Kristityn lainkuuliaisuudesta

Kysymys kristityn lainkuuliaisuudesta ei ole uusi, vaikka se nousikin sisäministerin puheen yksityiskohdan perusteella lehtien kommentoitavaksi. Tästä pienestä kohusta monet ovat saaneet syyn erota kirkosta – pohtimatta tarkemmin kirkon yhteyttä Päivi Räsäsen puheeseen. 

 

Räsänen itse kommentoi (HS 11.7.) kysymystä, pitääkö lakia aina noudattaa: ”Aina on lakia noudatettava.” Ainoa hänen ajatuksissaan oleva ristiriita lakiin on siinä, ettei terveydenhuollon henkilökunnalla ole oikeutta kieltäytyä abortista. ”Tässä suhteessa Suomessa ja Ruotsissa on heikompi omantunnonsuoja kuin muissa maissa, ja haluaisinkin saada lainmuutoksen tähän asiaan.” Omantunnon syistä on Suomessa kuitenkin mahdollisuus saada suorittaa aseeton palvelus tai siviilipalvelus. Omantunnon suojaa siis kunnioitetaan toisessa yhteydessä. Tosin erona on, että kätilöksi tai lääkäriksi hakeutuessaan tietää aborttien kuuluvan virkatehtäviin.

– – –

Luterilausuus on eri tunnustuskunnista yleensä hyvin esivaltauskollinen. Luther nojautui ruhtinaiden tukeen reformaation läpiviennissä. ”Cujus regio, ejus religio.” Kenen maa, sen uskonto. Ruotsissakin kirkon pääksi tuli kuningas. Kristitty esivalta oli saanut valtuutensa Jumalalta hyvän tekemiseen ja heikkojen auttamiseen. ”On suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta. Sen vuoksi te verojakin maksatte, sillä viranomaiset ovat Jumalan palveluksessa, kun he hoitavat tehtäviään. Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.” (Room 13:6-7). Kukaan ei tänäkään kesänä ole yrittänyt vapautua tulleista, veroista tai kunnioittamasta ministeriä? Tässä ainakin Jumalan Sana ja laki ovat samalla kannalla.

– – –

Luterilainen ajattelu on siis johtanut kunnioittamaan esivaltaa ja sen säätämiä lakeja. Tämä näkyy suomalaisessa kulttuuriperinnössä luotettavuutena ja lainkuuliaisuutena. Tosin maallistuminen on vaikuttanut tähänkin asiaan. Jumalan, esivallan ja lain edellä kulkee yhä useammin oma mukavuus.

– – –

Vakava periaatteellinen kysymys on, voiko esivalta ja sen säätämä laki poiketa Jumalan tahdosta, siis olla vahingollinen yhteiselle hyvälle? Kyllä periaatteessa ja joskus käytännössäkin. 1930-luvulla Saksan Tunnustuskirkko antoi tätä koskevan Barmenin julistuksen. Tuolloin oli kyse status confessiones -tilanteesta ”ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmistä”. Teoriassa ei ole mahdotonta, että status confessiones tilanne joskus toistuu. Tosin sen kynnyksen on oltava riittävän korkea ja kirkon on yhdessä todettava tilanne – kuten 3. valtakunnassa, missä kaikki ihmisoikeudet vietiin, paitsi juutalaisilta ja romaneilta, myös tunnustavilta kristityiltä. Tässä vaiheessa ns. Saksalaiset kristityt ja Valtakunnan kirkko vähintään hyväksyivät käynnissä olevan tapahtumasarjan.

– – –

Minusta ei ole väärin teorian tasolla pohdiskella lain ja Jumalan Sanan mahdollista ristiriitaa. Kesän uutisista niukkana aikana päivystävät toimittajat ymmärrettävästi tarttuivat aiheeseen.

  1. Ville, olen sitä mieltä että Paavo teki kuitenkin väärin sanoessaan niin. Tosin on syytä huomata, että vassari Paavo kehottaa tottelemattomuuteen demokratian ja kansalaisvapauksien ylläpitämisen hengessä kun Räsänen sen sijaan demokratian ja vapauksien kaventamisen hengessä ja siinä on vissi ero.

  2. On tietysti hyvä muistaa, että uskonnollisilla ihmisillä, niin kristityillä kuin muillakin, on monenlaisia tulkintoja pyhistä teksteistä ja Jumalan tahdosta. Tottelevaisuus Jumalan sanalle (tilanteessa jossa tulkinta Jumalan sanasta on ristiriidassa valtion lain kanssa) voi näin ollen tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita. Se voi tarkoittaa sellaista kansalaistottelemattomuutta, jota suurin osa demokratiaa ja ihmisoikeuksia arvostavista nykyihmisitä arvostavat (esimerkkeinä esim. Martin Luther King, Mahatma Gandhi jne.). Se voi myös tarkoittaa aivan muita asioita: ääriuskonnollisesti motivoitunutta terrorismia, rasismia, antisemitismiä, erimuotoista syrjintää, naisten alistamista, lasten ruumiillista kurittamista, homovastaisuutta jne. jne.

  3. Kiitos hyvästä keskustelusta. Moni tuntuu pitävän kansalaistottelemattomuutta mahdollisena esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Johonkin samantapaiseen olen itsekin syyllistynyt muutama vuosi sitten luvattuani seurakunnan puolesta suojan kuusihenkiselle kurdiperheelle, Jolla ei ollut oleskelulupaa. Suojan ja humanitaarisen avun tarjoaminen venyi sitten yli puolen vuoden mittaiseksi. Voisiko olla muitakin samantapaisia tilanteita, joissa laki ja Jumalan sana ovat jännitteessä?

  4. Ennen kuin ryhdytään miettimään lain ja Jumalan Sanan mahdollista ristiriitaa, on selvitettävä huolellisesti se, onko Jumalan sanaksi kerrottu oikeasti Jumalan sanaa. Maallinen laki on selvästi ja ilman vastaansanomisia kanssaeläjiemme laatima. Mutta se, mitä Jumalan laiksi sanotaan, on vain uskon varassa. Ainoa mitä siitä varmaksi voidaan sanoa, on se, että se on ihmisten musteella paperille ylöspanemaa. Muu on pelkkää olettamusta.

    On täydellisen ymmärrettävää, että toimittaja, siis ei toimittajat, tarttui tähän. On varsin merkittävää, että laillisuuden valvonnasta vastaava ministeri puhuu rohkaisevaan sävyyn lain rikkomisesta. Ei tässä tarvita kesäterää. Olisi ollut erittäin ei-ymmärrettävää, mikäli toimittaja olisi uinahtanut tässä asiassa.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Salpausselän kappalainen 1.9.2024 -. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.