Kristinuskoa on Pohjois-Koreassa

Pohjois-Koreassa on uskoviakin kristittyjä

Veikko Pöyhönen (Kotimaa 7.5.) kirjoittaa Open Doors järjestön mukaan, että Pohjois-Koreassa ei ole uskonnonvapautta. ”Viranomaisten löytämät kristityt ja heidän perheensä viedään muiden vähemmistöjen tavoin poliittiseen rikokseen syyllistyneinä orjuuteen työleireille tai surmataan välittömästi.”

Myös Yhdysvallat on vuoden 2020 uskonnonvapaus selonteossaan kritisoinut Pohjois-Korean uskonnonvapauden tilannetta väittäen uskovaisia vainottavan ja syrjittävän.

On varmaan totta, että Pohjois-Korean maaseudulla kristinuskon harjoittaminen on vaikeaa, mutta ainakin pääkaupungissa Pyongyangissa on kaksi protestanttista kirkkoa, Bongsu kirkko ja Chilgol-kirkko, jossa itse saarnasin 2019 kesäkuussa ja yhteisellä humanitaarisen avun matkallamme Leena Metsämäki Patmos Lähetyssäätiöstä saarnasi syyskuussa 2019. Kyseinen Chilgol-kirkko on omistettu maan perustajan Kim Il-Sungin äidille, joka oli harras kristitty. Lisäksi kaupungissa on kaksi roomalaiskatolista kirkkoa ja ortodoksikirkko. Nämä kaikki kirkot ovat selkeästi merkitty Pyongyangin karttaankin ja ihmiset saavat niissä pelotta käydä. Pohjois-Korean pääkaupunkia Pyongyangia kutsuttiin 1900-luvun alussa Korean Jerusalemiksi, niin vahvaa oli kristinusko maassa ennenkuin Japani sen  valloitti ja sitä seurannutta kommunistista vallankumousta.

Pohjois-Koreassa toimii myös teologinen seminaari, Pyongyang Theological Seminary, jossa koulutetaan kristittyjä pappeja. Tämä seminaari kuuluu Korea Christian Federationin alaisuuteen, joka puolestaan kuuluu Workers Party of Korea (WPK), eli Korean hallitsevaan työväenpuolueeseen.

Korea Christian Federation kuuluu ulkojäsenenä Kirkkojen Maailmanneuvostoon (KMN), jonka jäsenet ovat maassa vierailleet ja jonka yhteydessä toimii erityinen ”Ecumenical Forum for Peace, Reunification and Development Cooperation on the Korean Peninsula”, joka monitoroi niemimaan rauhanprosessia sekä uskonnonvapautta. Koetin päästä tämän Forumin jäseneksi antaakseni sen käyttöön yli 50-vuotisen kokemukseni Pohjois-Koreasta, mutta kirkkomme torpedoi pyrkimykseni sanoen, että Kirkon Ulkomaanapu edustaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa Pohjois-Koreassa. KUA on tehnyt neljän hengen tiimeissä kolme matkaa Pohjois-Koreaan, mutta tietääkseni eivät kuitenkaan ole käyneet yhdessäkään kirkossa tai olleet yhteydessä Korea Christian Federationiin. Ensimmäinen humanitaarinen avustuslähetyskin odottaa kanadalaisten rahoittamana lähetysvalmiudessa.

Ehdotin viime vuonna, että Olarin seurakunta, jonka seurakuntaneuvostossa ja ystävysseurakuntatyöryhmässä istun, nimeäisi Chilgol-kirkon ystävyysseurakunnakseen, mutta sekin ehdotus torpedoitiin kirkkohallituksen taholta. Miten siis voidaan saada omakohtaista kokemustietoa Pohjois-Korean uskonnonvapaudesta, jos emme edes ole missään yhteydessä heidän kirkkoihinsa tai kirkollisiin järjestöihinsä? Nojaaminen ainoastaan toisen käden tietoihin ja loikkareiden mielikuvituksellisiin kertomuksiin ei anna realistista luotettavaa kuvaa maan oloista.

Open Doors järjestö tekee varmasti hyvää työtä, mutta ehdotan kuitenkin, että järjestön edustajat kävisivät myös Pohjois-Koreassa itse katsomassa millainen tilanne siellä todellisuudessa vallitsee. Kun toiminnanjohtaja Miika Auvinen 2019 lopulla sattumalta tapasi minut ja Pohjois-Korean suurlähettilään Patmos Lähetyssäätiön tiloissa ja valitti, että Pohjois-Korea sortaa kristittyjä vankileireillään, suurlähettiläs totesi, että Auvinen on tervetullut hänen maahansa käymään ja saa viisumin, että pääsee katsomaan paikan päälle. Niinpä ehdotan, että niin Miika Auvinen kuin Veikko Pöyhönen tulevat matkatoimisto Monsuuni Oy:n pastori Marko Heusalan ja minun johtamalle matkalle Pohjois-Koreaan heti kun koronatilanne sen sallii.

On nimittäin aina parempi puhua asioista ja esittää väitteitä, kun on itse ollut paikanpäällä näkemässä ja kokemassa. Pohjois-Korean Juche ideologia perustuu ”minä itse” periaatteeseen, vähän niinkuin Espoon seurakuntayhtymänkin ”Täällä rakastan minä” ideologia. Kuitenkaan Juche aate ei poissulje Jumalan olemassaoloa eikä kristillistä uskoa.