Martti Luther: ”Hyvä avioliitto on se, missä on oikea keskinäinen rakkaus ja autuaallinen yksimielisyys”.
Miksi aviopuolisoiden yksimielisyys keskeisistä asioista on parempi kuin erimielisyys, jota ei haluta ratkaista?
Miten saavutetaan yksimielisyys avioliitossa?
Miksi Raamattu puhuu seurakunnasta Kristuksen morsiamena, joka on kaunistettu sulhasta varten (vert. Ilm. 19:7 ja Ilm. 21:2)?
Miksi Paavalikin vertaa kristillistä avioliittoa esimerkkinä Kristuksen rakkauteen, ja siihen puhtauteen, jolla hän on seurakunnan pyhittänyt Sanalla ja vedellä (vert. Ef. 5:25-27 )?
Minkälainen on seurakunta, jossa ei ole mistään asiasta yksimielisyyttä?
Mistä johtuvat riidat kirkossamme ja avioliitoissamme?
Kaikki julkaistut blogini:
Riidat johtuvat yleensä siitä, että kaksi ihmistä tuskin ajattelee asioista samalla tavalla, joskus on pakko tehdä kompromisseja ja siihen tarvitaan kykyä asettua toisen asemaan. Toistakymmentä parisuhdetta kun on kokenut niin on oppinut paljonkin ihmiselämän kirjosta. En olisi nykyisen kihlattuni kanssa, jos hän olisi ensimmäinen kumppanini, sillä joskus käsitys parisuhteesta oli auttamattoman naiivi ja ihannekuva kumppanista hyvinkin utopistinen. Kaikilla meillä on puutteemme ja etumme ja ristiriitatilanteissa pitää pyrkiä ymmärtämään toisen näkökantaa nostamatta itseään toisen yläpuolelle. Joskus on hyvä ymmärtää, ettei kumppani voi mitään tietyille piirteilleen vaikka itse niin haluaisikin ja siihen pitää vain tottua.
Ehkä kirkkopiireissä on vähän samaa ongelmaa, porukka on koko ikänsä kuulunut yhteen uskontoon ja tottuneet siihen eivätkä välttämättä ole avoimia kohtaamaan ristiriitoja sopuisasti. Tekisikö kristityille hyvää kokeilla välillä vähän krishnan tai muslimin elämää?
Samuel, kiitos hyvästä kommentista. Ajattelen eri lailla kuin sinä. Olen sitä mieltä, että avioliitossa asiat on keskusteltava niin kauan, että molemmat ymmärtävät mitä toinen ajattelee ja haluaa. Tällöin on helppo saavuttaa yksimielisyys ilman, että toinen joutuu antamaan periksi sillä seurauksella, että kasaa katkeruutta, jotka joskus myöhemmin purkaantuu väärällä ajalla väärällä tavalla. Kaikki päätökset olisi hyvä tehdä täydessä yksimielisyydessä. Koskaan ei saisi tehdä avioliitossa päätöksiä yksin tai vastoin aviopuolison tahtoa.
Olen vähän sitä mieltä, että yksimielisyyteen on melko turhaa pyrkiä, sillä se olisi vain näennäistä. Loppujen lopuksi asiat menevät henkilökemioihin ja erot maailmankuvassa tai ajatuksissa unohtuvat.
Ongelmahan uskonnollisissa ja poliittisissa piireissä on se,että ne tuppaavat vaatimaan yhdenmukaista ajattelutapaa ja käyttäytymistä, mikä ei taas ole ihmiselle luonnollista. Kun oppii jotain uutta tai kokee suuria tunteita, muuttuu myös herkästi ainakin jokin osa ajatusmaailmasta. Ja yhteisössä, joka sopeutuu hitaasti uusiin ajatusmalleihin ja arvoihin tämä koetaan helposti ongelmalliseksi.
Kun itse kasvoin yli palestiinahuivin käytöstä ja mustavalkosesta maailmakuvasta oli oman poliittisen nuorisojärjestön hylkääminen käytännön pakko. Näin kohta kolmikymppisenä ei tulisi enää mieleenkään liittyä mihinkään puolueeseen, yhdistykseen tai uskontoon, jonka sisällä pitäisi miettiä omaa ajatusmaailmaansa tai persoonaansa. Jos ei kelpaa sellaisena kuin on, niin anti olla. Myös parisuhteessa.
Toisaalta mietin kovasti kirkollista vastinetta parisuhteessa rajun riidan jälkeiselle raivokkalle ja eläimelliselle sovintoseksille
En viiti ottaa kantaa tuohon, että millainen on seurakunta, jossa ei mistään asiassa ole yksimielisyyttä.
Mutta tärkeämpänä pidän henkilökohtaisella tasolla sitä, että yksimielisyys saavutetaan parisuhteessa. Siinä on ihan hyvä harjoituskenttä suurempiin sopimisiin. Sitä tässä hiukan ihmettelen, että mitä Juha näitä kyselee ukkomies?
Hiukan vakavammin totean, että yksimielisyys saavutetaan, kun ihminen toista hio, kuten kivi kiveä hio. Kannatta katsoa kuinka tasaisen pyöreitä kiviä löytyy, kun vesi kiviä hio. Siis elämä ja vastoinkäymiset parhaimmillaan hio ja opettaa. Lapset ja heidän kohtalonsa yhdistää myös. Ei kaikista asioista tarvitse olla yksimielisyyttä, mutta saman ikeen alla on hyvä oppia kyntämään samaan suuntaan. Eli se on sovittava mihin suuntaan kynnetään. Helpompi nämä päätökset on tehdä kahden.
Tuskinpa avioliitosta tulee parempi kokoeilemalla krishnan tai muslimin elämää ? Tai vaikkapa kokeilemalla usean eri kumppanin kanssa parisuhdetta ennen avioliittoa.
Raamatun ja kirkkomme opetuksen mukaan kristillinen avioliitto on parempi vaihtoehto, kuin ovat edellä olevat epämääräiset kokeilut. Sillä kristillisessä avioliitossa puolisot sitoutuvat toisiinsa julkisesti Jumalan edessä.
Avioliitto on todettu olevan parempi kasvuympäristö lapsille ja solmittua avioliittoa pidetään yhteiskunnan perusyksikkönä.Mutta meidän aikana halutaan murentaa ja hajoittaa tämä perusykkikkö, jossa lapsilla on turvallinen kasvuympäristö.
Samuel, kiva lukea kommenteistasi, vaikka en niitä täysin ymmärrä. Kuten otsikko kertoo, niin tässä käsitellään kristillistä avioliittoa. Kristillisessä avioliitossa aviopuoliso on tärkein ihminen maanpäällä. Kun kumpikin haluaa tehdä puolison onnelliseksi, niin asioista sopiminen on helppoa.
Eija, kiitos mielenkiintoisesta ja hyvästä kommentista. Kyselen, koska haluan kuulla erilaisia käsityksiä, jolloin meillä kaikilla on mahdollisuus oppia. Lähes aina teidän muiden kommenteissa on paljon enemmän asiaa, kuin omissani.
Hyvin sanottu!
Kiitos Martti. Sitoutuminen toisiinsa on ensiarvoisen tärkeää, ilman sitä avioliitto ei onnistu.
Ei avioliitossa tarvitse olla kaikista asioista yksimielisyyttä. Tärkeintä on, että elämän arvot ovat yhteiset. Päätös siitä, että katsotaan samaan suuntaan, kumpikin joskus omalla tavallaan, mutta yhteinen arvomaailma säilyttäen.
Kirkossa pitäisi hyväksyä se, että kun päämäärä on yhteinen pienet erilaisuudet ovat vain suolaa suuressa yhteisessä liitossamme. Pienistä eroavaisuuksista kinaileminen ”voiko kristitty valokuvaaja kuvata homohäät” on ajan hukkaa jos yhteinen Jumalan kuvaksi kasvaminen on päämääränä.