Kristillinen avioliitto – yksimielinen liitto

May, kiitos hyvästä kommentista. Itse ajattelen, että yksimieliset päätökset avioliitossa on avain onneen. Kaikki omavaltaiset päätökset tuhoavat liittoa ja avioliitto on vaarana päättyä ennenaikaisesti.

Kristuksen kirkko on yksiääninen; Kristuksen ääni.

Juha, kysyit lopussa, miksi riidat repivät kirkkoanne ja avioliittoja. Mielestäni yritin vastata niihin molempiin vähän kuin samalla teorialla. Pitäisi nimittäin rikkoa omat ihannekuvansa ja ymmärtää vajavaisuutta, eikä hakea täydellistä yksimielisyyttä.

Tämä on pätenyt oman ideologian sekä parisuhteen taustalla. Joskus sitä haaveksi omakotitalosta, täydellisestä kumppanista ja korkeakoulutuksesta. Mutta sitten iski burnout ja mielenterveysongelmat, raju masennus ja arkielämässä sinnittely. Sitten löysi niitä naisia, jotka olivat sellaisia, kuin oli haaveillut, mutta totesi ettei itse täyttänyt toisten vaatimuksia. Itsemurhan partaalta noustu ylös taistelemaan ja todettu, ettei puolison mielenterveys ja päihdeongelmat paina vaa´assa niin paljon kuin vilpitön rakkaus, joka ajaa muiden ulkoisten seikkojen ohi. Sitä kestää kummasti rakkaansa tukena, vaikka tämä itkisikin välillä hysteerisenä tai saisi juoppohulluuskohtauksia ratkettuaan, kun on itse kokenut saman maailman ja tietää, ettei kukaan ole täydellinen eikä keneltäkään pidä vaatia enemmän kuin mihin itse on valmis.

En sen vuoksi itsekään voisi kuvitella olevani osa yhteisöä, joka vaatisi minulta enemmän kuin olen.

Samuel, kiitos hyvästä kommentista, josta tuli mieleen seuraava Korinttolaiskirjeen kohta:

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. (1. Kor. 13: 1-7)

Ja niin Juha, minä en olisi valmis tuollaiseen rakkauteen jollen olisi kokenut elämässäni mitä olen kokenut. Voihan sitä haaveilla neitseellisestä rakkaudesta ja sadunomaisesta loppuelämästä, mutta niin sitä lähinnä pettää itseään.

Kun on nähnyt ja kokenut, oppii sietämään epätäydellisyyttä. Ja sitä, ettei aina voi olla harmoniaa ja yksimielisyyttä. Ei missään.

Itse ajattelen, että yksimieliset päätökset avioliitossa on avain onneen. –

J Heinilä

Voipi olla niinkiin, mutta voipi olla, että toistemme myötä tai tms. opimme, että voipi olla toistenkii. Esimerkiksi kuoleman kautta; voiko tuskaa ymmärtää?

Samuel, olet rehellinen ja avoin ihminen. Rakkaus on kekseliäs ja minä voin tehdä puolisoni eteen asioita ja samoin puolisoni minun vuokseni asioita. Meillä jokaisella on jotain, jota saadessa koemme erityisesti että toinen rakastaa meitä. Jollakin se voi olla kahdenkeskinen aika rakkaan kanssa; joku toinen voi haluta lahjoja (esim. kukkia tai muuta pientä muistamista); joku sulaa vaikka läheisyydestä (halaaminen, kädestä pitäminen, sylissä pitäminen); joku voi haluta, että häntä autetaan hänen töissään tai että joku asia tehtäisiin hänen puolestaan; jollakin voi olla tärkeää, että saa kuulla lempeitä sanoja esim. minä rakastan sinua tai olet kaunis tai olet minulle tärkeä; on hyvä opiskella tuntemaan rakkaamme, jolloin tiedämme, mitä toinen tarvitsee, hyvä kirja on Rakkauden kieli (Gary Chapman), jonka avulla pääsemme selvyyteen itsestämme ja rakkaastamme.

En sen vuoksi itsekään voisi kuvitella olevani osa yhteisöä, joka vaatisi minulta enemmän kuin olen.

Samuel, kiitos vielä kommenteistasi. Minä masennuin noin 7 vuotta sitten. Toipuminen siitä on vielä kesken, mutta uskon, että suunta on oikein. Erilaiset hoidot auttavat tässä. Myös seurakunta, jossa aloin käymään kuutisen vuotta sitten tukee toipumista. On tärkeää, että seurakunnassa voin olla oma itseni ja että tulen kuulluksi. En halua käydä seurakunnassa, jossa olen vain veroa maksava jäsen ja jossa minua ei täysin hyväksyttäisi.

Sonja, kiitos kommentista. Aviopuolisoiden kannattaa keskustella paljon. Rakentavan keskustelun kautta voi oppia tuntemaan toisen. Mitä enemmän on yhteisiä asioita, niin sen parempi. Yhdessä sopiminen vaikka olisi pienikin ratkaistava asia palkitsee molempia.

”Kristuksen kirkko on yksiääninen; Kristuksen ääni.” Kristuksen kirkko on moniääninen kuoro, jonka veisuussa on myös riitasointuja. Muuten sen virsi ei olisi totta.