Kun kasvattaja epäonnistuu: Yhteiskunta ja kirkko, nuoret naiset ja miehet

Kotimaa on tarttunut uuteen käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelän ja Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Jouko Porkan tutkimusartikkeliin, jonka havainnot osoittavat nuorten miesten uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin kasvaneen samalla kun nuorten naisten uskonnollisuus ja hyvinvointi ovat heikenneet. Tutkimuksesta uutisoi äskettäin myös Seurakuntalainen. Löytö ei ole mitenkään poikkeuksellinen (paitsi ehkä lähihistorian perspektiivissä), vaan se vahvistaa jo jonkin aikaa jatkuneet trendit sukupuolten eriytymisestä. Yhteydessä siihen on toinen rippikoululaisten ja nuorten miesten parissa myös tehty marraskuussa rippikoulun kehittäjäpäivillä esitelty rippikoulukyselyn ja rippikoulututkimuksen havaintojoukko, jonka mukaan oikeistolaiset ja konservatiiviset arvot kasvavat miesten keskuudessa, kun taas vasemmistolaiset naisten parissa. Yhtenä selityksenä näiden yhteyteen tarjotaan sitä, että uskonnolliset ihmiset ovat perhekeskeisempiä, minkä tutkijat havaitsevat tukevan hyvinvointia.

Tulokset jokseenkin hämmensivät esittelijöitä, mutta kehitys on ollut nähtävissä jo pitkään, ja sille on selityksiä. Esimerkiksi tässä Kotimaan blogissani käsittelin jo kaksi vuotta sitten tutkimuksiin pohjautuen kysymystä, miksi kristinuskon suosio nuorten miesten parissa kasvaa. Globaalia havaintoa nuorten naisten henkisen hyvinvoinnin laskusta taas kuvasin maaliskuisessa uusinta kansainvälistä huippututkimusta esittelevässä blogissani sosiaalisen median käytön, liberaalien ajatusmallien ja mielenterveysongelmien yhteydestä.

Tutkimustulokset voivat näyttää hämmentäviltä, koska ne osoittavat kehityksen kulkeneen suorastaan päinvastaiseen suuntaan kuin mihin yhteiskunta ja kirkko ovat pyrkineet. Yhteiskunnassa on pyritty vahvistamaan nuorten naisten mielenterveyttä kertomalla heille, kuinka erityisiä he ovat. Heitä on haluttu nostaa esille, all male panelit työntää historian lehdille. Kirkko on yrittänyt manata itsestään ulos vanhakantaisen sukupuoliajattelun ja taipua jooga-asentoon vastatakseen erityisesti pääkaupunkiseutulaisten nuorten naisten tarpeisiin. Nämä ovat kuitenkin etääntyneet uskosta sitä enemmän, mitä enemmän heidän perässään on juostu.

Kristinuskosta on haluttu tehdä mahdollisimman sisäänpäinsulkevaa, mutta ryhmät, joiden vuoksi tämä on tehty, ovat marssineet ulos. Ajatus syntisestä ihmisestä, joka on tuomittu ja tarvitsee pelastajaa, on korvattu saarnalla siitä, kuinka jokainen on Jumalan silmissä kaunis. Samalla mielenterveysongelmat ja nuorten hauraus ovat lisääntyneet. Miksi?

Naiset

Paradoksaalisesti ajatus, jossa ihminen on erityinen ja ihmeellinen, aiheuttaa nimittäin masennusta ja ahdistusta. Jos ihminen on erityinen, hän nimittäin ansaitsee loogisesti erityiskohtelua. Jos erityiskohtelua ei tule, erityisyyttä ei tunnusteta, jolloin kyse on sorrosta. Lisäksi jos ihminen on jo valmis ja hyvä, hänellä ei ole tarvetta tulla paremmaksi eikä kehittää itseään. Enintään tulee poistaa ulkoinen sorto. Ajatusmalli johtaa kuitenkin ongelmiin. Juuri viittaamassani aiemmassa blogissani referoin keskustelua, jossa katsotaan, että nämä erityisesti nuorten naisten kasvatuksessa omaksumat feministiset ajatusmallit ovat luoneet heille käsityksen ulkoisesta hallinnasta, ts. siitä, että heidän elämänkohtalonsa on vihamielisten, kaikkialla yhteiskunnassa vallitsevien ulkoisten sortovoimien eikä heidän itsensä käsissä. Yhteiskunta ja kirkko, joka jo ylistää heidän uniikkiuttaan, ei tarjoa heille myöskään keinoja kehittää itseään. Vastoinkäymisten voittamiseksi ja niiden selittäjäksi ei näin tarjota ihmisen omassa hallinnassa olevia välineitä. Nuori ihminen ei kasva, jos sanotaan, että hänellä on jo kaikki, mitä tarvitaan, ja vastoinkäymiset johtuvat ulkoisista voimista.

Samaa odotusten ja todellisuuden välissä olevaa kuilua ruokkii myös deitti- ja somemaailma. On havaittu jo pitkään, että miehet saavat moninkertaisesti vähemmän tykkäyksiä ja kehuja deittipalveluissa kuin naiset. Tätä naisten saaman huomion määrää on selitetty miehisellä seksuaalivietillä. Ilmiötä analysoidaan tarkemmin tässä datajournalismivideossa. Seurauksena naisten itsetunto paranee ja heidän kiinnostuksensa kohdistuu vain n. 15%:iin miehistä. Kiinnostuksen rajoittumista on selitetty myös naisten hypergamialla eli pyrkimyksellä naida ylöspäin.

Miesten 15% ei kuitenkaan riitä kaikille ainakaan perinteisiin parisuhteisiin, joten useimmat sellaista haluavat naiset joutuvat pettymään, vaikka epäsuhteinen kiinnostuksen suuntautuminen, joka ilmenee tykkäysvyöryn synnyttämänä dopamiinivirtana saa kuitenkin kokemaan, että näin voisi olla. Vaihtoehtona voi olla seksi ilman sitoumuksia, mikä tarjoaa osalle miehistä loputtomat markkinat, joilla toteuttaa itseään vain muutaman kirkon viimeisen konservatiivin nyrpistäessä nenäänsä. Myös monikkosuhteita ja avoimia suhteita markkinoidaan voimaantumisena.

Yleislinjana kirkko on samalla luopunut pyrkimyksestä ohjata tai kontrolloida ihmisten seksuaalista käyttäytymistä ja suhdemalleja, sillä tämä on näyttänyt ahdasmieliseltä. Lopputulos on kuitenkin usein sama kuin naisten erityislaatuisuutta korostavan itsetuntopuheen: Moni prinsessa ei saa prinssiään, vaan joko pysyy markkinoilla vanhaksi piiaksi asti tai ottaa sammakon. Kasvatuksen ja appien luomien odotusten ja kylmän todellisuuden välille jää jyrkkä kuilu, jossa kaikki eivät saa erityiskohtelua, mikä ruokkii masennusta.

Kuten kyselyiden tulokset ja evidenssi kuitenkin osoittavat, kasvanut naisten ja nykymaailman kosiskelu ei ole toiminut, vaan johtanut kasvavaan pahoinvointiin, kirkon merkityksen romahtamiseen ihmisten silmissä ja kirkon jäsenyyden romahdukseen. Samalla naisten mielenterveysongelmat ja ulkonäkökilpailu ovat kasvaneet. Niitä ruokkii sosiaalinen media, jossa vertailukohtana on koko maailma. Pyrkiessään miellyttämään kirkko on tosiasiassa hylännyt ne, joita sen olisi pitänyt kasvattaa.

Miehet

Miehiin taas on suhtauduttu päinvastaisesti. Heille nyky-yhteiskunnalla on ollut tarjolla lähinnä vaatimuksia muuttua ja väistyä naisten tieltä. Miesten enemmistölle feministinen kasvatusmalli ja deittiapit tarjoavat yhtä viestiä: te ette kelpaa. Mukautumisen ja tyrkytettyjen arvojen omaksumisen sijaan tutkimukset osoittavat, että on saatu aikaan vastareaktioita. Niiksi ovat syntyneet ainakin incel-liike, Men going their own way (MGTOW) -liike ja pelimiesliike. Niitä yhdistää kokemus, että järjestelmä ja yhteiskuntasopimus ovat rikki.

Incelit ja MGTOW kieltäytyvät pelaamasta, ensimmäinen purkaen aggressionsa naisiin, jälkimmäinen omaan elämään keskittymiseen. Pelimiehet taas yrittävät pelata järjestelmää edukseen kaataakseen mahdollisimman monta naista. Mutta ehkä yleisimmin monet miehet ovat kysyneet: Jos isä ja isoisä kelpasivat, miksi en minä? Mikä on muuttunut?

Vastaukset on löydytty juuri edellä kuvatuista kehityskuluista: Yhteiskunta on nostanut yksilön halut keskiöön yhteisen hyvän sijasta, vapauttanut tätä ideologiaa seuraten seksuaalisuuden ja rikkonut parisuhdeodotukset kirkon seuratessa vierestä. Ratkaisuna miesten läheisyyden puutteeseen tarjotaan naisten voimaantumista seksityöntekijöiksi ja onlyfans-sisällöntuottajiksi. On käynyt niin, että moni mies on löytänyt itsensä kaipaamassa rauhallista perhe-elämää, kun naiset ovat karanneet bilevalojen loisteeseen.

Guys Literally Only Want One Thing And It's Fucking Disgusting

On vaikea sanoa, kumpi on ollut ensin: tilanteen hidas kollektiivinen analyysi vaiko uuskonservatiivinen vastareaktio, mutta molemmat esiintyvät globaalisti yhdessä toisiaan tukien, eikä niitä ole onnistuttu woke-maailman kovista yrityksistä huolimatta patoamaan. Modernin maailman tarjoaman sinä kelpaat –opetuksen sijaan miehet ovat ottaneet oppi-isäkseen mm. Jordan Petersonin, joka käskee aloittamaan itsestään. Ennen kuin valitat maailman tilaa, seiso suorassa ja siivoa huoneesi, sanoo elämänohjeita esittävistä paksuista kirjoistaan ja luennoistaan tutuksi tullut Peterson.

Hän ja hänen kaltaisensa ammentavat Raamatusta ja psykologisesti tulkitusta kristillisestä uskomusperinteestä, joka vie kärsimyksen ja patriarkkakertomusten matkallaolon mysteerien äärelle ja pyrkii opettamaan, kuinka kasvetaan hyväksi ihmiseksi. Miehet perehtyvät heitä seuraten kristinuskon opetuksiin, jotka lähtevät syntiopista, ihmisen rappiosta ja tarpeesta tulla paremmaksi sekä hillitä halujaan. Ne tarjoavat pelkän hyväksynnän tilalle hyveiden ohjelman, jonka avulla ihminen parantaa luonnettaan, ja korostavat syvien ihmissuhteiden merkitystä.

Ihmisestä tulee näin ulkoisten tekijöiden uhrin sijaan oman elämänsä aktiivinen toimija, joka pyrkii ottamaan elämänsä hallintaan ja parantamaan tilannetta. Tämä hallinnan kokemus ja reaalinen edistyminen ruokkivat mielenterveyttä.

Dekonstruktion tilalle tarjotaan välineitä ymmärtää yhteiskuntaa ja rakentaa sitä. Internetin yleistyminen on tarjonnut helpon pääsyn kristillisen perinteen äärelle. Kristillistä sanomaa suoraan julistavat meemit ja meemitilit ovat yleisiä ja esim. kotia ja lapsia korostava tradwife-ilmiö trendaa. Anarkistiselta vaikuttava meemimaailma tarjoaa pyhyyden kokemusta. On syntynyt laaja alakulttuuri, joka haluaa jotakin pysyvää ja pyhää turvapaikkaa absurdilta näyttävän todellisuuden keskelle.

Kristillinen meemi

 

Erikoista on, että kehitys on tullut paljolti järjestäytyneen kirkon ulkopuolelta. Peterson on esimerkki psykologian ja kulttuurintutkimuksen piireistä nousseesta professorista, joka ryhtynyt pitämään raamattuluentoja keräten valtavia seuraajajoukkoja kuin evankelistat ikään. Ateistit, agnostikot tai aiemmin sellaiseksi tunnustautuneet ovat kääntyneet korostamaan kristillisen perinteen välttämättömyyttä ja ratkaisevaa merkitystä koko elämänmuotomme osin meiltä piilossa olevana perustana (ks. esim. psykologian, taloustieteen ja evoluutiobiologian professori  Joseph Henrich: The WEIRDest People in the World,  tai historioitsija Tom Holland: Dominion: The Making of the Western Mind), tai kääntyneet itse kristityiksi (yhtenä viimeisimmistä suurista nimistä Ayaan Hirsi Ali) kirkon hävetessä itseään. Kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi.

Entä kirkko?

Luterilainen kirkko on jo useita vuosikymmeniä juossut trendikkäiden nuorten naisten perässä ja kääntänyt selkänsä miehille. Kuten jäsenyystilastoista havaitsemme, lähestymistapa ei ole toiminut. Nyt, tilastojen näyttäessä tässä blogissa kuvattua trendimuutosta on kysyttävä: Mitä kirkko tulee tekemään? Todetaanko nyt: väärin uskottu, ja seuraako liberaali torjuntareaktio? Vai kykeneekö kirkko vuorostaan sulattamaan konservatiivisuuden nousua ja palaamaan juurilleen, joita se on juuri oksentanut ulos? Tietenkin aikojen muutos vaatisi myös hengellistä viisautta sen erittelemiseksi, mikä muutoksessa on hyvää ja mikä huonoa.

Lähitulevaisuus näyttää, mihin liike ja nuorten hengellinen kaipuu purkautuu. Jo nyt on nähtävissä, että perinteistä uskonnollisuutta edustavat perhekeskeiset ryhmät saavat jonkin verran kasvua. Jumalanpalvelusyhteisöt kokoavat runsaasti nuoria aikuisia. Ilmiön laajuus ei ole vielä täysin selvä, mutta perussuomalaisten hallitusvastuu ja kannatuslukemat nuorten keskuudessa kertovat jo omaansa konservatiivisuuden noususta. Moni halusi vaieta ilmiön kuoliaaksi, mutta nyt se on yhteiskunnassa myöhäistä. Kuinka kirkossa? Kun poliittinen kenttä jakautuu sukupuolten perusteella tarjoaako kirkko omassa työssään kylmää kylkeä perinteistä isänmaallista kristillisyyttä kaipaaville miehille ja haikailee äiti maan etsijöiden perään?

Asiaan liittyy myös laajempi kysymys uskonnon roolista ja funktioista yhteiskunnassa. Perinteisesti uskontoa on pidetty arvoperustana ja arkkityyppien, mm. ihmissuhdemallien tarjoajana. Edellä viitattu Henrich näkee yhden miehen ja naisen avioliiton kulttuurillisen merkityksen juuri siinä, että se vähentää seksuaalista kilpailua ja hyödyttää näin sen omaksuneita yhteiskuntia. Edelleen kirkon avioliitto-opetuksen Henrich katsoo suurteoksessaan luoneen länsimaiset yhteiskunnat, joissa suku ei sanele yksilön kohtaloa. Kirkon perinteinen opetus piti keskiössä miehen ja naisen lapsille kasvuympäristön tarjoavaa avioliittoa. Ihanteen sortuminen joko heijastaa yhteiskunnan rapautumista tai rapauttaa sitä aktiivisesti. Miehet näyttävät kaivanneen ja kaipaavan edelleen kirkolta ihannemallia, joka normittaisi ihmisten käyttäytymistä siten, että parisuhteita syntyisi ja ne vahvistuisivat. Konservatiivisten yhteisöjen perhekeskeisyys näyttää houkuttavan juuri siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuden löytää pysyvä parisuhde, siihen liittyvää uskottavaa opetusta sekä mahdollisuuden välittää malli myös lapsille. Kun kirkko on harhaillut tällä tiellä toisenlaista yhteiskunnallista todellisuutta heijastaen tai luoden, on se menettänyt uskottavuuttaan ja yhteiskunnalle tuottamaansa arvoa.

Tällaisen mallin olemassaolo ei tietenkään merkitse pakkopaitaa, joka tulee tuhota, vaan esikuvaa hyvän elämän mallista. Kun malli katoaa tai dekonstruoidaan eikä yksilölle tarjota kuin oman itsensä toteuttamisen pakko, seurauksena on kasvava ahdistus valintojen vaikeudesta. Vain harva ihminen on kykenevä varsinkaan nuorena tekemään eksistentiaalisen hypyn oman elämänsä herraksi. Näin tilalle nousevat viihde-, suhde- ja seksiteollisuuden mallit, jotka etsivät ihmisten hyvän sijaan heidän rahaansa. Kirkossa kyllä tiedostetaan, ettei ihanteista saa tulla hengetöntä ja rakkaudetonta lakia. Mallien purkaminen ei kuitenkaan ole rakkautta, vaan niistä luopumalla kirkko luopuu tehtävästään ja menettää arvostuksensa. Ilman tätä ansaittua arvostusta perussäännön jälkeiset pastoraaliset huojennuksetkaan eivät kuulosta uskottavilta, vaan periksi antamiselta.

Viime kädessä on siten kyse siitä, että jos edes taktinen opportunismi ja mahdollisuus hyödyntää kulttuurillista muutosta jäsenmäärän kasvattamiseksi ei houkuta kirkkoa ottamaan nuorten miesten hengellisyyden kaipuuta vakavasti, rakkaus kuitenkin velvoittaa astumaan myös tuntemattomalle maaperälle ja etsimään eksynyttä lammasta. Kirkko on laiminlyönyt kasvatusvastuutaan. Ihmiset ovat nyt tulleet itse aktiivisiksi ja ovat ottamassa vastuun omiin käsiinsä.

Mikä tulee olemaan kirkon tie tulevaisuudessa? Jatkaako se helppoa kosiskelua ja kaverin esittämistä joukolle, joka ei sitä arvosta, vaiko löytääkö se itsensä, oman perinteensä ja selkärankansa? Kirkko on koettanut tarjota ihmisille, mitä he haluavat, eikä sitä mitä he tarvitsevat, ja näyttää epäonnistuneen surkeasti. Pienemmät kirkolliset toimijat ovat jo laskeneet pelastusveneensä vesille haaliakseen kyytiin haluavat. Pitäisikö myös ison kirkkolaivan muuttaa kurssia?

21 KOMMENTIT

  1. On sattumienvaraista mihin aikuisuuteen kasvanut uskoo tai voi uskoa parisuhdetta katsoessaan. Eroa ei ole sukupuolella, eikä useinkaan perhetaustalla.

    Toki kristillisyyteen kasvanut katsoo kumppanuutta samanarvoisesti Uskossaan.

    Läpikyllästynyt somemaailma vie voiton vahvastikin tulevaisuuteen uskoneelta nuorelta, eikä tässäkään ole sukupuolella merkitystä.

    Kaupallistunut yhteiskunta vie veronsa syntyvyydessä, veronsa lasten huoltajuusasioissa, ja viimekädessä katsoo yhteisömme hiljaista hiipumista missä lopputulosta en kehtaa arvailla.

    Nyt näyttää elävämme nykyisen Suomalaisen Yhteisön viimeisiä Kulta-aikoja.

  2. Härregudendo ! Vanhan maailman pieruja. Jordan Peterson (lääkeaineriippuvaisuutensa takia hoidossa ollut jungilainen, joka ei usko ilmastonmuutokseen, mikä jo tekee tuhoaan), on sanonut, että irtosuhteita harrastavat naiset ovat viallisia, ilmeisesti miehet eivät. No, miehet nyt hyödyntämään tilannetta ja ”kaatamaan” ”vanhojapiikoja”.

    Nyt ovat sitten persunuoret (miehet) joutuneet avaamaan silmänsä ja nähneet ministeriensä sekoilun (”Putinille turvapaikka Suomesta”) ja jättäneet puolueen. Eivät ne tehneetkään sitä, mitä ennen vaaleja lupasivat (”köyhiltä ei leikata”). Naiset eivät heihin toivoaan laittaneetkaan, mutta kärsivät nyt seurauksista. Opiskelu velkaannuttaa, eikä väestöä kannata uusintaa.

    Miesten sotiessa koko maailma on sortumassa väkivaltaan ja diktaattorit ottavat vallan. Uskonto jää marginaaliin, vaikka sillä perustellaan väkivalta.

  3. Hyvää pohdintaa blogistilta, tosin aihe on kovin monisyinen ja on helppoa sortua yleistyksiin.

    Yhteiskuntaa on jo laajasti kasvatettu ilmapiirissä, missä nautintojen oikeutusta pidetään ihmisoikeutena ja perusoikeutena. Minua kohdellaan väärin, jos en saa harrastaa ja nauttia elämästä… Kuinka elämä voi olla nautinto, jos olen rahaton ja yhteiskunnan marginaaleissa? Mainokset ynm. Puhuvat minulle vain, kuinka epäonnistunut olen. Todellisuuden karut tuulet lyövät kasvoille…

    Ei ole ihme, että parisuhteet eivät kestä, kun kaikki etsivät vastakkaisesta sukupuolesta vain sitä, miten ne auttavat ja tukevat minun onnellisuus pyrkimyksiäni.

    Harva ajattelee, mitä annettavaa minulla on vaimolle /miehelle. Parisuhde on yhteiskunnan peili, jos perheet eivät kestä, niin ei kestä yhteiskuntakaan.

    Kirkon rooli tässä yhtälössä on pielessä, jos ei pian palata juurille ja perustalle. Kirkko ei ole yhteiskunnan sosiaalipalveluja parempi, jos ei sillä ole mitään muuta sanottavaa, kuin, että välittäisimme toisistamme. Miehet ja naiset ovat Jumalan edessä samalla viivalla ja sukupuolten vastakkain asettelu on vihtahousun kavalin juoni. Lapset kärsivät eniten rikkinäisestä yhteiskunnasta.

  4. Kaikki nuoret miehet, nyt uskoon.

    Miksi miehille tarvitaan uskonnollista uhrimieltä ? No siksi tietysti, koska eliitti valmistelee heitä sotakentille pyssynruuaksi, kuntokuureja myöten. Aina on aloitettu siitä, että jumalan puolesta paholaista vastaan, petovaltio ja iivana julma, ateistinen neuvostoliitto ja diktatoorinen Venäjän maa. Meillä ei ole hyvinvointia ennenkuin Venäjä romahtaa ja häviää.

    Ei sitä heti sanota, vaan aloitetaan marttyyren ihailusta ja uhrien suorasta tiestä paratiisiin, jos kuolee ja synnit annetaan etukäteen anteeksi, ja armoa armon päälle jeesuksen edustajina maan päällä. Toisen posken kääntäminen on nyt unohdettu ja lähimmäisen valinta on armoton.

    Mitä sitten naiset: ” Vapauteen Kristus vapautti.” Sitä ei ole aikaisemmin vielä koettukaan, vapautta. Isän huomasta aviomiehen huomaan ja neitseellinen morsian, ettei miehen mieltä vaivaa se toinen, entinen, että oliko parempi rakastaja vai ei, kaipaako nainen niitä entisiä. Mustia pilviä nousee mielen mielikarvauteen, otsa synkenee ja nyrkki heiluu. Se mustasukkaisuus.

    Naiset elävät nyt vapautta, myös sananvapautta, naiset ovat katkaiseeet kahleensa, se on pelottavaa, ja se näyttää siltä, mikä miehillä on aina ollut, mutta he eivät ole huomanneet, elleivät naiset näytä sitä. Ja kuinka miehet ovat aina toisiaan suojelleet ja syyttäneet vain naisia kaikesta onnettomuudesta.

    Eikö naisten vapaudelle ole korkea aika jos he ylipäätänsä aikovat vapaudesta nauttia, sotaan tässä kuitenkin ollaan menossa, kauhealla vauhdilla.
    Orjat saavat vapautensa aina aikanaan, se on maailman laki. Hevosiakaan ei saa enää ruoskia.

    • Charlotta Lindfors

      Missä niin sanotaan, että naiset ovat orjia koko elämänsä ?

      Minun mielestäni siellä profeetta puhuu kauniisti Minun tyttäristä. ” Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä, kaikki jotka on minun nimiini otettu. ”

  5. Tarja ja Charlotta… Miesten syyttely ei auta yhtään… Jokainen voi katsoa peiliin itse ja nähdä oman kelvottomuutensa.

    Rakkaudettomuus on ihmiskunnan suurin ongelma ja moni sen tähden paatuu ja katkeroituu syyttelemään muita, vaikka juuri se saa aikaan vain lisää ongelmia…

    Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on, että Jumala jättää meidät oman kelvottomuuden valtaan…

    • Mikä auttaa sotimisen lopettamiseen ? Se on miesten omaa ”kulttuuria”. Naiset eivät synnytä lapsia sodissa tapettaviksi.

    • Charlotta

      Tuo oli paha. Onneksi siinä on sana ”jos ” eli se ei kehoita myymään tyttäriä orjiksi.

    • Lieko ollut niin, että vapautettu naisorja olisi ollut vieläkin heikommassa asemassa kuin samalla isännällä orjana pysyminen? Orja ei tarkoittanut nykyajatuksessa olevaa ”raakaa orjuuttamista”. Historiassa on vaarana tarkastella asioita virheellisesti oman aikamme sanojen ja asioiden merkitysperspektiivistä. Vapaaksi päästetty naisorja saattasi aikanaan päätyä hyväksikäytettäväksi. Viisaamman eksegeetit osaisivat tilannetta kuvata paremmin.

      Meidän ajassamme miehet on toisnaan ”manattu” syyllisiksi jos johonkin. Ja edelleenkin miehiä syytellään – vaikka toisaalta väitetään, ettei mies-nais-jaottelua edes olisi olemassakaan.

    • Lainaus eräästä Raamatun orjuutta käsittelevästä artikkelista:

      ”Jos joku myy tyttärensä orjaksi, älköön tämä pääskö vapaaksi, niinkuin miesorjat pääsevät. (2.Moos. 21:7)
      Ei niin kuin miesorjat pääsevät – vaan toisella tavalla, joka selitetään heti jakeen jälkeen! Typistetty sitaatti pyrkii harhauttamaan lukijaa. Kyse on näet köyhästä tytöstä, joka on siirtynyt rikkaaseen perheeseen isännän tai tämän pojan sivuvaimoksi. Katkelma suojelee tytärtä väärinkäytöksiltä.”

      Eli varmaan luit muutakin kuin tuon yksittäisen jakeen?

    • Muutoinkin Raamatun ajan orjuus on ymmärrettävä sitä taustaa vasten mistä ihminen sai elannon ja toimeentulon. Heprealainen orjuus toimi tuon ajan maailmassa sosiaaliturvana.

      Naisen paras sosiaaliturva oli päästä hyviin naimisiin. Muutenkin ”vapaus” ei ollut välttämättä tavoiteltava tila, kun se tuon ajan maailmassa merkitsi usein tyhjän päälle jäämistä.

      Koko orjuutta käsittelevä artikkeli: https://puolustajanpolku.fi/?id=114#orjuus

  6. Kyllä toisasia on kuitenkin se, että tytöillä on käyty kauppaa, eikä vain alemmissa luokissa, vaan myös kuninkaallisisssa piireissä on solmittu liittoja ja rauhansopimuksia naittamalla tyttäriä ja prinsessoja milloin minkäkin laisille ja ikäisille ukkeleille.
    Se johtuu jo keisari Augustuksen aikaisista laeista, jossa naiset ja lapset olivat miehen omaisuutta ja mies saattoi myydä heitä vaikka orjiksi. Avioitumisikä oli myös hyvin aljhainen.

    Katsoin vasta elokuvan Kapernaumin lapset, kertoi Syyiasta, isä antoi tyttären vuokrananatajalle, kun ei ollut millä maksaa vuokraa. Pikkuveli yritti pelastaa, mutta isä ajoi hänet pois kotoa. Kaikenlaisten vaiheiden kälkeen poika haastoi vanhemmat oikeuteen.
    Isalmissa on vielä paljon Augustuksen aikaisia lakeja.

  7. Miehet eivät arvosta edes omaa elämäänsä, kun lähtevät sotimaan, jonkun ylevän (Jumala, isänmaa, aate, valta, raha) vuoksi. Kyllä miehiä voi vastuuttaa sotimiseen alistumisesta jonkun diktaattorin tähden, sillä maksajina ovat naisetkin. Ukrainan jälleenrakennus on valtava taloudellinen urakka, jota maksetaan seuraavat sata vuotta. Se on sitten jostain muusta pois se raha.

    Naiset ja orjuus : Että vielä heikompi olisi ollut naisten asema ilman orjuutta !! Selitys sekin. Kaunistelemalla ei asia muuksi muutu.

  8. Ei ne miehet sinne sotaan huvin vuoksi ole koskaan lähteneet… jokin ei nyt osu kohdilleen, kun miehiä syyllistetään aina riidan haluisiksi. On hyvä muistaa, että Suomen armeja esim. Kantaa nimeä ”puolustusvoimat” Naisia ja lapsia on aina puolustettu miehissä.

    Olen tavannut paljon myös riitaisia naisia, jotka uhkuvat kostoa ja sotaa… riidan haastaminen ei ole yksin miesten ominaisuus.

Ilmari Karimies
Ilmari Karimieshttps://helsinki.academia.edu/IlmariKarimies/
Lutherin uskokäsityksestä väitellyt teologian tohtori, luennoitsija. Reformaation teologian tuntiopettaja Avoimessa yliopistossa. Toiminut Helsingin piispan teologisena sihteerinä, kirkolliskokouksen perustevaliokunnan sihteerinä sekä neljässä pohjoismaisessa luterilais-katolisessa dialogikomissiossa.