Kristityn tuntomerkki ?

Taanoin kävin tiukaa keskustelua sukupoliasoista. Siinä vatapuoli asetti  kyseenalaiseksi jopa senkin, voinko näine mielipiteineni olla edes kristitty. Näinkö mielipteiden perusteella voidaan mitata kelpaavuutta kristityiksi ? Entäpä sitten kirkkoon kuuluva ateisti. Onko hän kaikesta huolimatta kristitty? Entäpä henkilö, joka ei pidä uskontunnustuksen sisältöä luotettavana. Voiko hänet hyväksyä kristityksi myös? Voimmeko me yleesäkkään määritellä tuota asiaa? Ehkäpä riippuu täysin määrittelijän asemasta, mistä näkökulmasta hän asiaa tarkastelee. Olisi mielenkiintoista tutkia perusteellisesti Raamatusta tuota kysymystä. Löytyisiköhän sieltä tyhjentävää vatausta tuohon kysymykseen. Asiaa sekoittaa pahasti sekin, että suurin osa kuuluu kirkkoon ja pitää itseään siksi kristittynä. Omaamatta kuitenkaan juuri mitään kristityn tuntomerkkejä. Ehkäpä tämäkin tilanne korjautuu tulevaisuudessa, kun jäsenmäärä putoaa riittävästi. Silloin ehkä kykenemme paremmin määrittelemään sen kuka on kristitty.

  1. Kummallista että aikaisemmin hyväksyivät naisen papiksi mutta vasta nyt piispaksi. Miten voi olla käypä papiksi mutta ei piispaksi. Miksi siitä pitää tehdä erillinen päätös.

    Jos voi olla pappi niin voi olla niin ansioitunut pappi että valitaan piispaksi? Näin minä ateistin maalaisjärjellä ajattelen. Uskonnollisen ajattelun kiemuroita en ehkä vieläkään tunne tarpeeksi, vaikka olen monenlaiseen sellaiseen saanut tutustua.

  2. Sana kristitty on peräisin siltä ajalta, jolloin siirryttiin seemiläisestä maailmasta kreikankieliseen kulttuurialueeseen. Silloin Messias -sanan lähtökohtana ollut sana vaihtui kreikkalaiseksi sanaksi, josta Kristus -nimitys on peräisin. Tämän mukaisesti Kristuksen seuraajia alettiin kutsumaan kristityiksi. Ensimmäisen kerran kreikankielinen väestö tuli enemmistöksi Syyrian Antiokiassa, joten sieltä on peräisin kristitty nimitys.
    Lähetyshistoriallisesti tämä Antiokian tapahtuma oli merkittävä läpimurto kirkon historiassa. Sieltä käsin aukesi lähetystyö hellenistiseen maailmaan. Antiokian seurakunta mm. lähetti Paavalin apostoliseen tehtäväänsä.

    Antiokian ensimmäinen patriarkka oli apostoli Pietari, toinen oli Euodios, kuoli noin 68 j.Kr. ja hänen jälkeensä marttyyripiispa Ignatius Antiokialainen, patriarkkana noin 68-110 j.Kr.. Nykyinen Antiokian patriarkka vuodesta 2012 on Johannes X.
    http://www.ort.fi/uutiset/antiokian-uusi-patriarkka-johannes-x

    .

    • Tulipa Matiakselta perusteellinen selvitys alkuperästä. Hienoa ! Minun pohditani keskittyy siihen, ketä nyt voi kutsua kristityksi ja millä perusteella ? Vai onko koko nimitys jo aivan vahentunut ja epäkelpo?

  3. Kiitos rohkaisusta Juha. Tämä kirjoittaminen on näköjää oiva tapa saada selville se mitä oikeasti jostakin ajattelen. Samalla saan asioihin uusia raikkaita näkemyksiä muilta. Kirkolliseen elämään vaikuttamismahdollisuudet taitaa kuitenkin olla aika marginaaliset.

  4. Kiitos Pekka pohdiskelustasi. Varsinkin tämä lause osui ytimeen: ”Ehkäpä riippuu täysin määrittelijän asemasta, mistä näkökulmasta hän asiaa tarkastelee.”

    Mutta koska termi ”kristitty” kaikkien mielestä liittyy Jeesuksen seuraamiseen, lienee aiheellista kysyä Häneltä mielipidettä asiaan.

    Ja sellainen löytyy tiivistelmänä Johanneksen evankeliumin 13. luvun jakeista 34 ja 35:” Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”

    Maailmassa on noin kolmasosa niitä, jotka virallisissa luokituksissa tilastoidaan kristityiksi. Jeesuksen lausuntoa ei kyllä millään voi synkronoida väestölliseen luokitustapaan, eikä totta?

    Mutta mielenkiintoista on Jeesuksen optimismi. Hän tiesi, että seuraajansa kyllä tunnettaisiin, ”maan ääriin asti”, kuten hän maapallolta poistuessaan viittasi.(Apt1:8) Hän oli myös realisti ja kertoi, että hänen seuaajansa paitsi tunnettaisiin myös joutuisivat vihan kohderyhmäksi kaikkialla.(Mat24:9)

    Muuten: Opettiko Jeesus huonosti, kun kerran monille aikamme ihmisille on kovasti epäselvyyttä siitä, ketkä oikeasti Jeesusta seuraavat.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.