Martti Luther: ”Hyvä avioliitto on se, missä on oikea keskinäinen rakkaus ja autuaallinen yksimielisyys”.
Miksi aviopuolisoiden yksimielisyys keskeisistä asioista on parempi kuin erimielisyys, jota ei haluta ratkaista?
Miten saavutetaan yksimielisyys avioliitossa?
Miksi Raamattu puhuu seurakunnasta Kristuksen morsiamena, joka on kaunistettu sulhasta varten (vert. Ilm. 19:7 ja Ilm. 21:2)?
Miksi Paavalikin vertaa kristillistä avioliittoa esimerkkinä Kristuksen rakkauteen, ja siihen puhtauteen, jolla hän on seurakunnan pyhittänyt Sanalla ja vedellä (vert. Ef. 5:25-27 )?
Minkälainen on seurakunta, jossa ei ole mistään asiasta yksimielisyyttä?
Mistä johtuvat riidat kirkossamme ja avioliitoissamme?
Kaikki julkaistut blogini:
Onko Alzheimer-potilaan puoliso – kristitty tai ei – joka hoitaa hänet uskollisesti hautaan, onnellisempi kuin toinen, puolisonsa vuosikausia kestävästä raskaasta hoitamisesta eron kautta vapautunut? Miten onnellisuus mitataan?
Monesti jollain lailla sairas ihminen on paljon kiitollinen Jumalalle terveydestä ja hyvistä päivistä kuin sellainen, joka on omasta mielestä terve. Miksi joku olisi eronneena onnellisempi kuin kristillisessä avioliitossa? Jokaisella meistä on ristimme. Ilman sitä me emme olisi minkään arvoisia.
”Autuaallinen yksimielisyys” ei vieläkään avaudu kristillisen avioliiton ominaisuutena, ei edes ihanteena. Ei avioliitto ole symbioosi vaan kahden yksilön toimiva ihmissuhde. Tämä toimivuus edellyttää ajatusten vaihtoa, keskustelua eri mahdollisuuksista ja sovitteluratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole kummallekaan aivan mieleen.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista, vaikka taidetaan olla vähän eri linjoilla. Avioliitto on yksimielinen liitto, joka poikkeaa yksinelämisestä tai jostain muusta liitosta. Avioliitossa pitää tehdä yksimielisiä ratkaisuja ilman, että jäisi jotain hampaankoloon. On valitettavaa ja väärin, jos päätöksissä toinen ja vielä kurjempaa, jos molemmat ovat tyytymättömiä päätökseen. Yksimieliset päätökset, joihin molemmat voivat sitoutua varauksetta kuuluvat kristilliseen avioliittoon. Yksimielisten päätösten tekeminen voi joskus viedä paljon aikaa, koska päätöstä tehdessä voidaan joutua käsittelemään asiaa monilta kanteilta. Aviopuolison ymmärtäminen vaatii työtä; ei riitä jos me luullaan ymmärtävän puolisoamme. Luulottelu ei kuulu kristilliseen avioliittoon. On suuri siunaus, jos aviopuolisot ovat täysin erilaisia, jolloin yksimielisissä päätöksissä saadaan käsitellä asiaa monipuolisesti, eikä tule hätiköiden tehtyä huonoja päätöksiä.
Mitä mahtaa Uudessa testamentissa käytetty ’yksimieliset (συμψυχοι)’ tarkoittaa? Tuskin sitä voi ymmärtää hallinnollisena käsitteenä, jonka vaihtoehtona olisi vaikkapa enemmistöpäätös. Sanan alku (συμ-) tarkoittaa yhteistä pikemminkin kuin yhtä. Jälkiosa voisi kääntyä yhtä hyvin sieluksi kuin mieleksi. Avioparin yhteinen ratkaisu lienee muuta kuin kummankaan oma valinta. Usein se taitaa syntyä kummankin antaessa periksi omista vaatimuksistaan.
Myötä ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa, paitsi Alzheimerin taudin ja viidenkymmenen villityksen kohdatessa………………………..
Uskollisesti myötä- ja vastamäessä ja kaikissa villityksissä ja sairauksissa, vaikka onnellisuudesta ja yksimielisyydestä ei olisi tietoakaan! Eikö tämä kelpaa kristillisen avioliiton määritelmäksi?
Martti Pentti on mielestäni määrittelyssään kirkkaasti tavoittanut kristillisen avioliiton villakoiran ytimen.
Tuohan oli avoliiton ydin, Jari, joka perustuu epäuskoon ja epäluottamukseen.
Jorma. Tuossa Martti Pentin määritelmässähän haetaan realistisesti eräänlaista kristillisen avioliittomääritelmän pienintä yhteistä nimittäjää.
Jos avioliittoon tulee onnellisuutta ja yksimielisyyttä, niin se on kaikki toki suotavaa ja bonusta, mutta ei sisälly varsinaisesti määritelmään tai ainakaan sen ytimeen. Avioliiton onnellisuus ja yksimielisyys voisivat olla vaikka villakoiran kuono ja häntä, mutta ne eivät ole villakoiran ydintä.