Yhteiskunnassa on erilaisia instituutioita, joilla on usein sekä sosiaalinen että uskonnollinen luonne. Ihmisen syntyessä tällainen on nimen antaminen ja siihen liittyvä kummius. Rippikoulu tai Protu-leiri liittyy keskeisesti aikuistumiseen. Perhe on sosiaalinen instituutio, jonka perustamiseen liittyy myös uskonnollisia puolia. Kuolemaan liittyvät sekä hautaamisen tavat että hautausmaiden ylläpito.
Vuosisatoja näissä kaikissa oli kirkon monopoli. Sosiaalisesti hyväksytty elämä oli toimiminen näissä asioissa kirkon—ja kuninkaan/keisarin—määräysten mukaan. Kysymys oli myös oikeuksista, jotka olivat sidottuja kirkkokuriin. Avioituminen ja kummius oli sidottu uskonnonharjoittamiseen eli käytännössä rippikouluun ja ehtoollisella käyntiin. Jopa hautaukseen liittyi kirkkokuri, koska tietyistä rikoksita seurasi häpeällinen hautaus.
Kirkon asema suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut viimeisen 150 vuoden aikana hitaasti mutta varmasti. Enää ei tarvitse olla kirkon uskollinen jäsen käydäkseen kunniallisesta kansalaisesta. Periaatteessa kirkkokin on hyväksynyt tämän kehityksen—vai onko. Miten kirkko toimii ja miten kirkon pitäisiä toimia elämän taitekohtiin liittyvien sosiaalisten instituutioiden sekularisoituessa?
Vastasyntyneen vanhemmat pohtivat: kaste vai nimiäiset. Toisessa perheessa vanhemmat miettivät, ketä pyytää kummiksi, kuka kelpaa kummiksi ja voiko kirkon määräyksiä kiertää. Jotta soppa olisi mahdollisimman vaikea, isovanhemmilla, suvulla ja ystäväpiirillä voi olla omat toiveensa. Nuori miettii: rippikoulu vai Protu-leiri. Tässäkin oma toive ja kaverien ratkaisut voivat olla jännityksessä suvun ja perheen toiveiden kanssa. Avioliittoon vihkiminen ja avioliiton siunaaminen ovatkin sitten ihan oma tarinansa. Ja kirkkoon kuulumattomista siunataan melkoinen osa hautaan kristillisesti.
Kirkko voi toimia yhteiskunnan muutoksessa nostamalla profiilia. Alleviivataan sitä, että kaste ei ole nimenantotilaisuus. Perustellaan sitä, miksi pakanalla tai helluntailaisella ei ole asiaa kummien riviin. Korostetaan rippikoulun ja konfirmaation hengellistä merkitystä. Riidellään vihkiparien kanssa musiikista ja muistetaan mainita, että Jumala on luonut ihmisen (heteroseksuaaliksi hedelmälliseksi) mieheksi ja (heteroseksuaaliksi hedelmälliseksi) naiseksi. Hautajaistenkin musiikista on saatu monta ikävää riitaa. Ja kirkkoon kuulumatonta siunattaessa joko pidetään herätyssaarna tai vetästään homma vasemmalla kädellä alta lipan—tai ainakin mietitään tuohtuneena näitä vaihtoehtoja. Pohjimmiltaan tässä on kyse siitä, että toimitaan kuin kirkko omistaisi nämä instituutiot.
Mutta kirkko ei omista syntymää. Kirkko ei omista lapsen liittämistä perheen, suvun ja ystäväpiirin jäseneksi. Kirkko ei omista kummiutta siinä merkityksessä, että lapsella on erityisesti hänelle nimetty aikuinen ystävä. Kirkko ei omista aikuistumista eikä avioitumista. Eikä kirkko omista kuolemaa. Kysymys onkin, voiko kirkko olla tuomassa evankeliumia ja olla mukana näissä instituutioissa ja siten ihmisten elämässä aidosti monikulttuurisessa kontekstissa.
Sakari Hosike ja Teemu Venäläinen, vastaako mielestänne yllä esittämä oma kantanne Raamatun näkemystä siitä miten homoseksuaalisuuteen tulisi suhtautua?
Jumalan Sana tuomitsee myös syntiin siunaamisen jumalisuuden nimissä.
Teemu Venäläinen, sinun ja Sakarin kommenteissa minua jäi askarruttamaan taustalla oleva jumalakuva. En tunne ajatteluasi laajemmin, mutta tällä palstalla luetuista kommenteista tulee mieleen Vanhan Testamentin tuomitseva Jumala, jolla ei ole armoa synnintekijöille. Koetan mielessäni peilata kommenttejasi Jeesuksen kohtaamiin ihmisiin – kukaan heistä ei ollut täydellinen, mutta olenko väärässä, jos sanon, että Jeesus koetti heillekin näyttää tietä Isän luo.
Isän luo ei ole muuta tietä, kuin tehdä parannus ja kääntyä Jeesuksen puoleen. Synti pitää tunnustaa ja hylätä.
Jos Teemu Venäläinen malttaa lukea 1 Kor hiukan edemmäs, niin siellä Paavali kieltää miehiltä pitkät tukat.
Toisaalta pyhyyslaissa (3 Moos 18:22 & 3 Moos 20:13) paitsi miehenmakaamiskiellot, myös seuraukset miesten välisestä seksistä ovat selkeät: kivittäminen kuoliaaksi.
Eikö molempia pitäisi noudattaa, jos Raamattu kerran on kokonaan ja jokaista välimerkkiä myöten iätöntä ilmoitusta, Jumalan ikiaikaista sanaa?
Olisin halunnut tietää, millä perusteella toiset kohdat Raamatusta ovat inhimillisiä, aikansa kulttuuriin sidottuja, toiset taas, ja erityisesti muutamat brutaalit miehenmakaamiskiellot, ovat ikiaikaista muuttumatonta ilmoitussanaa?
Kivittäminen koski valittua kansaa, joka solmi ns. vanhan liiton Jumalan kanssa. Uuden liiton eli seurakunnan aikana ei ole kivitystuomiota.
Pitkä tukka on häpeäksi mutta ei tuomioksi. Kymmenen käskyäkin siitä todistaa.
Ok. Se on ihan asiallinen tulkinta Raamatusta.
Kari-Matti,
Teemu Venäläinen vastasikin jo lyhyen ytimekkäästi, mutta VT:tä lukiessa kannattaa tosiaan muistaa, että Mooseksen laki on annettu Jumalan ja Israelin kansan välisen liittosuhteen ohjeeksi. Me ”pakanat” emme ole osapuolena siinä liittosuhteessa.
Minusta Jasu Markkanen on kirjoittanut ihan hyvän tiivistelmän aiheesta: http://raapustus.net/?id=103
Ei tuo tietenkään kaikenkattava ole, mutta kuitenkin hyvä alku lähteä selvittämään aihetta itselleen.
Ari, vaikuttaa vahvasti siltä, että toiset jakeet otetaan, toiset jätetään. Tulkinnan painopiste on vahvasti tulkitsijan omissa mieltymyksissä.
Teemu Venäläisen kommentit ovat varmasti hyvinkin selitettävissä sopivia Raamatun jakeita siteeraamalla. Sen sijaan Teemun ja kumppaneiden voimakasta intohimoa homoseksuaalisuudesta saarnaamiseen ne tuskin selittävät.
En ole koskaan tavannut konservatiivia joka kommentoisi samanlaisella pieteetillä ylensyönnin synnillisyydestä tai vastustaisi lihavien vihkimistä avioliittoon. Raamatusta kyllä löytyisi perusteet.
Homoudessa on jotain koukuttavaa. Kun vielä keksisi mitä…
Jusu: Eihän kukaan haekaan synninpäästöä mainitsemallesi ylensyönnille virkamiehiltä tahi ”kansalta”. Synnin siunaaminen on hyökkäys Jumalaa vastaan.
Tarkoitin sitä, että en ole kohdannut vastaavaa pakkomiellettä lihavien kivittämiseen. Ei heilu pilkkakirveet tällä foorumilla.
VT:sta nousevat esille Daavid ja Joonatan ja heidän suhteensa, se on vain uskoville niin tavattoman vaikea pala. Sitäkin kieputtaen ja monisanaisesti selitetään. Ja selitetäänpä miten tahansa, miesten suhde EI ollut vain hyvä ystävyyssuhde. Se oli rakkaussuhde. SYVÄ rakkaussuhde.
Millaista on kahden miehen välinen rakkaus siloin, kun toinen kirjoittaa toisesta, että ”sinun rakkautesi oli minulle ihmeellsempää kuin naisen rakkaus”?
Jos Raamattua siis, kuten täällä on ollut osuvasti tapana eräällä kommentaattorilla sanoa, käytetään sudenpentujen käsikirjana, siitä seuraa:
a) Raamattu kieltää melko selväsanaisesti homoseksuaalisen käyttäytymisen.
b) Merjan kommentissaan esiinnostama Raamatun kohta melko selkeästi hyväksyy homoseksuaalisen rakkauden, so taipumuksen.
Mitä tästä tulisi päätellä? Homo pelastuu, kun ei homoile? Niinkö?
Nähdäkseni muutamat raamatunjakeet, joissa käsitellään homoseksuaalista käyttäytymistä, ovat sellaisia, jotka aika selvästi kuuluvat kirkon opetuksessa muuttuvan etiikaan alaan, rakkauden kategoriaan.
Raamattu on täynnä, niin VT kuin UT, jakeita, joita kirkko ei nykyään, osin koskaan ole opetuksessaan soveltanut.
Brutaalit ja suunnatonta inhimillistä kärsimystä tuottaneet Paavalin ja Moooseksen miehenmakaamiskiellot seksuaalisuuden vaihtamisineen voidaan huoletta lukea tähän muuttuvaan lain ja etiikan alaan.
”Homoudessa on jotain koukuttavaa. Kun vielä keksisi mitä…” Nm. Jusu Vihervaara
Sinunhan se pitäisi tietää. 😉
Tuskin, nm. Jusu Vihervaara, täällä olisi lainkaan homovastaista argumentointia, jollei täällä olisi sinunlaistasi propagandatykkiä. Eihän täällä kukaan tee propagandaa ylensyönnin etc. syntien puolesta, mikä selittää sen ettei vastareaktiotakaan esiinny. Kaiken kaikkiaan vähemmällä meuhkaamisella homot saisivat kyllä olla rauhassa, heidän elämäänsä ei puututa kuten ei ole puututtu tähänkään asti. Toinen asia on tuo mieletön propaganda, millä sitä agendaa ajetaan. Se agenda on pitkä lista ja ulottuu pitkälle tulevaisuuteen. Listalla on asioita, jotka huolestuttavat monia. Siellä, missä homoavioliitot on laillistettu vuosia sitten on jo todettu, mitenkä listan tavoitteita jyrätään yhteiskunnassa läpi paljolti sillä perustelulla että ”homoavioliitot on jo laillistettu”.
Kun lukee tämän viikon uutisien kommentointia, niin kaikki ketjut on aloitettu hirveällä meuhkaamisella seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Oletko Teemu Paavalin kanssa samaa mieltä homoseksuaalisuuden syistä? Toisin sanoen homot ovat homoja, koska ”he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin( Room 1:23)?
Kyllä. Torjuessaan tiedon Jumalasta he joutuvat torjumaan tiedon hyvästä ja pahasta. Synninpäästön hakeminen ensin kaltaisiltaan ja sitten muilta jumalattomilta, johtaa yhä syvemmäs pimeyteen. Pian totuutta ei uskalleta kohdata ja yhteiskunta sensuroi kaiken syyllistävän materiaalin, jos se paljastaa totuuden.
Raamatussa nähdäkseni ”homoseksuaalisuus” ymmärretään lähinnä sinänsä heteroseksuaalisten ihmisten homoseksuaalisena käyttäytymisenä. Ihmiset ”vaihtavat” heteroseksuaalisen käyttäytymisensä homoseksuaaliseen.
Pysyvästä homoseksuaalista taipumuksesta ja sen ilmentämisestä Raamattu ei puhu mitään.
”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan…” Väitteesi on älyllisesti epärehellinen, vaikkakin myönnettäköön että vaatii älyllisyyttä tuottaa noin itsepetoksellinen väite.
Teemu Venäläinen, voisitko kertoa miten ja missä Raamattu puhuu pysyvästä homoseksuaalisesta taipumuksesta, eli homoseksuaalisuudesta ominaisuutena?
Laittamasi kohta 3. Mooseksen kirjasta ei puhu siitä vaan homoseksuaalisesta teosta, samoin kuin muut Raamatun kohdat joissa puhutaan homoseksuaalisesta käyttäytymisestä.
Ei ole olemassa mitään pysyvää homoseksuaalista identiteettiä, jonka perusteella Jumalan tuomio ei lankeaisi päälle. Miksi jotkut koettavat valehdella itselleen ja muille käyttäen tälläistä porsaanreikää. Jos Jumala olisi halunnut yhdistää kaksi miestä tai naista keskenään niin sille olisi omistettu oma kirjansa.
Teemu, onko sinulla jotain asiantuntemusta seksuaali-identiteetin kommenttiin vai louskutatko ihan omiasi?
Jusu: Ihmisestä voi tulla mitä tahansa, jos hän antautuu viettiensä vieteltäväksi. Jokainen Ihminen on taipuvainen toimimaan Jumalaa, itseään ja lähimmäistään kohtaan väärin. Sen tunnustaminen auttaa, kun taas synnin siunaaminen johtaa yhä pahenevaan tilaan.
Jumalan luomistyö on niin ilmeinen, ettei sitä voi olla huomaamatta. Jumala on todellinen ja on karmaisevaa ajatella, että älyn avulla Jumalaa ei kukaan älykäskään ihminen ole lähestynyt. Jeesuksen piti itse tulla tänne, ja sittenkin moni on luopunut hänestä, vaikka kaikki on jo ilmeistä kuten piti olla jo valitulle kansalle erämaassa.
Jumalan luomistyö on Teemu niin ilmeinen että ihminen on tähän päivään mennessä keksinyt yli 500 000 eri jumalaa ja uskontoa. Todellisuudessa yhdestäkään jumalasta ei ole mitään todisteita, mistään luomisesta ei ole mitään todisteita.
Teemu Venäläinen; ”Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan… Väitteesi on älyllisesti epärehellinen, vaikkakin myönnettäköön että vaatii älyllisyyttä tuottaa noin itsepetoksellinen väite.”
No sehän on kyllä ihan fakta että esim. miehet eivät makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, tämähän on itsestäänselvää ja fysiologisestikin mahdotonta eli siis täyttää juuri tuon raamatun toiveen !
”Jokainen Ihminen on taipuvainen toimimaan Jumalaa, itseään ja lähimmäistään kohtaan väärin.”
Teemu Venäläinen. Käsi sydämelle, ketä tai mitä kohtaan homoseksuaalisen suuntauksen omaavat ihmiset tekevät väärin, jos solmivat avioliiton samaa sukupuolta olevan, rakastamansa kumppanin kanssa???
Sellaisiksihan se sinun Jumalasi on heidät suuressa viisaudessaan ja kaikkivaltiudessaan luonut, niin kuin minut vasenkätiseksi. Vai olemmeko me vasenkätiset, homot tai jollain muulla tavalla ”vialliset” Jumalasi luomityön sekunda- tai ns. ”maanantaikappaleita???”
Teemu Venäläisen vastakirjoittajilla ei ole ollut mitään raamatullista argumenttia
tueksi sille näkemykselle, että kristitty voi elää synnissä katumatta ja tahtomatta siitä luopua. Kyllä tietysti voi, mutta silloin hän ei ole uskossa, vaan ajautunut hengellisesti kuolleeseen tilaan ja kadotuksen tielle.
”Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalan mieleen”.
On irvokas näytelmä sekin, jossa ylpeänä marssitaan synnin tekemisen ja lankeemisen ilon puolesta.
Apostolisen uskomme selvä opetus on ollut se, että luopua haureellisesta elämästä/välttää sitä, tämä koskee homoseksin lisäksi avioliiton ulkopuolisia suhteita ja syrjähyppyjä ja satunnaisia suhteita. Miten joku voi esittää,, että asia olisi muuttunut?
Jorma Ojala, voisitko esittää raamatulliset perusteet sille, että Raamattu tuomitsee homoseksuaalisuuden ominaisuutena? Missä raamatunkohdassa kuvataan homoseksuaalisuutta ominaisuutrna, ei pelkästään aktia?
Millä raamatunkohdalla perustelet kristittyjen nykyisin yleisen, Paavalin ohjeista poikkeavan suhtautumisen orjuuteen?
Millä raamatunkohdalla perustelet, ettet esimerkiks
…ettet esimerkiksi sinä Paavalin tavoin suosittele kristittyjä pysymään naimattomana (poikkeuksena ne jotka eivät pysty himojaan hillitsemään)? Valtaosa konservatiiveista tuntuu päinvastoin pitävän lisääntymistä jopa kristittyjen pyhänä velvollisuutena.
”Teemu Venäläisen vastakirjoittajilla ei ole ollut mitään raamatullista argumenttia tueksi sille näkemykselle, että kristitty voi elää synnissä katumatta ja tahtomatta siitä luopua.”
Pitäisikö olla? En minä Kalevalastakaan argumentteja mielipiteitteni tueksi hae. Mielestäni olisi toivottavaa, että ihmiset oppisivat ajattelemaan omilla aivoillaan ja hakemaan argumentit mielipiteittensä tueksi nykytietämyksen mukaisesta todellisesta elämästä ikivanhojen tarinoitten sijaan.
Mielestäni on myös ylen kummallista se, miten kiinnostuneita homofobiaa potevat keskustelijat ovat homoseksuaalien ihmisten sukupuolielämästä ja sen toteuttamisesta. Konservatiivisimpien keskustelijoiden ”penetraatiokeskeinen” parisuhdekäsitys tasa-arvoisesta avioliittolaista keskusteltaessa kertoo heidän ajatusmaailmastaan ja kiinnostuksensa suuntautumisesta varsin paljon.
Kimmo, sinä keskustelet kristillisellä palstalla, joten on oletettavaa, että Raamattu on aika monella tärkein kirja. Jos haluat välttyä lukemasta näkemyksiä, joita perustellaan Raamatulla, on ehkä syytä vaihtaa foorumia.
Olen samaa mieltä Kari-Matin kanssa. Vaikka hänen kantansa on tainnut muuttua aiemmasta, niin hän keskustelee asiallisesti eikä irvaile kenellekään.
Äläs nyt Kari-Matti, minähän olen täällä agnostikkona etsimässä ”totuutta” ja juuri siksi lukemassa noita käsityksiä, joita perustellaan Raamatulla. Eivät vaan ainakaan vielä tunnu uskottavilta, mutta ei se mitään.
Näissä tasa-arvoista avioliittolakia ja homoseksuaalista identiteettiä koskevissa asioissa tunnumme olevan – yllättävää kyllä, minä ilman Raamatun lukemistakin, tai ehkä juuri siksi – hyvinkin samansuuntaisilla linjoilla.
”Vaikka hänen kantansa on tainnut muuttua aiemmasta,”
Missä asiassa Laaksosen kanta on muuttunut?
On Salme, ainakin osittain oikeassa. Kantani on hiukan muuttunut. En tosin muista koskaan kirjoittaneeni/ajatelleeni, että homoseksuaalisuus olisi syntiä. Mutta jos niin olen tehnyt, minkäs hölmöydellä mahtaa.
Kari Kuula kirjoitti joskus blogissaan (tämä ei nyt sanatarkka siteeraus), että teologian opiskelijat opintojen loppuvaiheessa monasti tulevat ”uskovaisemmiksi” kuin ovat, koska kirkko kuitenkin on ainut varteenotettava työnantaja.
Ei minusta eikä uskostani ole tämän hääppöisempää tullut. Joissain asioissa hyvin liberaali, joissain konservatiivi. Pitäisi joskus kokeilla myös kaitaa keskitietä.
”Mutta jos niin olen tehnyt, minkäs hölmöydellä mahtaa.”
En minäkään muista sinun niin tehneen. Olen kuitenkin varsin yllättynyt liberaaleista ajatuksistasi.
Onnitteluni järkevistä kannanotoistasi.
En ole puhunut mistään ominaisuuksista, vaan haureudesta ja piittaamattomisti sellasessa elämisestä.
Orjuuden esille ottaminen tässä yhteydessä on varsin epäloogista, joten
en rupea sitä laajemmin tutkimaan.
Raamattu ei missään aseta orjuuden kannattamista uskon ohjeeksi.
Paavalin suhde Onesimukseen kuvaa aivan nykyaikaan vertailukelpoisella tavalla
hänen suhdettaan karanneeseen orjaan ja tämän isäntään.
Apostolinen usko ei ole anarkismia eikä myöskään yhteiskunnallinen vallankumousliike. Se pyrkii saattamaan ihmisen mielenmuutokseen ja sen kautta osalliseksi Kristuksen rakkaudesta. Tämä rakkaus voi muuttaa maailmaa..
Vihan lietsonta – vaikka se tasa-arvon peitteen alla tapahtuukin – tulee ennemmin
tai myöhemmin viemään moraaliseen umpikujaan, koske se ei ole Pyhän Hengen vaikuttamaa. Jo nyt näkee, ettäs en hedelmät ovat riita, eripuraisuus ja
rakkaudettomuus.
Surulla tätä meinkiä katselee, mutta Jumala pitää omistaa huolen. ”Nostakaa päänne…jne..”
Jorma Ojala, aiempaa viestiäsi ei voinut kontekstissaan tulkita muuten kuin väitteeksi, että homoseksuaali elämäntapa on mielestäsi syntiä. Jos oletkin toista mieltä, niin kerro ihmeessä.
Kun sanot, ettei kukaan ole pystynyt osoiyyamaan Venäläiselle, että Jumala hyväksyisi synnissä elämisen, niin voisitko kertoa kuka täällä on toisin väittänyt? Siitä on toki erilaisia käsityksiä, mitä syntinä pidetään.
Paavalin suhtautumista orjuuteen voi tavallasi selittää, herää vain kysymys miksei kirjaimellinen tulkinta ole tarpeen tässä asiassa, toisin kuin vaikkpa homoseksuaalisuudessa.
Voisitko selittää vastaavasti myös sen, ettei tietääkseni mikään kristillinen kirkkokunta Paavalin tavoin suosittele naimattomuutta ensisijaisena vaihtoehtona.?
David Wilkersonin näky 40 vuoden takaa v. 1974:
”Näen tämän ylikirkon ”ymmärtämyksen” valepuvussa hyväksyvän homoseksualistit ja lesbolaiset jäsenikseen. Kirkon johtajat puolustavat homoseksualistista ja lesbolaista rakkautta eivätkä vain toivota sitä tervetulleeksi, vaan rohkaisevat harjoittamaan sitä.
Homoseksualisti- ja lesbolaispappeja asetetaan virkoihin ja heille annetaan vaikutusvaltaisia paikkoja tässä kirkkounionissa, ja heitä tervehditään uudenlaisina uranuurtajina, jotka esittävät uusia käsityksiä rakkaudesta ja evankeliumista.
Näen melkein jokaiseen suureen kaupunkiin Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa tulevan homoseksualistisia ja lesbolaisia kirkkoja, jotka pitävät huolta vain omista hengellisistä tarpeistaan ja jotka järjestynyt uskonto täysin tunnustaa ja joita se tukee. Opinto-ohjelmaan kuuluu pyhäkoulun ja kirkon kirjallisuutta, joka esittää lapsille ja teini-ikäisille, että homoseksuaalisuus on normaali ja hyväksyttävä kristityn seksuaalielämän muoto.
Kaikkein murheellisinta on se, että näen tulevan päivän, jolloin homoseksuaalit eivät enää etsi apua kirkolta. Sen sijaan ylikirkko puolustaa ja ihailee heitä heidän rohkeutensa vuoksi ja siitä syystä, että he haluavat olla erilaisia. Tämä superkirkko mukautuu ihmisen lihan heikkouksiin ja lähtee rohkaisemaan ihmiskuntaa synnissään. Syyllisyyskompleksista syytetään vanhanaikaisia synnin tuomitsevia saarnaajia, koska nämä sanovat suoraan, mitä ajattelevat niiden ihmisten teoista, joiden pitäisi saada apua ja neuvoa. Uudenlaisin opetuksin yritetään valistaa ihmisiä elämään ongelmiensa kanssa ja jopa nauttimaan heikkouksistaan ”Jumalan lahjoina”.”
Eihän tuossa ylevästi ja hurskaasti ”näyksi” nimeämässäsi tekstissä ole mitään uutta. Samaa virttä konservatiivit veisaavat täällä aina uudelleen.
Weisaawat toisten wanhoja näkyjä. Eikö mitään uutta ole näkyvissä?
Raamattu puhuu paljon uuden luomisesta; eiköhän me eletä siinä vieläkin eikä muistella menneitä.
Jorman mukaan siis homoseksuaalin taipumuksen omaavalla ihmiselle on kaksi vaihtoehtoa:
1) Pidättäytyä ”homostelemasta”
2) Muuttua heteroseksuaaliksi ”yhden vaimon mieheksi”, kuten ällö sanonta kuuluu.
Toisin sanoen homokseksuaalin ”elostelijan”( tyypillisesta ”yhden miehen parisuhteessa” elävän) tulee tehdä parannus synnistään.
Onkohan Jorma Ojala lainkaan tietoinen, miten todella epäinhimillinen ja julma hänen vaatimuksensa on? Kristillistä rakkautta siinä ei ole tippaakaan.
Huvittavaa, samalla surullista tietysti on, että pääasiassa tätä keskustelua käyvät suurinpiirtein keski-ikäiset heteroseksuaalit valkoihoiset miehet, kuten minä, joilla ei useinkaan ole mitään aavistusta homoseksuaalisen ihmisen käytännön elämästä, häpeästä ja kärsimyksistä.
Älä viitsi, Kari-Matti, fantasioida!
Niin, tuosta maailman näkövinkkelistä se lienee kärsimystä heteroillekin monessa tapauksessa. Uskon näkökulmasta ei.
”Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, koska Jumalan siemen (Kristus) pysyy hänessä, eikä hän voi syntiä harjoittaa, koska on Jumalasta syntynyt.” (1.Joh. 3:9)
Synnin jatkuva tietoinen harjoittaminen (synnissä tietoisesti eläminen) ei ole pidemmän päälle mahdollista Jeesukseen uskovalle, koska synti tekee hänessä asuvan Pyhän Hengen murheelliseksi. Tämä johtaa joko parannuksen tekemiseen tai paatumiseen. Sydämen paatumus voi pahimmillaan johtaa lopulta uskosta luopumiseen. Siksi kirkonkaan ei tule antaa lupaa minkään jatkuvan, Raamatun mukaan syntielämän, kuten homoseksuaalisten suhteiden harjoittamiseen, vaan päinvastoin kehoittaa tekemään siitä parannusta.
Onhan tämä julmaa. Mutta ei synnistä luopuminen ole vaikeaa vain homoseksuaaleille, kyllä se on vaikeaa ihan kaikille ihmisille.
Jotta Jeesuksen yhteydessä eläminen ja parannuksenteko synneistä olisi mahdollista, synti täytyy sanoa ja tunnustaa synniksi, vrt. Jaak. 5:19-20;
”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja joku hänet palauttaa, tietäkää, että joka palauttaa syntisen eksymyksensä tieltä, pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.”
Harri, kirjoitat perusteluketjusi päätteeksi: ”Onhan tämä julmaa.”
Osaatko sanoa, miksi Jumala pitää homoseksuaalista käyttäytymistä ehdottomasti syntinä?
On niin sanotusti tieteellisestikin todistettu, että seksuaalinen monimuotoisuus parantaa lajin selviytymismahdollisuuksia. Miksi ei voisi ajatella, että rakastava, kaikkivaltias Jumala luodessaan homoseksuaalisuuden, on samalla huomioinut tämän biologisen diversiteetin?
Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja käski heidän sen jälkeen lisääntyä ja täyttää maa. Ei Jumala siis luonut ihmistä homoseksuaaliseksi. Se, niinkuin kaikki muukin synti tuli kuvaan vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Kuitenkin heti lankemuksen jälkeen Jumala lupasi tulevansa itse vielä pelastamaan ihmisen tästä langenneesta tilasta.
”…tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi.”