Tämä on jotenkin hieno päivä tämä lankalauantai. Oikea toivon päivä kaiken epätoivon keskellä. Kristus astui alas tuonelaan, Kristus laskeutui helvettiin, vei pelastuksen myös sinne, jossa sitä todella tarvittiin ja tarvitaan!
Minusta sellaisella Kristuksella ei ole mitään arvoa, joka ei rakasta joka ikistä luotua, olipa hän sitten taivaassa, helvetissä tai täällä maan päällä. Minusta sellaisella Jumalalla ei ole mitään tekoa, joka ei pysty pelastamaan joka ikistä sielua helvetistä. Niin heikkoa Jumalaa en tarvitse.
Minä en voi kestää ajatusta siitä, että joku iloitsee omasta iankaikkisesta pelastuksestaan ja oikeasta uskostaan ajatellen samalla, että osa ihmisistä – jopa suurin osa – joutuu ikuiseen kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin. Sellainen julmuus on niin jumalatonta, että mikään määrä raivoisia sanoja ei riitä sitä julmuutta kuvaamaan. Sellaisen ihmisen omahyväisyys, joka kuvittelee itse olevansa pelastettujen joukossa, ja silti uskoo suurimman osan porukasta olevan siellä toisella puolella, on jotakin niin kuvottavaa, ettei sille ole sanoja.
Tiedän tiedän, tottakai minä tiedän, ettei uskovan ihmisen ajatus näin kulje. Ei kukaan iloitse toisen kadotustuomiosta. Mutta kun minulle vaan on sietämätön edes se mahdollisuus, että joku muu ei pelastuisi, ja minä pelastuisin. Minä en voi uskoa Jumalaan, joka valitsee itselleen mieluiset pitämään ikuisesti kivaa keskenään. Ei ei ei. En voi uskoa siihen, en sittenkään, vaikka mieluisiksi tullan yksin armosta. Mikä armo se sellainen on, joka ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Mikä armo se on, joka jättää ulkopuolelle kaikkein kärsivimmät ja haavoitetuimmat, ne jotka eivät voi mitenkään uskoa hyvään Jumalaan? Mikä sovituskuolema se on, joka ei ylläkään koskemaan kaikkia luotuja?
Mikään vetoaminen siihen, että Jumala kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta, ei tässä kohtaa toimi. Se on vain pelkkää todellisuuspakoa. Jos Jumala on oikeasti kaikkivaltias ja oikeasti rakastaa, hän ei salli kenenkään joutua ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Ei tavallinen perheenisäkään anna lapsen tappaa itseään valinnanvapauden nimissä. ”Jos lapsi nyt kerran tahtoo tunkea ruuvimeisselin pistorasiaan, niin onhan hänellä oltava vapaus toimia niin?!?!?!?” Jos edes maallinen isämme ei anna meille tapahtua tällaista vapaan tahdon nimissä, niin miten ihmeessä Taivaallinen Isämme muka olisi niin paljon vähemmän rakastava ja välittävä, että antaisi meidän tuosta noin vain vapaasti valita ikuisen kidutuksen ja kadotuksen?
Ei olisi. Sinä voit olla teologisesti tuota mieltä, mutta se ei vastaa minun kokemustani. Eikä muutenkaan käsitystäni asiasta. Kasteestani huolimatta olin epäuskossani menossa helvettiin.
”Aika alas on vajonnut Kotimaa24 taso kun siellä saa julkaista näin epäraamatullisia ja tunnustuksemme vastaisia blogeja.” Voisitko viitata johonkin kohtaan Raamatussa tai tunnustuskirjoissa, joiden vastainen kyseinen kirjoitus todella on?
Teemu Kakkuri on kirjoittanut varsin älykkäästi ja hengellisesti.
Kunniaksi blogimetsälle tuollainen kirjoittaja!
Olemme Eliaksen kanssa sikäli eri heimoa, että Elias aika johdonmukaisesti propagoi antinomismia.
Jos ihminen rakastaa Jumalaa, tulee hänen rakastaa myös hänen sanaansa. Se sana on meille annettu Raamatussa. Ei voi olla uskoa ohi Raamatun.
Ei Jumalan tahto ole sellainen, että siitä jokainen vesseli veistää itselleen mukavimman ja sopivimman – vaikka se tämän luopumuksen ajan henki onkin.
Surullista luettavaa sekin, kun blogisti-toimittaja iloitsee täällä julkisesti sellaisista asioista, joista jokaisen elävätuntoisen kristityn tulisi tuntea suurta huolta ja surua.
Ei Jumalan tahto todellakaan ole sellainen, josta jokainen veistää itselleen mukavimman ja sopivimman. Raamatusta sen sijaan jokainen tuntuu poimivan mieleisensä. Pahiten eksyksissä ovat ne, jotka väittävät, etteivät Raamattua tulkitse tai sieltä mitään valikoi, vaan väittävät ottavansa sen kirjaimellisena totena. Mitenkäs se menikään: ”Jos me väitämme, ettei meissä ole syntiä, niin me petämme itseämme, ja totuus ei ole meissä”… (ulkomuistista)
Elias Tanni, vai pahiten eksyksissä ovat ne lapsenmieliset jotka uskovat mitä Jeesus Sanoo eivätkä tulkitse??
Entä ne jotka eivät ymmärrä niin kuin Jeesus Sanoo miksi Hän puhui vertauksin??
Helppo esimerkki on viisas rakentaja joka kuuli Jeesuksen Sanat JA TEKI niiden mukaan niin hänen elämänsä ei horju. Entä tyhmä rakentaja, kuuli kyllä muttei tehnyt, vaikkapa kun Jeesus Sanoo ”pitäkää käskyt” niin tyhmä ei kunnioita esivaltaa ja ajaa kännissä kolarin ja halvaantuu, eikö tällöin hänen elämänsä horjunut???
Missä tulkitsin Jeesuksen Sanoja vai otinko ne niinkuin ne kirjoitettu on??
Kyllä lapsikin tulkitsee näkemäänsä, kuulemaansa ja lukemaansa.
Elias Tanni, selitä mitä esimerkissäni oli tulkintaa???
Eikö juuri Jeesus selkeästi Sano että kun kuulee ja tekee Hänen Sanansa niin elämä ei horju, mikä on tässä tulkintaa??
Matt. 13:13
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Paitsi kaikki mitä luemme, myös yleensä kaikki havaitseminen on konstruktiivista, ts ”tulkintaa.” Mitään ”puhdasta” havaintoa ei ole. Raamattua, kuten mitä tahansa tekstiä on kertakaikkiaan mahdoton lukea tulkitsematta.
Kari-Matti Laaksonen:
Mitä on tulkinta?? Tulkitsetko jokaisen liikennemerkin entä liikenne säännöt esim että suomessa on oikeanpuoleinen liikenne, mitä tapahtuisi jos kaikki tulkitsisi näitä liikenteessä?
Ari, minusta Elias on oikeassa tulkinta-asiassa. En sano ilkeilläkseni, vaan vakavasti:
Esimerkissäsi jo tulkitset ”rakennuksen sortumisen” ”elämän horjumiseksi”. Epätarkka Jeesuksen siteeraaminen (monikossa ”pitäkää” vs. ”pidä”) ja induktio käskyistä & iankaikkisesta elämästä (Matt.19:16-17) esivallan tottelemiseen liikenteessä on hyvin voimakasta tulkintaa.
Niin pitää ollakin. Kieli on kognitioiden järjestämistä ja siirtämistä abstraktioiden (kielen rakenteet, äänteet, symbolit, syntaksi) avulla. Emme voi tässä viestiä telepaattisesti suoraan. Käytämme suomen kieltä ja parhaassa tapauksessa yritämme ymmärtää toisiamme.
Mutta Kristus tuli todelliseksi ihmiseksi juuri meidän maailmaamme ja Teemu Kakkuria kompaten Kristus on todellisesti läsnä Raamatun Sanassa, joka inhimillisen kielen tasolla on monitulkintaista, mutta Kristuksen todellinen läsnäolo pitää kutsun kirkkaana. Piispa Rimpiläinen sanoi kerran hienosti: ”Jumalan Sanan sirpalekin voi lahjoittaa autuuttavan uskon”.