Kuva Somerniemen kirkosta 18.8.2023.
Jumalan sana on alati voimallinen. Väkevä teoissaan. Sanallaan Jumala loi maailman. Hän sanoi sanan ja niin tapahtui. Hänen työnsä jatkuu. Hän huolehtii luomastaan. Viisaudessaan hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa. Jokaista koskee hänen hyvä huolenpitonsa. Heikointakaan ei jätetä. Jokaiselle kuuluu hänen rakkautensa, sillä hän on luonut jokaisen meistä. Jumalan työ on hyvää. Kaikki hyvä maailmassamme on Luojamme hyvyyden heijastusta. Niin kuin kuu heijastaa Auringon valoa, niin jokainen armollinen, hellä ja rakastava teko, jokainen hyvä sana on Jumalan taivaallisen kirkkauden heijastusta. Tulevan maailman esikuvaa. Pilkahdus Taivaan Isän hyvyyden säteilystä.
Jumala ei ole jättänyt meitä yksin. Jeesus Vapahtajamme tuli ihmiseksi. Hän, Ikuinen Jumala, Jumala Jumalasta, otti ihmisyyden omaan olemukseensa, syntyi keskuuteemme. Näin Jumala yhdisti luomakuntansa itseensä, Luojaamme, ja meidät ihmiset itseensä ihmiseksi tulleen Vapahtajamme persoonassa. Hänen täytetty pelastustyönsä on meidän apumme ja toivomme, vahva suojamme pahan hyökkäyksiä vastaan.
Vapahtajamme Jeesus on luottamuksemme aiheena. Elämme hänen turvissaan. Hänen hyvä työnsä on meidän vanhurskautemme. Taivaan Isä rakastaa meitä Jeesuksen tähden. Jeesuksessa Jumala on meidät kutsunut yhteyteensä.
Te, jotka olette Jumalan valittuja,
pyhiä ja hänelle rakkaita,
Kun synti pääsi vaikuttamaan, niin ahdistuksen aiheita tuli maailmaamme. Yhä edelleen paha turmelee Jumalan työtä. Luomakunta huokaa. Monet vaivat kuuluvat elämäämme.
Rakkaudessaan Jumala ei jättänyt meitä ahdinkoomme. Kärsimisellään ja kuolemallaan Jeesus otti meidän vaivamme, meidän ahdistuksemme, meidän lankeemuksemme, sanalla sanoen syihin syventyen: syntimme, päälleen. Kristuksessa ne naulattiin ristille ja niiden tuoma syyllisyys poistettiin ja armo ja anteeksianto ojennettiin meidän avuksemme. Niin kuin Jumala on meille anteeksi antanut, niin antakaamme mekin anteeksi toinen toisellemme.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne,
antakaa anteeksi toisillenne,
vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.
Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi,
niin antakaa tekin.
Keskinäinen armahtava mieli luo yhteishenkeä. Ihmiset liittyvät toisiinsa rakkauden sitein. Silloin kiitollisuus täyttää mielen ja ylistys kielen.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha,
johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia.
Sunnuntai 9.2.2025
5. sunnuntai loppiaisesta
Kahdenlainen kylvö
Toinen lukukappale eli epistola: Kol. 3:12–17
Kirjeestä kolossalaisille, luvusta 3
Te, jotka olette Jumalan valittuja,
pyhiä ja hänelle rakkaita,
pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.
Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne,
antakaa anteeksi toisillenne,
vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.
Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi,
niin antakaa tekin.
Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus,
sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha,
johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu.
Olkaa myös kiitollisia.
Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne.
Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella
ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle
psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin,
tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä,
kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
Olen poistanut Arin kommentin sopimattoman kielenkäytön vuoksi
Kysymme, kenelle Jeesuksen verellään hankkima armo oikein kuuluu? Dogmaatikko Franz Pieper (1852-1931) vastaa: ”Sitä, kuinka välttämätöntä on, että armo on ilman muuta yleinen, ei ihminen tajua niin kauan kuin hän vielä ei ole sydämessään saanut kokea omantunnon kauhuja. Todellisessa synninhädässä (terrores conscientiae) ei ole lohtua mistään muusta kuin armosta, joka rajoituksetta koskee kaikkia syntisiä kuuluen yhtä hyvin ryövärille kuin Pietarille, portolle yhtä hyvin kuin pyhälle Neitsyelle, kuten Luther asian sanoo.”
Kristillinen dogmatiikka, s. 598, SLEY, 1961.
Isä on Kristuksen tähden lepytetty, myötämielinen ja suosiokas.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 190, SLEY, 1957. Suosiokas tarkoittaa varmaankin suosiollista.
Mika
Kiitos hyvistä teksteistä
SLEYN messut pidetään jatkossa Esikoiset ry:n Porin rukoushuoneella. Aatuntie 21. Sunnuntaina 9.3. alkaen klo 11:00.
Mika
Kiitos kommentistasi
Kiitos ilmoituksestasi
Kiitos tiedosta Mika.
Jeesus Kristus, joka oli myös mitä todellisin ihminen, teki ”maavierailun” aikoinaan tänne luoksemme. Hän tuli oveksi elämään. Hän sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu.” (Joh. 10:9) Hänen suuressa suunnitelmassaan ei ole sivullisia, vaan jokainen ihmisyksilö on keskeinen. Jos yksi eksyy, häntä etsitään, jos joku kompastuu, hänet autetaan uudelleen nousemaan, jos joku väsyy, häntä kannetaan.
Erkki Leminen, Kirjeitä Kiusatuille, s. 46, Karas-Sana, 1980.
Mika
Kiitos hyvästä tekstistäsi
Jeesus on noussut kuolleista. Niin viimeinen villitys on pahempi kuin ensimmäinen. Vrt. Matt. 27:63-64. Autuasta on se rauhattomuus, jota Jumalan sana herättää! Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 219, Arkki-kirjat ja Aurinko Kustannus, 2016.
Eikö monen uskoon tulleen kokemus ole se, että monet ystävät ja sukulaisetkin tulevat uskoon tulleesta levottomiksi ja he huolestuvat hänestä. Monet sukulaiset eivät enää oikein halua olla tekemisissä uskovan kanssa ja ystäväpiirikin vielä usein vaihtuu. Muidenkin ihmisten keskuudessa syntyy levottomuutta, hämmennystä ja kiukkua.
Mika
Kiitos erittäin hyvistä teksteistäsi.
Sekä Erkki Lemisen että Martti Lutherin tekstit ovat suurenmoisia.
Kerrot myös tapauksista missä omaiset, tuttavat tai muu lähipiiri torjuvat uskoon tulleen, Sellainen missä näin käy voi lohduttautua Jeesuksen sanan turviin.
Matteuksen evankeliumi:
5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
5:12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Todellakin meidän pitäisi jo tyytyä siihen, että Kristus pitää meitä opetuslapsinansa, palvelijoinansa, oppilainansa, tai että hän nimittää meitä ystäviksensä (Joh. 15:15). Kukapa ei ottaisi häntä herrakseen ja mestarikseen (Joh. 13:13; Matt. 23:10). Mutta hän korottaakin meidät ylemmäksi: hän ei tyydy nimittämään meitä noilla halvemmilla nimityksillä, vaan sanoo meitä veljiksensä (Joh. 20:17). Älkäämme siis koskaan unhottako tätä suurta lohdutusta! Muistelkaamme aina tätä rikassisältöistä, iankaikkista veljeyttä ja lohduttakaamme itseämme sillä kaikissa hädissä ja kuolemankin kohdatessa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 340, SLEY, 1945. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Mika
Kiitos oppi-isämme hyvästä tekstistä
Ateistitutkijan mielestä mitään ihmeitä ei ole koskaan tapahtunut eikä voi tapahtua. Tämä on hänen lähtökohtansa ja ennakko-oletuksensa tutkittaessa Raamattua. Ja tämän perusteella hän tietenkin väittää, ettei mikään Raamatun kertoma ihme ole voinut oikeasti tapahtua.
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Luuk. 1:1-4.
Mika
Kiitos kommentistasi!
Luin kerran yli puoli vuosisataa sitten kirjan, missä oli analysoitu toistakymmentä erilaista ateistista oppia.
Niitä yhdisti ainoastaan se uskomus, että he eivät usko jumalaan. Kaikissa muissa kohdin ne olivat keskenään ristiriitaisia ilman mitään todellista aatteellista yhteenkuuluvuutta.
Herra Jumala! Sinä olet varustanut valtakuntasi lujaksi kaikkia synnin ja kuoleman valtoja vastaan. Anna meidän alati seistä sinun sanasi lupausten järkkymättömällä kalliolla. Jeesus Kristus! Me tunnustamme sinut Herraksi. Anna meille Pyhä Henkesi voidaksemme pysyä uskollisina toivomme tunnustuksessa. Saata meidät viimein voittajina luoksesi kirkkauteen.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 147, WSOY, 1965.
Mika
Kiitos sinulle upeasta Haavion tekstistä!
Iloitsen aktiivisuudestasi.