Jos uskot Raamatun vedenpaisumukseen, jossa koko maapallo peittyi veden alle kilometrien korkeudelta (koska korkeimmatkin vuoret peittyivät tarinassa veden alle), annan sunnuntain ratoksi sinulle kotitehtävän.
Tehtävä:
Selitä, miten koko Amerikan manner on voitu asuttaa vain muutamassa tuhannessa vuodessa, alkaen kahdeksasta Araratille rantautuneesta ihmisestä.
- Kuvaile ihmiskunnan lisääntyminen ja leviäminen Euroopassa ja Lähi-idässä, sekä mitä kautta ja missä vaiheessa ihminen levittäytyi Amerikkaan.
Minulle nousee mieleen kysymyksiä enemmän kuin vastauksia. Sori! Jos ihminen lähtee jostain yhteisöstä, niin se suhde on selvitettävä jotenkin. Kukaan tuskin lähtee paratiisista muuten kuin, että jotenkin ei pysty siellä olemaan. Itse olen käynyt samaa prosessia tosin eri porukkaan nähden. Minulle on alkanut näyttää entinen elämä tarpeelliselta, että voin tänään olla se mitä olen.
Halutessasi voit selventää, mitä viestilläsi tarkoitit. Ainakaan sillä ei näyttäisi olevan aloituksen kanssa mitään tekemistä.
Tai sitten se oli niin kryptisesti muotoiltu, etten vain osaa yhdistää. 🙂
Kun luin mitä olet itsestäsi esille laittanut, tuli sellainen oli, että teet jotenkin tiliä taustasi kanssa.
Tilit on tehty aikoja sitten, nyt keskiössä on todistajuuteen liittyvät moninaiset epäkohdat ja ihmisoikeusongelmat, sekä yleisesti erilaisiin uskonnollisiin ilmiöihin liittyvät epäkohdat.
Selitystaiteen huippuakrobaatit eli nuorenmaan kreationistit todennevat ykskantaan, että vuoret muodostuivat vasta vedenpaisumuksen jälkeen…
No paikallaisia tulvia on voinut olla Mesopoatamian/Välimeren alueella suuriakin.
Niin, jospa se onkin metafoora, eikö teille olekin puhuttu vertauksilla. Ainakin Pietarin mukaan.
Ihmispaljoutta kuvataan usein merenä, se voi olla tyyni, eloisa, virtaava, myrskyävä ja jopa raivoava ja ylitsekäyvä kun sotaisaksi ryhtyy, meri kuvaa siis ihmismerta.
Kun ihmismeri virtaa koko maan päälle, on se tuhoa tuova ahneuden meri, ja vain muutamat siitä voivat pelastua, kun nousevat mieleltään tarpeeksi korkealle. He aloittavat alusta, kunnes taas unohtavat miten pitäisi olla.
Kysykää vain minulta, minä olen pohtinut asioita. Tosin tämä tuli ihan lennosta, en tiedä mistä.
Ei huono!
Tietenkään emme voi nähdä Jumalasta minkäänlaisia todisteita. Emme edes pientä pihaustakaan. Saatikka sitten jostakin muusta VT: n tieteen kanssa täysin ristiriitaisista kohdista.
Jumala ja kaikki häneen liittyvä voidaan selittää ihan helposti epätosiksi.
Siinä piilee juuri Jumalan suuri viisaus. Maailmankaikkeuden luodessaan hän on kyennyt salaamaan itsensä niin täydellisesti, ettei koko luomakuntaan jäänyt ainoatakaan pientäkään vihjettä siitä, että Hän on kaiken takana. Miksikö? Miksi kysyisin sitä Häneltä, jonka edessä olen pelkkä pisara vesisangon uurteessa ja tuskin sitäkään. Jos Hän on näin nähnyt oikeaksi, niin miten minä voisin sanoa Hänelle: ”ei käy”.
Pekka: Siinä piilee juuri Jumalan suuri viisaus. Maailmankaikkeuden luodessaan hän on kyennyt salaamaan itsensä niin täydellisesti, ettei koko luomakuntaan jäänyt ainoatakaan pientäkään vihjettä siitä, että Hän on kaiken takana. Miksikö?”
Eikö vastaus ole aika ilmeinen. 😉
Tosin nyt ei ollut kyse sinänsä Jumalasta, vaan Raamatussa kerrotusta vedenpaisumuksesta ja sen yhteydestä todellisuuteen.
Tässä ei Pekka haettu todisteita Jumalasta van koko maapallon kilometrin korkeudella peittäneestä vedenpaisumuksesta.
Miksi on niin vaikeata vastata tai otta kantaa selviin kysymyksiin?
” Ihmiset näkevät vain vaatteen, johon tarina on puettu. kehittyneemmät näkevät jo vaatteen alla olevan ihon, ja vielä kehittyneemmät katsovat aina sieluun saakka ”
Tämä on erään Rabbin sanonta, en muista nimeä.
Tarja, tuo liittyy Raamatun tekstien kabbalistiseen monikerroksellisuuteen. On Zoharista ja myös Origenes viittasi siihen.
Järkevälle ajattelulle vedenpaisumus tuo melkoisen haasteen ja tarvitaan melkoista akrobatiaa, että siitä selviää kuivin jaloin yli. Usko taas ei perustu järkeen ollenkaan. Se on ihan järjetöntä.
Joten uskolle ei nuo järjelliset ongelmat ole mikään ongelma. Se joka ei halua uskoa tätä ei mitenkään voi päästä käsittämään sitä, mistä Kristillisessä uskossa on oikeasti kyse. Eikä edes sitä miten suuren viisauden kanssa olemme tekimisissä, kun keskustelemme Jumalasta.
Tämä on aika tunnettu strategia, kun Raamatussa törmätään epätosiin kertomuksiin.
Tosin vedenpaisumusmyytin ongelma ei ole ongelma tolkun uskoville, he kun ymmärtävät ettei tarina voi yksinkertaisesti pitää paikkaansa. Sen lisäksi he sisäistävät, että tarina on pelkkää lainaa Gilgamešista.
Ongelma syntyy, kun Raamattua pitää sellaisenaan totena. Silloin joudutaan tilanteeseen, jossa ihmisillä on täytynyt olla vedenpaisumuksen jälkeen sähkömopot, suora kartta Beringin salmelle (ja aivan oikeaan aikaan) ja nykyistä moninkertainen kykyä lisääntyä. Muuten Amerikkaa ei ole voitu mitenkään valloittaa vain muutamassa tuhannessa vuodessa.
Siinä on vaan se ongelma Pekka, että kristinusko väittää perustavansa lähtökohtansa historiallisiin faktoihin eikä vain metafysiikkaan. Olen kyllä havainnut tuon kaksilla rattailla ajamisen aikaisemminkin.
Pekka: ”Se joka ei halua uskoa tätä ei mitenkään voi päästä käsittämään sitä, mistä Kristillisessä uskossa on oikeasti kyse. Eikä edes sitä miten suuren viisauden kanssa olemme tekimisissä, kun keskustelemme Jumalasta.”
Eikä myöntämään sitä, että keisarilla ei ole vaatteita.
”Salaamaan itsensä niin täydellisesti . ”
Tämä ajatus sikiää ehkä siitä, että kuvien tekeminen Jumalasta on kielletty, koska on kysysmys erilaisesta ilmiöstä, joka jo aikoinaan oli käsittämätön.
Oli totuttu siihen , että oli patsaita ja kuvia jumalista ja niillä oli erilaisia asioita, joita ne edustivat ja jokaisella jumalalla oli oma papistonsa maanpäällisenä edustajana. Papistolla oli merkkikieli, eli kirjaimet ja sanat, jotka olivat mystistä jumalten puhetta ja kansa polvistui, kun uskoivat mitä jumalat välittäjiensä kautta sanoivat.
Israelin temppelin kaikkein pyhin tuntuu kiinnostaneen erityisen paljon naapureita, koska ei tiedetty mitä siellä on, miltä se Jumala näyttää joka siellä asuu. Ilkeitä puheita liikkui, kuten kultainen aasin pää, tai siellä lihotetaan uhria etc. mitä vain ihminen voi keksiä.
Kunnes sitten eräs valloittaja tunkeutui kaikkein pyhimpään, mutta näki , että siellä oli vain kultainen kynttilänjalka, ja hiljainen pyhyys. Mysteeri ei paljastunut, mutta herätti suurta ihmetystä, että kuka kuka mahtaa olla, kun ei mitään minkä voisi nähdä.
Ja liikkeelle lähti ajatus, – ei ole mitään jumalaa ja tämä ajatus muutti muotoaan matkan varrella toisenlaiseksi eli, – juutalaiset ovat murhanneet Jumalan.
Voi meitä ja sitten piti tehdä ihmisestä jumala, ja tuli jeesus ja kuvia ja patsaita ja papistoja ja maallikoita ja paljon saarnoja ja perisyntejä ja kirkkoja ja kappeleita ja luostareita, ja selitystä selityksen päälle ja armoa armon päälle ja käskyä käskyn päälle, mutta mikään ei riittänyt , edelleen ne kyselevät, Mutta missä Jumala on?
Tässä ei Pekka haettu todisteita Jumalasta van koko maapallon kilometrin korkeudella peittäneestä vedenpaisumuksesta.
Miksi on niin vaikeata vastata tai otta kantaa selviin kysymyksiin?
Järki perustuu pelkästään niihin tosiasioihin jotka voimme pitää totena. Jos on jotakin joka menee sen yli, niin se ei ole sitä järkevää. Nyt vain ongelma syntyy mielle siinä, että oma järkemme on rajallinen. Meistä kukaan ei ollut paikalla toteamassa miten vedenpaisumus tapahtui. Kertomus ei kuvaa sitä kovin tieteellisen seikkaperäisesti. Sekin mitä kerrotaan herättää enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia.
Meille uskoville tuottaa paljon enemmän päänvaivaa se, että Jumalalla on varaa silloin tällöin antaa meidän ymmärtää, ettei hän ole kuulolla lainkaan ja saamme jatkossa selvitä ihan omin nokkinemme. Raamatusta, rukouksesta, eikä kristittyjen yhteisistä tapahtumistakaan ole mitään hyötyä. Jumala jättää meidät välillä ihan pimentoon. Ei jää pihaustakaan siitä että Jumala olisi meidän kanssamme. Silloin tarvitaan sitä uskoa, joka ei kysele onko järkevää uskoa, kun ei usko vaikuta mitään kokemusta Hänen läsnäolostaan. Näissä tilanteissa Jumala juuri vahvistaa uskoa. Silloin emme voi olla sen varassa, mitä järki sanoo. Silloin on roikuttava vain uskon varassa.
Vedenpaisumus ja maapallon pyörimisen kääntymien takaisinpäin on näiden asioiden kanssa pieni ongelma. Sen sijaan kun Jumala kätkee kasvonsa uskovalta, niin silloin on todella hankalat paikat. Jumala on aivan kuin isä joka leikkii pienen lapsensa kanssa menemällä piiloon. Siellä hän pysyy niin kauan, kunnes lapsi alkaa järkeillä, että nyt isä on kokonaan kadonnut ja hätääntyy ja silloin isä antaa pienen vinkin siitä, että hän on läsnä kuitenkin. Jumalan antamat vinkit on niin vähäisiä, ettei muut niitä edes havaitse. Silti ne sisältävät valtavasti tietoa ja ymmärrystä. Jumala kun jotain puhuu, niin se on aina vain muutama sana.
Hänen puheensa tunnistaa siitä rauhasta, joka samalla tulee sisimpään. Siitä ei voi erehtyä, sillä vaikka olosuhteet eivät ole miksikään muuttuneen, niin oma suhde on kuitenkin aivan rauhallinen niiden suhteen. Siinä vain tajuaa tuon: ” Ai niin. Jumalahan on luvannut että voin hädässä pyytää Häneltä apua”. Jos kerran Jumala ja koko maailman luoja lupaa jelppiä tuossa asiassa, joka hetki sitten tuotti minulle pelkoa ja suurta ahdistusta, niin eihän tässä ole mitään ongelmaa enää. Ahdistus ja pelko katosi ja tilalle tuli ilo ja luottamus. Sellaiseen tilanteen täyskäännökseen en omin voimin kykenisi. Joten monien vastaavien kokemusten tähden tiedän, että Jumala on todellinen ja häneen voi luottaa satavarmasti. Vaikka voinkin, en kuitenkaan aina luota. Tukeudun liiaksi järkeeni siinäkin.
Olen kristitty ja luotan raamattuun hengellisissä asioissa. Raamatun alkukertomukset ovat käsittääkseni ymmärrettävä vertauskuvallisina myytteinä. Vedenpaisumuskertomuksella lienee kuitenkin myös tosiasiapohjaa. Kaksoisvirtainmaan arkeologisissa kaivauksissa on löydetty merkkejä tuhoisasta
tulvasta, joka on ajoitettu neoliittiselle kivikaudelle ja lienee vaikuttanut laajaan alueeseen nykyisen Irakin eteläosissa. Tähän pohjautunevat Gilgamesh-eepoksen ja Vanhan testamentin kuvaukset vedenpaisumuksesta ja siitä pelastumisesta. Gilgamesh tulkitsee tuota muinaista ilmiötä babylonialaisen monijumalaisuuden näkökulmasta, 1. Mooseksen kirja juutalaisen Jahve-uskon näkökulmasta.