Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin. (Kork.v. 8:6-8)
Miksi on tärkeää, että kristillinen avioliitto on aina rakkausliitto, jota ei ihminen voi särkeä?
Miksi puolison edelle ei saa mennä kukaan tai mikään asia maanpäällä?
Miten osoitat rakkautta puolisolle vai onko se totta ilman mitään tekoja?
Kaikki julkaistut blogini:
Monissa maailman maissa myös kristittyjen avioliitot ovat edelleen järjestettyjä avioliittoja ja useimmat niistä ovat ainakin ulkopuolisen silmin ihan yhtä hyviä ja onnellisia kuin länsimaiset rakkausavioliitotkin. Mielestäni kristillistä avioliittokäsitystä ei pidä arvioida pelkästään länsimaisen perinteen pohjalta.
”Rakkauden” ensisijaisuuden korostus avioliittoinstituutiossa on varsin myöhäinen, romantiikan ja valistuksen ajoilta juontuva ilmiö, Suomessa vielä myöhäisempi.
Kun torpan tai talollisen poika kosi naapurin tytärtä oli syy usein hyvin käytännöllinen: oli tullut tiuhaan käytyä yökylässä ja seuraukset alkoivat jo näkyä. Vähän siinä enää silloin lemmenvaloja vannottiin.
Korkea veisun taustalta nousee esille verrata Kuningas Salomonin moniavioisuutta ja sen suurta haaremia, ja kahden rakastavaisen rakkautta toisiinsa. Sillä ei Salomonin moniavioisuus tuonnut hänelle onnea, vaan hän ajautui vaimonsa houkuttelemana epäjumalan palvelemiseen. Se on korutonta kerrontaa.
Mutta Korkea Veisua ei tule nähdä vain miehen ja naisen välisen rakkauden ylistämisenä, vaan siinä on vertauskuva, esikuva Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Näin myös Paavalikin vertaa (Ef. 5: 22- 23 ) seurakunnan ja Kristuksen välistä rakkautta, niin kuin morsian ja sulhanen rakastavat toisiaan Korkeassa Veisussa. Niin Kristuskin rakastaa seurakuntaansa ja näin kristittyjenkin tulisi rakastaa Jumalaa. Tässä on esikuva toinen toistemme kunnioittamisena avioliitossa ja lähimmäistemme elämässä.
Kiitos hyvästä kommentista, Anja. En usko, että kukaan menisi naimisiin vastoin omaa tahtoaan vaikka puolison olisi valinnut joku toinen. Rakkaus on ikuista.
Kari-Matti, kiitos kommentista. Voihan noin toisille käynyt, mutta moni heistä kuitenkin solmi avioliiton, joka kesti koko elämän.
Kiitos ystävälle blokista. Aihe on ajankohtainen, sillä jos Herra suo, vietämme smaragdihääpäivää n. kuukauden päästä. Rakkausavioliiton selvitti minulle Herra aikoinaan kirkastaessaan psalmin tekstin: ” Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät.” Ps. 127:1
Kiitos Martti hyvästä kommentista. Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan on paljon suurempaa kuin mitä meistä löytyy. Osaamme rakastaa puolisoamme, mutta vihamiehille olemme helposti aika tylyjä.
Kiitos erinomaisesta kommentista, Jukka. Kerrassaan mahtavaa, kun saa elää Jumalan siunaamassa liitossa. Olette eläneet 35 vuotta kauemmin avioliitossa kuin me. Hienon Raamatunkohdan laitoit kommenttiin. Siunattua ystävänpäivää!
Vaikka ystävänpäivää vietetäänkin marttyyri Valentinuksen päivänä, sen yhteys rakkauteen ja avioliittoon perustuu pakanalliseen uskomukseen, että linnut pariutuvat sinä päivänä. Ovathan ystävyys ja rakaus toki juhlapäivän arvoisia asioita.
Mitä vähemmän etenkin ohimenevää romanttista rakkautta, sitä kauemmin avioliitto kestää. Lapset pitävät useimmat avioliitot koossa. Tai velat.