Osallistuin Kirkkopäiville Kouvolassa. Heti Kirkkotorille – järjestöjen ja yhteistyötahojen esittelypöytien luo – saapuessani törmäsin teemaan, josta nyt kirjoitan. ”Haluaisitko osallistua vaimosi kanssa avioliittoleirille?” kysyttiin edessäni kulkeneelta mieheltä. Jatkoin eteenpäin ja näin tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiseen pyrkivän Aito avioliitto -hankkeen pöydän. Ahdisti. Heräsi tunne, että tämä paikka ei ole seksuaalivähemmistöille.
Kuka kelpaa kristityksi?
Minulle kirkossa luovuttamattominta ovat lähimmäisenrakkaus ja armo. Ihminen kelpaa sellaisenaan. Vaatimuksia ei ole syytä esittää kuin korkeintaan itselleen. Luulisi, että juuri kirkossa tämä muistettaisiin parhaiten. Sen sijaan kirkko onkin taho, joka rakastamisen sijasta lyö.
Miten tähän on ajauduttu? Aiemmin homon oli pakko olla näkymätön. Pikku hiljaa jotkut piispat, papit ja muut kristityt ovat sanoneet ääneen, että homot ovat paitsi totta, myös hyväksyttyjä. On osoitettu hyväksyntää, puolustettu paikkaa kirkon penkissä. Seksuaalivähemmistöt ovat uskaltaneet tulla näkyviksi. Tähän rohkeuteen ja luottamukseen on vastattu lyömällä, henkisesti ja hengellisesti. Se on hirvittävää.
Homoille on kerrottu, että teidän tulee eheytyä sairaudestanne. Halunne solmia avioliitto halventaa meidän heteroiden avioliittoja. Näkymisenne viettelee homoiksi niitäkin, jotka eivät sitä muuten olisi. Kaikki teissä on syntiä. Vanhempanne ovat epäonnistuneet kasvatuksessanne, kun teistä on tullut tuollaisia. Lapsennekin te kasvatatte kieroon. Jos teille avataan ovi, seuraavaksi tulevat sisään moniavioisuus, pedofilia ja eläimiinsekaantuminen.
Olisiko puhumattomuus parempi?
Kirkossa on yritetty keskustella rakentavasti, kuten sivistyneessä yhteisössä kuuluu. Kirkkopäivillä ohjelmaan oli otettu mukaan ”Vihkiikö kirkko?” –paneelikeskustelu, ja panelisteilta oli etukäteen pyydetty toisia kunnioittavaa keskusteluotetta. Panelisteissa oli piispa ja pappeja. Yksi kuului seksuaalivähemmistöön. Yksi vastusti homosuhteita perustaen näkemyksensä luomiskertomuksen pohjalta tulkittuun käsitykseen kahdesta selkeästi erilaisesta, toisiaan täydentävästä sukupuolesta. Avauspuheenvuorot olivat melko asiallisia, tosin oli niissä kivuliastakin kuunneltavaa. Viimeistään kun yleisö päästettiin ääneen, alkoivat jälleen ylilyönnit. Paneelin aikana ja sen jälkeen moni vuodatti kyyneleitä.
Olen uskonut avoimen keskustelun voimaan. Enää en ole varma. Kun kirkon piirissä keskustellaan seksuaalivähemmistöistä, on lopputulos useammin tuhoava kuin rakentava.
Keskustelussa todettiin, että aihetta tullaan puimaan vielä vuosikymmenet. Varmasti näin. Näissä keskusteluissa satutetaan vielä lukemattomia ihmisiä. Mitä jos palattaisiin tilanteeseen, jossa keskustelua seksuaalivähemmistöistä ei käydä? Keskityttäisiin vaihteeksi kirkon ydinsanomaan: lähimmäisenrakkauteen ja armoon.
Ihmisarvon kannalta on ehdotonta, että ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän on. Kun kirkossa näin ei tehdä, ymmärrän hyvin, että asianosaiset päätyvät kirkosta eroamiseen, ja että saman ratkaisun tekevät solidaarisuussyistä monet muut. Onko meillä varaa tähän?
Annetaan rakkauden rakentaa
Entä jos kirkko ei muodostaisi omaa kantaa vuonna 2017 voimaan astuvaan tasa-arvoiseen avioliittolakiin? Tämä kysymys nousi keskustelussa esiin yhtenä vaihtoehtona. Jossain vaiheessa joku pappi vain vihkisi avioliittoon samaa sukupuolta olevan parin. Asiasta kohkattaisiin aikansa, siitä kanneltaisiin tuomiokapituleihin. Lopulta todettaisiin, että kyllähän meidän nykyinen kirkkolakimme tämän mahdollistaa. Tämä on mahdollinen tie, ja kelpaisi minulle.
Rakkaus lisää ihmisten hyvinvointia ja maailman hyvää. Kun ihmiset solmivat liittoja ja sitoutuvat toisiinsa, tulee Jumalan rakkaus näkyväksi maailmassa. Annetaan sille mahdollisuus.
Liisa Kuparinen
Kirkkovaltuutettu, Jyväskylä
Tämä on Tulkaa kaikki -liikkeen blogin avauskirjoitus. Blogin perustamisesta päätettiin Jyväskylän seurakunnan vihreiden luottamushenkilöiden kesken ja iloitsimme, kun valtakunnallisessa Tulkaa kaikki -liikkeen tapaamisessa suunnitelmallemme näytettiin vihreää valoa. Jatkossa blogissa tulee kirjoittamaan seurakuntavaikuttajia eri puolilta Suomea, mahdollisesta puoluetaustasta riippumatta. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Kansalaisaloiteelle avioliiton säilyttämisestä aidosti tasa-arvoisena, miehen ja naisen välisenä liittona ja sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta on kahdessa kuukaudessa tullut yli 23 000 allekirjoitusta.
Kannata tai katso tämän hetken kannattajamäärän: kansalaisaloite
Avioliittolain muutos sukupuolineutraaliksi on hyväksytty ja se tulee voimaan 2017. Jotta lainsäädäntö säilyisi johdonmukaisena kokonaisuutena, on tarpeen tehdä muitakin lainsäädäntömuutoksia.
Sipilän hallituksen ohjelmassa ei puhuta asiasta mitään. Mikäli uusi oikeusministeri ei anna alaisilleen tehtäväksi tehdä muutoksia tai keskeyttää jo aletut valmistelut, joudutaan aika erikoiseen tilanteeseen. Pidän ministerin tällaista menettelyä täysin mahdollisena.
”Entä jos kirkko ei muodostaisi omaa kantaa vuonna 2017 voimaan astuvaan tasa-arvoiseen avioliittolakiin?”
Ei kirkon tarvitse muodostaan kyseiseen lakiin mitään kantaa. Luterilainen kirkko määrittelee autonomisesti oman avioliittokäsitteensä, kuten ortodoksinen kirkko ja katolinenkirkkokin määrittelee. Ei luterilaisen kirkon käsitys avioliitosta määrittäydy lainsäädännön kautta vaan luterilaisten tunnustuskirjojen kautta. Suomen ev.lut. kirkko on täsmentänyt kantansa avioliittoon vuonna 2010. Kirkko on tuolloin määritellyt avoliiton miehen ja naisen väliseksi lainsäädännöstä riippumattomasti.
Kirkon avioliittokannan muutos edellyttäisi sellaista teologista perustetta, joka olisi edelleen yhteen sovitettavissa kirkon ykseyskriteerien kanssa. Monet julkisessa keskustelussa esitetyt argumentit ovat kuitenkin sellaisia, jotka hyväksyttynä rikkoisivat kirkollisen ykseyden.
Kirkollisen ykseyden kannalta luovuttamatonta on, että kaikkivaltias Jumala on luonut ihmiskunnan miehiksi ja naisiksi, siis kaksi toisiinsa nähden komplementaarista sukupuolta ja asettanut heidän välilleen avioliiton.
Niin ikään ykseyden kannalta luovuttamatonta on, että sen surullisen kuuluisan ompun jälkeen ihmiskunta on ollut läpeensä turmeltunut ja kykenevä vain vääristyneeseen rakkauteen. Tähän langenneeseen maailmaan liittyy myös sukupuolten sekoittumista ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta.
Samoin kaikki sellainen, joka olisi ristiriidassa Nikean uskontunnustuksen kanssa, on ykseyden vastaista ja tulee argumenttina hylätä.
Blogisti kysyy väliotsikossa ”Kuka kelpaa kristityksi?” Ko. kappale käsittelee kaikkea muuta kuin tuota olennaisinta kysymystä. Kristitty on kristinuskoa tunnustava ja kastettu. Ja kristinuskossa on kyse Kristuksesta. Tärkeintä on Kristuksen tunteminen, kuten Paavali aihetta käsittelee kirjeessään filippiläisille.
Kristuksen sisäisestä tuntemisesta voi lukea lisää sivulta
http://www.sti.fi/luennot/files/op011121.html