- Et päässyt köyhyysseminaariin? – No katsos kun minulla oli se Thaimaan matka. Me ollaan Kirsin kanssa joka talvi Thaimaassa pari kolme viikkoa. Lyhentää kivasti pimeintä aikaa. Sinunkin kannattaisi harkita. – Mutta eikö se tule kalliiksi? Ja suihkukoneella matkustaminen ei ole kovin ekologista. – Tonnilla, kahdella saa jo aika hyviä majoitusvaihtoehtoja. Ja kun säätää kaksisataa neliömetriä asuinpinta-alaa siksi aikaa pienemmälle lämmölle, hiilijalanjälki kevenee kummasti…mitä te seminaarissa päätitte? – Me asetettiin köyhyystyöryhmä. – Hetkinen…eikö se asetettu jo vuosi sitten? – Kyllä, mutta nyt sitä täydennettiin arvovaltaisilla jäsenillä. Tiedätkö, että me saadaan ehkä ministeri puhujaksi. – Saitteko te professori B:n esitelmöimään? – Professorille tuli este. Luentomatka ulkomaille, mutta sen sijaan saatiin tohtori N. Hän on nuori kaveri, erikoistunut köyhyystutkimukseen. – Paljonko se otti palkkiota? – Tonnin verran. – No se on todella halpaa, menee melkein hyväntekeväisyyden puolelle.
- Köyhyys on ikävä asia. Kyllä meidän pitää tehdä kaikkemme sen poistamiseksi. Yksinhuoltajat, ne ovat todella kovilla. Ja moni sinnittelee pelkällä peruspäivärahalla. – Sitä tärkeämpiä ovat pienet teot. Maailma on pienten tekojen varassa. Kirsi kertoi, että syysmyyjäisten tuotto oli neljäsataakuusitoista euroa yhdeksänkymmentä senttiä. Sillä saadaan monta joulupakettia köyhille perheille. Tuottavat varmasti iloa. – Meillä veljistön kesäpäivillä kerätään rahaa stipendejä varten. Joka vuosi yksi taiteilija saa tuhannen euron apurahan. Se antaa varmasti nuorelle taiteilijalle itseluottamusta. – Oliko teillä hyvät kesäpäivät? – Erinomaiset. Meillä oli hotellipaketti kolmeksi päiväksi, ja me saatiin samaan hintaan kylpylät ja kaikki. Itse suurmestari Luxemburgista pääsi tulemaan, kehui järjestelyjä… mutta oikein sanoit. Pienet teot, ne ovat tärkeitä. Siihen meidän kaikkien pitäisi päästä.
- Mutta seminaaripaikka oli tällä kertaa todella upea. Tiedätkö sen uuden huoneiston? Seurakunta on pistänyt vanhan arvopappilan todella hienoon kuntoon. Vanhat, korkeat huoneet. Remontti maksoi kuulemma kolme ja puoli miljoonaa. Siitä yritettiin ensin kirkkoherran asuntoa, mutta kansa pisti hanttiin ja halusi sen yleiseen käyttöön. – Se oli viisas teko. Kyllä sellaisen talon pitää olla kaikkia varten. – Mutta pikkuisen kismitti se kalustus. Kolhonnäköistä tusinatyötä. Kyllä sellaiseen paikkaan pitää olla aitoa biedermeieriä. Turha pihtailla sellaisissa asioissa. Viisikymmentä tuhatta siitä olisi tullut lisähintaa, mutta kyllä se satsaus olisi kannattanut tehdä.
- Liikenteen kannalta se oli melkoinen sumppu. Auto täytyi jättää melko kauas. – Onko sinulla vielä se Audi? – Kuinkas muuten, minä olen audimies henkeen ja vereen. Vasta viisikymmentätuhatta mittarissa. Ajo-ominaisuudet erittäin hyvät. Pitkillä matkoilla ajo-ominaisuudet ratkaisevat. Huomattiin viime kesänä, kun käytiin Ranskassa. – Joskus sitä miettii, että mitähän jos ostaisi Lexuksen. Mutta se olisi kyllä melkoista liioittelua. – Samaa minä, menee kohtuuttomuuden puolelle. En ymmärrä, miksi jotkut haikailevat Lexuksen perään kuin se olisi jotain taivaan mannaa. Kohtuus pitää elämässä olla, se on minun periaatteeni.
- Tiedätkö mitä? Olisiko se sopimatonta, jos minä ensi kerralla tarjoaisin seminaarin osanottajille lasin samppanjaa? Ostettiin Ranskan matkalta laatikollinen. Ei aivan huippumerkkiä, mutta ihan juotavaa. – Samppanjaa… onko sinulla jotain juhlimisen aihetta? – Eikös sitä sanota, että elämä sinänsä on juhlaa, hahaa…mutta sano, onko se sinusta sopimatonta? Lasi samppanjaa aamukahvin yhteydessä ja jotain pientä purtavaa. Minä ajattelin, että kun on ne korkeat huoneet ja kaikki. – Ei siinä minusta mitään sopimatonta ole…kuule, itse asiassa hieno ele sinulta. Varmasti arvostavat. Pieni ele, mutta tärkeä. Ne pienet eleet, ne tärkeät asiat, siitähän oli puhetta…
Köyhyysseminaari
JÄTÄ VASTAUS
Ei ne kaikki brunetitkaan niin vaarattomia oo… 😉
Olen monet kerrat ihmetellyt tälläisten köyhyysseminaarien kokoonpanoa : itse asiantuntijat eli ne köyhät puuttuvat.
Vaikka tässä oli kyseessä ilmeisesti kuviteltu tapahtuma huumorilla maustettuna, mutta totuus on myös tämänkin kirjoituksen rivien välissä. Seminaaripöydistä puuttuvat yleensä ne ihmiset, joita asia kipeimmin koskee.
Itse olen suuren lapsikatraan virkaäiti. Miten olisin monta kertaa halunnut sanani sanoa ns. alan asiantuntijoille.
Heikki hyvä, tuot esille parikin kertaa kirjoituksessasi pienet eleet.
Viittaatko noilla sanoilla presidentin puheeseen?
Presidentti Niinistö korosti uudenvuodenpuheessaan yksilön vastuuta. Omasta itsestään ja lähimmäisistään. Minä ymmärsin niin, että kukn oman jaksamisensa rajoissa välittää toisista.
Minulle se tarkoittaa : tervehtiä ihmisiä, kysyä kuulumisia, auttaa tarpeen mukaan, jos pystyy, pyytää kylään, kuunnella, lohduttaa jne.
Pienet eleet ovat hyvin tärkeitä arjen elämässä. Lämmin hymy ja juttutuokio, vaikka pienikin, voi pelastaa jonkun ihmisen päivän.
Hyvä, osuva ja toisaalta hauska kirjoitus vakavasta asiasta. Tuoltahan nuo seminaarit valitettavasti toisinaan vaikuttavat. Tuli väkisinkin mieleen sitä lukiessa Irwin Goodmanin laulun värssy ”Vain yksi on joukosta poissa…”