Kirkossa vain, evankeliumin täden

Automatkalla tuli vaimon kassa juttua eri herätysliikkeistä. Sitten hän kysyi: “mihinkähän me kuulutaan”. Aika hankala kysymys. Ollaan oltu niin monessa mukana, vastasin. Sitten hän itse keksi ratkaisun; “olemme viidesläisiä ”. Siitä eteenpäin onkin sitten jo paljon vaikeampi omaa ryhmää löytää.

Meidän työpöytämme on kirkko. Viidesläisinä ilman kirkon jäsenyyttä olisimme, kuin tietokone ilman ohjelmia. Kirkko-ja kirkon oppi, on se työalusta jossa haluamme olla mukana. Se millaisissa kriiseissä kirkko kulloinkin on, niin sen ei tarvitse horjuttaa haluamme toimia kirkossa. Tavallaan olemme sen kriisien ulkopuolella. Kriisit sisältävät aina myös uusia mahdollisuuksia, eikä kriisien tarvitse häiritä omaa osallistumistamme, tai toimintaamme kirkon sisällä. Kirkon kriisit ei horjuta uskoamme, eikä luottamustamme siihen, että jatkossakin voimme pitää kirkkoa työpöytänämme. Siksipä viidesläisillä ei ole tarvetta perustaa omia kirkkoja. Evankeliumi ei ole muuttunut miksikään ja kirkossa olemme evankeliumin palveluksessa.

    • En ymmärrä alkujaankaan mitä vastaat, siis uskossa oloon ei tarvita kastetta, meinaan vaan että kuinkas sitten kastamattomat tulee uskoon jos ”tähän ei voi liittäämitään”?

      Kuinkas voit kirkossa olla kun siellä opetetaan juuri lapsikasteen armoa eli KAIKKI saadaan kasteessa ja usko on juuri kasteeseen uskomista?

      Teillä on Juha Heinilän kanssa jotain eroa uskoissanne otaksun?

  1. Saat Ari, otaksua ihan rauhassa, että meillä evankeliumin toimintaperiaatteen suhteen olisi jotain erimielisyyttä. Tämä nyt vain on se sanoma jonka tähden pysyn kirkossa. Voin siitä vapaasti puhua ja saan sitä kuunnella , sekä oppia siitä aina lisää.
    Tämä on sama sanoma, joka on kaikille kristityille yhteinen. Niin Ortodokseille, kuin Katollisille, Helluntailaisille, tai Anglikaaneille ja kaikille uskoville kristityille ympäri maailman. Toivoisin että sinäkin oppisit tuntemaan sen.

  2. Pekka kuinka voisin ”oppia” kun et selvästi opeta?

    Mitä hyötyä sinulle on kasteesta? Entä kuinka helluntai lapset , onko heillä jotenkin eri asema kastamattomina? Entä helluntai aikuiset jotka itse päättävät mennä kasteelle?

    Mistä muuten löytyy tämä sinun ”oppisi”, löytyykö Raamatusta?

    Minulle uskoontulo aukeaa selkeästi että Jumala kutsuu ja ihmisen on vastattava tähän kutsuun,tämän sanoittaa selkeästi Pietari:

    38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
    39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)

  3. Pekka lueppa Matteus 15 1-20.

    Siinä on selkeä sanoma mistä kaikki johtuu, miksi ihmiset eivät ymmärrä Jeesuksen Sanoja eikä ihmisillä ole voimaa elää Jeesuksen opetusten mukaan.

    Otetaampa yksi jae ensin:

    8 ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,

    Ja liitetään se vielä toiseen:

    19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.

    Mikä siis estää ihmistä tulemasta uskoon?

  4. Kiitos Pekka ja ymmärrettävästi vaikean kysymyksen esille asettamisesta.

    Miten tullaan uskoon, on sellainen kysymys, johon olen oppinut vastaamaan: ”Ainoastaan Jumalan vetämänä”, koska se on ainoa Tie. Joka taas juontaa Lutherin ajatuksesta, jonka hän löysi Paavali kirjeistä alkukieltä tutkimalla. Luther totesi: ”Jumala YKSIN vaikuttaa ihmisessä Uskon” eli näin ollen mitään ns. Vastaanottamista ei tarvita, ei antautumisia, ei ratkaisuja, ei avautumisia, eikä mitään ihmislähtöistä operaatiota. Usko tulee Jumalasta, sitä ei voi ihminen ottaa.

    Tämän asian oivaltaminen vie pohjan kaikelta ihmiskeskeiseltä uskomiselta.
    Kun Jumala Vapauttaa ihmisen Kristuksen kautta, niin ihminen tulee todellisesti Vapaaksi, joka myös johtaa sellaiseen tilanteeseen, että maailma alkaa vihaamaan ja vainoamaan sinua, koska väität, että Jumala on tehnyt sinut autuaaksi. Tämä on kuitenkin se ies, mistä Kristus itse puhuu. Kun ihminen pääsee Jumalan Lepoon töistään, tilalle tulee Jumalan Rakkaus, joka on kaikesta laista vapaa.

    Seuraavassa linkissä on metodistien opetusta, joka on itseasiassa monen kristillisen lahkon opetusten ja teologisten pyrkimysten taustalla. Mutta yhtä kaikki he opettavat lakia, jonka he ovat naamioineet Evankeliumin vaatteeseen, he ovat tehneet Kristuksesta Mooseksen ja ylpeänä tuovat esille, kuinka he ovat voimallisia kristittyjä ja saavat paljon aikaan. Heitä on syytä karttaa, mutta ei kuitenkaan hylätä, sillä monet heistä ovat eksyneitä ja tarvitsevat apua, jotta pääsisivät takaisin Evankeliumin lupaaman Vapauden ja Lähteen äärelle.

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Metodismi

    Seuraavassa jaan vielä yhden Lutherin ajatuksen.

    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” Matt. 7:15.

    Mitä merkitsee ”he tulevat lampaiden vaatteissa”? Lampaiden vaatteilla ymmärretään sitä, että väärät opettajat ulkonaisesti näön vuoksi pitävät kaikki mitä oikeat kristityt ja saarnaajat opettavat, sillä me, jotka olemme Kristuksen lampaita, kannamme oikeita lampaan villoja. Nämä väärät eivät kuitenkaan esiinny ainoastaan loistavilla teoillaan ja sädehtivällä elämällään rukoillen paljon, pitäen harmaita takkeja, käyden pää kumarruksissa, paastoten tarkasti ja käyden kirkossa, vaan he liikkuvat vedoten sanaan ja pyhään Raamattuun, jota profeettojen kirjoissa kutsutaan Jumalan villaksi ja liinavaatteeksi. Sen tähden onkin totta, kuten sanotaan, että pyhä Raamattu on villitsijöiden kirja, sellainen kirja, jonka villihenget ovat suurimmaksi osaksi ryöstäneet itselleen. Ei nimittäin ole muuta kirjaa, jota he niin riepottelisivat, eikä myöskään mitään muuta, jota he niin kehuisivat kuin Raamattu. — Varokoon jokainen antamasta väärien opettajien sädehtivän menon lumota itseään, vaikka he lähestyisivät Raamattu kädessään, sillä heihin kätkeytyvät raatelevat sudet. Kun toivot saavasi heiltä ruokaa ja ravintoa, he repivät, tappavat ja syövät sinut turkkeihinsa. Tätä ei kuitenkaan kukaan voi nähdä eikä arvostella muuten kuin hengellisillä silmillä. Tavallinen kansa ei tähän pysty. Suuri enemmistö pitää evankeliumin halpana ja on kiittämätön, pieni joukko vain omistaa ja käsittää sen. Minä olen usein sanonut ja sanon aina, että suurin ja vaikein taistelu on se, jossa täytyy taistella Raamatulla Raamattua vastaan, ottaa viholliselta hänen miekkansa, ryöstää puolustusvälineet hänen kädestään ja tappaa hänet hänen omalla miekallaan. Siihen ei kukaan kykene, ellei Pyhä Henki ole valaissut häntä näkemään petosta. M Luther

    Myös Paavali ymmärsi ja opetti Kristillistä Vapautta, kun varoitti Galatalaisia: ”Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen.” Gal. 2:4.

    PS. Hyväksi kesälukemiseksi suosittelen Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä.

  5. Pekka kiitoksia ajatuksia herättävästä ja avaavasta ”keskustelusta”, olen luottanut ja luotan yhä että pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Sanoja ja niin teki myös tässä tapauksessa.

    Siis kaikki on sydämestä lähtöisin, syntyessä ihmisellä on paatunut sydän joka saa aikaan ettei kuule Jeesuksen ääntä eikä näin voi palvella Jumalaa, tästä on merkkinä se hedelmä mitä tuottaa.

    Iankaikkisen tärkeä kysymys onkin milloin ihminen saa uuden sydämen ja miten, tästä kertoo evankeliumi, Jeesus parantaa paatuneen sydämen.

  6. Tällä palstallani en halua tietää mitään kasteesta, enkä parannuksesta, en edes kirkon tunnustuksesta. Haluan vain Paavalin tavoin tässä keskustelussa oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden ja hänet ristiin naulittuna. Siinä pitäisi olla ihmettelyn aihetta loppu elämäksi. Kuitenkin se on asia jonka ohi niin helposti kuljetaan. Ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Halveksittuna jota pidämme täysin mitättömänä luonnostamme . Silti se on koko maailmanhistorian ihmeellisin ja tutkimattomin tapahtuma.

  7. Jumala tosin vetää meitä puoleensa, mutta moni ei tajua sitä Jumalan työksi. Silloin nämä ottavat puolustuksekseen sen, ettei Jumala ole koskaan vetänyt heitä uskon tielle. Jumala kun vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, jotta hänen hyvä tahtonsa toteutuisi.

    Moni harras kristitty kysellee hartaasti mikä olisi Jumalan tahto jossakin ratkaisussa ja eivät tule ajatelleeksi sitä, että Jumala on jo vaikuttanut heissä tahtomista haluamaansa suuntaan. Joku miettii lähetystyötä, olisiko Jumalan tahto, että lähtisi. Ei siinä helposti tule mieleen, että Jumala on jo itseasiassa valmistellut asiaa, niin että alkaa itse miettiä lähtemistä.

  8. Ei rukouskaan ole sitä, että nyt laitamme kädet ristiin ja alamme rukoilla ja sitten alamme kertomaan asioitamme Jumalalle. Asia on ihan toisinpäin. Jumala kutsuu ja kehottaa meitä rukoukseen ensin. Sitten hän antaa meille asioita, joita hän tahtoo meidän rukoilevan. Sitten Hän vaikuttaa niiden rukoustemme kautta jotain, josta emme tiedä paljon mitään. Sen vain, että kun saamme vastauksia, niin aina ihmettelemme niitä. Sillä rukousvastaukset ovat aina suuria ihmeitä.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.