Yksi maailman huomattavista vallankäyttäjistä aloitti sitten eilen tehtävässään. USA:n presidentti Trump ilmaisi ensi sanoissaan nojaavansa Raamattuun muutoinkin kuin vain pitämällä sormeaan sen päällä: ”God bless you” oli sekä lauseena että ajatuksena virkaanastujaisissa vahvasti esillä.
Miten Jumalan pitäisi Trumpin luotsaamaa kansaa sitten siunata? Tilaisuuden pääpuheen perusteella Kaikkivaltiaan tulisi olla takuumiehenä esimerkiksi ulkopolitiikassa, jonka otsikkona näyttää olevan ”America First”. Nähtäväksi jää, kuinka paljon siunausta ylhäältä tulee – ja mitä se maksaa niille kansakunnille, jotka eivät ole se ensimmäinen.
Itäisessä naapurimaassamme on myös presidentti, joka painottaa kansalleen ”me ensin”-näkemystä. Ja Putin on myös usein mukana tilaisuuksissa, joissa Jumalalta siunauksia hamutaan. Hänen hallintonsa diplomaattiset suhteet taivaallisiin hoidetaan käytännössä vain yhden kirkon, Venäjän ortodoksisen välittämänä. Trumpilla oli virkaanastujaisissa monin eri tavoin Raamattua tulkitsevia uskonnollisia vaikuttajia.
Takaakohan siunauspyytelijöiden suuri lukumäärä varmemman vastauksen? Rohkenen epäillä.
Me näemme todella monia erilaisia vallankäyttäjiä nykymaailmassa. Ja uskonnolliset piirit pyörivät vallankahvan läheisyydessä edelleen, vaikka kansalaisten uskonnollisuus on yleisesti ottaen hiipumaan päin. Olisikohan asia juuri siten kuin Raamattu kauan sitten visioi: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”(2.Tim3:5)
Kun Jeesus oli maan päällä pari vuosituhatta sitten, hänelle oikein tyrkyttämällä tyrkytettiin yhteisten asioiden hoitamistehtävää. Kerran kun hän teki nälkäongelman näppärästi ratkaisevan ihmeen, lähtivät tuon ajan headhunterit liikkeelle. Miten Jeesus reagoi?
Raamattu kertoo: ”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.”(Joh6:15) Melkoinen vastakohta sille afrikkalaiselle päämiehelle, joka vaalit hävittyään irrotti otteensa presidentinjakkarasta vasta naapuriarmeijoiden uhatessa. Ja onhan se monelle muullekin maalliselle vallanpitäjälle ollut luopuminen pelkkää tuskaa.
Raamattu paljastaa hyvin selkeästi sen, kuka on nykymaailman suurin päällikkö. Hän on sen verran ujo persoona, että ei niin sanotusti halua nimeään mielellään julkisuuteen. On kivampi sotkea asioita taustalla tuntemattomana. Kaikki eivät edes usko hänen olemassaoloonsa!
Jeesus joutui palveluksensa aluksi tuon Kaikkivaltiaan Jumalan päävastustajan Saatanan kiusaamaksi. Tarkoituksena oli saada Jumalan Poika lipeämään tehtävästään. Näin olisi viety Jehova Jumalan ihmiskunnan pelastusoperaatio siihen samaan sammumattomaan tuleen, mihin Saatana itse tulee aikanaan päätymään.(Mat25:41)
Jeesukselle esitettiin varsinainen ”lehmäkauppojen lehmäkauppa”: ”Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’”(Mat4:9) Tarjous oli vakavasti otettava, kuvaileehan Luukkaan rinnakkaiskertomus Paholaisen valtaa tähän maailmaan, että ”Se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. ”(Lu4:6)
Olisi täysin mahdotonta edes kuvitella Jeesus Kristus rukoilemassa siunauksia jonkun nykyisen vallanpitäjän politiikalle. Vaikka poliittinen ohjelma olisi epäitsekkäämpi kuin nämä ”me ensin”- rykäisyt, jotka vallitsevat käytännössä kaikkialla. Miksi Raamatun mukaan näin?
Jeesus nimittää Isänsä arkkivihollista Saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi” siinä missä Paavali käyttää samasta ilkiöstä nimikettä ”tämän maailman jumala”(Joh14:30;2.Ko4:4)Vapahtajamme lausui edelleen, että ”tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole.”(Joh14:39) Voisiko Jeesus antaa pientäkään tukea sille maailmalle, jota masinoi Saatana? Ei uskottavaa, vai mitä?
Otsikko oli otettu 1Johanneksen kirjeen kohdasta 5:19. Tässä lainattu osa on sitten kokonaisena paljastaen tämän maailman suurimman vallankäyttäjän: ”koko maailma on Pahan vallassa”.
Mutta onneksemme Saatana ei pyöritä ihmiskuntaa täällä maapallolla enää kauan. ”Pahan” hallinta-aika loppuu hyvin, hyvin voimakkaaseen manööveriin, jonka Jumalan valtakunnan kuningas tulee toteuttamaan. Saatana ei toki vapaaehtoisesti luovu vallasta, mutta kuninkaansa johdolla Jumalan valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”(Dan2:44)
Odotatko sinä noita virkaanastujaisia? Sellaisia, joita kristityt ovat jo yli kaksi vuosituhatta rukoilleet.(Mat6:10)
Rauli: ” Missään tilanteessa kristitty ei voi riistää toisen ihmisen elämää. Ei edes oman ja läheisten hengen ollessa uhattuna.”
” Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.”
Raamattu opettaa siis toisin kuin Rauli. Kristiity voi hyvällä omallatunnolla tapaa ja näin hän osallistuu tosi Jehovan todistajan palvelukseen. Kuten monet pyhät Raamatussa tekivät.
Paavalin väkivalta oli tuomittavaa. Ei Corleniuksen eikä sen sotilaan joka ampuu lentokoneesta ohjuksen vaikka Jehovan todistajien konventtisaliin jossa on ilmatorjunta patteristo.
Rauli esivalta on rankaisija se ampuu ja tappaa, se lähettää ihmisiä hautausmaalle, se käynistää sotia ja puolustaa kansalaisiaan asein, tykein, miekoin jen… Näin se on Jehovan palvelija. Itse Jehova on asettanut asiat näin ison kirjan mukaan.
Vt: ssä annetaan useita käskyjä Jehovan kansalle tappaa siviilit ja kaikki mikä eteen sattuu. Aika oli eri mutta Jehova ei muutu.
”Vt: ssä annetaan useita käskyjä Jehovan kansalle tappaa siviilit ja kaikki mikä eteen sattuu.”
Entä Ut:ssä?
Rauli olemme siis yhtä mieltä, että käsky älä tapa lausuttiin jo Vt:ssä.
Jehovan kansalle annetaan käsky; ” Esivalta ei kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija ja panee täytäntöön väärintekijälle kuuluvan rangaistuksen.” Enempää se tarvita.
Esivalta on Jehovan palvelija. Miten se palvelee Jehovaa? Tappamalla rankaisemalla, sotimalla. Näin se antaa keisarille sen mikä keisarille kuuluu ja Jehovalle sen mikä hänelle kuuluu. Keisarikin siis palvelee Jehovaa, sillä hän rahoitaa Jehovan armejan, joka on Jehovan palvelija ja joka rankaisee.
Kaikki Jehovan todistajatkin palvelevat suomen puolustustvoimia, maksamalla rahaa ( verot) jolla ostetaan aseita tappamista varten ja pelotteeksi. Näin Jehovan todistajat osallistuvat sotakoneiston ylläpitoon.
Rauli -> ”Missään tilanteessa kristitty ei voi riistää toisen ihmisen elämää. Ei edes oman ja läheisten hengen ollessa uhattuna. Lienee selkeä vastaus. Luulin, että esität tällaisen itsestäänsevyyden ihan vain lämpimiksesi.”
Jos tällaisessa tilanteessa ottaa passiivisen roolin, niin sitä tulee itse asiassa aiheuttaneeksi ylimääräisten henkien menetyksen. Siksi tilanne ei missään nimessä ole mikään itsestäänselvyys.
Netin syövereistä, eli sivuiltanne, löytyi tällaistakin.
Herätkää 6.2008:
”Entä jos hyökkääjä uhkaa jonkun henkeä? Eräs Jumalan muinaiselle Israelille antama laki valaisee tätä kysymystä. Jos murtovaras yllätettiin päivällä ja hänet tapettiin, tappajaa syytettiin murhasta. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että varkaudesta ei rangaistu kuolemalla ja varas olisi voitu tunnistaa ja saattaa oikeuden eteen. Toisaalta jos tunkeutuja lyötiin kuoliaaksi yöllä, talonisäntä voitiin vapauttaa vastuusta, koska hänen olisi ollut vaikea nähdä, mitä tunkeutuja oli tekemässä, ja saada selville hänen aikeensa. Isäntä saattoi hyvällä syyllä ajatella, että hänen perheensä oli vaarassa, ja ryhtyä siksi puolustautumaan. (2. Mooseksen kirja 22:2, 3.)
Raamatussa siis osoitetaan, että itseään tai perhettään voi puolustaa fyysistä hyökkäystä vastaan. Iskuja voi torjua ja hyökkääjää voi pidellä tai jopa lyödä, jotta hänet saisi lamautettua tai tehtyä vaarattomaksi. Tarkoituksena pitää olla hyökkääjän rauhoittaminen tai hyökkäyksen saaminen loppumaan. Jos tarkoitus on tämä ja hyökkääjä loukkaantuu vakavasti tai kuolee, hänen kuolemansa on onnettomuus eikä tahallisesti aiheutettu.”
Jos Jumalan laki antoi tappaa perhettä uhkaavan hyökkääjän aikaisemmin, niin miksi vastaava tilanne olisi nykyään täysin eri, ja hyökkääjän pitäisi antaa tappaa perheensä?
Eli millä perusteella itsepuolustus on kiellettyä, jos ainoa keino puolustaa itseään on tappaa hyökkääjä, mutta sallittua jos hyökkääjän tappaa vahingossa?
Ja sitten vielä tällainenkin:
Herätkää! 2.22.1976:
”Jos pakeneminen on mahdotonta, uhri voisi ehkä puhua järkeä hyökkääjälle. Toisinaan kuitenkin sellaisen hyökkääjän kanssa puhuminen, jonka aikomuksena on vahingoittaa, saattaa merkitä arvokkaan ajan hukkaa. Tilanne saattaa olla sellainen, että ainoa, mitä uhri voi tehdä, on käyttää mitä tahansa käsillä olevaa suojellakseen itseään tai toisia. Seurauksena saattaa olla, että hyökkääjä saa kuolettavan iskun. Raamatulliselta näkökannalta itsepuolustuksekseen toimiva ei joutuisi siten verivelkaan.”
Mielestäni, ja ihan oman kirjallisuutenne mukaan, perhettään voi suojella tappamalla hyökkääjän, jos mitään muuta keinoa ei ole.
Rauli puhuu siis omiaa eikä virallista Jehovan todistajien oppia. Beeteliin täytyisi tehdä ilmoitus väärästä Jehovan nimissä esiintyvästä opettajasta.
Siellä tuskin asiasta erityisesti välitettäisiin. Heidän oma tiedotusvastaavansa kieltää jopa karttamissäännön sellaisena kuin se on. Eikä ole ollenkaan ainoa asia, jossa he kertovat omasta uskonnostaan asioita jotka eivät pidä paikkaansa.
Kiitos erittäin asiallisista kommenteistasi, Marjaana. Valtaosa ihmisistä ajattelee sinun tavallasi, että ”perhettään voi suojella tappamalla hyökkääjän, jos mitään muuta keinoa ei ole”. Ennen Jehovan todistajaksi tuloa olisin ollut ehdottomasti samaa mieltä kanssasi.
Viitaten Herätkää-lehden sitaattiin vedät seuraavan johtopäätöksen: ”Ihan oman kirjallisuutenne mukaan hengen voi hätätilanteessa toiselta riistää”. Tästä olen jyrkästi eri mieltä, ja niin on kyllä se sinun sitaattisikin.
Otan kuitenkin varmuuden vuoksi toisen siteerauksen meidän periaatteistamme. Jo vuosia sitten eräs lukijamme viitaten teokseemme ”Maailmanrauha – miten ja milloin?” esitti seuraavan huomion:
”(Kirjassa) sanotaan Jehovan todistajista: ’Heistä on tullut rauhaisia ihmisiä, eivätkä he missään olosuhteissa riistä lähimmäiseltään henkeä.’ Merkitseekö tämä sitä, ettemme voi käyttää tappavia voimakeinoja itsemme tai perheemme suojelemiseksi?”
Ja vastaus kannattaa tavata nyt tarkasti. Näin se alkaa:
”Ilmaisu ’lähimmäisen hengen riistäminen’ viittaa tietoiseen yritykseen tappaa joku. Tosi kristitty ei tekisi niin.”
Sitten jatketaan:
”Jos jonkun kristityn kimppuun hyökättäisiin eikä hän pystyisi pakenemaan hyökkääjäänsä, joka on päättänyt aiheuttaa ruumiinvamman tai tappaa, kristitty saattaa yrittää torjua iskut ja jopa lyödä puolustukseksi ehkäpä käyttämällä mitä tahansa käsillä olevaa esinettä suojellakseen itseään tai toisia. Mutta hän toimisi vain itsepuolustukseksi. Hän ei yrittäisi tappaa tai rangaista hyökkääjää, vaan yrittäisi ainoastaan tehdä hyökkäyksen tyhjäksi. Jos hyökkääjä saisi kuolettavan iskun, se olisi vahingossa aiheutettu, ei tahallinen.”(g87 22/11 28)
Sitten ajatuskulkusi menee näin ”Millä perusteella …. sallittua jos hyökkääjän tappaa vahingossa?”
Vahingossa tappaminen ja tahallaan tappaminen ovat kaksi aivan eri asiaa, eikö vain sinustakin? Taitavat nuo lakimiehetkin olla samaa mieltä tuomioita jakaessaan. Muinaisessa Mooseksen laissa oli erittäin hyvin näkyvissä, miten järkevästi ja ymmärtäväisesti Jumalamme Jehova asioista ajattelee.
Tahallisesta hengen riistosta langetettiin kuolemantuomio Israelissa. Näin ohjeistus meni: ”jos lyö nyrkillä vihamiestään, niin että tämä kuolee, teon tekijä on surmattava, sillä hän on murhamies. Verikostoon velvoitettu sukulainen saa surmata hänet heti, kun hänet kohtaa.”(5.Mo35:21)
Kuitenkin teksti jatkuu ”Jos joku vahingossa lyö toista ihmistä…” Mitäs silloin?
”Kansan tulee suojella surmaajaa verikostoa vaativalta sukulaiselta ja viedä hänet takaisin siihen turvakaupunkiin, johon hän alun perin oli paennut. Siellä hänen on asuttava pyhällä öljyllä virkaansa voidellun ylipapin kuolemaan saakka.”(jae25)
Jos siis henkeä uhkaavan ainoa torjuntakeino on hänen elämänsä päättäminen, sellainen ei kristitylle ole mahdollista. Käytännön tilanteessa varmasti on käytettävissä muitakin keinoja, kuten sinun ja minun sitaatit julkaisuistamme todistavat.
Joten Sami, ole vain ihan rauhassa. Kyllä täällä ihan virallisen linjan mukaan mennään.
Rauli -> ”Viitaten Herätkää-lehden sitaattiin vedät seuraavan johtopäätöksen: ”Ihan oman kirjallisuutenne mukaan hengen voi hätätilanteessa toiselta riistää”. Tästä olen jyrkästi eri mieltä, ja niin on kyllä se sinun sitaattisikin.”
Eipä tuo jälkimmäinen kovin eri mieltä ole. Se sanoo että jos itsepuolustuksen johdosta hyökkääjä kuolee, niin siitä ei joudu raamatullisesti katsoen verivelkaan.
Toisaalta on edelleen niin, että ottamalla passiivisen roolin tilanteessa, jossa ei ole muuta mahdollisuutta kuin tappaa hyökkääjä, tulee omalla toimimattomuudellaan (joka on myös valittua toimintaa) tappaneeksi oman perheensä.
Siinä missä löydät Raamatusta näppärästi kaikenlaisia – perusteltuja ja vähemmän perusteltuja – ajatuksia, joiden on tarkoitus tukea milloin mitäkin näkemystänne, tässä kohtaa menee taas jostain syystä aivot lukkoon etkä kykene näkemään selvää johtopäätöstä siitä, että itseään ja läheisiään on oikeus puolustaa vaikka se tarkoittaisi että hyökkääjä menettäisi henkensä.
Rauli -> ”Joten Sami, ole vain ihan rauhassa. Kyllä täällä ihan virallisen linjan mukaan mennään.”
Virallisen (tiedotus- ja markkinointilinjan) mukaan.
Rauli tiedän lehtenne sitaateista selviää mitä opetatte. Joten kuil on ammaottava sinun ja virallisen lehtenne opetuksen välillä. Se jokainen lukija huomaa.
Jaahas, luetun ymmärtäminen on siis edelleen yhtä tuskaa.
Tuskallista on myös keskustelu, jossa sellaisia käsitteitä kuin tahallinen hengenriisto ja itsepuolustustilanteessa sattuva, kuolemaanjohtava vahinko ei toisistaan kyetä erottamaan.
Rauli kaikki lähti tästä:
”Rauli: ” Missään tilanteessa kristitty ei voi riistää toisen ihmisen elämää. Ei edes oman ja läheisten hengen ollessa uhattuna.”
Ja sitten teidän lehtenne.
Herätkää! 2.22.1976:
“Jos pakeneminen on mahdotonta, uhri voisi ehkä puhua järkeä hyökkääjälle. Toisinaan kuitenkin sellaisen hyökkääjän kanssa puhuminen, jonka aikomuksena on vahingoittaa, saattaa merkitä arvokkaan ajan hukkaa. Tilanne saattaa olla sellainen, että ainoa, mitä uhri voi tehdä, on käyttää mitä tahansa käsillä olevaa suojellakseen itseään tai toisia. Seurauksena saattaa olla, että hyökkääjä saa kuolettavan iskun. Raamatulliselta näkökannalta itsepuolustuksekseen toimiva ei joutuisi siten verivelkaan.”
Nyt alleviivataan näitä sanoja: ” Tilanne saattaa olla sellainen, että ainoa, mitä uhri voi tehdä, on käyttää mitä tahansa käsillä olevaa suojellakseen itseään tai toisia. Seurauksena saattaa olla, että hyökkääjä saa kuolettavan iskun. ”
Ja kun sitten lukee Raulin tekstin uudestaan tajuua että näin se ei siis mene edes Jehovan todistajilla:
” ”Rauli: ” Missään tilanteessa kristitty ei voi riistää toisen ihmisen elämää. Ei edes oman ja läheisten hengen ollessa uhattuna.”
Raulin johtopäätös on että, lukijat eivät osaa lukea! Hups heijaa!!!
Rauli -> ”Jaahas, luetun ymmärtäminen on siis edelleen yhtä tuskaa. Tuskallista on myös keskustelu, jossa sellaisia käsitteitä kuin tahallinen hengenriisto ja itsepuolustustilanteessa sattuva, kuolemaanjohtava vahinko ei toisistaan kyetä erottamaan.”
Tuskaa on myös keskustelu, jossa jää yhä enenevässä määrin ja toistuvasti huomiotta aivan oleellisia asioita. Mutta ei anneta sen häiritä, lukija tehnee johtopäätöksensä myös vastaamattomuudesta, kuten myös tästä itsepuolustusaiheesta. Siirtykäämme eteenpäin.
Rauli -> ”Saatana ei toki vapaaehtoisesti luovu vallasta, mutta kuninkaansa johdolla Jumalan valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.””
Jos Saatana kerran on vain yksi enkeleistä, ja näin ollen tietää varsin hyvin asemansa ja mahdollisuutensa Jumalaa vastaan (eli että mahdollisuuksia ei ole), niin miksi Saatana a) ylipäätään lähti kapinoimaan Jumalaa vastaan ja b) edes yrittää taistella maailmankaikkeuden Luojaa vastaan, jolle mikään ei ole mahdotonta, ja jota vastaan ei ole mitään mahdollisuuksia taistella?
Saatanan kuvaillaan olevan kovin viisas, mutta lähtee silti taisteluun, jota ei ole mahdollista voittaa. Miksi? Tähän ei käy vastaukseksi se vanha jaarittelu Jumalan kaikkivaltiuden kyseenalaistamisesta, nyt on kyse teknisistä realiteeteista.