Yksi maailman huomattavista vallankäyttäjistä aloitti sitten eilen tehtävässään. USA:n presidentti Trump ilmaisi ensi sanoissaan nojaavansa Raamattuun muutoinkin kuin vain pitämällä sormeaan sen päällä: ”God bless you” oli sekä lauseena että ajatuksena virkaanastujaisissa vahvasti esillä.
Miten Jumalan pitäisi Trumpin luotsaamaa kansaa sitten siunata? Tilaisuuden pääpuheen perusteella Kaikkivaltiaan tulisi olla takuumiehenä esimerkiksi ulkopolitiikassa, jonka otsikkona näyttää olevan ”America First”. Nähtäväksi jää, kuinka paljon siunausta ylhäältä tulee – ja mitä se maksaa niille kansakunnille, jotka eivät ole se ensimmäinen.
Itäisessä naapurimaassamme on myös presidentti, joka painottaa kansalleen ”me ensin”-näkemystä. Ja Putin on myös usein mukana tilaisuuksissa, joissa Jumalalta siunauksia hamutaan. Hänen hallintonsa diplomaattiset suhteet taivaallisiin hoidetaan käytännössä vain yhden kirkon, Venäjän ortodoksisen välittämänä. Trumpilla oli virkaanastujaisissa monin eri tavoin Raamattua tulkitsevia uskonnollisia vaikuttajia.
Takaakohan siunauspyytelijöiden suuri lukumäärä varmemman vastauksen? Rohkenen epäillä.
Me näemme todella monia erilaisia vallankäyttäjiä nykymaailmassa. Ja uskonnolliset piirit pyörivät vallankahvan läheisyydessä edelleen, vaikka kansalaisten uskonnollisuus on yleisesti ottaen hiipumaan päin. Olisikohan asia juuri siten kuin Raamattu kauan sitten visioi: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.”(2.Tim3:5)
Kun Jeesus oli maan päällä pari vuosituhatta sitten, hänelle oikein tyrkyttämällä tyrkytettiin yhteisten asioiden hoitamistehtävää. Kerran kun hän teki nälkäongelman näppärästi ratkaisevan ihmeen, lähtivät tuon ajan headhunterit liikkeelle. Miten Jeesus reagoi?
Raamattu kertoo: ”Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.”(Joh6:15) Melkoinen vastakohta sille afrikkalaiselle päämiehelle, joka vaalit hävittyään irrotti otteensa presidentinjakkarasta vasta naapuriarmeijoiden uhatessa. Ja onhan se monelle muullekin maalliselle vallanpitäjälle ollut luopuminen pelkkää tuskaa.
Raamattu paljastaa hyvin selkeästi sen, kuka on nykymaailman suurin päällikkö. Hän on sen verran ujo persoona, että ei niin sanotusti halua nimeään mielellään julkisuuteen. On kivampi sotkea asioita taustalla tuntemattomana. Kaikki eivät edes usko hänen olemassaoloonsa!
Jeesus joutui palveluksensa aluksi tuon Kaikkivaltiaan Jumalan päävastustajan Saatanan kiusaamaksi. Tarkoituksena oli saada Jumalan Poika lipeämään tehtävästään. Näin olisi viety Jehova Jumalan ihmiskunnan pelastusoperaatio siihen samaan sammumattomaan tuleen, mihin Saatana itse tulee aikanaan päätymään.(Mat25:41)
Jeesukselle esitettiin varsinainen ”lehmäkauppojen lehmäkauppa”: ”Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ’Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.’”(Mat4:9) Tarjous oli vakavasti otettava, kuvaileehan Luukkaan rinnakkaiskertomus Paholaisen valtaa tähän maailmaan, että ”Se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. ”(Lu4:6)
Olisi täysin mahdotonta edes kuvitella Jeesus Kristus rukoilemassa siunauksia jonkun nykyisen vallanpitäjän politiikalle. Vaikka poliittinen ohjelma olisi epäitsekkäämpi kuin nämä ”me ensin”- rykäisyt, jotka vallitsevat käytännössä kaikkialla. Miksi Raamatun mukaan näin?
Jeesus nimittää Isänsä arkkivihollista Saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi” siinä missä Paavali käyttää samasta ilkiöstä nimikettä ”tämän maailman jumala”(Joh14:30;2.Ko4:4)Vapahtajamme lausui edelleen, että ”tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole.”(Joh14:39) Voisiko Jeesus antaa pientäkään tukea sille maailmalle, jota masinoi Saatana? Ei uskottavaa, vai mitä?
Otsikko oli otettu 1Johanneksen kirjeen kohdasta 5:19. Tässä lainattu osa on sitten kokonaisena paljastaen tämän maailman suurimman vallankäyttäjän: ”koko maailma on Pahan vallassa”.
Mutta onneksemme Saatana ei pyöritä ihmiskuntaa täällä maapallolla enää kauan. ”Pahan” hallinta-aika loppuu hyvin, hyvin voimakkaaseen manööveriin, jonka Jumalan valtakunnan kuningas tulee toteuttamaan. Saatana ei toki vapaaehtoisesti luovu vallasta, mutta kuninkaansa johdolla Jumalan valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.”(Dan2:44)
Odotatko sinä noita virkaanastujaisia? Sellaisia, joita kristityt ovat jo yli kaksi vuosituhatta rukoilleet.(Mat6:10)
On hyvä huomioida, että osa papeista kietoi uskonnollisen ja isänmaallisen julistuksen yhteen ja osa ei.
Esimerkiksi evankelisessa liikkeessä ne erotettiin selvästi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Se, että papisto oli mukana sodan hyväksymisessä, on ymmärrettävää. Olihan kysymyksessä häikäilemättömän vihollisen hyökkäys. Talvi- ja jatkosota nivoutuvat tässä yhteen.
Mutta se, että sankarivainajat siunattiin taivaaseen, on petosta. Ei Jumalan valtakuntaan mennä sisälle Suomen armeijan riveissä taistelemalla, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jos tätä uskoa ei ollut, niin turhe on pappien haudalla toisin väittää.
Pekka Sahimaalle huomautan, että lähes kaikki kaatuneet olivat ev.lut.kirkon kastettuja jäseniä, ja siis oikeutettuja kristilliseen hautaan siunaamiseen. Emmehän me rauhan aikanakaan mittaile siunattavien uskon syvyyttä ja aitoutta, vaan kaikkia krkon jäseniä kohdellaan kristittyinä.
Mitä on kristillinen hautaan siunaaminen?
Kirkkoon kuulumattomat kristityt ja kommunistit haudattiin ennen vanhaan hautausmaiden koilliskulmaan – tai jopa aidan ulkopuolelle.
Papin on parempi jättää kokonaan arvioimatta hautaan siunattavan sieluntila eikä valehdella taivaaseen pääsystä – oli sitten rauhan aika tai ei.
Pelkkä kasteeseen luottaminen on taikauskoa pahimmillaan. Yhtäläö kastettu = kristitty ei pidä yksinkertaisesti paikkaansa. Surullista että luterilainen kirkko on levittänyt tätä valhetta vuosisatoja.
Jatkosotaa pyritään usein esittämään suomalaiset demonisoivassa valossa. Se ei kuitenkaan ollut mikään valloitussota, mihin olisi lähdetty viemään toisen omaa.
Jatkosota oli nimensä mukaisesti jatkoa sille Neuvostoliiton pahuudelle, kun se yllättäen hyökkäsi edeltäneessä Talvisodassa Suomen alueelle, ja vei oikeudettomasti suuria maa-alueita ja aiheutti suunnattomia tuhoja ja kärsimyksiä.
Jatkosodassa Suomi pyrki palauttamaan oikeudettomasti viedyn alueensa itselleen.
Jos jotkut papit sitä tukivat, se oli ymmärrettävää, pyrkimyshän oli saada oikeutta.
2. maailmansodan jälkeen on miehitetyt alueet palautettu alkuperäisille omistajilleen Euroopassa, muttei Suomelle. Venäjä jatkaa oikeudetta miehitetyn ja valloitetun Karjalan hallussapitoa.
Ari Lahtinen :”. maailmansodan jälkeen on miehitetyt alueet palautettu alkuperäisille omistajilleen Euroopassa, muttei Suomelle.”
Ja hassuinta asiassa on, että kun teetimme Tarton yliopistolla selvityksen siitä, kansallistiko Neuvostoliitto alueet kuten kansainvälinen oikeus edellyttää, niin tulos oli, että ei kansallistanut. Emmekä edes hakeneet Karjalan palautusta, vaan sitä, että suomalaisten yksityishenkilöiden epäselväksi jätetty omistusoikeus alueelle jääneeseen omaisuuteen selvitettäisiin, että he halutessaan voisivat hakeutua federaation maarekisteriin tasa-arvoisina omistajina federaation kansalaisten kanssa.
Viralliset asiakirjat omistusoikeutensa voimassaolosta vuosikymmeniä säilyttäneet suomalaiset olivat ennen toimenpiteitämme lähettäneet saantitodistuksin vuosikausien ajan pyyntöjä suoraan Kremliin federaation Suomen lähetystön antamien ohjeiden mukaisesti. Pyynnöt oli Kremlissä kuitattu vastaanotetuiksi, mutta heille ei koskaan vastattu mitään.
Rajathan modataan aina sodassa ja väàryydellä. Menetettyjä alueita on turha itkeä takaisin. On ymmàrrettävä,että on asioita joita emme voi muuttaa.
Toinen vàäryys on, että venäläiaet saavat omistaa maata Suomessa mutta suomalaiset eivät Venäjällä. Tämän vääryyden poliitikkomme hyväksyvät ja sortavat siten suomalaisia aivan samalla tavalla kuin Venäjä sorti Suomea sodassa. Suomessa poliitikot ja virkamiehet ovat kääntyneet kansan etua vastaan,mikä on länsimaissa käsittääkseni aika harvinaista, mutta esim sotilasjunttamaissa aika tavallista.
Ihmettelen, miksi suomalaiset myyvät maitaaa, tilojaan ja kesämökkejään venäläisille. Ihan hölmöä hommaa. Raha ratkaisee, ei kokonaisuus ja se mihin tämä kaikki johtaa / on johtanut.
Kainuusta lähtöisin olevana tiedän, mitä on asua Venäjän naapurissa. En myisi venäläisille edes venevalkamaa…
Erinomainen valinta!
Jouni Tilli ei ilmeisesti ole tietoinen tapahtumista ennen jatkosotaa, Alla listaa niistä tapahtumista, jotka Moskovan rauhan jälkeen johtivat jatkosotaan. Lisäksi on hyvä muistaa se, että Neuvostoliitto miinoitti jo rauhan aikana Suomen valtiolle kuuluvia Hangon aluevesiä, joihin sillä oli vain hallinta- mutta ei omistusoikeutta ja loukkasi MBR-2 –koneillaan Suomen ilmatilaa ainakin 59 kertaa vuoden -41 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana.
1940
12.3.- Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan päättävä Moskovan rauhansopimus allekirjoitetaan.
21.3. Molotov torjuu Ruotsin, Norjan ja Suomen välisen puolustusliiton.
2.6. Neuvostoliitto vaatii Suomelta kaikkien suomalaisten Karjalasta ja Hankoniemeltä pois siirrettyjen valtiollisten ja yksityisten laitosten palauttamista Nl:lle .
14.6. Neuvostoliitto ampuu alas säännöllisellä reittilennolla Tallinnasta Helsinkiin olleen matkustajakone Kalevan. Viron miehitys alkaa.
17.6. Neuvostojoukot olivat miehittäneet kaikki Baltian maat.
23.6. Neuvostoliitto vaatii Suomelta Petsamon nikkelikaivoksen toimiluvan siirtämistä Nl:lle.
27.6. Neuvostoliitto vaatii Ahvenanmaan demilitarisoimista tai varustamista yhdessä Nl:n kanssa.
28.6. Neuvostoliitto miehittää Molotov-Ribbentrop sopimukseen kuulumattoman Pohjois-Bukovinan
8.7. Neuvostoliitto vaatii Suomelta Moskovan rauhansopimukseen kuulumattoman joukkojen kauttakulkuoikeuden rajalta Hankoniemelle.
1.8. Molotov ilmoittaa puheessaan, että on odotettavissa uusia aluevaltauksia.
Elokuu -40: Nl:n Hangon sotilastukikohdan komentaja Belousov laatii suunnitelman, jossa Hangon tukikohdan ensimmäinen tehtävä on luoda puna-armeijalle lähtöalue hyökkäykselle Suomeen.
Syyskuu -40:
10.9. Neuvostoliitto laatii Ahvenanmaan valtaussuunnitelman.
18.9. Neuvostoliiton strategiset hyökkäyssuunnitelmat uusitaan. Uusitun suunnitelman mukaisesti päävoimat tullaan keskittämään Brest-Litovskin suunnalle.
Marras-joulukuu -40
12.-13.11. Molotov palauttaa Berliinissä Hitlerin mieleen hyökkäämättömyyssopimuksen etupiirijaon. Molotov vaatii oikeutta valloittaa Suomi. Hitlerin kanta on kielteinen.
25.11. Molotov ilmoittaa Moskovasta Hitlerille, että Neuvostoliitto ei luovu vaatimuksistaan.
27.11.40: Neuvostoliitossa valmistuu suunnitelmakartta, johon on kuvattu joukkojen ryhmitys ja hyökkäyssuunnat Suomen miehittämiseksi.
6.12: Nl esittää uhkavaatimuksen, joka johtaa Ruotsin kanssa suunnitellun puolustusliiton kariutumiseen.
19.12 Neuvostoliiton ilmoitettua, että se vastustaa vakavasti Tannerin, Kivimäen, Mannerheimin tai Svinhufvudin valintaa presidentiksi tehtävään valitaan Risto Ryti.
Vuodenvaihde 40/41: Neuvostoliitto sanoo irti kaikki Suomen kanssa tehdyt kauppasopimukset syyttäen Suomea siitä, ettei se ole täyttänyt Moskovan rauhansopimuksen velvoitteita.
1941
Tammikuun puolivälissä Nl:n apulaisulkoministeri Vyšinski ilmoittaa Paasikivelle Moskovassa neuvostohallituksen kärsivällisyyden Petsamo-kiistassa olevan lopussa ja vaatii vastausta 23.1. mennessä. Vyšinskin mukaan sotilaallinen ratkaisukaan ei ole poissuljettu.
14.5. Nl:n pääesikunnan ohjeet täydennettynä 15.5. hyväksytystä suunnitelmasta poimituilla täydennyksillä hyökkäyssuunnitelman operatiivista toimeenpanoa varten jaetaan läntisille sotilaspiireille ml. Leningrad ja Baltia.
25.-30.5. Nl:n operaatiosuunnitelmien toimeenpano alkaa. Suomen rajoilla olevien neuvostojoukkojen määrä nousee 21 divisioonaan.
28.5- Heinrichsin johtama sotilasvaltuuskunta palaa neuvotteluista ja esittelee neuvottelujen tulokset Mannerheimille ja Rytille.
2.-6.6 Saksan ja Suomen sotilaallista yhteistyötä suunnitellaan Helsingissä ja Kielissä käytännön tasolla, asialistalla ovat Saksan joukkojen keskitykset Suomeen, lentokenttien luovutus Saksalle, lentotoiminta, laivastotoiminta, Suomen liikekannallepanon ajankohta, yms.
14.6. Saksalaisten ja suomalaisten sotilasneuvottelujen tulokset hyväksytään tasavallan presidentin ja hallituksen kokouksessa. Suomi hyväksyy sotasuunnitelmat sillä ehdolla, että Nl ja Saksa eivät pääse sovintoratkaisuun. Osapuolten päätyessä sovintoon, Suomi haluaa vakuutuksen itsenäisyydestään mikäli mahdollista vuoden 1939 rajoilla, ja taloudellista tukea.
15.6. Heinrichs ilmoittaa valtioneuvoston päätöksestä Suomen mukana olosta Barbarossassa Saksalaisille. Ennen Barbarossan aloittamista Suomi haluaa vielä varmistuksen siitä, että mikäli sovintoratkaisu syntyy, sen 14.6. pyytämä vakuutus on voimassa.
25.6. Neuvostoliiton koneet aloittavat suurpommituksen Suomen alueelle ilman sodan julistusta.
ja pääministeri Jukka Rangell toteaa Suomen joutuneen jälleen sotaan: ”Neuvostoliitto on uudistanut hyökkäyksen, jolla se yritti kukistaa Suomen kansan vastustusvoiman talvisodassamme 1939-1940.”
10.7. Suomalaisten päähyökkäys alkaa ja etenee seuraavasti: 7.8. Kiestinki, 29.8. Viipuri, 1.-2.9. Kannaksen vanha raja, 7.-15.9. Syväri, 11.9. Rukajärvi, 1.10. Petroskoi (Äänislinna), 4.12. Hanko, 6.12. Karhumäki, 9.12. Poventsa, minkä jälkeen siirrytään asemasotaan.
Tiilin kirja on tärkeä tutkimus sotapropagandan ilmenemisestä uskonnollisissa yhteyksissä. Mutta onko se ”kristillinen kirja”? Jos kristilliseksi kirjaksi katsotaan myös kristinuskon ilmenemismuotojen kritisointi, on vastaus tietenkin myönteinen, mutta voidaan myös kyseenalaistaa ajatusmalli, että kaikki kirkkoa ja/tai kristinuskoa käsittelevät teokset voitaisiin luokitella ”kristiilisiksi kirjoiksi”.
Yrjö Sahama :”Tiilin kirja on tärkeä tutkimus sotapropagandan ilmenemisestä uskonnollisissa yhteyksissä.”
Tilli kertoo väitöskirjansa palkitsemisen yhteydessä 21.4.13 HS:lle antamassaan haastattelussa, että ”erityisongelman luterilaiselle kirkolle aiheutti Martti Luther. Lutherin mukaan sotaa ei voi käydä uskon nimissä. Lutherin mukaan ristiretket, Kristuksen nimissä käydyt sodat, olivat ”kaikista synneistä pahimmat”.
Luther kuitenkin salli taistelun esivallan nimissä ja piti puolustuksellisia sotia oikeutettuina. ”Jatkosodan varovainen esittäminen puolustuksellisena sotana osoittaa, ettei luterilaista teoriaa oikeutetusta sodasta hylätty kokonaan”, Tilli kertoo.”
Jatkosota oli todellisuudessa puolustussota. Sodan alkaessa suomalaisjoukot olivat puolustusryhmityksessä eikä Teheranin konferenssikaan ei tehnyt päätöstä Suomen sotasyyllisyydestä, koska Suomen katsottiin olevan vapaa demokraattinen maa, joka teki yhteistyötä Saksan kanssa Neuvostoliiton väkivaltaisen aggression jälkeen, ei ollut liittynyt Kolmen vallan sopimukseen eikä julistanut sotaa yhdellekään liittoutuneista maista.
Johtopäätös tästä oli, että Suomelta ei voi vaatia Saksan ja Japanin kaltaista ”ehdotonta antautumista”, vaan päätös asiasta jäi Neuvostoliiton ja Suomen väliseksi.
Valitettavasti tuo Neuvostoliitolle jäänyt sanelupäätös teki sota-ajan valtiojohdosta Pariisin rauhansopimuksessa ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin syyllistyneitä ja lakkautettuihin maanpuolustusjärjestöihin kuuluneista näitä ”rikollisia” tukeneita ”fascisteja”.
Vähintään kaksipiippuinen juttu. Kaikki kolme ulkomailta mainitsemaasi valtionpäämiestä tosiaan tuntuvat olevan enemmän alakerran isännän kuin hyvän Jumalan asialla – tai hänen lähettämiään. Toisaalta en ymmärrä sitäkään ajatusta, ettei ihminen ollenkaan saisi äänestää, asettua ehdolle, toimia puolueissa ym. Mikään poliittinen puolue tai järjestelmä ei tietenkään ole täydellinen, useimmat siitä kovin kaukana, mutta en siltikään näe niille toimivaa, ihmistä kunnioittavaa vaihtoehtoa. Millainen olisi valtio, jonka päämies olisi jehovantodistaja? Miten siinä maassa ratkaistaisiin sisäpolitiikka? Entä suhteet toisiin maihin? Voisiko sellainen maa olla EUn tai YKn jäsen?
Kiitos taas asiallisesta kommentistasi, Elias.
Luokittelet kaikki kolme esille ottamaani valtionpäämiestä ”enemmän alakerran” asialla oleviksi. Ketkä sitten toteuttavat Jumalan tahtoa tässä Paholaisen maailmassa sinun mielestäsi? Miten heidät voit erottaa tämän maailman vilkkaassa menossa?
Esitit myös hypoteettisen oletuksen, että jt olisi jonkun valtion peräsimessä. Valitettavasti joudun tyrmäämään sellaisen mahdollisuuden kestämättömänä asetelmana, jota en ainakaan minä kykene tarkastelemaan edes teoreettisesti. Pääsyynä on se allergia, jota tunnemme ”tämän maailman jumalan” systeemiä kohtaan.
Mestarimme opetti seuraajistaan, että ”Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.”(Joh15:19)
Demokraattisessa järjestyksessä valitulla tämän maailman johtajalla on toki aina myös vihamiehiä, mutta Jeesuksen määritelmä sopii mielestäni perin huonosti niihin, jotka valtiojohtajan virkavaloja televisiossa vannovat. Kristittyihin kohdistuva kummeksunta alkoi jo ihan apostolien päivinä. Heidän puolueettomuudestaan lausuttiin: ”Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.”(Apt17:7)
Nykyinen maailma ei todellakaan kaadu siihen, etteikö valtaa ja myös vastuuta haluavia olisi. Monilla on jopa niin sanotusti pyrky päällä. Ja he kaikki saavat minun kunnioitukseni ja lojaaliuteni. Riippumatta vaikkapa siitä, mihin suuntaan tuota autoveroa maassamme hinataan.
Miten voin erottaa? Ihan sillä Jeesuksen opettamalla ”hedelmistään puu tunnetaan”- metodilla. Esim, Barack Obamaan valtakaudella hän ei ryvettynyt seksiskandaaleissa. Hän sai aikaan tärkeän terveydenhoidollisen uudistuksen.
Samoin ajattelen, että Suomella on kautta aikojen ollut sellaiset presidentit, jotka ovat olleet kullekin aikakaudelle välttämättömiä. Vain Ahtisaaresta joskus ajattelin, että hän olisi ehkä ollut enemmän paikallaan kansainvälisissä tehtävissä. Presidenttinä meni ikään kuin hyvä mies hukkaan.
Tämä siis vain oma mielipiteeni, kun sitä kysyit. Tuosta presidentistä muuten vielä sen verran, että en läheskään aina äänestänyt voittanutta ehdokasta. Silti olen kanssasi samaa mieltä siitä, että lojaalisuus kuuluu valitulle myös minun puoleltani. Pääministeristä useampaa olen voimakkaammin kritisoinut, nykyistä varsinkin, mutta se johtuu ehkä siitä, että he ovat joutuneet enemmän tekemään minun elämääni kielteisesti vaikuttaneita päätöksiä kuin presidentit.
Raamatussa Jeremia käskee kansaa ”toimimaan sen kaupungin hyväksi, johon minä (Jumala) olen teidät siirtänyt ja rukoilemaan sen puolesta Herraa”. Olen tuota ohjetta koettanut noudattaa aina, kun elämä/Jumala/oma tyhmyys on aiheuttanut elämässä paikkakunnan vaihdoksen.
Tarkoitit Elias varmaankin tuossa lopussa Jeremian kirjan 29. luvun jaetta 7. Siinä pakkosiirtolaisuuteen siirretylle kansalle annettiin ohje rukoilla Kaikkivaltiaalta ”shalowm”:ia. Suomalainen KR kääntää sen ”hyvinvoinniksi”, englantilaiset käännökset puhuvat ”rauhasta”.
Varmasti on oikein rukoilla rauhallisia olosuhteita ympärilleen. Siihen kannustaa myös Raamatun uudempi osa: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää”(2.Tim2:1,2)
Mutta miltä Raamatun sivulta voisi löytää ajatuksen rukoilla jonkin sellaisen poliittisen sanoman puolesta, joka on muotoa ”America First”? Tai joka asettaa jonkun muun kansallisvaltion etuilemaan muiden kustannuksella tässä persoonallisen Pahan hallitsemassa maailmassa.
Voiko sinun mielestäsi kristitty rakentaa rauhaa ja hyvinvointia ilman että osallistuu repivään poliittiseen taisteluun? Onko politiikkaan osallistuminen mielestäsi jopa kristillinen velvollisuus?
Toisaalla VT:ssa on kertomus, jossa sotapäällikkö Uria lähetetään sattuneesta syystä Daavidin puheille. Kuninkaan kysymys sotapäällikölle sisältää myös alkukielellä tuon shalom-sanan: Kuinka sodan rauha? Ts. ”Miten sota etenee”? Tämä vain esimerkiksi siitä, miten tuo shalom on aina käännettävä asiayhteydessään. Hyvää kotikaupungilleen siinä joka tapauksessa kehotetaan rukoilemaan ja sen puolesta toimimaan. En suinkaan ajattele, että vain puoluepoliittinen toiminta olisi ainoa keino tuohon. Yksi niistä se kyllä on.
En suostu uskomaan tuohon, että maailma olisi yksinomaan pahan vallassa. Jumala rakastaa ”maailmaa” niin paljon, että antaa poikansa sen puolesta. Rakastaisiko Jumala siis pahaa? Maailma ei ole paha, mutta maailmassa on pahaa. Ehkä Jumala loi pimeyden, jotta tähdet loistaisivat kirkkaammin. Ehkä maailmassa on psykopaattisia johtajia, jotta ihmisten hyvyys tulisi näkyviin näiden vastustamisena.
Jumala todellakin rakasti ”maailmaa” antamalla Poikansa. Ja toisaalta ”maailma on Pahan vallassa”. Kuten tuossa alempana selitin, kyseessä täytyy olla sanan ”maailma” kaksi erilaista merkitystä.
Kaikkivaltias rakastaa meitä ihmisiä, mutta selvästi vihaa sitä maailmanjärjestystä, joka nykyisin on Saatanan hallinnassa. Siltä maailmalta Jeesus rukoili seuraajilleen suojelusta: ”En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.”(Joh17:15)
Seuraavassa jakeessa Kristus totesi seuraajistaan: ”He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.”
Olisiko mahdollista, että Jeesuksen todellinen seuraaja käyttäisi tässä järjestelmässä nykyisin huomattavaa poliittista valtaa? Ja menettäisi sen sitten kun tuo taivaallinen kuningas niiden taivaallisten sotajoukojensa kanssa sen supervallankumouksen tekee?
Sellaiseen taas ei minun uskoni mitenkään taivu.
En näe mitään ongelmaa siinä, että joku asema, titteli tai kuukausipalkka menettää merkityksensä paruusiassa. Kaikki elämässä merkityksellinen, ajallinenhan siinä katoaa. Myös kodit, joita rakkaudella hoitelivat, perhesuhteet, luonto, ystävät.. siitä seuraa jotain sellaista uutta, jota emme edes osaa kuvitella.
Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että se olisi tässä maailman ajassa merkityksetöntä. Asema on väline, ei itsetarkoitus. Vaaralliseksi, pahimmillaan suorastaan saatanalliseksi, se menee, jos siitä tehdään itseisarvo. Siksi ensimmäinen käsky on ensimmäinen – vain Jumala on Jumala, muut ovat parhaimmillaankin vain välineitä.
Rauli, ’maailma’ siinä diskurssissa missä Jeesus sitöä useimmin käytti, tarkoitti Rooman valtakuntaa, ei koko maapalloa taikka universumia.
Eli Jeesus siis puhui ”tämän maailman ruhtinaasta” tarkoittaen Rooman keisaria?
Jos kreikankielinen ilmaus (maailma=”kosmos”) rajoittuisi vain Jeesuksen aikaisen Rooman valtakunnan alueelle, siitä seuraisi suuria ongelmia Raamatun kokonaissanomalle.
Esimerkiksi Johanneksen 3:16 kertoo, että ”Jumala on rakastanut maailmaa(”kosmos”) niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Olisiko sinun tulkintasi nyt se, että Kristus kuoli vain ja ainoastaan Rooman valtakunnan alueen kansalaisten puolesta? Ruhtinoiko Saatana pelkästään muinaisen Rooman alueella muun Telluksen ollessa puolueetonta vyöhykettä? Aika epäuskottavalta tuntuu, kun maailman menoa seurailee.