Tämä on jotenkin hieno päivä tämä lankalauantai. Oikea toivon päivä kaiken epätoivon keskellä. Kristus astui alas tuonelaan, Kristus laskeutui helvettiin, vei pelastuksen myös sinne, jossa sitä todella tarvittiin ja tarvitaan!
Minusta sellaisella Kristuksella ei ole mitään arvoa, joka ei rakasta joka ikistä luotua, olipa hän sitten taivaassa, helvetissä tai täällä maan päällä. Minusta sellaisella Jumalalla ei ole mitään tekoa, joka ei pysty pelastamaan joka ikistä sielua helvetistä. Niin heikkoa Jumalaa en tarvitse.
Minä en voi kestää ajatusta siitä, että joku iloitsee omasta iankaikkisesta pelastuksestaan ja oikeasta uskostaan ajatellen samalla, että osa ihmisistä – jopa suurin osa – joutuu ikuiseen kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta, helvettiin. Sellainen julmuus on niin jumalatonta, että mikään määrä raivoisia sanoja ei riitä sitä julmuutta kuvaamaan. Sellaisen ihmisen omahyväisyys, joka kuvittelee itse olevansa pelastettujen joukossa, ja silti uskoo suurimman osan porukasta olevan siellä toisella puolella, on jotakin niin kuvottavaa, ettei sille ole sanoja.
Tiedän tiedän, tottakai minä tiedän, ettei uskovan ihmisen ajatus näin kulje. Ei kukaan iloitse toisen kadotustuomiosta. Mutta kun minulle vaan on sietämätön edes se mahdollisuus, että joku muu ei pelastuisi, ja minä pelastuisin. Minä en voi uskoa Jumalaan, joka valitsee itselleen mieluiset pitämään ikuisesti kivaa keskenään. Ei ei ei. En voi uskoa siihen, en sittenkään, vaikka mieluisiksi tullan yksin armosta. Mikä armo se sellainen on, joka ei yhtäkkiä koskekaan kaikkia? Mikä armo se on, joka jättää ulkopuolelle kaikkein kärsivimmät ja haavoitetuimmat, ne jotka eivät voi mitenkään uskoa hyvään Jumalaan? Mikä sovituskuolema se on, joka ei ylläkään koskemaan kaikkia luotuja?
Mikään vetoaminen siihen, että Jumala kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta, ei tässä kohtaa toimi. Se on vain pelkkää todellisuuspakoa. Jos Jumala on oikeasti kaikkivaltias ja oikeasti rakastaa, hän ei salli kenenkään joutua ikuiseen kadotukseen, helvettiin. Ei tavallinen perheenisäkään anna lapsen tappaa itseään valinnanvapauden nimissä. ”Jos lapsi nyt kerran tahtoo tunkea ruuvimeisselin pistorasiaan, niin onhan hänellä oltava vapaus toimia niin?!?!?!?” Jos edes maallinen isämme ei anna meille tapahtua tällaista vapaan tahdon nimissä, niin miten ihmeessä Taivaallinen Isämme muka olisi niin paljon vähemmän rakastava ja välittävä, että antaisi meidän tuosta noin vain vapaasti valita ikuisen kidutuksen ja kadotuksen?
Kari-Matti. Muuten sanoit hyvin, mutta se koti – uskonto – isänmaa. Kotia ei Jeesuksella ollut kuin lapsena ja ehkä nuorena. Uskonto hänellä oli. Hän oli juutalainen mitä suurimmassa määrin. Hänen isänmaansa oli roomalaisten miehittämä. Vaikka hän ei evankeliumien mukaan kovin paljon tästä aiheesta puhunut, tuskin se kuitenkaan häntä suuresti miellytti.
>>>Minä en uskokaan Raamattuun. Uskon Jumalaan, josta Raamattu kertoo. Jumalaan, joka on läsnä Sanassaan ja sakramenteissaan.>>>
(Lainaus)
En ymmärrä tätä sanomaa. Onko kysymyksessä teologisen ympyrän neliöinti.
Miten voidaan tällä tavalla erottaa toisistaan Jumalan sana ja Raamattu?
Mistä se uskomisen arvoinen Sana sitten tulee kuultavaksi, jos se ei olekaan Raamatussa?
Kristus on sitten turhaan kuollut, kun joku jogikin tai saddhukin olisi hommaan riittänyt…..loihe tuolla joku lausumaan.
On se kaunista kirjoittelua Herramme ylösnousemuksen päivänä, ja hengenmies mokomaa vielä kiitteli!
Raamattu on sitä, että Jumala puhuu sen kautta ihmiselle. Kieltäydyn pitämästä Raamattua elämänohjeautomaattina tai kaikkien alojen ohjekirjana, josta löydämme ohjeet ja sovellukset kaikkiin elämämme vaikeuksiin. Siinä on suuri ja tärkeä ero, puhuuko Raamattu vai puhuuko Jumala Raamatussa (Raamatun kautta). Jos se on Jorma O:lle teologisen ympyrän neliöintiä, niin sille en voi mitään.
Jos Raamattu on kirja, jossa Jumala puhuu ihmiselle, eikö sitä Jumalan puhetta pitäisi sitten uskoa ja ottaa todesta?
Raamattuhan kertoo meille Jumalan tahdon, samoin Raamattu tarjoaa meille Kristuksen uskottavaksi.
Onko se tämän ajan ongelma, että monet haluavat uskoa Kristukseen – kukin omanlaiseensa – piittaamatta tuon taivaallista Jumalan tahdosta ja siitä, mitä apostolit ja Herra itse ovat uskosta ja elmästä opettaneet?
Olen hiukan hämilläni tuon asian kanssa.
@ Markku Hirn
Tää kuulostaa ihan hyvältä, siis tarkoitatko sitä, että pakanat on varmimmassa turvassa. Nyt rupes kyllä nyppimään, kun on pentuna kastettu, rippikoulut käyty ja koulussakin oli silloin ennenvanhaan pakko opetella tota tunnustuksellista uskontoa. Niin että kyllä julistusta ja saarnaa on jouduttu kuulemaan varmaan vähän enemmänkin kuin lääkäri määrää. No eipä maha mittään. Peli on menetetty, mutta semmoistahan tää elämä on.
Mielestäni Raamattu antaa selkeät reunaehdot sille, mitä kautta kristinuskon mukaan pelastutaan iankaikkiselta kadotukselta.
Esim. Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
”Sentähden hän (Jeesus) voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat.”
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”
”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut”
”Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja.”
”Sillä sana rististä on hullutusta niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta heille, jotka pelastuvat, se on Jumalan voima”
”Muuta välimiestä ei ole annettu ihmisen ja Jumalan välille, kuin Jeesus Kristus”
Kristinuskon mukaan me pelastumme uskomalla Jeesukseen, hänen sovitustekoonsa ristillä ja ylösnousemukseensa.
Muissa uskonnoissa on eri kriteerit.
Mutta minä en tiedä kuka uskoo ja kuka ei. Jumala tietää sen.
Asiaa ei ehkä voi havainnollistaa kuin vertauksin. Niin taisi puhua Jeesuskin… Jos sinulla on treffit ihastuksesi kanssa puistonpenkillä, kiinnität huomiosi ihastukseesi, et puistonpenkkiin. Raamattu on kohtaamisen paikka, ei se, jota kohdataan.
Suomen presidentiksi valittiin Sauli Niinistö, ei YLEn vaalivalvojaisia.
Luin alla olevan uutisen ja mieleeni nousi, että Raamatu on kristityn ”perustuslaki”. Mutta annammeko ”jonkin ulkopuolisen tahon” määritellä uudelleen sen, kuka pelastuu, aivankuin Bryssel määrittelee taloutemme/rahavaltamme ehdot ohittaen perustuslakimme, jonka mukaan valta on eduskunnalla, samoin kuin Raamatun ”perustuslain” mukaan valta on Jeesuksella.
http://yle.fi/uutiset/bryssel_vie_eduskunnan_rahavallan/6554629
Salme, tuo on tärkeä muistaa. Valta on Jeesuksella, ei häneen uskovilla. Aivan kuten valtaa EU-asioissa ei ole yhtään enempää niillä rivikansalaisilla, jotka sitä tukevat ja kannattavat kuin niillä, jotka sitä vastustavat.