Kristityn tuntomerkki ?

Taanoin kävin tiukaa keskustelua sukupoliasoista. Siinä vatapuoli asetti  kyseenalaiseksi jopa senkin, voinko näine mielipiteineni olla edes kristitty. Näinkö mielipteiden perusteella voidaan mitata kelpaavuutta kristityiksi ? Entäpä sitten kirkkoon kuuluva ateisti. Onko hän kaikesta huolimatta kristitty? Entäpä henkilö, joka ei pidä uskontunnustuksen sisältöä luotettavana. Voiko hänet hyväksyä kristityksi myös? Voimmeko me yleesäkkään määritellä tuota asiaa? Ehkäpä riippuu täysin määrittelijän asemasta, mistä näkökulmasta hän asiaa tarkastelee. Olisi mielenkiintoista tutkia perusteellisesti Raamatusta tuota kysymystä. Löytyisiköhän sieltä tyhjentävää vatausta tuohon kysymykseen. Asiaa sekoittaa pahasti sekin, että suurin osa kuuluu kirkkoon ja pitää itseään siksi kristittynä. Omaamatta kuitenkaan juuri mitään kristityn tuntomerkkejä. Ehkäpä tämäkin tilanne korjautuu tulevaisuudessa, kun jäsenmäärä putoaa riittävästi. Silloin ehkä kykenemme paremmin määrittelemään sen kuka on kristitty.

  1. Tuhannen taalan kysymys, Missä on vika kun kansa ei kuule? Onko vika Evankeliumissa vai kirkon julistuksessa?
    Kuitenkin on myöskin paljon niitä, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pääsevät perille, kuin siittiö munasoluun. (Tuo on mielestäni kuvaavaa myös Sanan kuulemisessa, kun Sana osuu ja menee jakeluun, niin se synnyttää hengellisen ihmisen. ) Onko niin, että meillä alkaa olemaan Suomessa Sana julistettu ja homma valmis? Vieläkö Evankeliumia pitää julistaa vai riittääkö kun jutellaan mukavia? Filosofian ja humanismin julistusta kyllä tuntuu riittävän, mutta kun siitä ei ole syntiselle mitään apua.

    Onko Kristuksen viesti koskaan saavuttanut kaikkia, jotka ovat sen kuulleet?

    Jospa Kristityn tunnistaakin lopulta vain Jumala.

  2. Unotuikohan tärkein tuntomerkki. Kristityn sisimmässä vaikuttaa Pyhä-Henki. Hän vaikuttaa meissä kaikki Kristityn oikeat tunomerkit. Jollei sismmässä ole tätä henkeä, niin kyllä sen voi havaita monestakin seikasta. Se erityisesti enesimmäiseksi pistää silmään, mikäli henkilön elämästä puuttuu Pyhän-Hengen vaikutus. Esimerkiksi Kristittyjen keskinäinen rakkaus. Sitä rakkautta ei kukaan kykene omavoimaisesti matkimaan.

  3. Pekka Pesonen, totta on että Pyhä Henki on todella tärkeä ja sen puuttumisen kyllä huomaa VAIN joka jolla on Pyhä Henki, niin moni voi kuvitella omaavan Pyhän Hengen mutta ei todellisuudessa sitä olekkaan, kuten esim Luther ja hänen seuraajansa.

    Siis jos ajatellaan ”keskinäistä” rakkautta kun kohdataan omaa seurakuntaan kuuluvia samanmielisiä, mutta toisuskoisia jopa vainotaan niin aivan tyhjän kanssa on puhua ”keskinäisestä rakkaudesta”, Jeesus käskee rakastaa vihamiehiäkin, siis jokaista lähimmäistä.

  4. Kuvittelut ei paljoa tilannetta paranna, jos on jatkuvasti valmis muiden uskoa mitätöimään. Pyhä-Henki kun ei sellaiseen asenteeseen ketään kehoita. Mikäli tavataan joku joka ei muuta tee, niin voi hyvällä syyllä alkaa epäillä tämän uskon perustuksia. Lisää todisteita löytyy pian muitakin. Kristityn suurin ilo nousee evankeliumista. Siitä tietoisuudesta, että oma nimi on elämänkirjassa. Toiseksi suurin ilo tulee siitä että, joku muu löytää tien Vapahtajan luo. Oikean Kristityn on mahdotonta mitätöidä jatkuvasti muita. Koska silloin hän myös laittaa esteitä muiden elämään vievälle tielle. Joten kaikkien muiden uskon mitätöiminen
    on merkki siitä että, oma usko on aivan väärällä perustuksella.

  5. Ari

    Mielestäni syyllistyt suureen vääristelyyn väittäessäsi:
    ”— niin moni voi kuvitella omaavan Pyhän Hengen mutta ei todellisuudessa sitä olekkaan, kuten esim Luther ja hänen seuraajansa.”

    Uskontunnustuksessa sanotaan että Pyhä Henki käyttää kirkkoa työvälineenään.

    Niin kuin siinä ensiksi kerrotaan että Taivaan Isä on Jumala ja sen jälkeen kerrotaan hänen työnsä taivaan ja maan Luojana,

    ja

    niin kuin siinä kerrotaan Jeesus on Jumala ja sen jälkeen kerrotaan mitä hän on tehnyt meidän pelastamiseksemme sikiämisestä takaisintuloonsa asti,

    niin samalla tavalla siinä kerrotaan meidän uskomme Pyhään Henkeen ja sen jälkeen kerrotaan mitä hän tekee:

    Hänen työtään on pyhä yhteinen kirkko,

    syntien anteeksiantaminen,

    ruumiin ylösnousemus

    ja iankaikkinen elämä.

    Tässä kirkossa Pyhä Henki kutsuu meitä, antaa meille uskon, pitää sitä yllä loppuun asti ja kerran vie meidät iankaikkiseen elämään.

    Jokainen kristitty on jo kasteessa saanut Pyhän Hengen. Ilman Häntä ei kukaan voi uskoa Jumalaan. Niinpä: Missä kirkko on siellä myös Pyhä Henki on, ja missä Pyhä Henki on läsnä, siellä myös kirkko on läsnä.

  6. Matias Roto, mistä nämä uskon tunnustukset ovat peräisin, löytyykö Raamatusta, eipä taida joten otat ihmisten sepustuksia ja kuvittelet todistavasi niillä jotain, ei vain onnistu.

    Luotat omaan uskoosi eli et kuule Jeesusta ja Hänen varoituksiaan vääristä profeetoista, siis ohitat Raamatun ja evankeliumin sanat vedoten joihinkin ”tunnustuksiin” jotka on ihmisten omia kirjoitelmia.

    Matt. 11:25
    Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

    • Uskon tunnustukset ovat peräisin sieltä, mistä Raamatunkin kirjoitukset: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Ihmisten sepustuksiahan kaikki ovat, mutta eivät miten tahansa syntyneitä. Jumalan Henki on ollut mukana. On edelleen, niin meille on luvattu.

  7. Ari

    Aivan perustavaan kristilliseen uskoon kuuluu että Pyhä Henki on persoona,
    HÄN,
    eikä joku epämääräinen höyrypilvi, ilmanpaine, pullon henki, voimavaikutus tai ihmisen oman sielunelämän mielteitä.

    Siksi lauseesi käyttämä sana ”sen” opettaa kristinuskolle vierasta oppia. Kirjoitat: ”että Pyhä Henki on todella tärkeä ja sen puuttumisen kyllä huomaa VAIN joka jolla on Pyhä Henki,”

    Kotimurteessani someron kiäles puhutaan ihmisistä sanalla ”se”, mutta Jumalasta Pyhästä Hengestä puhuessani käytän aina
    hän -sanaa.

  8. Matias Roto, oikein oikaiset minua, kyllä todella olisi oikein kirjoittaa Pyhästä Hengestä Hän.

    Se mitä ohitat on juuri Pyhä Hengen vaikutus ihmiseen eli voiko vainoojassa olla Pyhää Henkeä (vrt Luther)?

    Jos joku sanoo että voi niin missä menee Pyhän Hengen pilkan raja, itse en todellakaan voi sanoa että Pyhä Henki olisi niissä jotka vainoavat toisin uskovia.

  9. Kaikki historialliset tilanteet on ymmärrettävä omassa historiallisessa tilanteessaan.

    Esim Ingolstadtin yliopiston vararehtori Balthasar Hubmeier vainosi juutalaisia niin rajusti, että vuonna 1518 hänet kutsuttiin vastaamaan teoistaan valtiopäiville. Käytännössä tämä merkitsi virasta lähtemistä.

    1520 luvulla hän pyrki hurmahenkien aloittaman kapinan johtajaksi. Ei onnistunut.

    Sen sijaan hän onnistui pääsemään hurmahenkien keskuudessa syntyneen kasteenhalveksijain ryhmän johtoon.

    1525 hän toimitti noin 300 aikuisen ihmisen uudelleen kastamisen omassa seurakunnassaan maitokannua kastemaljana käyttäen.

    Parin vuoden aikana hän kirjoitti parikin kirjaa uudelleenkastamisen puolesta. Näiden opetus on kaikkien myöhempien uudelleenkastajain käyttämien kysymyksenasettelujen pohjana.

    Koska talonpoikaiskapinan takia noin 100.000 ihmistä oli kuollut, toisten mielestä jopa 200.000 ihmistä, kun laskevat mukaan myös toisia kapina-alueita, niin kaikkia kapinallisia ja niiden mukana myös uudelleenkastajia vainottiin vuosikymmeniä tuon varsinaisen kapinan vuonna 1525 tapahtuneen kukistumisen jälkeenkin. Yksikään ruhtinas ei halunnut uudelleen samanlaista teurastusta omaan valtakuntaansa.

    Kun ottaa huomioon tuon kapinan ja sen aiheuttaman tilanteen missä ihmisiä kuoli täysin mielettömissä olosuhteissa, niin ymmärtää myös Lutherin kirjottelun kaikkia tuon ajan levottomia aineksia vastaan.

  10. Matias Roto, kuinka oli Lutherin osuus tähän kapinaan, eikö se ollut alkuunpaneva voima?

    Kuinka voi olla toisenlainen evankeliumi eri aikoina eli MIELESTÄSI on oikein joissakin tilanteissa tappaa toisuskoisia, onko tämä evankeliumin mukaista, siis Jeesuksen Sanojen ”rakasta vihollista”?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.