Kristuksen kirkko maan päällä on niiden yhteisö, jotka uskovat evankeliumin, sanoman Kristuksen kautta tapahtuneesta lunastuksesta. (Franz Pieper)
Miten Kristuksen kirkon voi löytää ja mistä tunnistat sen?
Kuka on Kristuksen kirkon pää eli kenellä on ylin valta tässä kirkossa?
Mitä tarkoittaa, kun puhutaan kahdesta erilaisesta kirkosta?
Miksi kannattaa kuulua Kristuksen kirkkoon?
Mitä on kirkon yhteys ja ykseys?
Mitä tarkoittaa kansankirkko ja kansan kirkollisuus?
Kaikki julkaistut blogini:
Vielä jokin ajatus Ismon kommentista. Eri herätysliikkeiden historia
tuntee ns. armonportaita. Voi miten helposti armon evankeliumi niin kurjan helposti mutkistuu liian monimutkaisiin ”portaisiin”.
Länsi – Suomen rukoilevaisten seuroissa aina silloin tällöin tuli esille ajatus kolmivaiheisesta ”armonjärjestyksestä”: hätä – apu – kiitos.
Kun ”portaita” on noinkin vähän, varjeltuu kulkija kompastumasta monimutkaisuuteen.
Lahja – armosta osallisena saa vapaasti keskustella – sisäisesti vapaana – vaikkapa tuosta meille rakkaasta kasteesta. Voi jopa kunnioittaa toista mieltä olevaa. Tapahtuu sellainen ”armonihme”,
että voi Kristuksessa rakastaa toista näkökantaa edustavaa kristi –
Veljeä ja sisarta. Lainpiiskan viuhuessa on vaikea kuulla toista osapuolta. ”Huudat niin kovaa, etten kuule ääntäsi!”
Edellä monia hyviä kommentteja, kiitos teille kaikille. Olemme vapaat lain orjuudesta.
Autuas Martti Luther kirjoittaa erinomaisesti kristillisestä elämästä päivän mannassa:
Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä. (Luuk. 9:23)
Kaksi pääkohtaa kristityn elämässä ovat epätoivo itsestä ja ristin ottaminen. Oikeaa itsensä kieltämistä ei näet ole kodin ja omaisuuden hylkääminen. Tällaiseksi munkit ovat tämän asian väärentäneet, mutta ovat kuitenkin itsensäkieltämisen sijasta aina vain paremmassa luulossa itsestään luottaen omiin tekoihinsa.
Kristus sen sijaan tahtoo murskata käärmeen pään, siis luottamuksen lain vanhurskauteen. Hän tahtoo, että me kieltäisimme kaiken mitä itse olemme, mitä voimme ja mitä teemme. Tämä ei voi tapahtua, ellet kiellä sitäkin, mikä sinussa on parasta, nimittäin vanhurskauttasi ja viisauttasi, ja ellei sinusta tule niin syntinen ja yksinkertainen, että pidät yksin Kristusta vanhurskaana ja viisaana. Kun olet näin epätoivoinen itsestäsi, Jumala on ehdottomasti sinulle Kristuksen kautta armollinen ja sallii sinulle kaikkea hyvää.
Aloita vain tämä kristillisen elämän alku kieltämällä itsesi, siis nuhtelemalla tekojen vanhurskautta ja tunnustamalla uskon vanhurskautta. Silloin on käsillä heti se toinen, nimittäin risti, joka sinun on otettava, niin kuin Kristus otti sen kannettavakseen.
Tohtori Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille
Luther oli huima kaveri ja on pelastanut meikäläisen monesti takaisin Tielle. Voi kumpa Suomen Kristityt laajemminkin lukisivat M.Lutherin ajatuksia, moni sanoo kyllä lukeneensa, mutta ei tunne kuitenkaan Lutherin valtavaa Hengellistä antia.
Lähes kaikki saa hyvin Suomennettuna, mutta ei kelpaa…Mistähän johtuu, että kevyempi anti kyllä kelpaa, johtuneeko siitä, että Luther ei antanut ihmiselle mitään osaa pelastuksen tiellä, Jumala pelastaa ihmisen yksin Armosta, Jumalan Pojan Uskon ja Evankeliumin mukaan. Hän pelastaa kaikki jotka uskovat, mitään muuta tietä ei ole.
Tämä ei sopinut aikanaan paaville joka kirosi Lutherin, samaa oli kirkon alkupäivinä kun Paavali taisteli myös Juutalaisten ja Kreikkalaistaen ja monen muun kanssa ”Tämän” uskon puolesta. Nimittäin, Jeesuksen Uskon mukaan koko maailma on synnin alla ja tarvitsee sovituksen, jonka itse suoritti Isän tahdon mukaan, että meillä , jotka uskomme Jumalaan Kristuksen kautta olisi myös pääsy Armoistuimelle.
Joka on päässyt Armon alle, sille ei lueta enää rikkomuksia synnin tähden, vaan hänet on Jumala itse vapauttanut. Kuka on ihminen joka vaatii Kristittyä vielä elämään lain alla? Me olemme sidottuja rakkauden sitein Uskon Lakiin, joka on monin verroin suurempi, kuin Mooseksen laki, jolla on vain kuoleman virka.
”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä, teidän, joilla on sama taistelu, mitä näitte ja nyt kuulette minun taistelevan.” Fil.1:27-30
Kiitos Ismo erinomaisesta kommentista. Jokainen tohtori Martti Lutherin kirja on hyvä. Mitä enemmän luopiot tai vääräuskoiset haukkuvat jotain Martti Lutherin kirjaa, niin sen parempi kirja se on. Raamattu on Kristuksen kirkon tärkein kirja. Raamatun lisäksi kannattaa lukea Lutherin kirjoja ja vasta sen jälkeen joitain muita, jos jää aikaan.
Minusta Pöyhösen kertomus rukoilevaisista on ikävää luettavaa
Ehkä se on väärin ymmärtämistä eikä ilkeää vääristelyä.
Hätä-Apu-Kiitos.
HÄTÄ
Eikö Pöyhönen ole koskaan joutunut katumaan syntejään?
Eikö hän ole koskaan sanonut: ”Jeesus Davidin Poika, auta minua…”
Eivätkö tehdyt synnit ole polttaneet omaatuntoa?
Eikö koskaan ole tullut koettua, olen kieltänyt Vapahtajani ja rikkonut kihlaukseni?
APU
Eikö armo ole vienyt koskaan iloon ja vapauteen.
Eikö ole tullut koettua samaa kuin David: Ain palvell Herraa tahdon, kun pääst mun siteistä!
KIITOS
Eikö ole koskaan noussut kiitos armahtajaa kohtaan?
Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unhoita sitä, mitä hän on sinulle tehnyt.
Minä olen tuon kokenut, olen syntisenä armahdettu, olen kiittänyt siitä, enkä uudesta autostani.
En minä tuossa näe mitään omaavanhurskautta.
Näen siinä kokemuksena sen, mitä Pyhä Henki ihmisessä vaikuttaa.
Katumuksen, ilon ja kiitoksen.
Jos ihminen on kuin kivi, joka ei itsessään mitään koe, on jotakin pahasti vialla.
—————————–
Kristuksen lahjavanhurskauden ”lukeminen” kurjalle, omiin voimiin
luottaneelle on uskomme kirkas ”helmi”, vapaa kaikista vaatimuksista.
Korostaisin ilmaisua ”lukeminen”, joka esiintyy mm. Roomalaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä: ei muuttumisen vaatimusta, ei jonkin kokemuksen tavoittelua. Hyvä Jumala lahjoittaa lahjavanhurskauden, jota myös sanotaan uskonvanhurskaudeksi. Jos tämä ”kadotetaan” jäljelle jää vain ihmiskeskeinen uskonnollisuus, laki, vaatimus, inhimillinen moralismi. Tällaisesta uskonnollisuudesta ihminen ei saa mitään, vain tyhjän ja onton olon.
Jotakin on pahasti vihalla, jos noin pahantahtoisesti vääristellään rukoilevaisten vilpitön
selostus mitä tapahtuu ihmisessä sanan kautta.
Kyllä lahjavanhurskaudesta voidaan hokea, mutta
Paavalin kirjeet todistavat selvästi, että ne jotka ennen olivat kuolleet syntien ja rikkomusten tähden,
ovat alkaneet elää uutta elämää Jumalalle.
Mistä tulee se puhe, ettei ihmisessä muka ole tapahtunut muutosta? Maailman hengestä!
Suuri muutos on jo siinä, että entinen viha on vaihtunut rakkaudeksi.
Uusi elämä tapahtuu rakkaudessa, ja se on elämää ”rakkaiden lasten tavoin”, lasten jotka huutavat Abba!
Kannattaa uskoa Paavalia, häntä tässä lainaan.
Entinen lain alainen elämä oli elämää vihassa, nyt uusi elämä on elämää rakkaudessa.
Kuinka joku tohtii väittää, ettei mitään muutosta ole.
Kyllä Henki kuolee, jos tyydytään vain toistamaan fraasia Sola Gratia, mutta ei haluta ymmärtää.
että minä olen nyt toinen ihminen, kun pääsin paulasta
>>>Vierastan kuitenkin ajatusta, missä sanotaan: “Tee niin ja näin, niin pelastut.” Se kuulostaa mielestäni juuri lahkolta, jossa ihminen on pääosassa, vaikka Jeesuksesta puhutaankin komeasti.>>>>
Pitää tuntea asiat, joita tuomitsee. Muuten kannattaa olla vaiti.
Jumalan sana herättää, synnyttää katumuksen, halun kuulla sanaa armosta ja anteeksiantamuksesta.
Ei se ole mitään itsevanhurskasta tekemistä.
Se tapahtuu, kun Jumala niin tahtoo,
Kun ihminen sitten armon sanoja kuultuaan ja Jumalan rakkauden koettuaan tahtoo elää
Jumalan lapsen tavoin, ei sekään mitään itsevanhurskasta tekemistä ole, vaan uutta elämää
uskossa.
Jorma Ojalalle sanoisin ystävällisesti. Kyllä Pöyhönen on ollut tosihädässä ( kuusi vuotta olin kuoleman rajoilla vaikeaan veritautiin sairastuneena; olin millimetrin päässä kuolemaa, hätähuuto nousi sydämestä: Rakas Jeesus auta minua. Sitten Pöyhönen sai avun ja vielä saan elää – Jeesukseen turvani laittaen
( vaikka myolooman kourissa edelleen kipuja, joskin aivan sietämättömiltä tuntuvia). Sittenkin voin sanoa Kiitos Rakas Jeesus.
Kiitos, että saan vielä olla ”tällä puolella rajaa” rakkaitteni parissa!
Kyllä Pöyhönen on joutunut tavaamaan noita kolmea sanaa: hätä,
apu ja kiitos!
Väitteesi rukoilevaisten armon portaista antoi ymmärtää toista.
En ole sinun elämäsi tai uskosi tuomari. Sinäkään et ole rukoilevaisten teologian tuomari..
Jos ei hallitse systemaattista teologiaa, kannattaa pidättäytyä kommenteista ja tuomioista. Sanon sen
rakkaudella, vaikka varmasti hyvin, hyvin vajavaisella rakkaudella.
Suomalainen pietismi on aivan muuta kuin amerikkalainen pietismi, jota esim. P. Hiltunen kuvailee
Concordian sivulla.
Luther:
“Minä en voinut rakastaa vanhurskasta, syntistä rankaisevaa Jumalaa – pikemminkin vihasin häntä.. Silloin Jumala armahti minua” ja antoi ymmärtää, kuinka vanhurskaus synnytetään uskon kautta, aivan passiivisesti. “Kun aikaisemmin täysin vihasin sanaa Jumalan vanhurskaus, nostin nyt kiihkeällä rakkaudella saman sanan makeana ja suloisena muiden yläpuolelle, siitä tuli oikea paratiisin portti”
Lutherin teologiassa esiintyy tämä sama, mistä rukoilevaisetkin puhuvat
Ahdistus ja viha
Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa.
Vapaus ja ilo
niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin.
Veljeni Kristuksessa
Jorma Ojala
Olen syvästi liikutettu siitä hädästä, joka Sinulla tuntuu olevan toisista ihmisistä, heidän autuudestaan. Kiitän tästä, että minäkin ilmeisesti saan olla Sinun esirukouslistallasi. Jos sallit niin minäkin muistan Sinua iltarukouksessa.
Eiks se Jorma näin mene: ” Sun ristisi rinnalla, Jeesukseni, mun ristini paljon ei paina. Kun suot minun katsella kasvojasi, niin virvoitat sieluni aina. Ei hätää nyt voi ollamulla. Ja viimein myös vapahdat tuskista, saan luonasi iäti riemuita, ja kuollessani sä sallit mun luoksesi tulla.” ( virsi 609, värssy 3 )