Kristuksen kirkko maan päällä on niiden yhteisö, jotka uskovat evankeliumin, sanoman Kristuksen kautta tapahtuneesta lunastuksesta. (Franz Pieper)
Miten Kristuksen kirkon voi löytää ja mistä tunnistat sen?
Kuka on Kristuksen kirkon pää eli kenellä on ylin valta tässä kirkossa?
Mitä tarkoittaa, kun puhutaan kahdesta erilaisesta kirkosta?
Miksi kannattaa kuulua Kristuksen kirkkoon?
Mitä on kirkon yhteys ja ykseys?
Mitä tarkoittaa kansankirkko ja kansan kirkollisuus?
Kaikki julkaistut blogini:
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. (siis uskomme Jeesuksen Evankeliumin)
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän USKOMME.
Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? 1.Joh.5:1-5
Usko Jumalaan ja siihen, että Jeesus on Hänen Poikansa, on siis SE, mille Jeesus perusti seurakuntansa.
“Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.”
Näin on jokaisen uskovan laita ja niin oli myös Pietarin, sillä Pietari uskoi Jeesuksen olevan Jumalan Poika.
Vielä muutama sana tuosta kahteen leiriin jakamisesta. Kuka meistä voi nähdä toisen sydämeen? Kuka meistä on valmis sanomaan toiselle, että et kelpaa Jumalalle? Jokainen voi tutkia vain omaa sydäntään ja vaikka Henki tutkii kaiken, niin kuka meistä tuomitsee, eläviä ja kuolleita? Mekö? Kirkko?
Varmaa on, kuten Raamattu asian ilmaisee, on tyhmiä ja viisaita, on lustetta ja viljaa, mutta kuka on käskenyt kirkon perkaamaan kuormaa kesken matkan?
Kristuksen seurakunta ei tee niin, vaan kulkee kaikkien kanssa ja auttaa kaikkia kaikkialla. Onko Jeesus sanonut, että älkää jakako leipää tuntemattoman ja muukalaisen kanssa? Eikö sanonut:
”Ottakaa tämä (malja) ja jakakaa keskenänne. (vaikka Juudas istui samassa pöydässä)
Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee.”
Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.”
Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.
Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä. Luuk.22:17-21
Opetuslapset olivat Jeesuksen seurakunta, eikä Jeesus kieltäytynyt jakamasta itseään kavaltajansa kanssa vaikka tiesi kyllä kuka se oli. Opetuslapset taas heti alkoivat kyselemään, kuka se on? Jumala yksin tuntee sydämet, emme me, vaikka olemme Hänen lapsensa.
Jumalan valtakunta ei ole näkyvä, mutta Kristuksen kirkko on asettunut särkyneisiin ja rikkinäisiin, ettei Kristuksen Valo, joka heissä on näyttäisi tulevan heistä.
Jos me etsimme oikeaa uskoa, niin sitä ei ole liha ja veri ilmoittanut, vaan Taivaan Isä, sanoo Jeesus.
Kristityt ovat tuon uskon saaneet lahjaksi ja muodostavat seurakunnan, jota maailma ei voi voittaa. Uskoa ei myöskään löydy lihasta ja verestä, vaan Hengestä, jonka on meihin antanut. Älkää ihmetelkö, kenessä on ja kenessä ei ole, se ei ole ihmisen tehtävä. Eikä kirkon.
”Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?”
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista ja hyvistä Raamatun kohdista. On autuaallista lukea Kristus-keskeistä kommenttia, jossa oli paljon asiaa.
Kenenkä varaan on kristillinen kirkko rakennettu ?
Herran apostoli Paavali sanoo, että suun tunnustuksella pelastutaan( Rom.10:10 ) Aivan saman periaatteen mukaan Jeesus toimii ja kysyy opetuslapsiltaan,mikä oli heidän käsityksen hänestä: ”kenenkä te sanotte minun olevan” ( Matt.16:15 )
Tällaiseen kysymykseen on jokaisen vastattava henkilökohtaisesti.Kukaan ei voi piiloutua yleiseen mielipiteseen, tai erilaisiin kirkon teoloogisiin vastauksien taakse.On vain vastattava kuka Jeesus on .
Kun Pietari vastaa ( Matt.16:16 ), niin hän antaa ainoan oikean vastauksen. Siihen Jeesus sanoo, ettei Pietarin tunnustus ole lähtöisin ihmisistä, vaan Jumalasta. Kyse ei ole lainkaan siitä mitä Pietari on, vaan siitä uskontunnustuksesta, jonka Pietari antoi. sen varaan kristillinen kirkko on rakennettu ja rakennetaan on perustettu.
Sellainen tulkinta, että Pietari nostetaan perustaksi, niin se ei ole kestävä peruste. Sanoihan Paavalikin, että kirkko on rakennettu sille perustalle, jonka apostolit ja profeetat ovat rakentaneet, jonka kulmakivenä on Jeesus Kristus ( Ef.2:20) Sen varassa se seisoo tai kaatuu.
Kiitos Martti. Näin on. Kuka Jeesus on? Tätä kysymystä on hyvä pohtia. Voiko sellainen kuulua Kristuksen kirkkoon, joka ei pidä Jeesusta Herrana Kristuksena?
Kristus on kirkon Herra, eikä siinä kirkolliskokouksilla ja piispojen kannanotoilla ole mitään merkitystä, jos ne poikkeavat Kristuksen opista, joka on Pyhässä Raamatussa. Pyhä Raamattu kokonaisuudessaan on Jeesuksen Kristuksen kirja.
Ismolta rohkaiseva näkökulma: Kristuksen kirkko koostuu särkyneistä ja rikkinäisistä jäsenistä siksi, ettei se valo ” näyttäisi tulevan meistä”.jotka olemme panneet turvamme elävään Jumalaan. Voisiko sanoa näinkin: ”elävän kirkon” tunnusmerkkeihin kuuluu – tietystä näkulmasta – risti ja ristin pahennus. ”Jumalan heikot” pitävät esillä aitoa Kristus – uskoa turvautuessaan Sanan ja pyhien sakramenttien kautta tarjottuun ja aina uudelleen todeksi elettävään jumalattoman vanhurskauttamiseen Kristuksen kautta ilman lain tekoja.
Jeesuksen omat eri kirkkokunnissa, seurakunnissa ja herätysliikkeissä ”kuulevat Jumalan Pojan, Hyvän Paimenen äänen”. He tuntevat Rakkaan Vapahtajan äänen ja tuntevat Hänet hänen haavoistaan. Mikä kaikkein parasta: Jeesus tuntee heidät
nimeltä – nyt ja kerran kun kirjat avataan.
Sakari, kiitos hyvästä kommentista. Kun olemme heikkoja, niin silloin Kristus saa olla väkevä. Jos olisimme aina terveitä ja omasta mielestä väkeviä, niin mihin Kristusta tarvitsisimme?
Viktor Klimenko: Saviruukku
Merkillistä on, että Kristuksen kirkko elää ”voimakkaimmillaan” silloin, kun se inhimillisesti on ”heikoimmillaan” jumalattoman valtiovallan ja ateistisen kulttuurin painostamana ja monenmoisten kristillishenkisten harhavirtausten saartamana ( piispa Athanasios
taisteli yksin Kristuksen jumalallisuutta puolustaen 70 areiolaista
piispaa vastaan. Aito alkukirkko ei taipunut gnostilaiseen harhaan, jossa enkeleistä tehtiin Kristuksen sijaan palvonnan kohteet jne. ).
Sakari, näin on. Joskus kirkko tarvitsee vainoja, jotta evankeliumi leviäisi.
2.Kor.12: 7 -10 Apostoli Paavali kertoo kuinka hänelle oli annettu ”lihaan pistin” saatanan enkeli, joka rusikoi häntä päivin ja öin. Me emme tarkasti tiedä mikä oli se sairaus, joka häntä vaivasi ? Mutta sen me kyllä tiedämme, että se oli heikkous, joka oli estämässä häntä apostolin tehtävässä.
Tässä Raamatun kohdassa ei todellakaan ole kysymys ns. ”kunnian teologiasta”, jossa Jumalan valta ja suuruus tulee näkyä kaikille ihmisille, jos ei näy silloin ei olla oikeassa uskossa ? Tästä ei ole kysymys vaan tässä on kysymys ” ristin teologiasta”, jonka ydin on siinä, että Jumala salaa tässä maailmassa suuruutensa ja kätkee sen heikkouteen ja voimattomuuteen. Toisin sanoen siihen
ihmisen alamittaisuuteen, joka saa ihmisen nöyrtyään suuren Jumalansa edessä.
Parhain esimerkki tästä ristin” teologiasta” on meidän Herramme Jeesus, joka sai voiton kärsimällä ja kuolemalla. Erityisesti meidän on muistettava sen, ettei Jeesus luvannut kauniita seesteisiä aurinkoisia päiviä seuraajilleen, vaan sen sijaan kehoitti ja kehoittaa yhä edelleen meidän jokaisen ottamaan ristinsä ja seuraamaan häntä. Tähän apostoli Paavalin tyytyi kantamaa ristinsä ja pistimen lihaansa ja sanoi: ” Sen tähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin,Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” ( 2.Kor. 12:10 ) Emmekö mekin jotka olemme omassa varassa ja voimissamme heikko, niin olemme Kristuksen työn tähden väkeviä, sillä Jumala on luvannut olla heikoissa väkevä.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Menestysteologia ei kuulu Kristuksen oppiin. Olisi sairasta kuulua seurakuntaa, jossa olisi ainoastaan kaikella lailla maallisesti mittapuun mukaan menestyviä ja hyviä ihmisiä; onneksi meidän aarteemme on taivaassa, joka ei kaipa maallista menestystä.
Martti Pylkkänen,
Eipä tuohon voi oikeastaan muuta lisätä, kuin yhden lempilauluistani:
https://www.youtube.com/watch?v=7qd9tJ660_Q
Hieno laulu. Kiitos Tuula.
Kristuksen kirkon ”sydänäänet” kuuluvat tuossa Tuula Holtän esiintuomassa ”armolaulussa”.
Jäin miettimään Juhan kysymystä mistä Kristuksen kirkon löytää ja tunnistaa. Tässäkin viestiketjussa on jo tullut tosiasia, että kolmiyhteinen Jumala vetää rajat, joiden asettelu ihmisen näkökulmasta on mahdoton tehtävä. Ja aina kun kirkkohistorian aikana joku ( jotkut ) on puuhaan ryhtynyt, seurauksena on ollut
lahkoutuminen, sen eri muodoissaan.. Jos meille ihmisille olisi suotu kyky ”seurata” kristillisen kirkon historiaa alkukirkosta tähän päivään
– aivan kuin Pyhän Jumalan näkökulmasta, kirkkohistoriaa kirjoitettaisiin – luulisin – varsin yllättävistä näkökulmista. Ne jotka on
joskus leimattu lahkolaisen leimalla, ovatkin olleet taivaallisen Isän rakkaita lapsia. Ne, joille ihmiset tai ”historiankirjoitus” on antanut
”puhtaat paperit” suhteessa Kristuksen kirkkoon, tulevatkin osoittautumaan ”kuolleiksi kaloiksi” , kun valtakunnan ”verkko” vedetään rantaan ja kalojen erottelu alkaa.
Sakari, hyvää pohdintaa. Ihan jokaisessa seurakunnassa on Kristuksen kirkkoon kuuluvia. On harmi, jos seurakunnan paimen saarnaisi tai muuten opettaisi Kristuksen opin vastaisesti. Tällöin olisi hyvä, jos seurakuntalaiset juttelisivat paimenen kanssa siitä, mitä hän opetti. Toisaalta, jos itse on poikennut harhapolulle, niin paimenen saarnat kokee helposti oudoiksi, jolloin keskustelu paimenen kanssa on paikallaan ja sen jälkeen Kristuksen oppi voi tuntua mukavammalta.
Blogin kirjoittaja kyselee miten kaksi erilaista kirkkoa eroaa toisistaan. Uskoisin, että kyse on kahdesta ilmaisusta: näkyvä kirkko ja näkymätön kirkko.
Näkyvään kirkkoon kuuluvat tietysti ihmiset, jotka toimivat näkyvässä kirkossa; toiset aktiivisesti toiset vähemmän aktiivisesti.
Voisi ajatella, että nämä ihmiset ”viestivät” enemmän tai vähemmän: on olemassa näkymätön kirkko; persoonallinen uskon-
suhde Vapahtajaan, joka ilmenee tällä tavalla. Diekonia, kristillinen rakkauden palvelu ”kertoo” myöskin näkymättömän kirkon todellisuudesta. Virrentekijä toteaa: kuinka piiloon jäädä voisi kalliolla kaupunki, kuinka voisi jäädä maailmalta huomaamatta uskosi. Jollakin tavoin Kristuksen seuraaja, näkyvän kirkon jäsen tuo viestin näkymättömän kirkon faktasta.
Kirkkomme tunnustus antaa ymmärtää, että näkyvän kirkon jäsenenä voi olla ihminen, jolta puuttuu uskonsuhde Kristukseen, mutta Sanan ja sakramenttien vaikutuspiirissä Jumala vaikuttaa armon-
välikappaleiden kautta uskoa synnyttävää ja uskoa ylläpitävää ”toimintoa”.
Mitä tarkoittaa ’uskonsuhde Kristukseen’? Kaikki meistä eivät ole luonteeltaan sellaisia, että voisivat kokea Kristuksen rakkauden henkilökohtaisena ’suhteena’ Häneen. Niinpä ei ole oikein heiltä sellaista edellyttääkään. Joillekin on luontevaa toteuttaa uskoa käytännön toimin vaikkapa diakonian kentällä. Joillekin on seurakuntayhteys eri muotoineen se tapa, millä he ovat yhteydessä Kristukseen.
Kiitos hyvästä vastauksesta kysymykseeni, Sakari. Jatkan näkyvän ja näkymättömän kirkon pohtimista. Väitän, että näkymätön kirkko on ainoastaan Kristuksen kirkko. Näkyvässä kirkossa on Kristuksen kirkkoon kuuluvia jäseniä, mutta onko se Kristuksen kirkko? Kristuksen kirkon Herra on Jeesus Kristus. Häntä jokainen Kristuksen kirkkoon kuuluva pitää Herrana. Kaikki ovat kuuliaisia Jeesukselle Kristukselle. Näkyvä kirkko on voinut yrittää ottaa Kristuksen valtaa itselleen ja yrittää muuttaa iankaikkisia totuuksia ja vesittänyt Jumalan sanaa. Tämä voi miellyttää näkyvän kirkon niitä jäseniä, jotka eivät kuulu Kristuksen kirkkoon, mutta Kristuksen kirkkoon kuuluvia se ei miellytä.
”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Kun puhutaan näkymättömästä Kristuksen kirkosta näkyvän kirkon sisällä, unohdetaan se, että Kristus on koko kirkon Herra ja vieläpä kaiken muunkin. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Kristuksen kirkko ei ole mikään pieni valikoitujen pyhien salaseura maallisten kirkkolaitosten kätköissä, vaan Pyhän Hengen luoma yhteys kaikkien kristittyjen kesken.
Martti Pentti, Kristuksen kirkkoon kuuluu kaikista kirkkokunnista ja jokaisesta seurakunnasta. Maallinen näkyvä kirkko ei koskaan korvaa Kristuksen kirkkoa. Silloin on menty vikaan, jos näkyvä kirkko korvaa Jumalan tahdon kunnioittamisen omilla päätöksillä, jotka kumoavat Jumalan tahdon. Näkyvänkin kirkon Herra pitäisi olla Jeesus Kristus, vai mitä?
Näkyvä kirkko on se, minkä maailma näkee kirkosta, Kristuksen ruumiista maan päällä. Kuva ei ole virheetön. Se johtuu toisaalta kirkon jäsenten vajavaisuuksista, toisaalta katsojien näkökulmien vinouksista. Jos maailma näkee kirkon, joka tuhlaa voimavarojaan keskinäiseen kiistelyyn, kuva Kristuksesta on tosiaan hämärä. Jumalan kiitos, tämä ei kuitenkaan liene ainoa eikä toivoakseni vallitsevin käsitys Kristuksen kirkosta edes täällä Suomessamme.
Riidat näkyvässä kirkossa johtuu aina siitä, että kirkkoon ujutetaan vieraita oppeja. Ainoastaan Jumalan sananmukainen kirkko, jonka päätökset ja opetu noudattavat Jumalan tahtoa on yhtenäinen.
Martti Pentti kyselee mikä on ”uskonsuhde” Jeesukseen. Ilmeisesti tällä yritetään tarkoittaa samaa kuin ”uskoa Jeesukseen”. ( joskus
kirkossa on puhuttu hengellisestä ”uudestisyntymisestä”; tuota sanaa ei kaihda käyttää esimerkiksi kirkon tunnustuskirjat, esim. muistaakseni Smalkaldenin Kappaleet tai Sovinnonkaava; on ihmisiä, kirkon jäseniä, jotka tehneet parannuksen ja uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi. He joutuvat elämään ”hengellisten susien” parissa, jotka ovat kirkon jäseniä, eivät Kristuksen omia ).
Minä kuulen ’henkilökohtaisessa uskonsuhteessa’ romanttisen pietismin sävyn. Jotkut kristityt puhuvat uskostaan käyttäen sellaisia tunteikkaita sanontoja kuin ’annoin koko sydämeni Jeesukselle’ tai ’saan levätä Hänen haavoissaan’. En näe tällaisessa mitään pahaa, ellei sitä nähdä ainoana tapana uskoa Kristukseen. Jeesuksen perheeseen kuuluu niin tunteilijoita kuin tosikkoja, niin veijareita kuin työväkeä. Näin on hyvä.