Kokematon keskustelija, lanakuski ja heidän ystävänsä

Katselin muutama viikko sitten Inhimillinen tekijä – ohjelman , jonka aiheena oli abortti. Kolme naista kertoi ohjelmassa yksilöllisen tarinansa siitä miksi oli päätynyt aborttiin. Kahden keskustelijan päätöksen taustalla oli lapsella diagnosoitu vaikea sairaus. Kolmannen kohdalla abortointiin johtaneet syyt olivat mm. masennus, hallitsemattomuuden tunne ja yksin jääminen.

Kokemuksistaan kertoneiden naisten puheenvuorot olivat erittäin vaikuttavia. He puhuivat omastaan, Taimi-nimisestä lapsesta, vietetyistä hautajaisista, sietämättömästä surusta ja puolison korvaamattomasta tuesta. Merkittävän yhtymäkohdan itselleni muodosti se, että keskustelijoista yksi ilmaisi olevansa kristitty ja ammatiltaan pastori.

Ohjelman jälkeen olin hämmentynyt erilaisten tuntemusten sekamelskassa.  Terhokodin ylilääkärin Juha Hännisen blogikirjoitus  ”Kuinka puhua kuolemasta jota ei ole itse kokenut”  jäsensi ajatteluani ja sen innoittamana pohdin seuraavaa.

__

Kuolemaan liittyviä keskusteluja abortista ja eutanasiasta käydään ymmärrykseni mukaan ainakin kolmella tasolla. Tasot jäsentyvät erilleen toisistaan keskustelijan käyttämän aineiston perusteella.

Inhimillinen tekijä – ohjelman naiset puhuivat omasta henkilöhistoriasta käsin. He puhuivat abortoidusta erisnimellä yläkäsitteiden sijaan. Keskustelijat kertasivat tuntemuksiaan ja aborttiin johtaneita syitä. He kertoivat yhden tarinan sijaan kolmeen henkilöhistoriaan liittyvät kertomukset.

Itse puhun asiasta yleisellä ja yleistävällä tasolla. Puhun itseni sijaan hänestä tai heistä.  Luulen ymmärtäväni asiaan liittyviä yksittäisiä sävelkulkuja lukemani ja kuulemani pohjalta, mutta osaltaan pohdin 10 000 vuotuista aborttia vain yhden käsitteen alla. Yksittäiset sävelet ja vaikuttimet, aggressiiviset, haikeat tai surulliset sekoittuvat yhdeksi harmaaksi massaksi. Kuolemasta puhuttaessa kaikki ovat kokemattoman keskustelijan asemassa.

Omakohtaisen ja yleisen tason lisäksi moni puhuu abortista uskon yhteisön jäsenenä. Minä puhun kristittynä ja pastorin asemassa. Tällä keskustelun tasolla aineistoon lisätään Jumalan ilmoitus (Kristinuskossa: Luomakunta, Israelin kansan historia, Nasaretilainen ja Raamattu) ja uskon varaiset asiat.

Jumalan ilmoitus sisältää aikasidonnaisia asioita, jotka eivät ole suoraan sovellettavissa nykypäivän elämään. Elämästä ja kuolemasta puhuttaessa Sana on kuitenkin monelta osin suoraan elämäämme sovellettavissa. Elämän peruslaki on se, että joku toinen tahtoi meidät tänne. Ihminen syntyy toisen tahdosta, ei omastaan. Tämä pätee myös uudestisyntymisen kohdalla, joka perustuu syntiinlangenneen ihmisen sijasta Lunastajan tahtoon.

Tämänkaltainen tasoeroittelu on monelle ehkä itsestään selvää tai sitten kysytään vain: ”Mitä väliä?” Itse toivon, että tällainen erittely voisi johdattaa sensitiivisyyteen niin omien lähtökohtien arvioimisessa, kuin toisen äänen painetta kuunnellessa. Mielestäni on totta, että tasot menevät usein sekaisin sekä keskustelijan sisimmässä, että keskustelussa toisten kanssa. ”Puhut ohitseni”, sanotaan. Tämänkaltaisesta sekaannuksesta ei kovin usein seuraa hyvää.

__

Inhimillinen tekijä – ohjelmassa mukana ollut pappi mainitsi eräässä kohtaa henkilökohtaisen toiveen siitä, että jumalakeskustelua ei sekoitettaisi keskusteluun abortista.  Itse tulkitsin toiveen niin, että kyse oli erityisesti sellaisesta keskustelusta, jossa abortti tuomitaan vääräksi esimerkiksi viidennen käskyn pohjalta. Majesteetin edessä voi hyvässä mielessä hiljentyä, mutta Hänen sanallaan voi myös väkivallan tavoin hiljentää.

Itse ajattelen, ehkä mainittu pappikin, että ongelma ei kristitylle ole niinkään viides käsky vaan ennemminkin sen soveltaminen elämäämme.

Viides käsky suojelee jokaisen ihmiskunnan jäsenen elämää luonnon lain kaltaisesti. Se on hyvä ja antajansa tähden Pyhä. Viides käsky ei kuitenkaan auta lapsen tai vanhuksen väistämättömän kuoleman äärellä. Se on kyvytön suojaamaan, eikä suo lohtua. Ihmiselämän tilanteisiin sovellettuna se toimii vaatimuksena suojella, kehoituksena pidättäytyä tai syytöksenä Pyhän Jumala arvovallalla.

Kun puhumme abortista ja eutanasiasta ilmoituksen tasolla on mielestäni tärkeä ymmärtää erään kollegani toistuva muistutus. Kymmenen käskyn laki ei ole koskaan kristillisessä uskossa yksin, vaan se kulkee aina käsi kädessä parhaan ystävänsä evankeliumin kanssa – Ystävän, joka etsii heitä, jotka ovat kartan sijaan kadoksissa. Ystävän, joka asettuu lain alaiseksi lunastaakseen konkurssiin tuomitut. Ystävän, joka kykenee ja tahtoo ryöväriäkin kuoleman äärellä auttaa.

Yksin toimiessaan laki hiljentää ihmisen lanakuskin kaltaisesti, joka ei jätä mitään tasoittamatta. Jumalan Pojan ja hänen lahjojensa yhteydessä lanakuski voi muuttua viisauden ja Jumalan pelon opettajaksi, ohjaajaksi Kristuksen luokse.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Pihlava Eero
Pihlava Eero
Olen 36-vuotias teologi, puoliso, isä ja virkavapaalla oleva pastori.