”Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.”
Tohtori Martti Luther: Vähä katekismus
Mikä tekee avioliitosta kristillisen?
Miksi kristillinen avioliitto kestää koko eliniän?
Miksi avioliiton hoitaminen on tärkeää?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Kirkko (5.5.2017)
Taistelu (25.5.2017)
Hyviä kommentteja, kiitos. Miksi moni aviopari ei halua elää onnellisessa avioliitossa ja jättää liiton hoitamatta?
Siksi että ihmiset ovat ihmisiä eivätkä vain tietyin tavoin käyttäytyviä ohjelmoituja robotteja.
Ja avioero on helppo ratkaisu, josta kärsii lapset ja ainakin toinen puoliso.
Seppo, kiitos mielenkiintoisista kommenteista.
Lapset kärsivät väen väkisin ylläpidetyistä riitaisista ja väkivaltaisista avioiitoista usein enemmän kuin eroista.
Seppo, avioliiton hoitaminen on tärkeää. Ei todellakaan ole kenekään etu riitainen ja väkivaltainen avioliitto. Avioerot ja uudet liitot eivät ole oikea ratkaisu, koska niillä tulee vain lisää vahingoittuneita ihmisiä.
Edustat Heinilä naivia idealismia. Jos/kun alunperinkin täysin toisilleen sopimattomat ihmiset ovat menneet naimisiin ja hiertäneet toisensa rikki, ei asiaa millään ’hoidolla’ korjata. Ero on ainoa lastenkin kannalta järkevä ratkaisu.
Seppo, kiitos kommentista joka saa pohtimaan. Ajattelen niin, että kristillinen avioliitto saadaan aina onnelliseksi, kun avioliittoa hoidetaan alusta asti koko elinikämme. Jos emme tee avioliiton eteen työtä, niin se ei voi pysyä onnellisena. Autokaan ei toimi jos polttoaine loppuu tai huollot ovat pitkään tekemättä.
En puhu sellaisesta liitosta, joka on alkanut avoliitolla ja sitten menty avioliittoon. Tällöin lähtökohta on jo huono alusta alkaen. Toki hoitaminen tällöinkin auttaa, mutta vaatii työtä, työtä ja työtä avioliiton eteen molemmilta aviopuolisoilta.
”…saadaan aina onnelliseksi.”
No ei saada jos pariskunta on alusta asti olut toisilleen sopimaton niin fyyisesti kuin henkisesti.
Seppo, kiitos hyvästä huomiosta. Kun pohdimme avioliittoon menemistä oli meillä tärkeä keskustelu pastorin kanssa. Samoin keskustelimme pastorin kanssa vielä ennen vihkimistä. On hienoa kun asiantunteva pastori teki meille hyviä kysymyksiä joihin piti löytää vastaukset ja lopuksi kysymys oletteko aivan varmoja avioliittoon menemisestä? Kun sanoimme että olemme niin hän sanoi että alttarilla tehdään lopullinen päätös. Vihkimisen jälkeen hän kutsui meidät avioliittoleirille Kiponniemeen.
Vaikka emme ole robotteja ja kaikki olemme erilaisia, niin yllättävän yksinkertaisista perus palikoista syntyy ns. onnellinen avioliitto: sitoutumien, seksi, kommunikaatio, tunnetaidot, suhdetarpeet , hellyys ja huomaavaisuudet, anteeksianto ja itsetunto.
Siinä tärkeimmät palikat. Niitä kaikkia kun pyritään vielä kehittämään ,niin tulosta alkaa syntyä ihan väkisin. Näiden suhteen olemme aviopareina melkoisen samalaisia.
Nuo osa-alueet kun saadaan kasvamaan, niin vaikea on kuvitella paria, joka ei niiden avulla löytäisi yhteistä onnea.
Kiitos Pekka. Yksinkertaista, mutta ei ihan helppoa. Jokainen aviopari on erilainen. Kun on monipuoliset työkalut, niin jokainen aviopuoliso ja aviopari löytää oikeat lääkkeet avioliiton saamiseksi onnelliseksi.
On se kumma, että uskovaiset tarvitsevat avioliittonsa kasassa pitämiseksi kaiken maailman leirejä ja terapioita. Eikös se Jumala pidä sitä “kristillistä” avioliittoa koossa ihan ilman maallisten kyökkipsykologien höpötyksiäkin. Ei taida pitää. Nykyään on kaikensorttista terapiaa ja leireilyä (hyvää bisnestä pitäjille) ja silti joka toinen liitto ajetaan kiville.
Itselleni tuli viime tammikuussa 50 vuotta täyteen 17- ja 19- vuotiaina solmittua avioliiton auvoisaa onnea yhden ja saman frouvan kanssa, ilman mitään avioliittoneuvoloita, -leirejä tai terapioita.
– Kunnes kuolema meidät erottaa.
Hyvää pohdintaa Kimmolta, kiitos. Totta, me kaikki tarvitsemme työkalut, jotta elämän eri tilanteissa osaamme toimia oikein. Onnellinen avioliitto ei pysy onnellisena ilman työtä. Toki on niitä, jotka osaavat kommunikoida ja tehdä yksimielisiä päätöksiä ja osaavat hyvin huomioida aviopuolisoa ja joilla on työkalut eri tilanteissa ilman että kävisi leireillä tai muissa avioliittotapahtumissa, mutta . . .
. . . ilman työtä mikään avioliitto ei pysy onnellisena.
Kimmo on nyt käsittänyt avioparityön aivan väärin. Ei ole kyse vain siitä, että liitto pysyisi kasassa. Vaan että, se tulee jatkuvasti paremmaksi. Ei vuosia kestänyt liitto ole mikään tae siitä, että kaikki on hyvin. Jokaisessa liitossa on aina petraamista.
Kiitos Pekka. On hienoa panostaa päivittäin avioliittoon ja saada sen entistä paremmaksi.
Pekka: ”Ei vuosia kestänyt liitto ole mikään tae siitä, että kaikki on hyvin.”
Kertooko se sitten siitä, että joku asia olisi pielessä?
Kunhan muistaa pitää mielessä sen, että – Frouvan pelko on viisauden alku, niin kaikki sujuu oivallisesti yhteisessä onnelassa. Kipinääkin riittää vielä päälle seitsemänkymppisenä sen verran kuin on tarvis, kun otetaan huomioon, että lisääntymishommatkin on hoidettu jo puoli vuosisataa sitten, eikä tarvitse olla enää mikään ”Ompelukone-Olli”.
Parempi on aviomiehen olla tossun alla kuin taivasalla. Näinkin voi toimia, jolloin ei tarvitse keskustella, eikä hoitaa avioliittoa.
Kuule Juha, taidat olla minuun verrattuna vielä ihan oppipoika mitä avioliittoon ja yleensä ottaen kaikenlaiseen muuhunkin elämänkokemukseen tulee, joten turha sinun on tulla kertomaan minulle miten avioliittoa pitää hoitaa ja miten siinä tulee elää.
Avioliittoinstituutio on vain ihan pelkkä maallinen ja juridinen sopimus, joka voidaan purkaa, ellei homma toimi. Ei se mitään sen kummallisempaa ole. Se, että avioliitto kestää tai ei kestä riippuu ainoastaan siinä elävistä ihmisistä ja heidän keskinäisestä kemiastaan.
Avoliitto kahden ihmisen yhteiselon muotona on avioliittoa rehellisempi siinä mielessä, että siitä on helpompi lähteä, jos homma ei luista. Näin ollen kauan yhdessä eläneet avoparit elävät usein paljon rehellisempää (rakkaus)suhdetta, kuin pitkäänkin yhdessä – vaivaloisemmasta eroprosessista johtuen – elänyt aviopari.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että liittomme on kestänyt pitkään vain siitä yksinkertaisesta syystä, että ihan alusta asti (rippikouluajoista) oli täysin selvää, että sovimme toisillemme niin täydellisesti, ettei muuta mahdollisuutta ole kuin elinikäinen yhteiselämä. Tuolloin, – 60-luvulla – ei vielä avoliittoa tunnustettu hyväksyttävänä yhteiselon muotona, joten kihloihin menimme kun frouva oli 16 v. ja itse olin 18 v. Ensimmäinen pulla oli uunissa vuotta myöhemmin, jolloin sitten käytiin vihittävinä (vanhempien luvalla vielä tuolloin).
Kimmo, kiitos kommenteista. Hienoa kun Jumala on siunannut avioliittoanne.
Ei varsinaisesti pielessä tarvitse meilläkään mikään olla, mut aina on varaa vähän kehittää. Taitaa jopa olla silleen, et mitä parempi liitto on, ni sitä enemmän kehitysmahdollisuuksia löytyy.
Pekka, kiitos hyvistä kommenteista. Meille näillä avioliittotapahtumilla on ollut ja on suuri merkitys. Lisäksi tarvitsen kertausta jotta hyvät käytännöt pysyvät mielessä. Toki avioliitto ja elämä on niin hyvä, että saa käyttää monipuolisesti niitä taitoja, joita avioliitossa tarvitaan.
Pekka: ”Ei varsinaisesti pielessä tarvitse meilläkään mikään olla, mut aina on varaa vähän kehittää. Taitaa jopa olla silleen, et mitä parempi liitto on, ni sitä enemmän kehitysmahdollisuuksia löytyy.”
Ellei mikään ole pielessä, niin mihin niitä terapialeirejä tarvitaan? Ymmärrän kyllä, että niiden järjestäjät niitä tarvitsevat, koska ne lienevät kohtalainen bisnnes ja ymmärrän myös sen, että niille on tänä päivänä kysyntää. Sitä en ymmärrä, miksi niiden olemassa olosta ja suosiosta huolimatta joka toinen avioliitto menee tänä päivänä kiville.
Kommenteistasi päätellen sinulle avioliitto taitaa olla elämän ainoa tarkoitus ja tärkein harrastus. Eipä siinä mitään, voi kai sitä avioliittoakin harrastaa, mutta kannattaisi kuitenkin muistaa, että ilman avioliittoa on elämää, mutta ilman elämää ei ole avioliittoa. Jotkut pelaavat golfia, purjehtivat ja matkustelevat maailmalla yhdessä tai tekevät eläkepäivinään jotain muuta mukavaa. Kun on terve ja kokee elämän muutenkin mielekkääksi, kyllä se liittokin yhteisten mielenkiinnon kohteiden parissa kukoistaa ja voi hyvin ilman minkäänsorttisia ”Terapia-Terhojakin”.
Kimmo, kiitos hyvistä kommenteista. Jokainen avioliitto on niin arvokas, että siihen kannattaa panostaa. Monet osaavat luonnostaan toimia oikein. Avioliittotapahtumat, -leirit ja -piirit ovat niitä varten jotka haluavat oppia tuntemaan aviopuolison paremmin, jotta saisi aviopuolisolleen onnellisemman ja paremman avioliiton.
Juha: ”Avioliittotapahtumat, -leirit ja -piirit ovat niitä varten jotka haluavat oppia tuntemaan aviopuolison paremmin”
Jollei tunne seurustelukumppaniaan, on turha solmia mitään elinikäisiksi tarkoitettuja liittojakaan. Ja jos 55 vuotta yhdessä ollut pari ei tunne toisiaan perinpohjaisesti, niin siinä eivät enää terapiat ja leirit tilannetta miksikään voi muuttaa.
Kimmo, aika moni luulee tuntevansa aviopuolison, mutta miten on? On hienoa, jos todella tiedät mitä puoliso ajattelee ja mikä on hänen tahtonsa missäkin tilanteessa. Minä joudun kommunikoimaan ja siti monesti olen ymmärtänyt väärin.
Juha: ”Minä joudun kommunikoimaan”
Sepä ikävää. Sekö näiden niin kovin mainostamiesi avioliittoleirien ja -terapioiden tarkoitus, tehtävä ja päämäärä on, että puolisot eivät joutuisi kommunikoimaan keskenään? Siinä tapauksessa kiitos vaan, mutta ei kiitos ainakaan minulle.
Juha: ”ja siti monesti olen ymmärtänyt väärin.”
Siitä tuskin voit syyttää ainakaan vaimoasi, jos sinä et ymmärrä jotain oikein.
Kimmo, kommunikointi on tärkeää. En todellakaan voi sanoa, että tunnen vaimoni täydellisesti, kuten sinä. Ei riitä, että joskus luulee tuntevansa. Elämä on jokapäiväistä opiskelua.
Kommunikoinnen tarkoitus on, että molemmat ymmärtävät täysin toisensa kulloisessakin asiassa. Ainoastaan hyvä kommentointi on rakentavaa.
Juha: ”Kommunikoinnen tarkoitus on, että molemmat ymmärtävät täysin toisensa kulloisessakin asiassa. Ainoastaan hyvä kommentointi on rakentavaa.”
Eikös tämä nyt ole sanomattakin selvää? Ei siihen mitään leirejä tarvita. Eri asia sitten on, mikä on hyvää kommunikointia?
Kuten jo aikaisemmin olen sanonut, ei avioliitto ole elämän tarkoitus, vaan tapa elää elämää parisuhteessa. Se sopii, kelle sopii. Joillekin yksin eläminen, avoliitto tai satunnaiset parisuhteet sopivat paremmin. Jos avioliitto ei jostain syystä suju, niin ainahan siitäkin pääsee eroon, vaikka se valitettavaa onkin (nykyisin onneksi huomattavasti kuitenkin helpompaa, kuin ennen vanhaan, kun kirkko pyrki härskisti hallitsemaan ja vahtimaan ihmisten yksityiselämää vielä enemmän kuin tänä päivänä). Tämän päivän Suomessa on ilahduttavaa joka tapauksessa se, että homoseksuaaitkin, toisiaan rakastavat parit voivat vihdoin, niin halutessaan, solmia avioliiton.
Täysin naiivia on kuvitella, että johonkin kyökkipsykologiaan perustuvat, bisnesmielessä järjestetyt parisuhdeleirit voisivat korjata alun alkaen toisilleen sopimattomien ihmisten parisuhteen.
Ilman avioliittoa voi olla hyvää elämää, mutta ilman elämää ei voi olla hyvää avioliittoa. Ja tässä tarkoitan elämällä yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, en mitään hätävarjelun liioittelua ja kokoaikaista pelkoa liiton hajoamisesta, jonka ehkäisemiseen on sitten tuhlattava sitä kallista yhteistä aikaa kaiken maailman tylsillä ja lapsellisilla leireillä ja terapioissa ilman, että siihen olisi mitään syytä.
Jokainen eläköön sellaisessa suhteessa tai suhteettomuudessa kuin itselle sattuu parhaiten sopimaan ja missä tuntee olevansa ja voi olla vapaasti oma itsensä.
Kimmo, me olemme nauttineet avioliittoleireistä ja muista lomamatkoista. On hienoa kun voi panostaa avioliittoon. Onnellinen avioliitto on kuin paratiisi maanpäällä. Joka päivä voimme vaikuttaa siihen, että aviopuolisomme on onnellinen.
Juha Heinilän kommenteista on vähintään rivien välistä luettavissa: erota saa jos toinen puoliso on uskoton. Erota ei saa mistään muusta syystä. Jos toinen hakkaa toista niin erota ei saa kunhan tämä hakkaaja ei vain eksy vieraisiin.
Jos on puolisot joiden lapset ovat jo aikuisia tai heitä ei olekaan, puolisot eivät Heinilän mielestä silti saa erota. Ei sittenkään vaikka he eivät enää halua elää keskenään. Heinilän mukaan vähintään toinen heistä on eron jälkeen onneton. Puolisot voivat muuttaa erilleen myös ottamatta virallista avioeroa. En tiedä, salliiko Heinilä tämän, mutta ainakaan kumpikaan ei saa solmia uutta suhdetta.
Juhani. En emmärtänyt yhtään mitä yrität sanoa. En ole kommentoinut sanallakaan avioliitostasi, jos sellainen on ollut tai olet sellaisessa. Ellet ole ollut avioliitossa, en voi sitä sinulle suositella.
Blogillani käsittelen kristillistä avioliittoa, jossa halutaan aina laittaa aviopuoliso ja lapset omien halujen ja toiveiden edelle.
Jos et ymmärtänyt niin vika ei välttämättä ole minussa. Lyhyesti: et hyväksy kenenkään avioeroa vaikka asia ei sinulle kuulu.
En ole ottanut esille yksityisasioitani ja pidän röyhkeänä niihin puuttumistasi. Luuletko sinä että minä tai kukaan muukaan täällä välittää pennin vertaa siitä mitä sinä suosittelet tai jätät suosittelematta. Helluntailaista röyhkeyttä se vaan on. Te tiedätte kaiken muita paremmin.
Juhani, itehän luet rivien välistä ja heität jotakin ihme juttuja, jotka eivät mitenkään liity kristilliseen avioliittoon eikä blogiini. Kristilliseen avioliittoon ei liity huoruus, hengellinen väkivalta, henkinen väkivalta tai fyysinen väkivalta. Kristillinen avioliitto on aina elinikäinen liitto. En ota kantaa muihin avioliittoihin ja miten siellä ihmiset toimivat. Kaikkia avioliittoja niin kristillisiä kuin muitakin pitää hoitaa. Ilman työtä mikään avioliitto ei pysy hyvänä. Tapasi lukea rivien välistä ja muukin oletus eivät mielestäni sovi avioliittoon mitenkään, joten siihen liittyi suositukseni. Kannattaa pysyä asiassa, jos tulee vierailulle.
Juha: ”Kaikkia avioliittoja niin kristillisiä kuin muitakin pitää hoitaa.”
Ainakaan Suomessa ei ole kuin yhdenlaisia avioliittoja. Ei ole erikseen sellaisia avioliiton lajeja kuin kristillinen- tai siviiliavioliitto. Suomen lain mukaan on vain avioliittoja.
On ylimielistä antaa ymmärtää, että jokin avioliiton itse keksitty ”erikoislaji” olisi sen kummempi tai jossain suhteessa oikeampi tai ”parempi” kuin jokin kuviteltu toinen avioliiton ”laji”.
Juha: ”Ilman työtä mikään avioliitto ei pysy hyvänä. Tapasi lukea rivien välistä ja muukin oletus eivät mielestäni sovi avioliittoon mitenkään, joten siihen liittyi suositukseni. Kannattaa pysyä asiassa, jos tulee vierailulle.”
Aika ylimielistä puhetta poikaselta, jonka elämänkokemus on vielä niin kovin ohut ja avioliitto niin kovin lyhyt. Kuvittelet nyt olevasi kovinkin kokenut guru ja pätevä neuvonantaja avioliittoon liittyvissä kysymyksissä, mutta kehotan sinua laskeutumaan maan pinnalle kuvitellun asiantuntemuksesi korkeuksista ja palaamaan asiaan kun kultahääpäiväsi on ohitettu.
Älä yritä opettaa ahventa uimaan.
Kimmo, toki jokaisen avioliiton ratkaisut tekevät aviopuolisot. Väitän, että monelle avioparille on hyväksi oppia elämään ihmisiksi avioliitossa. Suomessa liian moni aviopari eroaa turhaan.
Juha: ”Väitän, että monelle avioparille on hyväksi oppia elämään ihmisiksi avioliitossa.”
Juu, olen samaa mieltä, mutta eikö se koske kaikkia ihmisiä riippumatta siitä, elävätkö he avioliitossa, avoliitossa vai sinkkuna? Lait on säädetty yhteiskunnissa siksi, että niiden mukaan eletään ihmisiksi, elettiinpä sitten parisuhteessa tai yksin.
Mutta se, että hyvin toimivassa avioliitossa elävien pitäisi juosta jossain parisuhdeleireillä ja terapiaistunnoissa yhteistä aikaansa tuhlaamassa on kuitenkin vahvasti ylimitoitettua hätävarjelun liioittelua, eikä mahdu minun kallooni.
Sama kuin söisi syöpälääkkeitä ilman diagnoosia ja oireettomana – ihan vain varmuuden vuoksi.
Kimmo, kiitos kommenteista. Yksin vaikka metsässä voi riehua ja rähjätä satuttamatta ketään toista ihmistä. Avioliitossa tarvitsemme monia taitoja joita voi oppia. Toki on niitä jotka osaavat ne luonnostaan, mutta aina avioliitossa on kaksi eri ihmistä eri taustoista joten työtä riittää, jotta molemmat kokisivat avioliiton onnellisena ja hyvänä.
Juha: ”Avioliitossa tarvitsemme monia taitoja joita voi oppia.”
Noin äkkiä ajatellen voisi kuvitella, että ns. ”kultainen sääntö” toimisi avioliitossakin. Tarkemmin ajatellen se ei kuitenkaan toimisi ainakaan sadistin ja masokistin liitossa, vaikka sadisti ja masokisti muuten olisikin ilmeisesti ja todennäköisesti mitä ihanteellisin pari – ainakin seksuaalisessa yhteensopivuudessa.
Kimmo, hyvä kommentti. Meidän on opittava tuntemaan avopuolisomme, jotta tietäisimme mitä hän tarvitsee. Jos annamme lahjaksi sitä mitä itse haluaisimme, niin todennäköisesti aviopuolisolle se ei ole se ykkösjuttu sinä vuonna, jota hän toivoisi.
Juha: ”Jos annamme lahjaksi sitä mitä itse haluaisimme, niin todennäköisesti aviopuolisolle se ei ole se ykkösjuttu sinä vuonna, jota hän toivoisi.”
Juu, todennäköisesti pieleen menee ja rankasti, jos vaimoa lahjoo sillä mitä itse haluaisi. Ei kai kukaan aviomies kuitenkaan anna vaimolleen lahjaksi sitä mitä itse haluaisi?
Ellet parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen tiedä mitä vaimosi haluaa, niin tekisi mieleni sanoa, että olet tyhmä. Tai sitten olet naimisissa ihan väärän ihmisen kanssa.
Kimmo, joka juhlapäivä on erilainen. Vuoden vierivät ja ykköstoive vaihtuu. Päivittäin saamme opiskella aviopuolisoa, jotta tiedämme miten mikäkin päivä on mennyt ja mitä kaipaa. Ei kai kukaan osta samaa lahjaa pari kertaa vuodessa 50 vuoden ajan?
Juha: ”Kimmo, joka juhlapäivä on erilainen. Vuoden vierivät ja ykköstoive vaihtuu. Päivittäin saamme opiskella aviopuolisoa, jotta tiedämme miten mikäkin päivä on mennyt ja mitä kaipaa.”
Eikös tämä kaikki ole ihan itsestään selvää normaalia elämää kumppanin kanssa, olipa sitten kysymys avo- tai avioliitosta tai muuten vain toisiaan rakastavien ihmisten parisuhteista.
Ei pidä solmia parisuhdetta, saatikka elää sellaisessa parisuhteessa joka ei tyydytä, ellei siinä voi olla oma itsensä tai ellei elämä siinä anna rakastetuksi tulemisen tunteita – yksinkertaisia perusasioita kaikki, ei siihen kukaan täysjärkinen, ajattelemaan kykenevä ihminen mitään leirejä ja terapioita tarvitse. Kunhan antaa tunteilleen pelikentän.
Kimmo.
Siitä olen kanssasi aivan 100,0% samaa mieltä, että avioliittoleirit ja muut ”avioliittoterapiat” eivät ole kaikille pareille mitenkään välttämättömiä onnellisessa avioliitossa elämiseksi.
Nimimerkillä vasta 31 yhteistä vuotta takana saman frouvan kanssa. Voi sitä avioliittoa muutenkin hoitaa kuin keskitysleireillä…..tai nythän lipsahti :))).
En silti vähääkään aliarvioi kyseisiä leirejä.
Pietari, kiitos miesmäisestä kommentista. Monet aviomiehet pelkäävät keskustella parisuhteesta puolisonsa kanssa ja avioparina jonkun muun kanssa. Aviovaimot haluavat parempaa avioliittoa, mutta miehet eivät. Miehet ovat tyytyväisiä paljon vähempään.
Ei niillä keskitysleireillä kukaan kuole, mutta avioliitto tulee lähes jokaisella paremmaksi. Miksi sitä pelätä?
Juha: ”Monet aviomiehet pelkäävät keskustella parisuhteesta puolisonsa kanssa ja avioparina jonkun muun kanssa. Aviovaimot haluavat parempaa avioliittoa, mutta miehet eivät. Miehet ovat tyytyväisiä paljon vähempään.”
Oikeinkos olet oppinut tämän järisyttävän totuuden siellä avioliittoleirillä? Olisi varmaan ihan fiksua, jos puhuisit vain ihan omasta puolestasi etkä alkaisi kloonata kaikkia pareja samaan muottiin.
Ei pidä solmia parisuhdetta, saatikka elää sellaisessa parisuhteessa joka ei tyydytä, ellei siinä voi olla oma itsensä tai ellei elämä siinä anna rakastetuksi tulemisen tunteita – yksinkertaisia perusasioita kaikki, ei siihen kukaan täysjärkinen, ajattelemaan kykenevä ihminen mitään leirejä ja terapioita tarvitse. Kunhan antaa tunteilleen pelikentän.
Yle Elämä pelissä
on mielenkiintoinen artikkeli parisuhteen onnellisuudesta. Tähän liittyy parisuhdetesti, joka on hyvä ja paljastava. Taitaa vain olla niin, että monet miehet pelkäävät tehdä tällaisen testin.
Oli mielenkiintoista tehdä vaimoni kanssa tämä testi ja verrata tuloksia. Toki teimme testin erikseen, ilman että keskustelimme tai katsoimme toisen vastauksia. Kun olimme tehneet testin niin vertasimme tuloksia. Vastauksemme olivat lähes kaikilta osin yhtenevät.
Haaste aviopareille, uskallatteko tehdä aviopuolisonne kanssa tällaisen testin ja jakaa tulokset toisille?
Naisen kassa eläminen ei aina ole kovin yksinkertaista.koska jokainen nainen on erilainen ja jokainen nainen on erilainen eilen ja tänään. Joten miehen on haasteellista pysyä ajan tasalla. Vaaditaan melkoista herkkyyttä ja taidollisuutta. Jota on jatkuvasti kehitettävä.kysyn välillä neuvoja pojalta ja vävyltä. Heillä on jo enemmän tietoja ja taitoja. Ainakin Ylläreiden järjestämisessä ovat paljon edellä.
Erinomainen kommentti, kiitos Pekka. On hienoa kun meillä on haasteita.
Olemmeko me miehet sitten tasaisesti aina samoja omia itseämme? Höpsis!
Riippuu miehestä.
Tein testin ja huomasin kehittämisen tarvetta joillakin alueilla. Sataseen on vielä matkaa.
Hienoa Pekka. On hyvä verrata aviopuolison kanssa tuloksia, niin näkee käyvätkö näkemykset yhteen. Kehitettävää on itse kullakin. Voi olla, että me jotka olemme olleet avioliittokursseilla näemme enemmän kehitettävää liitoissamme kuin sellaiset, jotka eivät ole ollut.