Kristuksen kirkko maan päällä on niiden yhteisö, jotka uskovat evankeliumin, sanoman Kristuksen kautta tapahtuneesta lunastuksesta. (Franz Pieper)
Miten Kristuksen kirkon voi löytää ja mistä tunnistat sen?
Kuka on Kristuksen kirkon pää eli kenellä on ylin valta tässä kirkossa?
Mitä tarkoittaa, kun puhutaan kahdesta erilaisesta kirkosta?
Miksi kannattaa kuulua Kristuksen kirkkoon?
Mitä on kirkon yhteys ja ykseys?
Mitä tarkoittaa kansankirkko ja kansan kirkollisuus?
Kaikki julkaistut blogini:
Ei kirkon kuulu olla yhtenäinen, sen kuuluu olla yhteinen ja yksi.
Samaa mieltä silloin, jos siellä on vieraita oppeja. Niitä ei koskaan saa kannattaa, vaikka iso osa niitä kannattaisi. Kannattaa lukea Jeesuksen Kristuksen kirjeitä eri seurakunnille Ilmestyskirjan luvuista kaksi ja kolme, jotka ovat selkeää tekstiä Jeesukselta.
On tietysti hauska lukea ilmestyskirjan kirjeitä seurakunnille kuvitellen itse olevansa puhtoinen filadelfialainen. Jospa tällainen omahyväisyys onkin nikolaiitan tunnusmerkeistä tärkein?
Olen täysin samaa mieltä. Tänäpänä on paljon näitä, jotka nostavat ihmisopit ohi Jumalan sanan, eikä yhtään epäile harhaoppia, vaan ainoastaan kyseenalaistaa Jumalan ja Hänen sanansa.
Minusta on suorastaan ratkiriemukasta julistaa Kristuksen evankeliumia ihmisille, jotka ovat ”kotoisin” erilaisista sosiaalisista yhteyksistä. Jos voisi ja osaisi julistaa Sanaa ihmisläheisesti, itse särkyneellä sydämellä, kuulijat tulevat – toivon mukaan – hoidettua
lain ja evankeliumin salaisuudella. Tuolloin joka ei vielä ole ”uskossa”, saa kutsun Vapahtajan yhteyteen ja sama Sana vahvistaa jo syntynyttä uskoa. Kansankirkko suo valtavan hyvät mahdollisuudet evankeliumin esilläpitoon ( jotkut pienet hengelliset marginaaliryhmät ei siihen kykene; niillä voi olla tärkeä ”oma tonttinsa” Jumalan suurella elopellolla. ).
Sakari, kirjoitit hyvin kansankirkon eduista. Näin on. Mahdollisuudet ovat paremmat kuin muilla.
Kirkolla pitää olla yhteys Jumalaan Kristuksen kautta, mutta jos kirkko vaeltaa pimeydessä, niin se valehtelee, eikä tee totuutta.
Kyse on Totuudessa vaeltamisesta ja Kristityillä (kirkolla) on yhteys juuri sen kautta toisiinsa, ei tarvitse peitellä syntejä vaan tunnustaa ne avoimesti. Jumalan Sana on Kirkon perustus, Kristus Itse.
Jos yhteys on kadonnut, niin myös Sana on kadonnut, mutta jos kirkolla on Elämän Sanat, niin yhteys on automaattinen. Kirkon tulee olla lujana ja luotettavana ja taistella maailmaa vastaa nimenomaan Sanan suhteen, sen perkele tahtoo riistää.
Sanoohan Jeesus: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Tämän sanoo kaikille, siis koko kirkolle ja tarkoittaa nimenomaan Sanassa pysymistä. Jeesuksella oli iankaikkisen elämän sanat totesi Pietari.
”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.”
Mitä on pimeydessä vaeltaminen ja miksi siitä seuraa yhteyden katoaminen?
Seuraavassa Johannes kertoo sen meille, ja siis samalla koko Kristilliselle kirkolle:
”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta-
ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille-
minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.”
Nyt miettimään, missä voi löytää täydellisen yhteyden, ilman ristiriitoja ja mielipide eroja? Siellä on kirkko ja Jeesus. Uskovien yhteys on olemassa oleva tosiasia, sitä ei maailma voi voittaa. Pitäkää yhteys keskenänne.
”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,
niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.” Room.15:5-6
”Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne.” Yksimielisyys on siis hyvän Jumalan lahja, se ei ole vaatimus, jonka avulla kirkko lunastaa itselleen Jumalan suopeuden.
Kiitos Ismo. Kirkon Herra Jeesus Kristus kehoittaa meitä kaikkia rakastamaan toisiamme kuten Hän on meitä rakastanut.
Ismon kysymys haasteellinen: mistä löytää kirkko, kristillinen yhteisö ilman ristiriitoja ja mielipide – eroja?
Pitäisin jotenkin ”järkyttävänä” tällaisen koaliition löytymistä. Lähinä
tulisi mieleen eräs maa Etelä- Korean pohjoispuolella. Apostoli murehtii alkukirkon aikaista Korintton seurakuntaa, jossa jännitteitä ja ristiriitoja oli syntynyt erilaisten ryhmäkuntien välille ( joku ryhmittymä oli ”paavalilainen”, jotkut jopa uskaltautuivat edustamaan itseeän Jeesusta ).
Realistiseen, terveeseen kristilliseen seurakuntaan kuuluvat tänäänkin erilaiset mielipiteet ja jännitteet, joiden RATKAISUISSA
tarvitaan Kristuksen rakkautta ja mielenlaatua. ” Ylettömän” hyvä ja lämmin ”seurakuntayhteys” voi valitettavasti sulkea piiriinsä ilmiöitä,
joita ei synny paradoksaalisessa kristinuskossa ja sitä ilmentävässä seurakuntayhteydessä, jonka julistuksen ja toiminnan ytimenä kurjan syntisen armahtaminen uskon kautta Kristukseen, jonka uskonkin synnyttäjä ja loppuun saattaja on Jeesus, kirkon kulmakivi.
Sakari, kiitos hyvistä näkökulmista. Kirkossa pidetyt saarnat ja muut opilliset kannanotot pitäisi aina olla Raamatun mukaisia. Ne eivät ole paikkoja kylvää epäuskoa seurakuntalaisille. Pohjois-Korea vertausta en ihan ymmärrä, koska se ei sovi kirkkoon.
Tuollaisenkin kysymyksen voisi vielä asettaa: milloin kirkko lakkaa olemassa Kristuksen kirkko? Milloin ns. kansankirkon loppu on tullut?
Suomessa kolmeneljäsosaa kuuluu luterilaiseen kirkkoon.
( Ruotsissa vastaava luku 65 % ; vuonna 1980 vielä 92 % ).
Niin kauan kuin ”virallisesti” Raamattu on uskon ja kirkon toiminnan perusta, niin kauan luterilainen kristitty voi kuulua ”turvallisesti” kansankirkkoon! Vai voiko? Millainen prosentti ”takaa” kirkon kansankirkko- luonteen? Millaiset mahdollisuudet ”yhdistysmäisillä”
pikkukirkoilla on taata kaste- ja lähetyskäskyyn kuuluvan opetusvelvollisuuden? Mielestäni – melko rajalliset.
Oletetaanpa, että tuo kansankirkon raja on 50 %. Mikä on siinä’ tapauksessa USA:ssa laajimmalle levinnyt kansankirkko, jos tarkastellaan piirikuntatasolla yhtenäisiä alueita? Vastaus löytyy kartasta:
http://maps.unomaha.edu/Peterson/geog1000/MapLinks/ReligionMaps.html
Ruotsin kirkko ei ole enää kristillinen kirkko. Muslimi voi kuulua Ruotsin kirkkoon, ilman että kääntyisi kristityksi ja ottaisi kasteen; vai olenko ymmärtänyt väärin?
Ruotsin kirkko on taas kristillinen kirkko, sillä kirkkoon liittyvältä edellytetään kastetta: Jäsen voi tosin olla myös ”kastetta odottava”, mikäli hän ei ole täyttänyt 18 vuotta, tai henkilö, joka on liittynyt jäseneksi ennen kuin kaste tuli pakolliseksi,
Entä mitä pitäisi ajatella Tanskan kansankirkosta, johon voivat kuulua vain Tanskan kansalaiset? Tanskassa asuvat ulkomaalaiset voivat kyllä osallistua kirkon toimintaan, vaikka eivät olekaan jäseniä.
Kiitos Juha hyvistä kommenteista. Kiva kuulla, että Ruotsissa kastetaan ”kaikki” kirkkoon liittyvät, tosin tuota kastetta odottavia en ymmärrä. Moniko niistä jää kastamatta?
Kai ne Tanskan kirkossa kristityksi kääntyneet kastavat, vaikka ei olisi tanskalainen?
Mikäli oikein ymmärsin, ne ”kastetta odottavat” ovat kirkkoon kuuluvien vanhempien lapsia, joita ei syystä tai toisesta ole kastettu vauvaiässä. 18 vuotta täyttävä ”kastetta odottava” poistetaan rekisteristä, mutta hän voi tietysti liittyä kirkkoon myöhemmin ja ottaa kasteen.
Tanskan kansankirkossa kastetaan varmaan myös ei-kansalaisia, mutta heistä ei tule kirkon jäseniä. Jonkinmoinen anomalia sekin. Tanskan nykyinen kirkkoministeri on muuten intialaissyntyinen, hindusta kristityksi kääntynyt.
Se USA:n laajin yhtenäinen kansankirkkoalue (yo. kriteerin mukaan) käsittää siis suurimman osan Utahin osavaltiota ja Idahon osavaltion kaakkoisosan. Kyseinen kirkko on nimeltään Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.
Juha, kiitos selkeistä kommenteista. Itse en pidä mormooneita kristittyinä. Kansankirkko heillä taitaa olla USAssa tietyissä osavaltioissa.
Vuonna 1951 tuli mahdolliseksi olla Ruotsin kirkon jäsen ilman kastetta. Ne lapset (siis olivat silloin), joilla molemmat vanhemmat oli kirkon jäseniä merkittiin kirkon jäseniksi, sillä lisäyksellä että he ikään kuin ”kastetta odottaen” (”i väntan på dop”). Tämä poistui vuonna 1996. Vuodesta 2000, kun uusi kirkkolaki astui voimaan, niin luottamushenkilönä ei voi toimia, jos ei ole kastettu.
Ruotsin kirkosta ei mallia kannata ottaa.
Mitä tarkoittaa, kun puhutaan kahdesta erilaisesta kirkosta?
Ajatus siitä, että kirkossa olisi kahdenlaisia ihmisiä. että olisi ns.”kuolleita jäseniä” ?
Tällainen päätelmä on luterilaiselle kirkko-opille vieras ajatus. Voidaan kyllä sanoa sen , että tällaiset ihmiset voivat hyvin olla sekoitettuna kirkon sekaan. mutta eivät kuitenkaan ole todellisesti osa kirkkoa.
Jumalan kirkko ei synnytä kuolleita lapsia. Ei vaan sensijaan eläviä Hengen voimalla ( Gal.4:29 ) Kristuksen ruumis on elävä ruumis. Mutta se kuka kuuluu Kristuksen kirkkoon uskon kautta ja kuka ei ? Se ei ole lainkaan meidän silmillämme nähtävissä, jos olisi voimme vain arvailla mikälainen lopputulos siitä syntyisi.
Mutta se täytyy tuoda esiin, että kirkko on samalla näkyvä asia. Tällöin kirkkoa ei lähestytä jäsenistä, vaan armonvälineistä käsin. Jumalan Pyhä Henki ei vaikuta sattumanvaraisesti siellä ja täällä, vaan Jumalan on antanut sanansa ja sakramentit välineiksi, joiden kautta uskovat voivat varmuudella olla Pyhän Hengen työn piirissä ja vaikuttamana.
Kiitos Martti. Näin on. Kasteesta vaelluksemme kristittynä alkaa.
Voimmeko erottaa fyysisen ja hengellisen kirkon? Mielestäni emme, mutta kuitenkin puhumme hengellisiä vaikka olemme ruumiillisia. Sekaannukset seuraavat toisiaan, jos emme pysty erottamaan asioita toisistaan, kuten lakia ja evankeliumia. (Tämän oppiminen on vaikea laji, sillä samaan aikaan syntinen ja vanhurskas on inhimilliselle luonnolle järjetön yhtälö, mutta kuitenkin Tosi Kristuksessa)
Mielipide erot ja ristiriidat eivät kuulu Kirkon perustukseen, (Kristuksen Usko) eikä Hänen aikaan samaan hengelliseen ymmärrykseen, kuitenkin meille on annettu myös ruumis, jonka toiminta on hyvinkin ristiriitaista ja monisäikeistä. Kristus on päänä ja sen jäseninä, me kaikki olemme vallanalaisia, Jumalan järjestyksen mukaan. Kiitoksella ja kunnioituksella suhtaudumme toisiimme, sillä tunnemme yhteisen Pelastajamme. Jos joku ei tunne, niin se on meidän häpeä, jotka pidämme elämän sanaa esillä.
”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Sillä: ”kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?” Mutta meillä on Kristuksen mieli.” 1.Kor.2:12-16
Ismo, on helppoa yhtyä kommenttiisi.
Ismolta ja Martilta jälleen varsin ”terveet” analyysit.
Juhan ”perusteksti” kysymyksineen on jälleen aikaansaanut mielenkiintoisen keskustelun. Kirkko-teema on ajankohtainen!
Kotimaa 24 on huomioinut lestadiolaisessa liikkeessä syntyneet
”suunnitelmat” muodostaa maallikkojohtoisia ehtoollisyhteisöjä.
Kiitos Sakari hyvistä kommenteista. Monipuolisia ja hyviä kommentteja on tullut monilta. Mielenkiintoisia aikoja elämme. Uusia luterilaisia henkilöseurakuntia ja ehtoollisyhteisöjä syntyy.
Noista maalikkojohtoisista ehtoollisyhteisöistä ei minulle ole kantaa, koska en tunne niitä, eikä ne kosketa minua.
Kristuksen kirkkoon kuuluvat myös lapset, jotka ovat kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
”Takuuvarmoina” Kristuksen seurakunnan jäsenina ”pysyvät” kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut ”lapset ja imeväiset”.
Viisaasti on Hyvä taivaallinen Isämme tämänkin asian ”suunnitellut”
kansankirkko – systeemissä!
Lisäksi meillä on koko kansan Raamattu suomeksi ja ruotsiksi.
”Kansan kirkollisuuteen” liittynee myös paljon yleisuskonnollisuutta, joka voi olla kaukana Kristus-uskosta, voipi olla jopa sen vastakohta. Siellä missä on ihmisen ”luontaista” uskonnollisuutta,
siellä aito Kristus – usko on joutunut Jeesuksen päivistä lähtien törmäyskurssille ihmiskeisen uskonnollisuuden kanssa. Aito kristinusko ei koskaan ole ”suostunut” tekemään kompromisseja yleisuskonnollisuuden kanssa.
Kristuksen usko vai uskonnollisuus ilman pelastavaa uskoa?