Kolmessa edellisessä blogikirjoituksessa raportoin körttifoorumin keskustelujen ja saamieni kirjallisten palautteiden pohjalta: 1. Mitkä ovat körttikansan mielestä sen luovuttamattomia teologisia ja sielunhoidollisia painotuksia, 2. Millainen on liikkeen suhde sukuihin ja millaisia ulkopuolisuudentunteita tästä aiheutuu körttisukuihin kuulumattomille ja 3. Kenen ääni kuuluu tai ei kuulu nykyherännäisyydessä. Tässä bloggauksessa ovat aiheena yhdistyksen talous ja paikallisyhdistysten ongelmat.
Kirjallisissa palautteissa oli kipakkaakin viestiä siitä, että Herättäjä-Yhdistys ei tue pieniä paikallisosastoja riittävästi. Osastot kokevat uupuvansa, kun vastuuta kantava väki on usein ikääntynyttä ja aluesihteerit eivät ole riittävän aktiivisia osastoihin päin. Jotakuta harmitti, että työntekijät eivät ole vastanneet hänen lähettämiinsä sähköposteihin.
Palautteissa myös kyseltiin, onko yhdistyksellä osaavia henkilöitä vastaamassa talousasioista, ja miksi yhdistys kerjää koko ajan rahaa paikallisosastoilta ja jäseniltä. ”Vain raha tuntuu ratkaisevan ja sitä meidän paikallisyhdistysten odotetaan lapioivan pääjärjestölle. Haastan yhdistyksen työntekijät tutustumaan alueensa yhdistyksiin muutoinkin kuin rahan toivossa”, eräässä palautteessa todettiin.
Körttifoorumin keskusteluissa pohdittiin, ymmärretäänkö kentällä, että Herättäjä-Yhdistys ei todella saa mitään tukea kirkolta, kuten kaikki muut isot herätysliikkeet. Tämä johtuu siitä, että muut liikkeet ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ja saavat tukea tämän perusteella, mutta Herättäjän lähetystyöntekijät lähtevät Suomen Lähetysseuran kautta. Keskusteluissa kysyttiin, olisiko Herättäjä-Yhdistyksen mahdollista vielä hakea viralliseksi lähetysjärjestöksi, koska muut herätysliikkeet vaikuttavat rahoittavat osin sisälähetystäkin kirkolta saamillaan varoilla.
Keskusteluissa ehdotettiin, että Herättäjä-Yhdistys tiedottaisi vielä avoimemmin siitä, mistä raha yhdistykseen tulee ja mihin se menee. Keskusteluissa hämmästeltiin, että kolehtivaroin ja vapaaehtoisin lahjoituksin pystytään maksamaan näinkin ison työntekijäjoukon palkat, ja pidettiin perusteltuna ja tärkeänä sitä, että yhdistyksellä on työtekijöitä eri puolilla Suomea.
Jotkut kokivat liian kiusalliseksi ja vaikeaksi ottaa paikallisyhdistyksissä puheeksi mahdollisuuden lahjoittaa testamentin kautta yhdistykselle. Toiset taas kiittivät, että on hyvä, kun yhdistys on nostanut tätä asiaa tiedotuksessa viime aikoina esiin.
”Liian helposti ajatellaan, että on olemassa joku liike jossain. Jotkut ikuisesti tummissaan veisaavat mummot maalauksessa. No mutta ei ole. Se on tässä minun ja sinun välillä tai sitten sitä ei ehkä edes ole. Ei sitä ainakaan voi työntekijöille sälyttää. He ovat kiinni siinä, mitä kokouksissa on sovittu ja miten uskotaan kolehtivarojen tai muiden lahjoitusten menevän. Yhdistys tekee varmasti parhaansa, mutta liike on laajempi asia kuin yhdistys”, eräässä kirjallisessa palautteessa todettiin.
Sarjan viides ja viimeinen osa tulee koskemaan Siionin virsiä ja virsiuudistusta. Sarjan aiemmat blogikirjoitukset voi lukea täältä:
Körttireformaatio osa 1: ”On ihan ok olla välillä jäätävän ahdistunut”
Körttireformaatio osa 2: ”Minua ei todellakaan rakastettu liikkeeseen”
Körttireformaatio osa 3: ”Jyräävätkö kutosen pojat kympin tytöt?”
Kiitos Emilia Karhulle näistä ”körttireformaatiota” käsittelevistä blogeista. Ajelin eilen pohjoisesta Mikkeliin päin tietä 27 halki Kiuruveden eikä silloin voi olla miettimättä herännäisyyttä, sen historiaa ja suurmie..henkilöitä. Oma kokemukseni on, että liittyy melkein mihin tahansa yhdistykseen niin ensin tulee jäsenmaksulomake, sitten rahanpyyntöjä ja lopulta jos silloinkaan tervetuliaistoivotus.
Kuuntelin juuri hiljan yhden rahankerjäyskanavan äitelää ohjemaa testamenttilahjoitusten autuuttavasta vaikutuksesta…
Se on täysin anteeksiantamatonta vedota mihinkään autuuteen testamenttilahjoitusten yhteydessä. Mutta tässä kohtaa on pakko sanoa, että Herättäjä-Yhdistys ei onneksi todellakaan niin tee.
No kyse oli siitä mitä rivien välissä annettiin ymmärtää. En muista josko sanaa ’autuus’ kirjaimellisesti käytettiin. Mutta rivien väleissä nämä rahankerjäys-viestit sisältävät yhä sanoman: ’Kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.’