Kirkon ykseys edellyttää yksimielisyyttä evankeliumista ja sakramenteista

Kipu Kristuksen kirkon hajannuksesta on tänään yhtä ajankohtainen, kuin se oli silloin kun Martin Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla vuonna 1517.

 

Paitsi suoranaiset harhat, hajaannusta aiheuttaa myös näkemyserot siitä, mitkä asiat kuuluvat kirkon muuttamattomiin perustotuuksiin ja mitä asiat puolestaan hyvään kirkolliseen järjestykseen taikka ovat asioita, joista on hyväksi tehdä erilaisia ratkaisuja eri aikoina ja eri kulttuureissa . Luterilaisen tunnustuksen mukaan kirkon ykseyteen kuitenkin tulisi riittää yksimielisyys evankeliumissa ja kirkon sakramenteista.

 

Kuten piispa Matti Repo totesi, eräs kirkkoamme koskeva hajaannus tuli entistä näkyvämmäksi parisen viikkoa sitten kun Tampereen tuomiokapituli  päätti ettei viime keväällä perustetun Suomen ev.lut lähetyshiipakunnan piispa Risto Soramies  voi olla enää Suomen ev.lut. kirkon pappi.

 

Tämän lähetyshiippakuntaan liittyvän hajaannuksen siemen kylvettiin  jo 1980-luvulla, ku pappisvirka avattiin sekä miehille että naisille.  Hajaannuksen siementä ei kuitenkaan ollut tarkoitus kylvää. Samassa yhteydessä nimittäin hyväksyttiin myös laajan yksimielisyyden vallitessa ponsi, jonka mukaan sekä päätöstä kannattavien, että sitä vastustavien tuli jatkossa toimia kirkon ykseyttä  vaalien. Kyseisellä ponnella oli siis paljon laajempi kannatus kuin itse virkaratkaisulla.

 

Valtaosa kirkon työntekijöistä ja jäsenista, tuolloisten rintamalinjojen molemmin puolin, on pitänyt myös kiinni kirkon ykseyden säilyttämispäätöksestä. Ei kuitenkaan kaikki.

 

Ykseyttä eli ekklessiaa ei siis rikkonut itse virkakysymystä koskenut päätös, vaan joidenkin ihmisten kohdalla päätöksen väärä tulkinta. Ykseyden vaalimiseen on kiinnitetävä huomiota myös jatkossa kun kirkko tekee pätöksiä, joiden tarkoitus on täsmentää aiempia opillisia tulkintoja.Ykseytä mahdollisesti hiertäviä asioita ei pidä tällöin jättää myöhemmin pohditaviksi, vaan linjaukset tulee tehdä samalla kertaa.

 

Kotimaa lehden päätoimitaja Mari Teinilä vetää pääkirjoituksessaan 17.10. 2013 yhtäläisyysmerkkejä lähetyshiipakunnan ja Helsingissä toimivan kansainvälisen seurakunnan IEC:n kanssa. SIkäli yhtäläisyyttä onkin, että molemmissa tapauksissa kyse on toiminnasta rekisteröityneiden seurakuntien sijaan jumalanpalvelusyhteisöissä.

 

IEC:n kohdalla päätoimittaja Teinilä nostaa esiin seurakunnan johtajan pastori Timo Keskitalon ja hänen henkilökohtaisen virkakantansa. Yhtäläisyysmerkkejä lähetyshiipkunnan ja IEC:n välille vetäessään Teinilä sivuutta sen seikan että Keskitalo kuuluu kirkon vanhalla virkakannalla olevista juuri siihen puoliskoon, joka on pitäytynyt  Suomen ev.lut kirkon järjestyksessä ja ykseydessä. Ainakaan yleisessä ei ole tiedossa tapausta, jossa Keskitie olisi kieltäytynyt jakamasta ehtoollista toiselle luterilaiselle.

 

Mitä ilmeisemin IEC:n suunnalla on kirkon ykseyteen liittyviä ongelmia, mutta ne eivät liity niinkään Keskitaloon, vaan yhteisössä esiintyvään kahtalaiseen käsitykseen sakramenteista.

 

IEC on tunnustusten välistä pastoraalista työtä tekevä kristillinen yhteisö, jota palvelee kaksi pastoria, luterilainen Timo Keskitalo ja Brasilian AoG helluntaikirkon pastori Giordanni de Carvalho.

 

On aivan luonnolista, että kumpikin pastori opettaa sakramenteista oman kirkkonsa käsityksen mukaisesti, mutta voiko näillä eväillä rakentaa eheää seurakuntayhteyttä tekemättä sellaisia kompromisseja, jotka eivät selkeästi ole kummankaan opin mukaisia? Se mikä ekumenian saralla on rikkaus, saattaakin jumalanpalvelusyhteisön sisällä muttua sellaiseksi opilliseksi epämääräisyydeksi, jota kumpikaan taustakirkko ei enää voi sellaisenaan hyväksyä.

 

Luterilaisessa kirkossa ehtoollinen on Kristuksen totinen ruumis ja veri Ehtoollista nautitaessa tullaan osalliseksi sakramentista eikä siis vain muistella ehtoolisen alkuperäistä asettamista, kuten joissakin ns. vapaissa suunnissa.

 

Luterilaisessa kirkossa kaste on Jumalan teko eikä ihmisen oma tunnusteko. Kasteen sakramentin kunnioittamisen vuoksi luterilaisessa kirkossa ei järjestetä  lapsen kastetta korvaavina tilaisuksina nimiäisiä .Kastamattoman lapsen voi vanhemmat halutessaan tuoda messuun siunattavaksi, kuten kastetunkin lapsen.

 

On täysin ymmärrettävää ettei IEC.n kautta haluta tuotavan vääriä oppeja luterilaiseen kirkkoon. Kirkon ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumista ja kirkon sakramenteista, mutta juuri niitä ykseys edellyttää. Seurakunnissa tarvitaan selkeyttä siihen, missä ykseyden rajat kulkevat.

 

Uudet ajat tuovat eteemme uusia haasteita. tulevaisuudessa ykseyden rajoja voi kolkuttaa esimerkiksi  kysymys siitä, mitä kirkko nykykielellä tarkoittaa sitouitussaan apostoliseen uskontunnustuksen tai opettaessaan virallisissa asiakirjoissaan Raamattua siten kuten Raamatun oppia on luterilaisessa tunnustuskirjoissa selitetty.

 

 

 

 

 

  1. Kimmo Jaatila, vai Lutherin tie, kuinka kävis jos samoja saarnoja saarnaisit tänä päivänä kuin Luther aikoinaan, taitais häkki heilahtaa tai mielenvikaisena ei tuomittais???

    Oletko kuuliainen tunnustuskirjoja kohtaan esim:

    Tavallisille papeille ja saarnaajille

    ….Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.

    Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. ….
    (Vähä katekismus, Luther)

  2. Ei olisi pahitteeksi jos Kivimäki ja Pasanen tutustuisivat kirkkomme tunnustukseen ja sen rajaamiin opinkäsityksiin keskustelun kohteena olevissa asioissa.

    Lutherin saarnoja voi lukea suomeksi, eikä niissä ole mitään epätavallista ja paheksuttavaa.
    On jo vanhastaan Kirkkopostilla, Huonepostilla ja sitten erinäisiä saarnoja.
    Kielitaitoinen voi lukea vaikka pokkarina saksaksi Johanneksen kirjeiden pohjalta pidettyjä saarnoja. Ne ovat ihan asiallisia.

  3. jorma ojala

    Ei olisi pahitteeksi jos Kivimäki ja Pasanen tutustuisivat kirkkomme tunnustukseen ja sen rajaamiin opinkäsityksiin keskustelun kohteena olevissa asioissa.

    Lutherin saarnoja voi lukea suomeksi, eikä niissä ole mitään epätavallista ja paheksuttavaa.

    Jorma Ojala, eikö Vähä katekismus ole kirkon tunnustuskijoista yksi??

    Eikö mielestäsi ottamani katkelma siitä ole ”paheksuttava” eli tuskin enää kukaan sitä allekirjoittaa eli hyväksyy?? Vai voiko olla niin ”Luther-fani” että ottaa senkin, en tiedä.

    Siis seuraava ote Vähä katekismuksesta Lutherin tekstiä:

    ” Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.”

  4. Ari, olet näemmä aikalailla juuttunut tuohon yhteen kohtaan Lutherin kirjoituksissa, kun kyselet moneen kertaan samaa asiaa…
    Olen kyllä myös sitä mieltä, että Lutherin kirjoituksissa on tosi kovaa puhetta, jopa sitä nykyään vihapuheeksi luokiteltavaa. Erityisesti paavia ja katolisuutta kohtaan hän antaa tulla kuin tykin suusta hyvin rankasti. Mutta onko tuohon aikaan käytetty tuollaista tämän päivän ihmisen korviin tosi hurjalta tuntuvaa kieltä yleisemminkin? En oikein usko, että se pelkästään Lutherin ”synti” oli.
    Voisipa olla, että tunnustuskirjat tulisi sanoittaa uudelleen tämän päivän kielelle ja siivota tuota hurjinta kieltä sieltä pois. Menettäisikö siinä tämän päivän kirkko jotakin, kun siellä on näitä asioita, joista luultavasti ei olla enää yhtä mieltä Lutherin kanssa?

  5. Kari Roos, ai että oikein vihapuheeksi asti olis, no entä Lutherin hyväksymät vainot ”uudestikastajia” kohtaan, siis tappaa ihminen ”väärän” uskon takia??

    Entä yleensä luterilaisuuden aikana tehdyt raakuudet??

    Kuitenkin asia on ketä kuuntelet, Jeesusta ja Hänen varoitustaan juuri huonoa hedelmää tuottavasta profeetasta vai tätä profeettaa joka kyllä lupaa kymmenen hyvää seuraajilleen mutta on tois uskoisia kohtaan raaka, siis kun Jeesus Sanooselkeästi ettei tältä profeetalta voi löytää MITÄÄN hyvää niin miksi luotat iankaikkisen elämäsi hänen opeilleen vanhurskaudesta, pelastuksesta, kasteesta, Pyhästä Hengestä, uudestisyntymisestä jne…, MIKSI kun kerran Jeesus varoittaa ja käskee seuraajiaan kavahtamaan tällaista????

  6. Vai oikein lukuisat raakuudet Ari, minä ainakin olen pahimmat hengelliset pahoinpitelyt saanut ”pasifistisilta” uudestikastajilta. Tälläkin palstalla. Mutta en siltikään tahdo leimata kaikkia uudestikastajia tietyllä leimalla kuten sinä Ari teet luterilaisille. Terrorisoit ja jankkaat keskustelusta toiseen samaa asiaa. Lähde välillä vaikka lenkille ja nauti elämästä!

  7. Kimmo Jaatila
    Ilmoita asiaton

    Vai oikein lukuisat raakuudet Ari, minä ainakin olen pahimmat hengelliset pahoinpitelyt saanut ”pasifistisilta” uudestikastajilta. Tälläkin palstalla. Mutta en siltikään tahdo leimata kaikkia uudestikastajia tietyllä leimalla kuten sinä Ari teet luterilaisille. Terrorisoit ja jankkaat keskustelusta toiseen samaa asiaa. Lähde välillä vaikka lenkille ja nauti elämästä!

    Kiitos hyvästä vinkistä, tosin nautin elämästä jo nyt

    Se mitä ”jankkaan” on luterilaisuuden perusta eli ne opit jotka ns ”uskonpuhdistuksessa” on saatu. Kaikki perustuu näille opeille ja kaiken perusta on ”usko” lapsikasteeseen ja sen antamaan.

    Kuitenkin jokainen voi historiasta lukea kuinka tätä ns ””uskonpuhdistusta” vietiin etyeenpäin ja puolustettiin miekalla eli onko se evankeliumin mukaista, vastaa Kimmo Jaatila????

    Kuinka vuosisatoja on ihmisiä pakotettu tähän ”uskoon” eli suomessakin oli uskontopakko vielä 1900-luvulla.

    Se ettei luterilaiset enää tee näitä asioita ei poista sitä tosiasiaa että kaiken opin perusta on juuri Lutherin ja kump. opit ja kun tietää heidän teot niin kuinka voi samalla ”kuulla” Jeesuksen ääntä kun Jeesus selkäasti Sanoo:

    15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
    16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
    17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
    18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
    19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
    20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
    21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
    (Matt.7)

    Kyse on ketä kuulee ja ketä seuraa, siis onko iankaikkisen elämän Sanat kenellä, tässä on kyse niin jokaisen omasta kuin lapsiensakkin iankaikkisesta elämästä.

  8. Ari, tuo jankkaamasi Vähä katekismuksen kohta muuten jatktuu seuraavasti:

    Sillä vaikka ketään ei voi eikä sovikaan pakottaa uskoon, niin kansaa on silti ohjattava tietämään, mitä ne ihmiset pitävät oikeana ja vääränä, joiden keskuudessa he haluavat asua, hankkia elantonsa ja elää. Kaupunkiin asumaan hakeutuvan on nimittäin tunnettava kaupungin laki, jonka suojaa hän aikoo nauttia, ja noudatettava sitä, riippumatta siitä, uskooko hän todella vai onko hän sisimmässään roisto tai lurjus.

  9. Ari Pasanen :”Kuitenkin jokainen voi historiasta lukea kuinka tätä ns ””uskonpuhdistusta” vietiin etyeenpäin ja puolustettiin miekalla ”

    Vietiinkö muka ”uskonpuhdistusta” eteenpäin, vaan vain valtaa ja samoilla suurvaltojen keinoilla kuin se nykyisinkin tapahtuu?

    ”Kirjoittelin joskus huvikseni ylös ”maantieteellis-taloudellisesta ja historiallisesta kirjasta Suomenmaa – viides osa” (v.1923) löytyneitä tietoja vuosista, jolloin suurvalllat ovat puolin ja toisin tuhonneet jalkojensa alle suomalaisten kodit:
    1337-39, 1348-51, 1395-97, 1411, 1444, 1464, 1473-97,1555-57, 1587-97,1610-17,1656-57, 1710-21,1741-43…

    Uudenkaupungin rauhassa 1721 luotiin lahjoitusmaajärjestelmä, jossa keisarille palveluksia tehneelle yläluokalle lahjoitettiin talonpoikien maaomaisuutta, jolloin he menettivät omistusoikeutensa. Katariina II:n ajoista asti lahjoituskirjoihin lisättiin maininta myös talonpoikien ”sielujen” lahjoittamisesta, jolloin he vajosivat lähinnä venäläisen maaorjan asemaan. Näiden Viipurin läänin talonpoikien tilanne ratkesi vasta vuoden 1867 valtiopäivillä, kun valtio teki päätöksen lahjoitusmaiden lunastamisesta valtion varoilla.”

    Mielestäni vain tätä suurvaltojen fyysisen ylivoiman aggressioon ja tuhovoimaan perustuvaa oikeudenmukaisempaa ”uskonpuhdistusta” noudattaa nykyisin periaatteineen kansainvälinen oikeus, jonka perusta on YK:n yleismaailmalliset ihmisoikeudet, ja jota Suomen puoluepoliittinen valtaeliitti korporaatioineen ja vailla perustuslakituomioistuinta olevine oikeusjärjestelmineen ei ainakaan kaikilta osin näytä haluavan todellakaan tuntea.

  10. Kimmo Jaatila, ai tuo jatkoko poistaa sen alun pakottamisen??

    Eikö tuo ”niin kansaa on silti ohjattava tietämään” sisällä juuri tuon ruuatta jättämisen ja maasta karkoituksen jos ei tätä ohjausta noudata??

    Entä ns ”uudestikastajien” vainot, tapettiin ensin ja sitten sanottiin että eihän toisia pidä harhaopin takia vainota, näinkö sitten uskot näitä tuuliviirejä, puhuvat kyllä kauniisti mutta teot ovat toista???

    Lueppa seuraava ev.lut kirkon sivulta otettu:

    http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/F0711E53DD9579D0C225776900736CBC?OpenDocument&lang=FI

Jukka Kivimäki
Jukka Kivimäki
Aktiiviseurakuntalainen Espoosta. Päivätyössä ammatillisen koulutuksen parissa.