Kristuksen kirkko

Kristuksen kirkko maan päällä on niiden yhteisö, jotka uskovat evankeliumin, sanoman Kristuksen kautta tapahtuneesta lunastuksesta. (Franz Pieper) 

Kristuksen kirkko

Miten Kristuksen kirkon voi löytää ja mistä tunnistat sen?

 

Kuka on Kristuksen kirkon pää eli kenellä on ylin valta tässä kirkossa?

Mitä tarkoittaa, kun puhutaan kahdesta erilaisesta kirkosta?

Miksi kannattaa kuulua Kristuksen kirkkoon?

Mitä on kirkon yhteys ja ykseys?

Mitä tarkoittaa kansankirkko ja kansan kirkollisuus?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Vielä eräs näkökulma Lagukselta.
    ”Kristus seurustelee mielellään syntisen kanssa juuri se tähden, että tämä on kaikkea vailla. Vapahtaja seurustelee yksinomaan kurjien,
    pitaalisten, saastaisten ja kadotettujen syntisten kanssa.
    Lagus puhuu myös ”ikävöivästä uskosta”, uskon kipinästä. Se on vaarassa tulla ulkoisten ja sisäisten esteiden tukahduttamaksi.
    Tällaisten ihmisten parissa tarvitaan erikoista hengellistä, hellävraista hoitoa.

    • Kiitos Sakari. Arvostan hyviä seurakunnan paimenia erittäin paljon. Rakkaudellinen ilmapiiri on aina tärkeää esim. jos on sielunhoidossa tai vaikka ripissä tunnustaa suuria syntejä, on tärkeää, että paimen on luotettava ja että hän ei tuo lisää taakkoja vaan ottaa niitä pois. Evankeliumi pitää tulla puhtaasti ilman vaateita.

  2. Juha: Olethan sinä sitä jo tulkinnut itseksesi, mutta et tohdi tehdä sitä julkisesti.
    Tulkittuasi olet sen tuominnut.
    Puheet uskovien kasteesta ja kerran kasteen saaneiden menemisestä uudelleen kasteelle ovat aika karmea ajatus minun suuhuni pantuna, mutta blogistina voit tietysti väittää mitä vain. Sinun armoillasi täällä ollaan.

    Sopivasti jäi sinulta sekin huomioimatta, että tässä samassa ketjussa kirjoitan, kuinka pietistinkin ainoa
    pyhitys on Jeesus Kristus, hänen pyhyytensä uskolla omistettuna.
    Kun niin paljon olen joutunut lihan pyhityksen henkeä vastaan taistelemaan, ovat puheet pyhittämisestä
    minun suhteeni vähän irvokkaita.
    Ehkä on hyvä, että joudun tällaisia vääriä noteerauksia kärsimään, on tuota ylpeyttä varmaan liikaa ollutkin.
    Ristin kantamista tämä täällä on…..

    • Jorma, luen ihan jokaisen kommentin. Me joka arvostamme kastettamme tai pidämme sitä vähäpätöisenä. Kasteemme lapsena on ollut täydellinen, josta ei mitään ole jäänyt puuttumaan.

    • Saan pohtia kommentteja blogillani joskus uudelleen, kun joku on saanut kommentistaan häirikköilmoituksen; ihan aina en ymmärrä, miksi häirikköilmoitus on annettu. Noin 50 % häirikköilmoituksista on turhia ja toisinaan joudun poistamaan kommentin häirikköilmoituksen johdosta.

  3. Kun katsomme Väisänen: ”Pyhä Kaste Raamatussa” sivu 238-239, selittää tekijä (kuten minäkin edellä). että usko ja kaste eivät sinänsä kuulu yhteen. ”Usko ei tee kastetta kasteeksi” ja ”Kaste ei ole uskon varassa”.
    Hän ottaa esimerkikseen Simon Noidan tapauksen Samariassa, mutta ei puhu mitään Helluntain tapahtumasta tai etiopialaisen hoviherran tapauksesta.
    Voimmeko sanoa, etteivät he uskoneet kuulemaansa evankeliumia kun he ottivat kasteen syntiensä pesoksi.

    Millä perusteella voimme sanoa, ettei Helluntaina ihmiset tunteneet hätää, saaneet apua Kristuksessa ja kiittäneet saamansa pelastuksen jälkeen Jumalaa häntä palvellen?
    Mikä tässä on itsevanhurskautta?

    • Kastettavan uskolla ennen kastetta ei ole merkitystä. Jumalan sana tekee vedestä kasteveden. Ilman Jumalan sanaa ei ole kasteen sakramenttia. Jumala suorittaa kasteen, uudestisynnyttää, antaa Pyhän Hengen ja pelastavan uskon kastetulle.

      Helluntain tapahtumat ovat selkeästi Raamatussa kirjoitettu. On hienoa, että tuli uusia kristittyjä.

  4. Jonas Lagus kehottaa säilyttämään raittiin ja rohkean mielen.
    ”Hän on voimallinen viemään meidät kaiken pimeyden ja kaikkien
    vaikeuksien läpi taivaaseen. Tie ei käy korkealla, ei kukkien ja ruusujen yli, vaan usein pimeän laakson läpi, jossa Herra meitä valollaan ja hengellään johdattaa, vaikkakaan emme aina heikkoudessamme ymmärrä hänen isällistä johdatustansa.”

  5. Kun silmäilen tuota Väisäsen kirjaa ja katson kommenttejani, en ymmärrä puheita uskovien kasteelle menosta, ”jos sana niin kehottaa”. Olen puhunut kasteesta ja uskosta samalla tavalla.
    Ei taida sitten omilla mielipiteilläni olla sijaa siihen, mitä sanotaan.

    Kun sanon tuossa edellä, ettei ainoallakaan kastettavalla lapsella ole ollut hätää, ei se tietenkään tarkoita, että ”hätä” olisi välttämätön. Kaste on kaste, vauva on siinä, nukkuu tai itkee. Jumala tekee.
    Mutta tuo sana ”hätä” viittasi siihen, mitä tapahtui aikuiselle miehelle. Hänelle tuli hätä ja lopulta kiitos,
    kun hän sai palata kasteen armoon.
    Ei tuossa pitäisi olla sanankaan sijaa pyhittymiseen tai omavanhurskauteen.

    Kenties sinulla, Juha, on elämä mennyt siivosyntisenä niin siististi, ettet oikein ymmärrä meitä
    tämän kristikunnan enemmistöä, jotka olemme joutuneet lankeemukseen ja kuolleet
    rikkomusten ja syntien tähden – ja taas tulleet herätetyksi elämään.
    Minä uskon, että syntiset ymmärtävät kaiken tämän.

    • Jorma, sunnuntaisin saan ripittäytyä ja uskoa synninpäästön omalle kohdalleni yhä uudestaan. Monenlaisia asioita ja ongelmia elämä on tuonut esiin. Masennuksesta toipuminen on vien kohta 8 vuotta, mutta sekin asia järjestyy ajallaan. Minulle evankeliumi on tärkeä asia ja haluan, että se esitetään jokaiselle puhtaana.

  6. Vielä eräs piirre uskosta. Se on kuin ”magneetti”, joka ”ei rauhoitu, ennen kuin se on saavuttanut pohjoisen suunnan, ei myöskään köyhä, alaston syntinen, ennen kuin hän on Kristuksen löytänyt.
    Näin ollen usko ei ole ainoastaan tunnetta ja voittavaa voimaa, vaan
    se kurottautuu aina etsien Kristuksen puoleen eikä epäile hänen armoaan, vaikka pitäisikin vaeltaa pimeässä laaksossa.
    Se ei rupea lepäilemään suurintakaan hengellistä iloa tuntiessaan,sillä
    sen päämäärä on Kristus.

    Usko ”ei pysähdy vain lyhyesti uskomaan hyvää Jumalasta, sillä
    pysähtymistä seuraa kuolema, vaan toivoen ja luottaen se pyrkii siihen, mitä sille on sanassa luvattu”. Näin Jonas Lagus.

    • Jorma, ei riitä, että pysyy luterilaisessa opissa vaan pitää pysyä Kristuksen opissa, jota tohtori Martti Luther opetti. Maailman henki on armoton ja se eksyttää, mutta valitut pysyvät oikeassa opissa.

  7. Luin Hermann Sassen aikoinaan: Me emme seuraa Lutheria, vaan hänen periaatettaan ammentaa kaikki
    oppi ja neuvo Pyhästä Raamatusta.
    Minusta Kristuksen oppiin kuuluu nöyryys ja hitaus tuomioissa. Luulen, että se estäisi monia meitä lukijoita laittamasta omaa itseä ja omaa onnistumista ikään kuin esikuvaksi muille.
    Harvoin sitä ihminen lie niin hyvin onnistunut, että on pysynyt uskossa ja Pyhän Hengen johdatuksessa koko elämänsä kasteestaan lähtien.
    Langenneiden meidän osalle näkyy jäävän sen asian muistuttaminen, että kasteensa hylännyt joutuu ahdinkoon ja hätään – jos Herra armahtaa. Hätään joutuneen hän on luvannut nostaa ylös, lääkitä sanalla ja kuljettaa majataloon hoidettavaksi.
    Siinä minun kokemukseni yhdistyy rukoilevaisten kokemukseen. Hätä-Apu-Kiitos.
    Tässä meidän kokemuksemme on yhteinen Pietarin saarnaa Helluntaina kuulleiden kanssa. Sen sana todistaa, emme ole tyhjän teorian varassa, vaan sanan.

  8. Olemme itsekukin ”Jumalan koulussa”, jossa opetellaan uskomaan näkemättä,”se on ikävöimään ristiinnaulittua Vapahtajaa riippumatta tuntuvasta armosta, jota moni käyttää väärin siten, että luottaa siihen, niinkuin tuntuva armo olisi kärsinyt kuoleman heidän puolestaan ja sovittanut heidät Jumalan kanssa. He uskovat niin kauan kuin tuntemista on, mutta sitten he epäilevät. Sinun tulee ainoastaan lähettää heikko rukouksesi ja ikävöimisesi armoistuimen eteen nojautuen evankeliumin rikkaisiin lupauksiin, jotka tekevät tiettäväksi ympäri maailman, että eräs on tullut auttamaan Aadamin kadonneita lapsia”. (Jonas Lagus ).

    Tämän tähden Kristuksen kirkko, seurakunta, Sana ja Pyhät sakramentit, rippi, kristittyjen keskimäinen kokoontuminen, keskinäiset keskustelut jne. rakentavat meitä ja lujittavat katsettamme uskomme perusteisiin: ristiin ja ylösnousemuksen aamuun.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.