellinen voisi olla jonkin tieteisfantasian alkuluku. Sitä seuraisi kuvaus, kuinka jättitsunamin raunioittama läntinen maailma kamppailisi selviytymisestään. Lisäys 30.11.: Itse asiassa parin päivän takaisen P. Korean ohjuskokeen jälkeen lisääntyy se mahdollisuus, että joskus ilmakehään syöksyvä palava keihäs onkin ballistinen, mannertenvälinen ohjus mukanaan ydinlataus. P. Korean uhittelu lisää kierroksia. Yhdysvallat on onneksi vastannut maltilla. Suomessa näyttää olevan muut huolenaiheet – kuten onko arkkipiispan vaalin ehdokas ollut kyllin empaattinen.
_ _ _
Yhdysvaltain avaruushallinto NASA on pyrkinyt varautumaan asteroidien aiheuttamaan vaaraan. Viime tammikuussa asteroidi kiisi Maan ohi Kuun rataa lähempänä. NASA:n mukaan 1786 asteroidia voivat muodostaa Maalle uhan, sillä ne käyvät radallaan alle 7,5 milj. kilometrin päässä Maasta ja niiden läpimitta on yli 140 m. Arvioiden mukaan kuitenkin yli 40 m läpimitaltaan olevista kivistä vielä 300 000 on havaitsematta. Ne voivat ilmaantua yllättäen, kun aikaa on vain joitakin vuorokausia törmäykseen. NASA:n mukaan keinoina on torjua ne ydinräjäytyksellä tai – kun aikaa on muutamia vuosia – kääntää asteroidin kurssia pienillä luotaimilla.
Huoli asteroideista on kuitenkin aika marginaalinen. Elämää suuressa määrin uhkaava asteroidi iskee Maahan varmaankin aina jonkin miljoonan vuoden sisällä. Maapallon elämää uhkaava organismi tai sellaiseksi kehittyvä eliölaji, kuten ihminen, voi myös uhata suuressa määrin Maapallon elämää. Sen varalle ei ole samanlaisia suunnitelmia kuin asteroideille.
_ _ _
Päivän Hesarin kulttuurisivuilla esitellään Ayn Randin 60 vuotta sitten ilmestynyt, mutta vasta hiljan suomennettu romaani ”Kun maailma järkkyi”.
Teosesittelyn mukaan yhä yli 100 000 kappaletta vuodessa myyvä teos väittää, että yhteiskuntaa pitää rakentaa itsekkäiden ja vahvojen yksilöiden ehdoilla. Teos on innostanut Yhdysvaltain oikeistolibertaareja. Siinä saarnataan uskontoja vastaan sekä markkintalouden ja äärimmäisen voitontavoittelun puolesta.
Rand on tehnyt oikeitakin havaintoja, kuten että ihmisille on luotava kannustimia omaan ponnisteluun. Sen sijaan Randin ihannoimat asiat, kuten itsekkyys, oman edun tavoittelu, voitonhimo, raaka kilpailu ja Nietzsche, muokkaavat ajan oloon maailmaa sellaiseksi, johon se on menossa yhä syvemmälle – lisääntyvien tuotto-odotusten, jatkuvan kasvun, jatkuvan kulutuksen, raaka-aineiden käytön ja saastuttamisen välttämättömyyteen.
_ _ _
Siviilisaatiot surmaavan palavan keihään ei tarvitsekaan tulla ulkoavaruudesta. Itsekkyys ja ahneus sekä niiden vaikutukset multiploiva globaali talous, tekniikka ja viestintä ovat jo singonneet tuhoisan ohjuksensa. Se on jo osunut ihmiskuntaan ja aiheuttanut kuluttamisen ja luonnon tuhoamisen tsunamin, joka uhkaa paitsi Maapallon elämän monimuotoisuutta, ennen kaikkea ihmistä itseään.
_ _ _
Maailman pitäisi järkkyä nyt uudemman kerran ja toiseen suuntaan, kuin 60 vuotta sitten libertanismin ja jatkuvan kasvun ideologian levittäytyessä maapallolle. Nyt olisi löydettävä jatkuvan kasvun tilalle kohtuus ja kestävä kulutus.
Miten se onnistuisi? Ihmisiä – tai ainakin hominideja – on sentään ollut maapallolla pari miljoonaa vuotta. Viimeiset 10 000 vuotta on eletty maata viljellen ja karjaa kasvattaen neoliittisen vallankumouksen jälkeen. Runsaat 200 vuotta on eletty höyrykoneiden ja runsaat 100 vuotta polttomoottorien aikaa, ydinaikaa puolet siitä. Tietokoneiden aikaa jälleen puolet ja matkapuhelinten aikaa puolet, digiaikaa puolet, tekoälyn puolet.
Kuinka nopeaa on puoliintuminen ja tuoko se ihmiselle enemmän vai vähemmän tulevaisuutta? Luonnonkansat, kuten saamelaiset tai inuiitit ovat eläneet vuosituhansia omassa elinympäristössään tasapainoissa sen kanssa. Nykyihminen näyttää lyhyessä ajassa tuhoavan omansa – peruuttamattomasti?
Rand kannatti säälimätöntä, täysin kontrolloimatonta laissez faire-kapitalismia, jossa oman edun tavoittelu ja häikäilemätön itsekkyys edustaa korkeinta mahdollista moraalia. Randilainen maailma on oikeastaan lähes täydellinen vastakohta kristinuskon edustamille arvoille. Vähän hyytävää – erityisesti köyhille ja huono-osaisille – on se, että suomalaisessa oikeistossa ja liike-elämässä Randin ajatusten kannatus ei ole aivan vähäinen – muun muassa Björn Wahlroos ja Matti Apunenhan ovat kertoneet ihailevansa Randin ajatuksia eikä markkinat uber alles -ajattelu ole kirkossakaan vierasta.
Kiitos Kari-Matille kommentista. Luulen kuitenkin, että puhtaaksi viljeltyä, täysin kontrolloimatonta kapitalismia ei mainituista nimistä huolimatta esiinny Suomessa. Vuosisatojen ajan suomalaiseen yhteiskuntaan juurtuneet arvot lähimmäisen huomioon ottamisesta onneksi taittavat voiton maksimoinnin itsekkyyttä yhteisen edun suuntaan. Luulen, että jonkinlainen sääntely ja kontrolli hyväksytään yhteiskuntarauhan vuoksi, mikä on lopulta myös voiton teon edellytys.
Tänään oli dos. Veli Pohjoselta hyvä kirjoitus Hesarissa. Ennen ihmisen vaikutusta metsät peittivät maapallosta 48%, nyt 31%. Ennen alkuainehiiltä oli sitoutunut metsiin 850 mrd tonnia ja ilmakehään 550 mrd tonnia. Nyt suhde on toisinpäin. Ilmakehän hiilidioksidin kasvun seurauksena ilmasto kuumenee. Fossiilisten pollttoaineiden päästöt vielä pahentavat tätä. Pohjosen mukaan päästöjen vähentäminen ei kuitenkaan ratkaise asiaa. Siihen tarvitaan maapallon massiivista metsittämistä, jotta ilmakehästä poistuisi ainakin 150 mrd tonnia hiiltä. Alueena se tarkoittaisi ainakin 2/3 Saharan metsittämistä. Suomi voi olla metsäosaamisen maana suunnan näyttäjä.
Kristinusko tuo ympäristöahdistukseen toivon näkökulman. Kaikki ei ole sentään omassa varassamme. ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin?” (Ps 27).
Adventin aika on vuoden pimeintä aikaa. Ahdistuksen pimeyttä on myös ihmismielissä. Siksi Jeesuksen tulon lähestyminen maailman valona lisää toivoa.
Toisen adventin evankeliumissa (1. vsk.) Luukkaan mukaan Jeesus puhuu merkeistä: ”Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne hetki on lähellä,” (Luuk 21:25-33).