Kristuksen kirkko maan päällä on niiden yhteisö, jotka uskovat evankeliumin, sanoman Kristuksen kautta tapahtuneesta lunastuksesta. (Franz Pieper)
Miten Kristuksen kirkon voi löytää ja mistä tunnistat sen?
Kuka on Kristuksen kirkon pää eli kenellä on ylin valta tässä kirkossa?
Mitä tarkoittaa, kun puhutaan kahdesta erilaisesta kirkosta?
Miksi kannattaa kuulua Kristuksen kirkkoon?
Mitä on kirkon yhteys ja ykseys?
Mitä tarkoittaa kansankirkko ja kansan kirkollisuus?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos Veljet teille ansiokkaista kommenteista ja lainauksista, jotka
viittaavat Lutherin teksteihin. Niistä hengellinen elämä virkistyy.
Jorma muistutti meitä Lutherin tekstistä, jossa kertoi olleensa kuin
” uudestisyntynyt” elettyään todeksi ”uudestisyntymisen”, josta kirkkomme virallinen katekismus. ( vuodelta 1948 ). Muroman kuoleman jälkeen kasteen armon tuhlanneen ja synnin teille harhautuneen palaamisesta on tultu yltiövaravaiseksi puhumaan ”uudestisyntymisestä” Urho Muroman omankin herätysliikkeen piirissä.
Kaksikymmen vuotiaana kuulin Urho
Muronen huippujyrkän saarnan helvetistä ja taivaasta. Rovasti jykevällä äänellä todisti : jos sinulla on yksikin tunnustamaton salasynti tunnollasi kuoleman hetkellä, niin perkele kiskoo sinut kuin ovenrivasta kiinnipitäen helvetiin tuleen, joka ei ikinä sammu .
Sitten lopetti äkkiä puheensa js kehotti tulemaan Lähetysseuran kirkkoon seuraavalla viikolla. Tehostaakseen vielä lausumaansa Muroma havainnollisesti nousten seisomaan: ”näin saatana vetää kuin ovinrivasta kiinnipitäen ikuista tulta kohti”.
Arvata voi, että jouduin helvetillisiin omantunnon tuskiin. Yöt kuluivat nukkumatta, kun tunnustamattomat
synnit todella polttivat.
Noissa tuskisssa kyselin tällaistako on helvetti.
Kiitäs Jumalaa, että sain Raamattuopiston rukouskammarissa tehdä omantunnon rippiä. Pappi pani käden päälleni ja julisti synninpäästön. Heti ei radikaalisesti lepo ja rauha tullut omaantuntoon . Sitten armo Kristuksen veressä kirkastui: saan täydellisesti olla Jumalan armahtava. Synnit heitetty. ”meren syvyyteen”. Jos tällaista voisi nimittää. ”Uudestisyntymiseksi” Lutherin tavoin niin mitä sitten.
Lapin Metsähallituksen metsätyömailla sain olla vielä Jumalan neuvonpidossa monena kesänä.
Hätä -apu-kiitos. Näitä saa Kristitty kokea, se lienee varmaa, mutta kuinka sen tulee näkyä toiselle ihmiselle? Olen nyt halkomassa hiuksia ja sen tähden pyydän nöyrästi että kukaan ei ymmärrä väärin. Armosta on kysymys.
Olen ollut paikalla, kun ihmisiä tuomitaan heidän kompuroidessa uskon tiellä, olen ollut myös paikalla, kun kompuroivia on kohdeltu armahtavasti ja syvällä ymmärryksellä. Kummatkin ovat olleet Kristittyjä.
Kun ihminen on Jumalan koulussa, niin kaikki sanat loppuvat ja kaikki oppi loppuu. Kun Jumala vie ihmisen tyhjään tilaan, missä on lopulta vain sinä ja Kristus, niin kaiketi siinä on käyty läpi nuo kaikki edellä mainitut, mutta lopultakaan kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, milloin Jumalan ja ihmisen välinen keskustelu on saatu päätökseen. Milloin ihminen on valmis? Milloin hätä on riittävän suuri? Onko kaikilla tarvetta huutaa korkeimman apua? Tai onko Jumala koskaan jättänyt vastaamatta, kun on huudettu? Kuka tietää?
Milloin on riittävästi kaduttu? Milloin on saatu riittävät vakuudet Jumalan Armosta? Milloin Usko alkaa, ja milloin ihminen saa syntinsä lopullisesti anteeksi Kristuksen nimessä? Varmaa on ainoastaan se, että kun nämä on riittävästi tapahtuneet, niin ihminen ei ole enää ennallaan, vaan hän on muuttunut. Jos jää henkiin kaiken jälkeen, niin läheiset ainakin saavat tiedon muutoksesta. Jos kuolee, niin Jumala yksin tietää miten otti ihmisen vastaan.
Uskon syntyminen on salaisuus, tiedämme siitä ainoastaan sen, että se syntyy Jumalan Sanan kautta, mutta koska ihminen ymmärtää kuulemansa? Sitä ei kukaan muu voi tietää, kuin Jumala ja se ihminen jolle ymmärrys annetaan.
Jolla on korva se kuulee, mutta kuka antaa kuulevat korvat, ellei Jumala? Kuka voi ottaa, jollei anneta?
Jumalan Sana saa aikaan ihmeitä ja ennenkaikkea sen, minkä sen on tarkoituskin saada, Jumala kerää lapsensa maailmasta saarnaamansa Evankeliumin kautta, siksi on hyvä, että työmiehiä on vielä liikkeellä, niitä jotka pitävät Sanaa väärentelemättä esillä, siitä näemme myös, että Jumala on vielä keskellämme jatkaen työtä, kunnes tulee yö, eikä kukaan voi enää työtä tehdä.
”Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.
Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?”
Jeesus vastasi: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.
Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.
Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus.” Joh:9.1-5
Jorma Ojala, ihmettelen, miten vääristelit Sakarin kommentteja. Voit kertoa oman näkökulmasi tai kysyä mitä toinen tarkoitti kommentilla, mutta älä vääristä ja sanoita uudelleen toisen kommentteja, kiitos! Omat arviot muista ovat aina joko osittain tai täysin vääriä.
Edellä hyviä kommentteja. Kiitos.
Vielä armonportaista. Päivän mannassa Martti Luther kirjoittaa hyvin tikapuista Taivaaseen. Tikapuu ja kaikki sen puolapuut ovat Jeesus Kristus. Jos yksikin puolapuu olisi meistä ihmisestä itsestä, niin tikapuilla ei pääse Taivaaseen, vaan itsekyhätyt puolapuut pettävät. Jumalan vanhurskaus on eriasia kuin itsevanhurskaus.
Martti Luther kirjoittaa:
Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6)
Herra ikään kuin sanoo: Minä tahdon olla uskollinen teitä kohtaan ja saattaa teidät yli aavan meren, kuolemasta iankaikkiseen elämään, maailmasta ja perkeleen valtakunnasta Isän luo. Siksi tahdon itse olla sekä tie että totuus ja elämä. Sellaiseksi minua on sanottava. Katso, näin ymmärrän aivan yksinkertaisesti tämän lauseen: Se tarkoittaa yhä ja yksin vain Kristusta. Hän on alussa tie, jatkossa totuus ja lopussa elämä. Hänenhän on joka tapauksessa oltava kaikkena: autuutemme alkuna, jatkona ja loppuna. Hänet otettakoon alkukiveksi eli perustuskiveksi, jonka varaan pannaan toinen ja sitä seuraava. Hän on taivaan tikapuiden ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen puolapuu.
Ydin on siis tämä: Pitäydy uskon kautta Kristukseen, niin aloitat oikein. Turvaudu häneen, niin pitkität oikein, ja pysy tässä loppuun asti, niin olet autuas.
Tohtori Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille
Kun suoraan lainaan Pöyhösen kommenttia,
voi minua tietysti syyttää vääristelystä, jos se jotekin helpottaa.
Pyhä Henki kuitenkin johtaa totuuteen, eikä vääristelemaan
rukoilevaisten opetuksia – eikä minun sanomisiani. Se on joku toinen.
1.
Hätä-Apu-Kiitos. (rukoilevaiset)
Johann Gerhard,
de poenitentia (contritio et fides) – de justificatione per fidem, –
de bonis operibus.
Tämä asia sinänsä esiintyy jo uudessa testamentissa – ja tietysti
myöh. luterilaisessa ortodoksiassa,
2.
Tällä ei ole mitään tekemistä vanhurskautumisen kanssa.
Tässä kuvataan ilmiötä.
3.
Otin esimerkin Lutherin tornikokemuksesta.
Siinä ML kertoo kokeneensa paratiisin iloa löydettyään armahtavan Jumalan.
Miksi halveksia rukoilevaisia samasta asiasta?
4.
Ne, jotka tätä asiaa pilkkaavat, eivät ole ilmeisesti tällaista
iloa kokeneet, eivätkä sitä ennen surua synneistään.
Jumala auttakoon siinäkin!.
5.
Minä en ole kenenkään tuomari.
Rehellisesti pitäisi kuitenkin puhua rukoilevaisista, kuten minustakin.
Jorma, sinä pilkkaat uskovia ja vääristät heidän sanomisia. Oletko autuas?
Jos toisen kirjoittajan kommentin siteeraaminen on Juhan mielestä
vääristelyä ja pilkkaa, voinko minä sille asialle yhtään mitään.
Minustakin Mannaa Jumalan Lapisille on hyvää,
mutta ei se tarjoa mitään vastausta siihen asiaan, jonka
Sakari Pöyhönen otti esiin rukoilevaisissa. Hätä-Apu-Kiitos
Suora siteeraaminen ei ole vääristämistä, mutta kaikki mitä siihen lisää tai poistaa, voi sitä olla.
Katekismuksessaan Luther kiteyttää uskonelämän alun yllättävästi: ”Minä en voi uskoa” ? Hän tarkentaa sen lauseeseen; ”En voi uskoa omasta järjestäni” ! Eikö tämä ole raju väite kaikkea sitä ihmisen luuloa kyetä itse tekemään ratkaisun uskon asiassa. Jos ihminen johonkin kykenee, niin hän kyllä uskomaan kykenee ?
Pyhän Hengen työstä Jeesus itse opetta jäähyväispuhessaan: Kun Puolustaja tulee Hän näyttää maailmalle todeksi synnin. Tähän tarvitaan Jumalan sanan kaksiteräistä miekkaa, että lain terä saa rikkoa ihmisen itsensä rakentamat puolustusmuurit ja erillaiset apuvälineet joidenka avulla ihminen voi päästä Jumala armovaikutuksen piiriin.
Toisin sanoen näin minusta tulee syntinen kokovikanen ihminen Jumalan edessä.Olen kyllä nähnyt tekemiäni virheitä ja mokia. Mutta vähitelleen alkaa paljastua sydämmen koko turmelus, se saa aikaan pelon ja kunnioituksen Herramme edessä. Silloin on alkanut Pyhän Hengen armotyö kohdallamme ja opimme suuntaamaan katseemme itsemme, ja toisten ihmisten synneistä ja virheistä ja katsella Jeesusta, joka on jo tehnyt kaiken puolestamme.
Olen keskustellut tästä aikaisemmin.
Täysin epäasialliset, asian vierestä tulleet vasta-argumentit, savat minut ottamaan selvää, mitä Armonjärjestys on..
Olen keskustellut varsin pätevien teologien kanssa, sellaisissa yhteisössä, joiden nimessä esiintyy sana Luther. Olemme olleet täysin samaa mieltä siitä, miten tuo mystinen termi Ordo Salutis
ymmärretään kristityn elämässä. Hiukan hämmästyttää, kun saman yhteisön ihminen täällä runttaa lyttyyn saman opinkäsityksen.
Mutta, Paavalihan sanoo, että profetoimme vain puolittain….
Kiitos Martti. Näin on. Ainoastaan Jumala on hyvä. Onneksi Jumala rakastaa meitä syntisiä. Kaikki on pelkkää armoa.
Pöyhönen kysyy: ”..kuinka sen pitäisi näkyä toisille..”
1
Mielestäni niin, ettei puhuta sokeasti asian vierestä.
Vrt. tuo Juhan ”Mannaa Jumalan Lapsille”-sitaatti
2
Kysymys on siitä, miten se näkyy itselle.
Kirkkomme on täynnä ihmisiä, joissa ei tapahdu mitään, ei katumusta, ei vanhurskauden nälkää, ei iloa autuudesta,
ei surua omasta vaelluksesta, ei rakkautta Jumalan sanaa ja
toisia ihmisiä kohtaan = ei tarvita sanaa eikä sakramentteja.
Vainotaan uskovia, ja silti istutaan Jeesuksen sylissä.
3
Kun katson itseäni, en huomaa tulleeni paremmaksi.
Kuitenkin Paavali sanoo (Room 8:1), että Jumalan lapsia johtaa
Henki, kadotuksen lapsia heidän turmeltunut luontonsa.
Jotain muutosta ihmisessä siis tapahtuu, kun Pyhä Henki alkaa työnsä hänessä, joka oli kuollut rikkomusten tähden. (Ef 2)
4
Armonjärjestys on siis kuvaileva.
Se, joka puhuu tikapuista taivaaseen, ei pysty ymmärtämään
lukemaansa suomenkielistä tekstiä.
Sellainenkin on mahdollista.
Tämän päiväinen Lutherin Manna on erinomainen. Ei meidän katumuksemme ja parannuksen tekeminen ja vaikka kävisimme itsevanhurkauden kasteella auta meidän asemaa. Ainoastaan Jeesus Kristus pelastaa ilman meidän töitä ja ainoastaan hänen töihin voimme luottaa.
Jos näemme veljemme huonompana kuin itsemme, olemme sokeita.
Sakari Pöyhönen muisteli:
>Rovasti jykevällä äänellä todisti : jos sinulla on yksikin tunnustamaton salasynti tunnollasi kuoleman hetkellä, niin perkele kiskoo sinut kuin ovenrivasta kiinnipitäen helvetiin tuleen>>>
Ei tällä ole mitään tekemistä Länsi-Suomen rukoilevaisten opinkäsitysten kanssa, eikä se liity mitenkään teemaan
Hätä-Apu-Kiitos.
Olen kyllä tälläkin palstalla monet kerrat lukenut blogistinkin kirjoittamana siitä, kuinka
Saatana tahtoisi viedä ihmiseltä uskon.
Jos nyt jotain osaisi sanoa, voisi sen kuitenkin todeta, että pidän
Länsi-Suomen rukoilevaisten keskuudessa esiintyvää ”hätä – apu – kiitos-
teemaa erittäin onnistuneena ratkaisuna kuvaamaan Jumalan armotyötä Kristuksessa. Se on hyvin pelkistetty: ensin hätä (ihminen synnin hädaässä, hätähän voi kuvata mitä muuta eksistentiaalista
hätää tahansa ). Hädässä oleva huutaa apua, Kristusta auttajaksi. Saatuaan
avun hädässä ollut tuntee suurta kiitollisuutta Auttajaansa kohtaan:
näin nuo kolme lyhyttä sanaa kuvaavat tilannetta kirkkaasti – ihmisenkin näkökulmasta katsottuna.
Myönnän nöyrästi avuttomuuteni systemaattisen teologian monimutkaisissa kiemuroissa ( yhä edelleen koen opettelevani teologian ”alkeita”;), ( jotenkin kuitenkin on ollut pikkaisesti avuksi
Tiililän ja Teinosen johdolla tehty systemaattisen teologian gradu, ;
josta sain ” milliä vailla” täydet pisteet; sekin jotenkin ”henkisesti” auttoi, kun Tiililä pyysi minua assistentikseen; ilmeisesti tajusi, että
tuo mies tarvitsee lisäkoulutusta ).
Sakari, kommenttisi ovat erinomaisia ja syvällisiä. On hienoa, kun annat kaikille tilaa ajatella. Kiitos!
Sakari Pöyhöselle rakkaat terveiset.
>>>Vielä jokin ajatus Ismon kommentista. Eri herätysliikkeiden historia tuntee ns. armonportaita. Voi miten helposti armon evankeliumi niin kurjan helposti mutkistuu liian monimutkaisiin “portaisiin”. Länsi – Suomen rukoilevaisten seuroissa aina silloin tällöin tuli esille ajatus kolmivaiheisesta “armonjärjestyksestä”: hätä – apu – kiitos. Kun “portaita” on noinkin vähän, varjeltuu kulkija kompastumasta >>>>
Olen tuohon kommenttiin paneutunut.
Tuossa se on sitten sanasta sanaan, mutta ilmeisesti sitten vääristeltynä, kuten siitä on jo kahdesti täällä sanottu.
Tämä aihe on täällä ollut 4 kertaa esillä. Kertaakaan siitä ei ole annettu keskustella asiallisesti ja rehellisesti oikein argumentoiden.
Vain siitä syystä tartuin tähän asiaan.
Sinä, Sakari Pöyhönen, olet Ismo Malisen ohella pyrkinyt paneutumaan siihen, mistä tässä todella puhutaan.
Sokea tuomitseminen taas kertoo siitä, että sana Armonjärjestys koskettaa asianomaisen sydämessä jotakin selvittämätöntä ja herkkää kohtaa, jota pitäisi lääkitä armolla eikä unohduksen laastarilla.
Kuten Tiililän oppilaana tiedät, Johann(es) Gerhard oli sentään jonkunmoinen luterilainen dpgmaatikko, eikä missään mielessä harhaoppinen. Hänestä armonjärjestys-termin esittäjänä minulle aikoinaan kertoi muuan Luther-säätiössä toimiva teol.tri. Kiitos hänelle ja kiitos sinulle keskustelusta, Sakari Pöyhönen.
”Näin syntisenä, Herra, on pakko taivaltaa, kanssasi tiellä taivaan perille kulkea. En paremmaks voi tulla, en hyväks ollenkaan, mut kuitenkin, Oi Herra, sun käsiis jäädä saan!”