Kipu Kristuksen kirkon hajannuksesta on tänään yhtä ajankohtainen, kuin se oli silloin kun Martin Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla vuonna 1517.
Paitsi suoranaiset harhat, hajaannusta aiheuttaa myös näkemyserot siitä, mitkä asiat kuuluvat kirkon muuttamattomiin perustotuuksiin ja mitä asiat puolestaan hyvään kirkolliseen järjestykseen taikka ovat asioita, joista on hyväksi tehdä erilaisia ratkaisuja eri aikoina ja eri kulttuureissa . Luterilaisen tunnustuksen mukaan kirkon ykseyteen kuitenkin tulisi riittää yksimielisyys evankeliumissa ja kirkon sakramenteista.
Kuten piispa Matti Repo totesi, eräs kirkkoamme koskeva hajaannus tuli entistä näkyvämmäksi parisen viikkoa sitten kun Tampereen tuomiokapituli päätti ettei viime keväällä perustetun Suomen ev.lut lähetyshiipakunnan piispa Risto Soramies voi olla enää Suomen ev.lut. kirkon pappi.
Tämän lähetyshiippakuntaan liittyvän hajaannuksen siemen kylvettiin jo 1980-luvulla, ku pappisvirka avattiin sekä miehille että naisille. Hajaannuksen siementä ei kuitenkaan ollut tarkoitus kylvää. Samassa yhteydessä nimittäin hyväksyttiin myös laajan yksimielisyyden vallitessa ponsi, jonka mukaan sekä päätöstä kannattavien, että sitä vastustavien tuli jatkossa toimia kirkon ykseyttä vaalien. Kyseisellä ponnella oli siis paljon laajempi kannatus kuin itse virkaratkaisulla.
Valtaosa kirkon työntekijöistä ja jäsenista, tuolloisten rintamalinjojen molemmin puolin, on pitänyt myös kiinni kirkon ykseyden säilyttämispäätöksestä. Ei kuitenkaan kaikki.
Ykseyttä eli ekklessiaa ei siis rikkonut itse virkakysymystä koskenut päätös, vaan joidenkin ihmisten kohdalla päätöksen väärä tulkinta. Ykseyden vaalimiseen on kiinnitetävä huomiota myös jatkossa kun kirkko tekee pätöksiä, joiden tarkoitus on täsmentää aiempia opillisia tulkintoja.Ykseytä mahdollisesti hiertäviä asioita ei pidä tällöin jättää myöhemmin pohditaviksi, vaan linjaukset tulee tehdä samalla kertaa.
Kotimaa lehden päätoimitaja Mari Teinilä vetää pääkirjoituksessaan 17.10. 2013 yhtäläisyysmerkkejä lähetyshiipakunnan ja Helsingissä toimivan kansainvälisen seurakunnan IEC:n kanssa. SIkäli yhtäläisyyttä onkin, että molemmissa tapauksissa kyse on toiminnasta rekisteröityneiden seurakuntien sijaan jumalanpalvelusyhteisöissä.
IEC:n kohdalla päätoimittaja Teinilä nostaa esiin seurakunnan johtajan pastori Timo Keskitalon ja hänen henkilökohtaisen virkakantansa. Yhtäläisyysmerkkejä lähetyshiipkunnan ja IEC:n välille vetäessään Teinilä sivuutta sen seikan että Keskitalo kuuluu kirkon vanhalla virkakannalla olevista juuri siihen puoliskoon, joka on pitäytynyt Suomen ev.lut kirkon järjestyksessä ja ykseydessä. Ainakaan yleisessä ei ole tiedossa tapausta, jossa Keskitie olisi kieltäytynyt jakamasta ehtoollista toiselle luterilaiselle.
Mitä ilmeisemin IEC:n suunnalla on kirkon ykseyteen liittyviä ongelmia, mutta ne eivät liity niinkään Keskitaloon, vaan yhteisössä esiintyvään kahtalaiseen käsitykseen sakramenteista.
IEC on tunnustusten välistä pastoraalista työtä tekevä kristillinen yhteisö, jota palvelee kaksi pastoria, luterilainen Timo Keskitalo ja Brasilian AoG helluntaikirkon pastori Giordanni de Carvalho.
On aivan luonnolista, että kumpikin pastori opettaa sakramenteista oman kirkkonsa käsityksen mukaisesti, mutta voiko näillä eväillä rakentaa eheää seurakuntayhteyttä tekemättä sellaisia kompromisseja, jotka eivät selkeästi ole kummankaan opin mukaisia? Se mikä ekumenian saralla on rikkaus, saattaakin jumalanpalvelusyhteisön sisällä muttua sellaiseksi opilliseksi epämääräisyydeksi, jota kumpikaan taustakirkko ei enää voi sellaisenaan hyväksyä.
Luterilaisessa kirkossa ehtoollinen on Kristuksen totinen ruumis ja veri Ehtoollista nautitaessa tullaan osalliseksi sakramentista eikä siis vain muistella ehtoolisen alkuperäistä asettamista, kuten joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Luterilaisessa kirkossa kaste on Jumalan teko eikä ihmisen oma tunnusteko. Kasteen sakramentin kunnioittamisen vuoksi luterilaisessa kirkossa ei järjestetä lapsen kastetta korvaavina tilaisuksina nimiäisiä .Kastamattoman lapsen voi vanhemmat halutessaan tuoda messuun siunattavaksi, kuten kastetunkin lapsen.
On täysin ymmärrettävää ettei IEC.n kautta haluta tuotavan vääriä oppeja luterilaiseen kirkkoon. Kirkon ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumista ja kirkon sakramenteista, mutta juuri niitä ykseys edellyttää. Seurakunnissa tarvitaan selkeyttä siihen, missä ykseyden rajat kulkevat.
Uudet ajat tuovat eteemme uusia haasteita. tulevaisuudessa ykseyden rajoja voi kolkuttaa esimerkiksi kysymys siitä, mitä kirkko nykykielellä tarkoittaa sitouitussaan apostoliseen uskontunnustuksen tai opettaessaan virallisissa asiakirjoissaan Raamattua siten kuten Raamatun oppia on luterilaisessa tunnustuskirjoissa selitetty.
Minusta vuoden 2009 hyväntahdon ilmaus oli jo se tarkistuksen paikka ja se on myös kohtuudella toiminut.
Toki asioissa on jollakin paikkakunnilla ja joidenkin järjestöjen osalta varmasti vielä hiomista.
En ymmärrä kuinka tuodaan esille tätä Lutheria ja hänen ”uskonpuhdistustaan”, siis eikö jokainen voi lukea miten hän ”suojeli” omaa ”oikeaa” uskoaan vainoten, pakottaen ja maasta karkottamalla?
Eikö tänä päivänä ole ”viisautta ja ymmärrystä” ettei omaa aatettaan väkivalloin eteenpäin vieneitä kavahdeta, miksi ei tätä luterilaisuutta???
VIELÄ tänä päivänä on kirkon tunnustuskirjoissa seuraava Lutherin kirjoitus:
Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois…
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismus.html
Eikö nyt jo maalaisjärjenkin pitäisi sanoa että tuollainen ”opettaja” joka tänä päivänä olisi tiukasti lukkojen takana, on kaikkea muuta kuin Raamatullinen Jeesuksen seuraaja???
Matt.7:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
>>>>Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.>>>>
Jotenkin noloa, kun rakennus tulee rakkaammaksi kuin se, mitä siellä sisällä puhutaan.
Kun katolilaiset luottavat paavinsa erehtymättömyyteen, voi uskollinen kirkon ihminen sitten luottaa kirkolliskokouksenkin erehtymättömyyteen. Mikäs siinä. Ongelma kai tulee siitä, että
toiset katsovat Raamatun normiksi.
Confessiossa tämä lausuma tähtäsi siihen, että Raamattu asettuu kaiken inhimillisen sopimisen ja kokouspäätösten yläpuolelle. Se on normien normi.
Onko sitten virkakysymys vain pelkkä inhimillinen säädös, kuten Moberg ilmeisesti katsoo, vai onko se Herralta saatu, kuten Paavali opettaa.
Lutherin krije Latomukselle kertoo mielestäni selvästi, mikä oli reformaattorin ajatus.
”Jumalan sanan valossa on kirkko-isiä tutkittava, kuka heistä on tuonut sen kirkkaaseen valoon, kuka sitä taas himmentänyt”.
(ulkomuistista, Löytyy Valituista Teoksista)
Jorma Ojala
Lutherin krije Latomukselle kertoo mielestäni selvästi, mikä oli reformaattorin ajatus.
”Jumalan sanan valossa on kirkko-isiä tutkittava, kuka heistä on tuonut sen kirkkaaseen valoon, kuka sitä taas himmentänyt”.
(ulkomuistista, Löytyy Valituista Teoksista)
Kuinkas toimit ”oman kirkkoisäsi” kohdalla, onko Luther Raamatun Sanaa tuonut kirkkaaseen valoon vai teoillaan sen pimentänyt??
Luterilaiseen oppiin kuuluu nyös ns. seurakuntaprofetiat joita tulee tutkia Raamatun perusteella yhdessä muiden seurakuntalaisten kanssa. Sitävastoin luteririlaisuus torjuu ”hurmahenkisyyden”, kuten Luther asian ilmaisi.
Tietoni IEC:stä ovat toisen tai komannenkäden tietoja, enkä tiedä esiintyykö seurakunnassa myös vääränlaista karismaattisuutta. Edellä kirjoituksessani käsittelin siis ainoastaan sakramentteja, siis kastetta ja ehtoollistä koskevaan ongelmallisuuteen.
Pari kommenttia:
1) Evankeliumin oppiin kuuluu myös käsitys virasta. Evankeliumihan saarnataan saarnaviran kautta ja sen sisältö on kyllä laajempi kuin vain ”ilouutinen Jeesuksesta”. Itse asiassa evankeliumin oppi on Augsburgin tunnustuksen kaikki opinkohdat.
2) Jos tarkoitat päätöksen väärillä tulkitsijoilla niitä, jotka eivät toimita messua naispapin kanssa, olet itse yksinkertaisesti väärässä. Ei voi olla niin, että teoilla vesitetään se, mitä omassatunnossa ajatellaan ja opetetaankin.
Tiedän, mistä puhun. Ajattelin itse jossakin vaiheessa juuri noin, että ”evankeliumin tähden” voin toimittaa messun naispapin kanssa. Sitten totesin, että eihän tämä näin mene. En voi teoillani saarnata muuta kuin sanoillani teen.
Eikä se ole mitään todellista yhteyttä, että joutuu huonolla omallatunnolla tekemään jotakin. Se on mielivaltaa.
Sehän olisi sama kuin jos sydämessään ei hyväksyisi rasismia, mutta ei puuttuisi siihen millään tavalla, kun huomaa jonkun joutuvan rasismin kohteeksi.
Kimmo Jaatila
Tiedän, mistä puhun. Ajattelin itse jossakin vaiheessa juuri noin, että ”evankeliumin tähden” voin toimittaa messun naispapin kanssa. Sitten totesin, että eihän tämä näin mene. En voi teoillani saarnata muuta kuin sanoillani teen.
Uskotko siis että Jeesuksen sanat:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? (Matt.7)
ovat Totuus ja TEET niiden mukaan??
Vertaa Lutherin tekoja esim ”uudestikastajia” kohtaan??
Ari Pasanen
Uudestikastamisen on ongelmallinen koska silloin hylätää jo aiemmin saatu kristillinen kaste. Kysehän ei ole siitä, minkä ikäisenä tai missä mielentilassa ihminen on kastettu vaan siitä, että hänet on jo kertaalleen ”upotettu kasteen hautaan” ja luovutettu Kristukselle.
Jukka Kivimäki, ohitat siis täydellisen sokeasti sen mitä sanon eli LUTHER ja hänen tekonsa, niistä voi nähdä vainoa, pakottamista ja maasta karkottamista, siis todella huonoa hedelmää eli kun Jeesus Sanoo:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? (Matt.7)
NIIN kuinka voit ottaa Lutherilta MITÄÄN kun kerran Jeesus selkeästi käskee kavahtamaan sellaista???
Lutherin oppia on juuri luterilaisuuden vanhurskauttamis ja pelastusopit, siis myös lapsikaste, otat nämä mielelläsi, mutta kuinka Jeesus käskee tekemään???
Miksi Luther vainosi ”uudestikastajia”, toimiko hän Jumalan hengessä VAI saatanan???
Ari Pasasella on ihan oma historiankirjansa ja metodinsa tutkia sitä.