Tämä on jotenkin hieno päivä tämä lankalauantai. Oikea toivon päivä kaiken epätoivon keskellä. Kristus astui alas tuonelaan, Kristus laskeutui helvettiin, vei pelastuksen myös sinne, jossa sitä todella tarvittiin ja tarvitaan!
Minusta sellaisella Kristuksella ei ole mitään arvoa, joka ei rakasta joka ikistä luotua, olipa hän sitten taivaassa, helvetissä tai täällä maan päällä. Minusta sellaisella Jumalalla ei ole mitään tekoa, joka ei pysty pelastamaan joka ikistä sielua helvetistä. Niin heikkoa Jumalaa en tarvitse.
Minä en voi kestää ajatusta siitä, että joku iloitsee omasta iankaikkisesta pelastuksestaan ja oikeasta uskostaan ajatellen samalla, että osa ihmisistä – jopa suurin osa – joutuu ikuiseen kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin. Sellainen julmuus on niin jumalatonta, että mikään määrä raivoisia sanoja ei riitä sitä julmuutta kuvaamaan. Sellaisen ihmisen omahyväisyys, joka kuvittelee itse olevansa pelastettujen joukossa, ja silti uskoo suurimman osan porukasta olevan siellä toisella puolella, on jotakin niin kuvottavaa, ettei sille ole sanoja.
Tiedän tiedän, tottakai minä tiedän, ettei uskovan ihmisen ajatus näin kulje. Ei kukaan iloitse toisen kadotustuomiosta. Mutta kun minulle vaan on sietämätön edes se mahdollisuus, että joku muu ei pelastuisi, ja minä pelastuisin. Minä en voi uskoa Jumalaan, joka valitsee itselleen mieluiset pitämään ikuisesti kivaa keskenään. Ei ei ei. En voi uskoa siihen, en sittenkään, vaikka mieluisiksi tullan yksin armosta. Mikä armo se sellainen on, joka ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Mikä armo se on, joka jättää ulkopuolelle kaikkein kärsivimmät ja haavoitetuimmat, ne jotka eivät voi mitenkään uskoa hyvään Jumalaan? Mikä sovituskuolema se on, joka ei ylläkään koskemaan kaikkia luotuja?
Mikään vetoaminen siihen, että Jumala kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta, ei tässä kohtaa toimi. Se on vain pelkkää todellisuuspakoa. Jos Jumala on oikeasti kaikkivaltias ja oikeasti rakastaa, hän ei salli kenenkään joutua ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Ei tavallinen perheenisäkään anna lapsen tappaa itseään valinnanvapauden nimissä. ”Jos lapsi nyt kerran tahtoo tunkea ruuvimeisselin pistorasiaan, niin onhan hänellä oltava vapaus toimia niin?!?!?!?” Jos edes maallinen isämme ei anna meille tapahtua tällaista vapaan tahdon nimissä, niin miten ihmeessä Taivaallinen Isämme muka olisi niin paljon vähemmän rakastava ja välittävä, että antaisi meidän tuosta noin vain vapaasti valita ikuisen kidutuksen ja kadotuksen?
Ilmestyskirjassa on mielenkiintoinen kohta, jossa puhutaan pelastuneiden joukosta, jotka ovat pesseet ja valkaisseet vaatteet Karitsan verellä.
Ymmärrän, että tähän on tultu, koska jokainen haluaa itse muovailla mukavimman Jumalan ilmoituksen. Siinähän on koko kriisin alku.
Ylen vaalivalvojaiset ovat sikäli onneton vertaus, että kysymyksessä ei ole ainutkertainen ja ainutlaatuinen ilmoitus Niinistöstä.
Minä juttelin Hänen kanssaan Turussa jo 30 vuotta sitten….
Hänen kampanjastaan ja persoonastaan kertoi myös naapurin setä vaalimanoksess.
On vain yksi tapa ja yksi tie päästä Kristuksen luo, ja se kerrotaan meille vain Raamatussa. Ilman sitä meillä ei olisi Kristustakaan, taisi Luther kerran lausua.
Juha, tuo on yksi lempikohtiani Raamatussa.
Jorma, myönnän että vaalivalvojaisvertaus oli ihan ad hoc-keksitty, eli ei ehkä loppuun asti mietitty. Sen verran kuitenkin, että myös vaali-illan valmistelu vaatii ihmisen taitoa ja osaamista, kuten Raamatunkin. Sekä sen kirjoittajilta että tulkitsijoilta. Ei se ole merkityksetöntä, mutta ei se ole se itse asiakaan.
Ja miten olet täysin varma ja puhdas siitä, ettet itsekin muotoile itsellesi mukavinta Jeesus-kuvaa?
Jorma Ojala:
Tässä olen samaa mieltä ja se tie on sanottu Ap.t Pietarin suulla
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t.2)
Eihän tämä palsta ole minua varten. En tunne mitään yhteyttä.
Jotenkin vaan surettaa ihmisten hapuilu pimeässä vailla selvää totuutta. On sitten vähän niin kuin savolaista elämää, mikkää ei oo mittää, eikä koskaan varmaa..
Vaalivalvoijaiset eivät ole Pyhän Hengen työtä, joten vertaus Raamattuun ontuu minun uskoni mukaan siinäkin.
Emilia kirjoitti blogissa, kuinka vaikea on uskoa rakastavaan Jumalaan, jos ehtona on iankaikkisen diskriminaation hyväksyminen. Äkkiä täällä keskustellaankin Raamatusta ja ilmoituskäsityksestä.
Sanoja. Spontaani ajatukseni oli huomattaa Arille ja Jormalle, että Jeesus käski sallia (lukutaidottomienkin) lasten tulemisen hänen luokseen, joka itse on Tie Isän luo. Mutta tämä on tietysti tälläistä sanoilla miekkailua.
Nuorena opiskelijana olin OPKO:n raamattupiirissä, jossa meitä oli kaikista kielistä ja kansanheimoista, körttejä, kansanlähetysläisiä, hellareita, junttitavisluterilaisia. Yleensä olimme kaikesta jossakin suhteessa erimielisiä, mutta minulle ainakin jäi se vaikutelma, että kaikki kokivat olevansa hyväksyttyjä, kotonaan ja kykeneviä yhteiseen rukoukseen.
Täällä niin moni blogi kulminoituu raamattunäkemykseen, että olisi hyvä tutkia sitä avoimesti ja perustellisesti yhdessä virtuaaliraamiksessa. Saisi olla avoimesti, mutta asiallisesti eri mieltä. Miten olisi ylläpito?
”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea.” Kuinka monta on ’suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea’? Maailman väkiluku tiedetään. Pystytään myös arvioimaan montako ihmistä on elänyt ennen meitä. Pelastettujen joukko on siis vielä enemmän. Miksei se voisi olla ’kaikki’ tai ’jokainen’?
>>lasten tulemisen hänen luokseen, joka itse on Tie Isän luo. Mutta tämä on tietysti tälläistä sanoilla miekkailua.>>>
En ymmärrä tämän lauselman ajatusta.
Miten kukaan voi tietää Kristuksesta, jos hän ei ole kuullut sanaa hänestä.
Vielä vähemmän kukaan voi nousta taivaaseen hänen luokseen, sinne Isän oikealle puolelle jutustelemaan.
Häntä voi siis lähestyä hänen seurakunnassaan sanan ja sakramenttien välityksellä, ja juuri siksi lähetyskäsky on niin tärkeä, samoin kummeille ja vanhemmille kastetilanteessa annetu kehoitus ”yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia….”..
Jorma, puhut koko ajan ”tietämisestä”. Minä uskon Jumalaan. Teologiasta väitän jotain tietäväni, tai sitten minulle on kuusi vuotta teologisessa valehdeltu.
Jorma, juurikin niin kuin kirjoitat. On Raamatun itsensä, kirkkomme tunnustuskirjojen ja kristillisen tradition mukaista uskoa ja opettaa, että Raamattu on Jumalan ilmoitus,usko tulee kuulemisesta, Jumala lähestyy meitä Sanassaan, kasteessa ja ehtoollisessa ja että meille on uskottu lähetystehtävä.
Jos nyt joku toinen epäilee Sanaa, ahdistuu siitä, ohittaa sen, tulkitsee toisin, kyseenalaistaa tai vain ”herättää keskustelua”, niin ei kai sitä tarvitse pelästyä ja kauhistella. ”Tien raivaaminen Herralle” ei kai voi olla toisen pakottamista omaan ortodoksiaan tai hermeneutiikkaan. Voisiko se olla ihan rauhallista dialogia, taakkojen jakamista ja yhtymistä rukoukseen ”Kristus, pelasta helvetistä”?