Minua ei ole koskaan kiusattu vl-uskoni takia. Joitakin asioita on kyselty ja ihmetelty, oltu kiinnostuneita, miksi joitakin asioita ei saa tehdä. Siihen olen tietty vastannut, ettei se niin ole, etten saa tehdä, vaan etten halua tehdä, niin kuin kuuluukin vastata. Sanoin niin, vaikka en mitään muuta niin kovasti olisi halunnutkaan tehdä. Enempikin totuus on se, ettei saa haluta tehdä tai olla tekemättä jotain.
Mutta olen ollut tietoinen vl-lapsiin ja -nuoriin kohdistuneesta kiusaamisesta nuorena. Nyt en muista, olenko itse ollut näkemässä näitä tilanteita, en ainakaan muista nyt äkkipäätä, mutta mulle on kerrottu. Luulenpa melko vahvasti, että jos olisin ollut näkemässä, olisin puuttunut tilanteeseen. Työnnän helposti suuren nokkani tällaisiin tilanteisiin.
Pahin tilanne, jonka kuulin ystävälleni tapahtuneen, tapahtui Oulun seutuvilla. Pari poikaa oli ottanut ystäväni ja hänen veljensä kiinni ja tunkeneet heidän päänsä lumihankeen ja kysyneet: ”ootko lesta?” Pojat olivat yrittäneet saada ystävääni ja hänen veljeään kieltämään vl-uskonsa. Tilanne päätyi sairaalareissuun. Se oli ihan järkyttävän kamalaa.
Tuolta seudulta olen kuullut enempikin vastaavaa tapahtuneen. Moni on kertonut tulleensa kiusatuksi vl-uskonsa takia. On nimitelty, ilmeilty, haukuttu ja piesty säännöllisesti. Eikä aikuiset missään yrittäneetkään puuttua näihin tapahtumiin. Eivät he ole ehkä olleet tietoisiakaan niistä, mene ja tiedä.
Mutta mistä moinen johtuu? Jotkut syyttelevät mediaa ja aikuisten vihamielisyyttä vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan. Mutta ei mun lapsuudessani ja nuoruudessani kirjoiteltu vl-liikkeestä. Itse en ole ainoatakaan tällaista kirjoitusta nähnyt.
Minusta syy on siinä, etttä erilaisuutta ei helposti hyväksytä. Oli sitten millä tavalla tahansa erilainen, poikkeava valtaosasta porukkaa, tulee helposti kiusatuksi ja ellei tilanteeseen puututa, homma voi mennä tosi pahaksi ja pitkälle.
Nyt minä ja muutama muu vl-liikettä kritisoinut, olemme saaneet sellaisen syytöksen osaksemme, että kun kirjoitamme vl-liikkeen epäkohdista, aiheutamme toiminnallamme sitä, että vl-lapsia kiusataan kouluissa. Otan syytöksen vakavasti huomioon ja siksipä kirjoitankin nyt tämän kirjoituksen.
Asiahan on niin, etteivät nuoret ja lapset lue näitä kirjoituksiani, vaan ihan aikuiset. Eli jos kirjoitteluni on omalta osaltaan aiheuttamassa kouluissa vl-lasten kiusaamista, syy on aikuisissa, jotka lukevat kirjoituksiani ja puhuvat lapsillensa tai lastensa kuullen rumasti ja vihamielisesti vanhoillislestadiolaisista. Jos olet tehnyt näin sinä Aikuinen, niin pysähdy nyt. Heti. Älä anna pienellä ilmeelläsikään aihetta moiseen, älä pikkurillin heilautuksellakaan!
Mun on kuitenkin vaikea uskoa tuohon, mitä edellä kerroin. Enempikin uskon siihen ilmiöön, mistä kertoo se, mitä lapseni kertoi eilen. Hän kertoi huudelleensa lapsena naapurinlapsille: ”tepä ette pääse taivaaseen!” ja sisko vierellä säesti: ”niinpä!”
Ihan varmasti minä ja mieheni emme ole puhuneet koskaan mitään sellaista liikkeen ulkopuolisista, mikä olisi ollut aiheuttamassa lapseni ilkeää huutelua naapureilleen. Vai olimmeko? Tarvitseeko lapsi muuta kuin vanhempiensa jaottelua uskovaisiin ja epäuskoisiin ja tietynlaista alentuvaa, ihmettelevää ja hyljeksivää suhtautumista ”epäuskoisiin”, kun hän näkee oikeudeksensa alkaa nälvimään heitä?
Jos näet kiusaamista puutu siihen. Ihan missä vain.
Vanhoillislestadiolaisten pitää saada olla rauhassa ja rakkaudessa vanhoillislestadiolaisia, eikä heitä saa sen asian takia syrjiä, kiusata ja mitätöidä.
Ei-vanhoillislestadiolaisten pitää saada olla rauhassa ja rakkaudessa ei-vanhoillislestadiolaisia, eikä heitä saa sen asian takia, syrjiä, kiusata ja mitätöidä.
Ps. Lisäsyytös, jonka minä ja muut liikettä kritisoineet olemme saaneet osaksemme on se, että jotkut vl-perheet ovat kieltäneet ”uskonsa” sen takia, kun heidän lapsiaan on nyt kiusattu koulussa johtuen näistä pf-juttujen esillä pitämisestä.
Kuitenkin kun olen kysynyt asiaa vl-ihmisiltä, he ovat kertoneet, ettei heidän lapsiaan ole kiusattu ja ettei kouluissa olla edes tietoisia koko hommasta. Tämä kokemus on itsellänikin, koulussa on ihan eri aihepiirit esillä, ei siellä ehditä märehtimään jonkun herätysliikkeen asioita.
Mutta jos yhdellekin tällaista tapahtuu, siihen pitää puuttua heti.
Harvemmin kiusaajat tunnistavat itsensä kiusaajaksi, koska samanlaisia ja samanmielisiä kiusaajia on ympärillä. Uskovien mustamaalaaminen ja leimaaninen on yleistä myös täällä K24:ssä.
Hyvin sanottu. On muistettava, että on usein merkityksetöntä millä tavalla erilaisuus näkyy. Kyse voi olla painosta, hiusten väristä tai ihon väristä. Tai kyse voi olla poliittisesta suuntauksesta tai maailmankatsomuksesta: valtavirrasta poiketessaan niin perussuomalaisen perheen, demariperheen, vl-perheen kuin vapaa-ajattelijaperheen lapsi voi tulla kiusatuksi.
Itse koin kiusaamista ala-asteikäisenä ”lesta”taustani takia. En vieläkään oikein tiedä, miten muut lapset edes tiesivät lestadiolaisuuden merkityksestä. Toisaalta on ymmärrettävää, että alueilla joissa lestadiolaisia on enemmän, asiasta myös lapset tietävät. Vastapainoksi olen myös minä kuullut tapauksista, joissa vl-lapset kiusaavat muita esimerkiksi tulimerihuuteluillaan.
Murrosikäisten joukossa saattaa hyvinkin ilmeinen ’erilaisuus’ olla hyväksyttyä. On pikemminkin niin, että kiusaajat löytävät halutessaan kenestä tahansa sopivan ’erilaisuuden’, jolla perustella tempauksiaan. Kiusaajat innostuvat usein siitä, jos heidän uhrinsa ryhtyy muuttamaan itseään ’samanlaiseksi’ kuin muut.
Kirjoitit; Jos näet kiusaamista puutu siihen. Ihan missä vain. Aivan. Eräs kiusaamismuisto, jossa kiusaaja pääsi pälkähästä ilman rangaistusta ja vielä aikuiskoulutuksessa! (kiusaaja oli taitava manipuloimaan ja hänellä oli hyvä koulutus ja hyvintoimeetulevat vanhemmat jne) Kiusattu ei jaksanut, jätti kurssin kesken, ei valmistunut. Ja kun puolen vuoden päästä yritti selvittää rehtorin kanssa asiaa, hänelle kylmästi sanottiin, ettei hän voi oppilaittensa luottamuksellisia asioita puhua, kiusaajahan sai jatkaa kurssilla. Se oli siinä. Ellei kiusattu olisi aloittanut jotain todella vanhingollista asioiden esiin tuomista, jossa moni viatonkin olisi tullut tilanteeseen mukaan vedetyksi, hänelle jäi väin, kantaa taakka ja pettymys ja kipu yksinään. Ai niin, hän myöskään ei saanut kurssimaksuaan takaisin kurssin loppuosasta, vaan hävisi myös rahallisesti monta sataa. Kurssi oli vielä sellainen, jossa oli tarkoitus vahvistua, ei joutua keskeyttämään lyötynä.
Kotikunnassani, jossa lestadiolaisia on paljon, en ole kuullut ketään kiusatun. Päin vastoin. Opettajat sanovat, että jos luokalla on pari kotona lapsijoukossa kasvatettua, se vaikuttaa koko luokan henkeen rauhoittavasti.
Ja jos kiusattaisiin, olisi se jotain kotona opittua. Näinhän se menee. Valitettavasti.
Käsittääkseni VL -piireissä on niin paljon aktiivisia aivan aikuisia kiusanhenkiä jotka provosoituvat kiusaamaan. Näin päättelen esimerkiksi hikipedian lestadiolaistekstin kautta tulleisiin reagointeihin. Ja siihen miten liikkeen pedofiilipiilottelun paljastuttua kritiikki kielletään kun pitäisi tasapuolisesti olla positiivinen. Positiivisinta lestadiolaisissa on se, että nyt saavat näyttää miten liike täyspestään karusti ilman että yksikään paljastunut syyllinen jää lilman juridista tuomiota tai liikkeestä poisajamista ja vastuutehtävien nollaamista ja muuta vastaavaa.
Samalla logiikalla kaikki lestadiolaisuus pitäisi kieltää koska se provosoi provosoitumaan ja pitää sisällään pedofiilejakin. Nähdäkseni tämänlainen totaalinen sensuuri ”lieveilmiöiden vuoksi” olisi liioiteltua.
Uskonto myös kannustaa kiusaamaan lähes aina ja poikkeuksetta. Sitä vain kutsutaan eettisyydeksi. Katsokaa miten uusateistiin asennoidutaan. Sitä ei pidetä kiusaamisena koska ne ansaitsevat sen. (Kiusaamista ei muuten koskaan tehdä koska ”ei tiedetä mitä teot aikaansaa” ne tehdään juuri siksi että tiedetään. Kiusaamiseen liittyy moraalinen närkästys on pääosin närkästystä ja vain marginaalisesti moraalisuutta.)
Itseäni on kiusattu ja hullu tuli. On tosin muistettava että monesti kiusaaja naamioi itseään puolustavan kiusatun mielellään kiusaajaksi. Se kun on kätevää jos haluaa jatkaa kiusaamista.
Se, joka liikkeen sotkujen paljastumisten jälkeen venkoilee ja korjaa pedofiliaongelman sijaan PR -mainetta on minun silmissäni syyllinen kiusaamista vakavamman ilmiön tukemiseen. Ilman poikkeuksia. Ilman lieventäviä asianhaaroja.
Uskoisin kaikkien ymmärtävän sen, että vanhoillislestadiolaisten kiusaaminen on väärin.
Heidän kiusaamistaan on kaikenlainen nimittely, jos se tehdään pilkkamielessä, puhekielessä on helpompi käyttää sanaa ”lesta” eikä se tarkoita vielä kiusaamista, mutta ehkä sitäkin on syytä välttää.
Kiusaamista on myös kaikenlainen ilmeily.
Myös kaikenlaiset ilkeämieliset kysymykset ja puheet ovat kiusaamista.
– Miks teillä on niin paljon pentuja?
– Ihan tyhmää, kun ette saa kattoo telkkaria.
– Saatteks te kuunnella ees radioo?
– Ostakaa uus Transitti!
Myös työpaikoilla voi joutua inhottavien kysymysten ja kommenttien kohteeksi.
– Me joudutaan maksamaan teidän lapsilisänne.
– Onks vaimo taas paksuna/tiineenä?
– Elätte yhteiskunnan varoilla.
– Etkö yhtään sääli vaimoasi?
Kaikesta voi toki keskustella, mutta ystävällisesti ja asiallisesti. Ei huumorikaan ole poissuljettu, jos se ei ole ilkeämielistä.
Sitten tietty kaikenlainen fyysinen satuttaminen on kiusaamista, sanomattakin selvä asia. Jokainen ihminen on satuttamaton.
Mutta heitänpä kehiin sellaisen kysymyksen, että onko se kiusaamista, jos vanhoillislestadiolaista kehottaa vakavasti jättämään liikkeensä?
Nimittäin, vanhoillislestadiolaiset eivät itse koe asian päinvastaista puolta ollenkaan kiusaamisena vaan rakkautena. Eli vl-ihmiset kokevat rakkautena sen, kun he kehottavat ”epäuskoisia” luopumaan ”epäuskostaan” ja liittymään vl-liikkeeseen. Juuri tähän asiaan liittyy suurin osa kurjuudesta ja kärsimyksestä vl-liikkeen tiimoilta.
Jos vl-liikkeessä olisi oikeasti vallalla vapaa valinta kuulua vl-liikkeeseen tahi olla kuulumatta, moni liikkeestä lähtijä saisi silti pitää sosiaaliset kuvionsa niin ennallaan kuin haluaisi; voisi halutessaan jatkaa seuroissa käyntiä ja olla hyvä ystävä edelleenkin vl-ystäviensä kanssa. Periaatteessa silloin olisi mahdollista, että vaikkapa joku ateisti voisi olla oma itsensä avoimesti ja jatkaa silti talosteluaan liikkeen parissa niin paljon kuin haluaisi.
Tämä on nykyisellään kuitenkin aika mahdotonta. Siis ateisteja ja jos mitä kengänkuluttajia liike pitää sisällään, mutta ulkonaisesti he ovat ainakin enimmäkseen ihan käypä vanhoillislestadiolaisia.
Minkälainen on sydämemme? Olemmeko susia vai lampaita?