Klassinen kristinusko

Juha Heinilä, onko siis uskontunnustuksetkin ns ”muuttuvia” ja näin ollen aikaansa sidottuja???

Tuo Ari Pasasen tavaramerkki, hervoton määrä kysymysmerkkejä peräkkäin, on Arin ikioma hyperbola. Sitäkään ei ole tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti, vaan pelkkänä tyylikeinona:)

Jari Raappana, no lopetan tämän oman ”hyperbolan” käytön jos se sais teitä vastaamaan kysymyksiin eikä tarttumaan ”lillukanvarsiin”.

Juha,

Et näemmä osannut antaa vastausta kysymykseeni omasta / Pyhän Hengen viisaudesta. Et tietenkään, koska ei kukaan osaa siihen vastata, kuin omilla mielipiteillään.

Mikä tekee Raamatusta sinulle täydellisen ja erehtymättömän kirjan? Sehän on ihmisten kirjoittama kirjasarja kuten mikä tahansa kristityn/juutalaisen kirjoittama kirja. Mistään muusta kirjasta kuitenkaan ei puhuta täydellisenä ja erehtymättömänä, vaikka siinä puhuttaisiin miten oikein Jumalasta ja Jeesuksesta. Ei edes Lutherin. Onko niin mielestäsi, että Pyhä Henki osallistui vain Raamatun kirjojen kirjoittamiseen täydellisesti mutta ei minkään muun kirjan kirjoittamiseen?

Näillä kysymyksillä en tietenkään tahdo aliarvioida Raamatussa olevia tekstejä vaan kysyn ihan vilpittömästi, että missä on se olennainen ero jos sellaista on.

Juha Heinilä, olen kyllä jo sanonut että uskon Jeesuksen olevan Jumala, ei kaiketi siitä ole epäilystä?

Tarkoitan aivan yksinkertaisesti sitä että kun puhutaan ”uskontunnustuksista” ja niiden mukaan uskovia ja ei-uskovia erotellaan, niin olisi hyvä selkeästi tuoda esiin mitä ovat nämä ”muuttumattomat” uskontunnustukset?

Käytyjen keskustelujen perusteella on tullut esille ettei tunnu olevan ”muuttumatonta” uskontunnustusta vaan niihin voidaan lisätä omia ”ajatuksia” sen mukaan miten itse näkee parhaaksi?

Athanasioksen tunnustus

Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava KOKONAISUUDESSAAN ja VÄÄRENTÄMÄTTÄ. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

……..

Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.

Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!

Edellä siis yksi ns ”muuttumattomista” uskontunnustuksista, siis pitääkö edellä oleva lainaus siitä paikkaansa kokonaisuudessaan ja väärentämättä?

Meidän on aina pidettävä mielessämme, että Jumala on paljon suurempi kuin meidän ymmärryksemme.

​Kun Jeesus avasi sokeana syntyneen silmät, niin sitä ei aikansa kirkollinen eliitti voinut hyväksyä, koska he olivat lukinneet käsityksensä Mooseksen lakiin ja sen mukaan heillä oli tarkka käsitys synnistä ja he tiesivät mielessään, että ovat vanhurskaita, koska tunsivat kirjoitukset ja noudattivat niitä pilkulleen.
Heidän mielestään Jumalan armon ansaitsivat vain ne, jotka tekivät parannusta synneistään, eli kuten he olivat tehneet, he olivat ns. uskovaisia ihmisiä ja hurskaita kristittyjä, voisi kaiketi sanoa nykykielellä.

Fariseusten mielestä syntymäsokeus oli seurausta vanhempien synneistä seurausta heidän huonosta vaelluksesta.

Jeesus teki sokealle silmävoiteen ja lähetti sokean (Joh.9) peseytymään lammikossa, kun palasi niin hän oli saanut näkönsä, jota kansa sitten kovasti ihmetteli. Lopulta menivät näyttämään tätä ihmettä myös kirkkoväelle.

Se miten tämä kirjanoppinut kirkkoväki arvio tapahtunutta on meille hyvä oppitunti siitä mitä klassinen Kristinusko ei ole. Kirkkoväki nimittäin tyrmäsi tapahtuneen mahdottomaksi, koska syntiset ihmiset olivat saaneet Jumalan Armon kohdalleen ja vielä syntisemmän Jeesuksen kautta. He eivät tunnistaneet Jumalan Voimaa vaan luottivat omaan käsitykseensä ja tuomitsivat tämän entisen sokean ja ajoivat hänet pois luotaan. (lue Joh.9)

Tästä kertomuksesta voimme oppia, että sokea ihminen saa näkönsä Jeesukselta ja sen tähden hän uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika.
Joka taas sanoo näkevänsä, koska tuntee Raamatun kirjoitukset, on kuten nuo aikalaiset, jotka olivat varmoja, että heillä oli ainoa oikea tieto pelastuksesta.
He ajattelivat, että Jumala toimii heidän mukaansa ja palkitsee seuraajansa. Heillä oli laki ja he luottivat itseensä lain noudattajina. Armo oli heille sitä, että ovat saaneet etuoikeuden noudattaa kirjoituksia.

Ja Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi”.
Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: ”Olemmeko mekin sokeat?”
Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”. Joh.9:39-41

Maailmassa on paljon näitä ”lähetettyjä” sokeita, jotka ovat saaneet näkönsä Jeesukselta. Sokeita on edelleen paljon, mutta mistä saisimme Jeesuksen joka avaisi meidän silmät? Vai onko oma ylpeys meissä sittenkin edelleen pahinta sokeutta?

Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. (Ilm. 21:27)

Mitä yllä olevassa Sanoo Jeesus?

Eikö selkeästi että kauhistusten TEKIJÄT eivät pääse sisälle JA eivätkä VALHETTELIJAT, siis ketä ovat nämä VALHETTELIJAT, he ovat esim laittomuuden julistajat jotka selittävät etteivät ihmisten teot ole este päästä sisälle, siis he väittävät jopa että kauhistuksien tekijät pääsevät sisälle?

Nikeian uskontunnustus:
”Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,”

tämä keskein kohta ja ja harha, jos Raamattuun vedotaan.
Tämä on myös sovittuna 1999 solmitussa Yhteisessä Julistuksessa Vanhurkauttamisesta, Eli ”ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen kasteen (lapsikasteen)”

Juha, minä en niin napakasti sitoutuisi luterilaiseen oppiin ja samalla pastaisi pitkästi Raamattua. Kun aikasi sitä teet, sieltä tulee vastaan, että ei voi uskoa kasteeseen syntienanteeksisaamiseksi.

Siksi Ari sinua kimputtaa, koska armeliaasti puhut eri asiasta, kuin Raamatun keskeisin totuus on, ennen kastetta. Ei ole pelastavaa kastetta.

Ari, eikö olisi syytä keskittyä niihin, jotka pääsevät sisään? Raamattu ilmoittaa selvästi, että kaikki eivät pääse, sille me emme voi mitään. Mutta on myös niitä joiden nimet ovat kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan.

Meidän on ihmisinä mahdotonta omin neuvoin päästä sisään, siksi vain ne jotka turvaavat syntisenä Jeesukseen. Nuo jotka eivät turvaa Jeesukseen ovat oma lukunsa, ei ole syytä keskittyä heidän puuhiinsa. meille on sanottu, auta lähimmäisiäsi, katso sitä mikä hyvää, se ei ole sitä, että tuomitsemme toisiamme.

Sinä olet tunnustava Kristitty, minä myös. Miksi meidän tulisi etsiä yhteyttä toisiimme, sen sijaan, että revimme toisiamme? Ei riidat rakenna vaan ne saavat aikaan hajaannusta. Onhan selvää, etteivät kaikki jotka sanovat Herra, Herra, pääse sisään. Jos me tuijotamme vain toistemme vääryyksiä, sen sijaan, että katsoisimme yksin Kristukseen, olemme tyhjän veroisia. vaikka pitäisin kaiken lain, mutta minulta puuttuisi rakkaus, se olisi yhtä tyhjän kanssa.

Lain pitäminen, ei ole rakkauden päämäärä, vaan se on lain täyttymys. Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja siitä meidät tunnetaan Isän lapsiksi, että meillä on yhteys keskenämme. Jos yhteyttä ei ole, niin on syytä katsoa ensin Kristukseen ja kysyä, miksi olet minua Armahtanut vaikka olen syntinen?

Jos löydät yhdenkin syyn itsessäsi, olet vielä lain alla, etkä ole vielä ymmärtänyt mitä on se Armo, jota Raamattu julistaa alusta loppuun.

Jumalan edessä ei kelpaa meidän oma ymmärrys.