Kuva Somerniemen kirkosta 18.8.2023.
Jumalan sana on alati voimallinen. Väkevä teoissaan. Sanallaan Jumala loi maailman. Hän sanoi sanan ja niin tapahtui. Hänen työnsä jatkuu. Hän huolehtii luomastaan. Viisaudessaan hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa. Jokaista koskee hänen hyvä huolenpitonsa. Heikointakaan ei jätetä. Jokaiselle kuuluu hänen rakkautensa, sillä hän on luonut jokaisen meistä. Jumalan työ on hyvää. Kaikki hyvä maailmassamme on Luojamme hyvyyden heijastusta. Niin kuin kuu heijastaa Auringon valoa, niin jokainen armollinen, hellä ja rakastava teko, jokainen hyvä sana on Jumalan taivaallisen kirkkauden heijastusta. Tulevan maailman esikuvaa. Pilkahdus Taivaan Isän hyvyyden säteilystä.
Jumala ei ole jättänyt meitä yksin. Jeesus Vapahtajamme tuli ihmiseksi. Hän, Ikuinen Jumala, Jumala Jumalasta, otti ihmisyyden omaan olemukseensa, syntyi keskuuteemme. Näin Jumala yhdisti luomakuntansa itseensä, Luojaamme, ja meidät ihmiset itseensä ihmiseksi tulleen Vapahtajamme persoonassa. Hänen täytetty pelastustyönsä on meidän apumme ja toivomme, vahva suojamme pahan hyökkäyksiä vastaan.
Vapahtajamme Jeesus on luottamuksemme aiheena. Elämme hänen turvissaan. Hänen hyvä työnsä on meidän vanhurskautemme. Taivaan Isä rakastaa meitä Jeesuksen tähden. Jeesuksessa Jumala on meidät kutsunut yhteyteensä.
Te, jotka olette Jumalan valittuja,
pyhiä ja hänelle rakkaita,
Kun synti pääsi vaikuttamaan, niin ahdistuksen aiheita tuli maailmaamme. Yhä edelleen paha turmelee Jumalan työtä. Luomakunta huokaa. Monet vaivat kuuluvat elämäämme.
Rakkaudessaan Jumala ei jättänyt meitä ahdinkoomme. Kärsimisellään ja kuolemallaan Jeesus otti meidän vaivamme, meidän ahdistuksemme, meidän lankeemuksemme, sanalla sanoen syihin syventyen: syntimme, päälleen. Kristuksessa ne naulattiin ristille ja niiden tuoma syyllisyys poistettiin ja armo ja anteeksianto ojennettiin meidän avuksemme. Niin kuin Jumala on meille anteeksi antanut, niin antakaamme mekin anteeksi toinen toisellemme.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne,
antakaa anteeksi toisillenne,
vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.
Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi,
niin antakaa tekin.
Keskinäinen armahtava mieli luo yhteishenkeä. Ihmiset liittyvät toisiinsa rakkauden sitein. Silloin kiitollisuus täyttää mielen ja ylistys kielen.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha,
johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia.
Sunnuntai 9.2.2025
5. sunnuntai loppiaisesta
Kahdenlainen kylvö
Toinen lukukappale eli epistola: Kol. 3:12–17
Kirjeestä kolossalaisille, luvusta 3
Te, jotka olette Jumalan valittuja,
pyhiä ja hänelle rakkaita,
pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne,
antakaa anteeksi toisillenne,
vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.
Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi,
niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus,
sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha,
johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia.
Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.
Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella
ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle
psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin,
tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä,
kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
Ari Pasanen
Kari Paukkunen lue mitä Matias Roto kirjoitti mikä on ”suurin aarteensa”, kaste.
Hieno teksti Lutherilta. Näin se on. Kaste lahjoittaa Kristuksen ja liittää Kristukseen. Uskolla saamme omistaa Jumalan Pojan täydellisen työn.
Kari
Kiitos!
”Sanopa nyt, miten ihmeessä ’tulkitsen’ Jeesuksen sanoja, kun luen ne niin, että jokaisen tulee tehdä parannus ettei huku?” Se, minkä tulkitset vastoin ilmaisun oikeaa merkitystä, on ’tehdä parannus’.
Martti
Kiitos nasevasta ilmauksesta
Olen itsekin yrittänyt kertoa Arille, että hänen tulkintansa tuosta suurenmoisesta Raamatun lauseesta ei alkuunkaan osu kohdalleen.
Sinun puoleesi, Herra Jeesus, minun henkeni huokaa. Sinä olet minun pelastukseni. Amen.
Päivö Parviainen
Mika
Kiitos ihanasta Päivön ajatuksesta.
Kamerunista tultuamme ehdimme Coletten kanssa vielä vierailla hänen kotonaan Helsingin Kalliossa erään Luther kirkossa pidetyn messun jälkeen.
Martti Pentti selitä sitten mitä on kirjaimellisesti parannus joka täytyy tehdä ettei huku????? Siis vastaus siihen mitä Jeesus sanoo eli kaikki hukkuu jos eivät TEE parannusta?????
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)
Ari
Kaksi juutalaista rabbia Nikodemus ja Jeesus Nasaretilainen keskustelivat 1. Moos. 1 tekstin pohjalta ilta vesperissä eli noin klo 18 liutrgiassa. (Yö alkaa Pyhällä maalla auringon laskusta noin klo 18.)
Viittaamiasi jakeita ennen Jeesus on viitannut luomiskertomuksen kuvaukseen ELÄMÄN SYNNYSTÄ.
Pyhä Henki loi elämän vettä välineenään käyttäen, ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”
Tähän liittyen Jeesus sanoo, että ihmisen on synnyttävä tämän alun mukaisesti kasteen vedessä, jonka kautta Pyhä Henki synnyttää elämän.
Eli ihmisen on siis palattava alkuperäiseen JUMALA -YHTEYTEEN. Meille tämä on tapahtunut jo pienenä lapsena.
Siksi sinunkin Ari on palattava alkuperäiseen Jumalan yhteyden saamiseesi eli vauvana saamasi kasteen lahjoittamaan JOKAPÄIVÄISEEN parannukseen eli joka päivä JUMALAN ARMOSTA elämiseen.
Ari Pasanen
Kuinkas luet?
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Epäusko kadottaa -> ”mutta joka ei usko, se on jo tuomittu”
Usko pelastaa -> ” Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita;”
Parannus on mielenmuutos. Epäusko hylätään kun usko syntyy. Tehkää siis parannus ja USKOKAA EVANKELIUMI JEESUKSESTA. Epäuskon hylkääminen on ”KIRJAIMELLISESTI PARANNUS, JOKA TÄYTYY TEHDÄ ETTEI HUKU.”
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Kari
Kiitos tekstin selityksestäsi
”Mitä on kirjaimellisesti parannus, joka täytyy tehdä, ettei huku?” Sana, joka on aiemmin käännetty parannukseksi, voidaan suomentaa myös kääntymiseksi. Vertauksena voisi ajatella kohti vaarallista vesiputousta soutavaa venettä. Jollei se käänny, se ei pelastu. Parannus on yksinkertaisesti suunnanmuutos, näkökulman vaihdos.
Martti
Kiitos hyvästä kommentistasi
Suurinkin syntinen saa heti uskoa ilman omaa vaivannäköänsä kaikille annettuun armoon Jeesuksen lunastusveressä.
H. J. Pätiälä, Saarnaa Sanaa.
Mika
Kiitos Heimon hyvästä tekstistä
Martti Luther huudahti kerran: Olen kastettu, olen pelastuva!
Tarkkaa lähdettä en tiedä. Näinkin Luther tunnusti uskonsa.
Mika
Kiitos hyvästä kommentistasi
Netissä olevassa Lutherin Isossa katekismuksessa tämä lausumasi ajatus esitetään näin:
Mutta kasteessa tuodaan ilmaiseksi jokaisen oven eteen aarre ja lääke, joka nielee kuoleman ja säilyttää elossa kaikki ihmiset. Tällaisessa arvossa meidän on pidettävä kastetta ja käytettävä sitä hyväksemme, jotta synnin ja huonon omantunnon painaessa saisimme kasteen voimaksemme ja lohduksemme. Sanomme silloin näin: ”Olen kuitenkin kastettu, ja jos minut kerran on kastettu, minulle on myös luvattu, että minä pelastun, että sieluni ja ruumiini saavat iankaikkisen elämän.”
https://tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html
Olen poistanut Arin kommentin
Se toistaa jankuttavalla tavalla ainoastaan sellaista, mitä hän on sanonut jo tässäkin keskustelussa ties kuinka monta kertaa, niin että keskustelu ei mene eteenpäin.
Matias Roto ei tuossa allaolevassa ole mitään ”jankutusta” vaan vastaus Kari Paukkusen kommenttiin jossa tuotiin aivan uutta näkökulmaa parannuksen tekemiseen eli jos sanot että tuota olen tuonut ennenkin niin se ei pidä paikkaansa, eihän, ”keskustellaan” rehellisesti!
Matias Roto nythän vasta päästiin asiaan kun puhutaan mielenmuutoksesta, ja epäuskosta josta täytyy tehdä parannus, siis jokaisen on TEHTÄVÄ parannus, ei uskoa voi oppia/opettaa vaan nensin ihmisen tulee tehdä parannus ja saada Pyhä Henki jonka kautta Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan.
Ari Pasanen
Kasteesta ja parannuksesta:
Kasteen kertakaikkisuutta Raamattu ei kytke uskon käsilläoloon. Esimerkkinä on Simon noita. Filippus oli hänet kastanut (Apt. 8: 13). Simon ei ollut kuitenkaan ottanut kastetta vastaan oikealla mielellä, vaan oli jäänyt epäuskoonsa. Tosin hän oli uskonut Filippusta (Apt. 8:12-13), kuten Raamattu sanoo ja oli sen seurauksena mennyt kasteelle kuten toisetkin, mutta hän ei ollut löytänyt sydämensä aarteeksi Kristusta, vaan halusi sijoittaa rahansa saadakseen lahjan antaa toisille ihmeiden tekemisen taidon. Silloin apostoli Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi, sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. TEE SIIS PARANNUS ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa – jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä. ” (Apt. 8:20-23.) Pietari kehotti Simonia TEKEMÄÄN PARANNUKSEN elI MUUTTAMAAN MIELENSÄ, mutta ei käskenyt häntä menemään uudelle kasteelle. Kaste oli siis Jumalan kertakaikkisena tekona voimassa.
Voimassa on myös meidän kasteemme, Jos olemme lapsenuskosta langenneet, tulee meidän tehdä parannus ja palata siihen, mitä kerran kasteessa saimme ja joka nyt yhä on Jumalan puolelta voimassa. (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko)
Ari
Tosi parannus on palaamista Jeesuksen opetuslapseksi, se siis on syntiinlankeemuksen takia seuranneen Jumalan ja ihmisen välisen välirikon korjaamista. Jeesus teki kaiken sovintotyöllään. Kasteessa tuo meille ojennetaan.
Roomalaiskirje:
6:3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
6:4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Tässä Paavali kuvaa, että meidän saamamme osallisuus Kristuksen täytettyyn sovintotyöhön on melle annettu KASTEEN VÄLITYKSELLÄ.
Tämä siis on aidon parannuksen todellinen tapahtumapaikka. Kaste on parannUKSEN kaste, siis se toimitus joka ojentaa syntiinlangenneeseen ihmiskuntaan kuuluvalle synnit anteeksi eli siis palauttaa Jumalan yhteyteen.
Kaste yhdistää meidät OPETUSLASTEN YHTEYTEEN eli siis kirkon jäsenyyteen.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastaMALLA heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Ja kuten Kari tuossa puheenvuorossaan hyvin sanoo, kaste ei menetä voimaansa, vaan SAMA kaste pysyy voimassaan, koska se on JUMALAN TYÖ.
Sen sijaan sen, joka on luopunut kasteen luomasta yhteydestä, on palattava takaisin SAMAN KASTEEN antamaan Jumalan lapseuteen, vertauksen tuhlaajapojan ei pidä mennä hakemaan uutta isää, vaan palattava saman isän luo. Silloin huomaa että isä ottaa vastaan kadonneen poikansa avosylin ja voidaanpa sanoa että enkelitkin riemuitsevat kun syntinen kääntyy takaisin siihen Jumalan lapseuteen, mihin jo kaste hänet yhdisti.
Luther käyttää esimerkkiä kirkkoisä Hieronymuksen käyttämästä ilmauksesta ”pelastuksen lankku” ja toteaa, ettei parannus oli mikään TOINEN LANKKU VAAN PALUUTA PELASTUKSEN LAIVAAN, johon jo kaste meidät liitti.
Olen puhunut tästä sen vuoksi, ettei kukaan vain päätyisi siihen käsitykseen, että kaste on ollutta ja mennyttä, siitä ei muka ole meille uudelleen syntiin langettuamme enää mitään hyötyä. Tästä käsityksestä seuraa, ettei kasteessa nähdä muuta kuin ohimennyt tapahtuma. Tämä on kauan ollut käsityksemme ja olemme siihen tottuneet. Juurensa se varmasti juontaa siitä pyhän Hieronymuksen kirjoituksesta, jossa sanotaan: ”Katumus on toinen lankku, jonka varassa uiden meidän on pelastauduttava rannalle, kun laiva on haaksirikkoutunut”, nimittäin se laiva, johon me kristikuntaan liittyessämme astumme purjehtiaksemme sillä toiselle rannalle. 26 Tällainen käsitys on kuitenkin riistänyt kasteelta käytön, niin ettei se voi meitä auttaa. Siksi on väärin ilmaista asia tuolla tavalla: eihän laiva voi hajota, koska se on Jumalan säädös eikä meidän tekomme. Niin voi kyllä käydä, että me liukastumme ja putoamme laivasta. Mutta jos joku putoaa, varautukoon uimaan laivan luo ja tarrautumaan siihen kiinni, kunnes pääsee sinne takaisin. Siinä hän voi sitten jatkaa aiemmin aloitettua matkaa.
Ari
Olen jo yli 40 vuotta sitten tehnyt raamattututkimuksen parannuksen ja kasteen välisestä suhteesta. Siinä sain tulokseksi, että kastamattomalle parannus annetaan kasteessa ja jo kastetulle palaamalla jo kasteessa saatuun yhteyteen Jumalaan.
Joten kumpa puhuisitkin ihmisen parannuksen tekemisestä PARANNUksena, niin siitä saisimme kaikki iloita, mutta kun valitettavasti sotket siihen OMIA TEKOJASI niin panet lukemattomien heikkojen ihmisten harteille liian raskaita taakkoja kannettavaksi, kun nämä eivät huomaa että PARANNUS ON JUMALAN TEKO.
Mutta kun huomaa, että parannus on kasteessa annettu Jumalan lahja, niin silloin parannus todella PARANTAA elämän laatua.
Sen sijaan kiukuttelevan jankuttava puheesi parannuksesta kuulostaa lukuisten ihmisten korvissa, että olen panemassa heidän harteilleen elämän laadun HUONONNUKSEN taakkaa.
Matias Roto todistelet Room.6:3-4 kasteesta, ota nyt sitten vielä seuraavatkin jakeet mukaan:
14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Siis tuohon ei millään saa sopimaan perisynti-oppiasi, ei sitten millään. Perisynti-opin ”harjoittajat” ovat synnin palvelijoita eivät he ole vanhurskauden harkoittajia.
Ari
Jälleen päästät suustasi tietämättömyytesi ja heikon tekstin ymmärtämisesi, kun tuon kohdan perusteella kiellät perisyntiopin.
Juuri sen takia, että KOKO IHMISKUNTA on jo AADAMISSA LANGENNUT synnin alaisuuteen, niin me KOKO IHMISKUNTANA tarvitsemme kasteen tuomaa SYNTIEN ANTEEKSIANTOA.
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä
K A S T E E N Jeesuksen Kristuksen nimeen
SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI,
NIIN te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Vielä kertauksena yhteenveto synnistä KAIKKIA koskevana todellisuutena ja anteeksiannosta uskon kautta ilman lain tekoja KAIKILLE
Roomalaiskirje:
3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
Joten
Ari
Hanki viisautta! kuten Raamattu kehottaa!
Meidät on pyhitetty ainutkertaisella uhrilla, kun Jeesus Kristus uhrasi oman ruumiinsa. Hebr. 10:10. (Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Hebr. 10:10, KR-38. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. Hebr. 10:14.)
Jeesus on meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme. (1. Kor. 1:30) Niin sen täytyykin ollakin, jos mielimme pelastua. Pyrimme toki Jumalan mielen mukaiseen elämään, mutta emme pelastuaksemme, vaan koska meidät on jo pelastettu.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Mika
Kiitos hyvästä Juhan tekstistä