Eräänä hetkenä havahduin uutiseen televisiossa. Siinä mainittiin, että vanhus saa maallista hyvää parikinkymmentätuhatta vuodessa enemmän mitä maksaa veroja. Pitäisikö tämän herättää jotain ajatuksia? Minä ainakin ryhdyin miettimään, että mitä se hyvä voisi olla kohdallani? Me vaimon kanssa maksamme yhteisistä varoistamme kaupan kassalla mitä kone näyttää. Samoin bensaa tankkaan silloin ja tällöin. Hammaslääkärissä olen käynyt vuosittain yksityisellä, kun olen paikkauskollinen, on mukava mennä tuttuun tuoliin. Siinä tulee kelalta joku kymppi. Lääkärissä olen käynyt vuosia sitten niin, että kantapiste ketoo vain lunssarokotuksen. En siis löytänyt rikostani vaikka lähes kyyneleillä etsin. Kuitenkin jäi vähän syyllinen olo. Kysyin sitten itseltäni: Miksi pitää syyllistyä siitä, että pallo pyörii ja kierros auringon ympäri vanhentaa meitä jokaista vuodella. En kuitenkaan tule nuoremmaksi vaikka mitä tekisin. Enkä tule yhteiskunnalle hyödyllisemmäksi, koska en ossoo ohjelmoijja. Niitä pelijuttuja.
Mitä nämä puheet lopulta merkitsevät? Mitä lukee sen pääteaseman seinällä? Kai siellä lukee: Ei vanhuksille! Sitten sain uuden miettimisen aiheen! Kun hyvää jaetaan yli sen mitä ansaitsemme, niin jotain toimintaa täytyy olla veroleikkurin ulkopuolella, joka sen hyvän tulouttaa, mutta mitä se on? Ehkä jotain rippeitä tulee siitä ulkomaalaisten virmojen toimeliaisuudesta, kun ihan hyvyyttään kaivavat arvometallit kallioperästämme ja naapuri ostaa joutavat saaret ja käyttämättömät maa -alat ja kaikki myyvät kilpaa, joilla myytävää on, pelkästä rahanrakkaudesta.
Miten on uskovat? Jos me äänestämme eduskuntaan parhaat salkunhoitajat eli, jotka pitävät kukkarostani parasta huolta, ja sitten odotamme vanhurskaita päätöksiä, miten tämä yhtälö voi toimia? Ehkä pitäisi kaksinkertaistaa edustajien määrä, että saisin valita sen parhaan bisnesmiehen ja hänen viereensä istumaan vanhurskaan ja aina ne äänestävät, jotka ymmärtävät asiasta jotakin. Kirkko on siksi, että täällä kuollaan, mutta pitäisikö meidän yli seitsemänkymppisten kuolla nopeammin ja siistimmin? Itse en ole vielä vanha, mutta sekin päivä tulee! Saanko silloin olla olemassa, jos olen ihan hiljaa kerrostaloluukussani, enkä käytä kelataksia enkä kompensoituja lääkkeitä.Tuleeko ensimmäisen vastaanottajan priorisointiin vielä yksi kategoria: Ei kannata hoitaa? Voisiko kirkossa ajatella näitäkin asioita vihkimisen ohella. Joka kaipaa vihkimistä ei luultavasti ole hätätapaus, koska kaikki eivät tarvitse vihkimistä koskaan. Yhteiskunnan kaukolämpö hiipuu, tarttis tehrä jotain, mutta auttaisiko se enää?
Aivan erinomaisesti vanhuksia näyttävät muistavan heidän perintöjään/lahjoituksiaan kärkkyvät erilaiset eetteri- ja pankkisiirtolomakerjäläiset.
Kuka muistaa vanhuksia? Haittaaks se, että yhteiskunnan olot on saatu kuntoon? Kuurot, sokeat, kehitysvammaiset, psyykkisesti sairaat, maksansa puhki juoneet yms saavat varmasti monet enemmän kuin maksavat veroa. Olemme yhteisö. Pidämme toisistamme huolta laatimillamme säädöksillä. Se on hienoa. Kaikki tulevat vanhoiksi ajallaan vuoronperään. Mieheni omaishoitajana olen jo aika finito. En tiedä missä järjestyksessä poistumme, mutta Kelataxilla ajelen ihan reteesti, kun sen aika koittaa
Ei näitä mun juttujani ole pakko ymmärtää ja varsinkaan tykätä. Tuli vain mieleeni mitä valmistellaan näillä jutuilla m iten vanhukset ovat ylivoimainen kuorma.
Lauri Lahtinen :”Tuli vain mieleeni mitä valmistellaan näillä jutuilla miten vanhukset ovat ylivoimainen kuorma.”
Mielestäni niillä valmistellaan laskennallisten keinojen avulla sijoittajien perimiä ”aitakorkoja” ja kasinotalouden jatkuvuutta. Jos esim. asuu velattomassa omassa asunnossa, saa suuren määrän ”laskennallista” asuntotuloa, jos kustannuksia vertaa vastaavanlaisen vuokra-asunnon vuokraan.
Olet elämäsi aikana kustantanut työeläkkeesi veroluonteisina maksuina yksityiselle eläkevakuutusyhtiölle ja jos ”eläkepommit” taas räjähtelevät ”ylimpien käskynhaltijoiden” pohjattomissa rahakirstuissa, niin älä välitä siitä. Niinhän ne uutisissa ”räjähtelivät” sijoitustappioiden yms. seurauksena jo 90-luvun alussakin, kun suuret ikäluokat eivät olleet vielä lähelläkään eläkeikää.
Olen ollut aistivinani, että ilmapiirissä on jonkinasteista vanhusvastaisuutta kautta linjan. Kuin kautta rantain annetaan ymmärtää, miten kalliiksi vanhusten hoitaminen tulee jne. Suuret ikäluokat ovat nyt vanhuksia. Onneksi meidän annettiin syntyä omana aikanamme. Onneksi meidän annettiin rakentaa tätä maata niin että nykyiset vähälapsiset suomalaiset saavat vielä nauttia hyvin voinnista.
Eilen oli uutisissa taas jokin maininta rasituksista, joita vanhukset tuovat yhteiskunnalle. Sanoin miehelleni, että kohta meitä aletaan deletoimaan tavalla tai toisella. Rakkaudeton ja kiittämätön yhteiskunta.
Toivon, että maahanmuuttajat tuovat mukanaan edes vähän uusia tuulia kulttuureista, joissa vanhoja ihmisiä arvostetaan. Meidän kylällä asuu neljä eritrealaista nuorukaista, jotka kohtelevat meitä mummojaan kuin kedon kukkia, arvostavasti, kohteliaasti ja kauniisti. Se lämmittää mieltä.
Me, jotka jaoimme lapsena limupullon silloin tällöin kolmelle , pidimme vanhoista aikuisten vaatteista entrattuja vaatteita ja omistimme ehkä yhden pallon ja nuken osaamme kyllä edelleenkin tyytyä vähään. Mutta onko se oikein?
Ja kukaan ei neuvo, miten yhteiskunnan eduista olisi osattava pitää kiinni. Kelan korvauksia jää joka vuosi miljoonia hakematta.
May Roth.Edelman :”Meidän kylällä asuu neljä eritrealaista nuorukaista, jotka kohtelevat meitä mummojaan kuin kedon kukkia, arvostavasti, kohteliaasti ja kauniisti.”
Meidän perheeseemme kuuluu eteläiseltä pallonpuoliskolta sotaa paennut katolisessa kodissa kasvanut nuori, jonka puolesta tappelimme järjestelmän kanssa 90-luvulla kahdeksan vuotta, että hän sai jäädä Suomeen ja annoimme valtiolla lopulta omavelkaisen takauksen, josta hänen valtiolle mahdollisesti aiheuttamansa kulut olisi maksettu. Nykyisin hän on Suomen kansalainen ja sanoo meitä isäksi ja äidiksi.
Suomessa jokainen työnsä tehnyt on myös eläkkeensä tienannut. Jokaiseta tilistä on otettu sivuun ja laitettu eläke kassaan, eli ne on itse tienattuja rahoja, mitä saamme, kun sen aika koittaa. Missä ne rahat sitten odottaa, kun se aika koittaa?
Johonkin sijoituksiin ne on laitettu, mutta kuka sen tietää…
Eläkejärjestelmä perustuu ns sukupolvisopimukseen. Työssä olevat maksavat eläkkeellä olevien eläkkeet, jotka puolestaan ovat maksaneet edellisten sukupolvien eläkkeet. Kun työeläkejärjestelmä perustettiin 1961, ei ollut rahaa millä maksaa eläkkeitä. Sen takia rahaa alettiin kerätä työssäkäyviltä.
Rahaa on siis kerätty ja laitettu salkkuihin. Jos joku salkku avattaessa onkin tyhjä niin ei kai siitä eläkeläisiä voi syyllistää, kun tulette niin kalliiksi? Suuret ikäluokat ovat kartuttaneet niitä salkkuja enemmän mitä edelliset eläkeläiset ovat tarvinneet.
Jos kaikki se apu otettaisiin pois yhteiskunnastamme, jota eläkeikäiset antavat enpä tiedä miten kävisi. Tässä vain joitakin panoksia, joita he antavat: ilmaista lastenlasten hoitoa, ilmaista jeesausta lasten ja tuttujen rakennustyömailla. Laskematon määrä raha-lahjoja läheisten merkkipäivinä ja jouluna, valtava määrä omaishoitajia virallisia ja epävirallisia. Vapaaehtoistyöntekijöitä… Minua murehdutti lukiessani kerran 18 vuotiaan merkkipaikalle päässeen opiskelijan haastattelua. Hän paheksui kovin sanoin eläkeläisiä, jotka vievät yhteiskunnan rahat. Myönnän ajatelleeni, että olikohan samainen nuori juuri noussut mummonsa lihapulla-aterialta ja mahtoiko kurvata opiskelupaikkaansa papalta ilmaisin saadulla pirssillä. Ja mahtoiko tilillä olla omien vanhempien tallettamat lapsilisät pesämunana ensiasunnon hankintaan. .. No myönnän että tämä on tarpeetonta kaunaa. Kaikkihan me, ainakin minä helposti syyllistämme muita ahdingosta.