Martti Luther: ”Hyvä avioliitto on se, missä on oikea keskinäinen rakkaus ja autuaallinen yksimielisyys”.
Miksi aviopuolisoiden yksimielisyys keskeisistä asioista on parempi kuin erimielisyys, jota ei haluta ratkaista?
Miten saavutetaan yksimielisyys avioliitossa?
Miksi Raamattu puhuu seurakunnasta Kristuksen morsiamena, joka on kaunistettu sulhasta varten (vert. Ilm. 19:7 ja Ilm. 21:2)?
Miksi Paavalikin vertaa kristillistä avioliittoa esimerkkinä Kristuksen rakkauteen, ja siihen puhtauteen, jolla hän on seurakunnan pyhittänyt Sanalla ja vedellä (vert. Ef. 5:25-27 )?
Minkälainen on seurakunta, jossa ei ole mistään asiasta yksimielisyyttä?
Mistä johtuvat riidat kirkossamme ja avioliitoissamme?
Kaikki julkaistut blogini:
Jorma, kiitos hyvistä luterilaisista kommenteista, jota on ilo lukea.
”Ongelmat pitää ratkaista, ei lakaista maton alle.” Niin juuri. Ongelmien ratkaiseminen merkitsee usein näennäisen sovun särkemistä, asioiden selvittämistä pohjia myöten, riitelemistäkin. Tätäkin rakkaus tarkoittaa. Se ei ole aina mitään suloisessa sopusoinnussa kellumista. Rakkaus teettää joskus raskasta työtä.
Martti Pentti, keskustelu ja riitely on eri asioita. Raivoamisella ei koskaan saada mitään hyvää aikaan. Juopon vaimo ei saa miestään lopettamaan juomista, vaikka kuinka paljon nalkuttaisi ja yrittäisi piilottaa viinapullot tai yrittäisi estää miestään ostamasta viinaa. On asioita, joiden ratkaisemiseen tarvitaan ulkopuolista apua.
”Raivoamisella ei koskaan saada mitään hyvää aikaan.” Ei se noin ole. Rajuilma voi raikastaa ilmaa ihmeellisesti. Kohteliaan kestohymyn takana voi olla piru piilossa. Menettihän Herrammekin malttinsa: ”Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. Kyyhkysten myyjille hän sanoi: ’Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!’ Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: ’Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut.'”
Martti Pentti, olen kanssasi aivan eri linjoilla. Onnellista avioliittoa ei saa raivoamalla, vaikka sitä tekisi kuinka paljon tahansa. Avioliiton tuhoajia käyttämällä avioliitto menee aina huonompaan tilaa, vaikka välillisesti saisi pikavoiton.
”Ei saa rakkautta ja pyhyyttä ihminen itsestään puserretuksi”, toteaa Pentti.
Tosi on!
Eipä niitä silti saa sinun konsteillasikaan, Martti.
Kyllä ne saamatta jäävät, kuten kaikki muutkin uskon hedelmät!
”Onnellista avioliittoa ei saa raivoamalla, vaikka sitä tekisi kuinka paljon tahansa.” Raivoamisen määrä vie siltä tehon ja kääntää sen tarkoitustaan vastaan. Kiukun pidättäminen loputtomiin on myös omiaan myrkyttämään ilmapiiriä. Kaikella on aikansa.
Martti Pentti, asiat pitää käsitellä rakentavasti ja joihinkin ongelmiin, joita avioparit eivät pysty käsittelemään riittävästi, jotta ongelma poistuisi, pitää hakea ulkopuolista apua. Raivoaminen tai jos väärinkohdeltu alistuu ja kerää vihamerkkiä vihkoon on väärin. Jossain vaiheessa viha purkaantuu ja todennäköisesti väärällä tavalla. Vihavihko täyttyy helposti pitkien vapaiden yhteydessä lomilla tai jouluna ja silloin on poliisilla töitä ihan riittävästi. Kaikki asiat on käsiteltävä kun ne tulee eteen riittävästi siten, että molemmat ymmärtävät toisen näkökulman oikeasti, eikä luule ymmärtävän. Oikea yksimielisyys on tärkeää, jolloin molemmat voivat kokea olevansa onnellinen avioliitossa.
”Jossain vaiheessa viha purkaantuu ja todennäköisesti väärällä tavalla.” Tämän voi välttää, kun ilmaisee kiukkunsa silloin, kun sen aika on. Silloin se ei muutu vihaksi. Sama pätee muidenkin tunteiden kohdalla. Torjuttuina ja kätkettyinä ne tekevät sairaiksi.
Martti Pentti, asiat on käsiteltävä, myös tunteista on hyvä puhua. Rakentavaan keskusteluun kuuluu myös tunteista puhuminen. Rakentava keskustelu ei voi alkaa sanoilla: ”Sinä AINA teet” tai ”sinä ET KOSKAA tee”. Väkivalta niin fyysinen kuin henkinen ei koskaan kuulu kristilliseen avioliittoon. Onnellisen avioliiton tuholaiset on hyvä pitää poissa avioliitosta. Ei kannata antaa paholaiselle edes pikkusormea.