Kotimaa pro lehden 10.1. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan toimittaja-kirjailija Pentti Harjumaa otti kantaa kirkon perustehtävään. Hänen mukaansa kirkko on jäänyt pienen konservatiivisen uskovien ryhmän vangiksi. Tämä joukko on Pentti Harjumaan mukaan hukkaamassa kirkon vuosisatoja kestäneen sivistyksellisen ja kulttuurisen perinnön.
Pentti Harjumaan mukaan kirkon tulisi antaa enemmän tilaa ilmaista epäilyksensä onko jumalia tai jotain korkeampaa edes olemassa. Hänen mukaansa nämä ihmiset haluaisivat olla mukana vaalimassa kirkon vuosisataista perinnekulttuuria erilaisine rituaaleineen ja tapoineen.
Pentti Harjumaa on aivan oikeassa todetessaan, että kirkko on erityisen merkityksellinen ihmiselämän käännekohdissa, niin ilossa kuin surussa. Kirkon varsinainen tehtävä ei kuitenkaan ole perinnekulttuurin vaalinta. Juuri perinnekulttuuri on asia, joka kirkossa voi muuttua ja jollakin aikajänteellä se tuleekin muuttua. Esimerkiksi seurakuntien toimintaan mukaan tulevat uudet suomalaiset tuovat mukanaan myös uutta perinnekulttuuria, joka on rikkaus ajassaan elävälle kirkolle.
Kirkkolain mukaan kirkon tehtävä on julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaan esimerkiksi kirkon jumalanpalveluselämää, lähetystyötä ja diakoniatyötä. Kirkon omasta näkökulmasta Pentti Harjumaan kuvaamat perinnekulttuuriin liittyvät rituaalit ovat uskonnon harjoittamiseen liittyviä kirkollisia toimituksia. Esimerkiksi kodin siunaus taikka avioliittoon vihkiminen ovat luonteeltaan jumalanpalveluksia.
Valtaosa niistä kirkon jäsenistä, joita uskon asiat eivät henkilökohtaisesti kiinnosta, hyväksyy ongelmitta kirkollisten toimitusten jumalanpalvelusluonteen. Tällöin perinnekulttuuriin kuuluu koko paketti, myös se, että julistetaan Jumalan sanaa, rukoillaan ja kenties lausutaan uskontunnustus. Ilman niitä kirkolliset toimitukset menettävät varsinaisen sisältönsä ja jäljelle jää pelkkä näytelmä.
Tosiasia nyt vaan on se,että selkeästi suurin osa kirkon jäsenistä maksaa kirkolliveronsa noiden siirtymäriittirituaalien vuoksi ja antavat piut paut kaikelle muulle varsin sisäänpäin lämpiävälle pienten maginaaliryhmien toiminnalle.
Suomessa on kuitenkin uskonnon vapaus, eikä kenenkään ole pakko kuulua kristilliseen seurakuntaan.
Kirkon jäsenet, jotka maksavat kirkollisveroa, tukevat siis jumalanvaltakunnan työtä kirkossamme ihan vapaaehtoisesti.
Ssanoinko jotain siihen suuntaan että ko uskonto-elinkeinon ylläpito ei olisi vapaehtoista? No kauan ei niin ole ollut… Kerroin vain tutkimuksiinperustuva faktan, siirtymäriittirituaalit ovat suurin syy jäsenyydessä pysymiseen. Hyvänä kakkosena sinänssä erinomainen diakonia yms. työ.
Jukka Kivimäki :”Pentti Harjumaan mukaan kirkon tulisi antaa enemmän tilaa ilmaista epäilyksensä onko jumalia tai jotain korkeampaa edes olemassa.”
Kuin lapset olivat pieniä ja kysyivät mistä he ovat tulleet ja mihin he kuoleman jälkeen joutuvat, vastasin ”Te olette tulleet taivaasta ja sinne te kerran myös palaatte”. Se oli mielestäni lähtökohta sille, että heidän asenteestaan tuli päämäärätietoista toimintaa elää omatuntonsa mukaista elämää kykyjensä sallimissa rajoissa. Heidän Jumalansa ei vaatinut ”vapautettua seksuaalisuutta” eikä maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille. Kenen ”jumala” sellaista vaatii?
Vaatiiko jonkun Jumala 5 päiväistä työviikkoa tai maakuntahallinnon uudistamista?
Mielestäni yhteiskunnallisten kysymysten sekoittaminen uskonnon harjoittamiseen on tarpeetonta. Jumalan tehtävä ei ole päättää siitä, miten ehkäisyn kustannukset hoidetaan 2010-luvun Suomessa.
Mikko Nieminen :”Jumalan tehtävä ei ole päättää siitä, miten ehkäisyn kustannukset hoidetaan 2010-luvun Suomessa.”
Päättikö Jumala siitä, mitä uusi avioliittolaki tarkoittaa evl.kirkon pappien noudattamassa traditiossa?
Mitäpä luulisit?
Mikä on Jumalan sana ? Minun käsitykseni mukaan Jumala ei ole ihminen, mies, pippeleineen.
”Kirkkolain mukaan kirkon tehtävä on julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa.”
Onpa ovelasti muotoiltu lause. Kirkko tosiaan julistaa TUNNUSTUKSENSA mukaista Jumalan sanaa, mikä tarkoittaa, että jakaa TUNNUSTUKSENSA mukaisesti manipuloimiaan pyhiä kirjoituksia. Mikä muuttuisi, jos kirkko jättäisi lauseesta TUNNUSTUKSEN pois? Ilman TUNNUSTUS sanan lisäystä voisin todeta, ettei kirkko jaa Raamatun sanaa siinä muodossa kuin se alkutekstien mukaan menee.
Näyttää siltä, että juuri TUNNUSTUKSEN mukainen tulkinta estää löytämästä Ut:n oppia, jonka tilalle kirkot ovat kehitelleet TUNNUSTUKSENSA mukaista teologiaa. Mitään ei ole tehtävissä, koska TUNNUSTUKSELLINEN tulkinta estää totuuden etsimisen. Miksi etsiä, kun TUNNUSTUKSESSA on jo löydetty kaikki tarpeellinen kirkon kannalta.
Pakko lisätä, ettei kirkon TUNNUSTUKSELLINEN tulkinta estä armoa toimimasta kirkossa, koska armon varassa kristillisyys ja kristityt seisovat tai kaatuvat, olivat sitten TUNNUSTUKSELLISESTI uskovia tai eivät.
Huvitti vain tuo TUNNUSTUKSELLINEN niin paljon, etten malttanut olla kommentoimatta. Ovelia veikkoja nuo kirkkolakien kirjoittajat. Ei niitä saa sanoista kiinni.
Ilmeisesti Tapio Tuomaalan esiymmärrys ohjaa sisälukutaitoa..? Asioilla ja käsitteillä on merkityseronsa. Kuten sillä, että ”kirkko julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa” vs. (Tuomaalan muotoilema ajatus) ”kirkko julistaa tunnustuksensa mukaista Jumalan sanaa”..
Ero on pieni, mutta merkityksen kannalta oleellinen.
Jouni Turtiainen: ”Ilmeisesti Tapio Tuomaalan esiymmärrys ohjaa sisälukutaitoa..?”
Onko Jouni Turtiainen vapaa siitä esiymmärryksestä, minkä on saanut teologiaa opiskelleena, sisäpiirin konsensuksen vahvistamana?
Onneksi en ole teologisen tiedekunnan aivopesemä enkä muutenkaan saanut mitään sisäpiiri kurssitusta. Minua ihmetyttää se, että jopa niitä pappeja, joiden teologiaa arvostan, paljastuvat joskus teologisen tiedekunnan esiymmärryksen aivopesemiksi. Tämän tunnistaa pienistä detaljeista, joita on syötetty tieteen kaapuun naamioidusta pseudotieteestä käsin.
Turtiainen osui kuitenkin ytimeen. Esiymmärrys on niin korkea muuri, että sen ylittäminen on pääsääntöisesti mahdotonta, koska sen varaan rakentuu syvempi identiteetti ja siitä nouseva järkeily. Juutalaisten oppineiden oli Jeesuksen aikana yhtä mahdotonta päästä esiymmärryksestään kuin nykyisten kirjanoppineiden. Uusi viini oli laskettava tuoreisiin leileihin. En usko, että uusi viini laskettiin opetuslapsiin Jeesuksen ollessa heidän kanssaan lihansa päivinä, vaan vasta sitten, kun heidät oli tyhjennetty kokonaan. Heillä oli oma ristinsä, kuten Pietarilla.
Jouni Turtiainen: ”Asioilla ja käsitteillä on merkityseronsa. Kuten sillä, että “kirkko julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa” vs. (Tuomaalan muotoilema ajatus) “kirkko julistaa tunnustuksensa mukaista Jumalan sanaa”..”
Esiymmärryksestäni johtuen en näe lauseilla merkityseroa.
Tapio Tuomaala: ”Esiymmärryksestäni johtuen en näe lauseilla merkityseroa.”
Sat sapienta.
Kannattaa siis tutustua suomen kielen merkityseroihin tarkemmin. Se ei ole esiymmärrykseen sidottua, vaan pelkkä looginen ajattelu (ns. talonpoikaisjärki) riittää.
Teologinen Tiedekunta ei ota kantaa kirkon missioon.
Näin papiksi tullaan tunnustamalla, lupaamalla, tahtomalla, Piispallisen sukkession välittämänä, siunaamalla, suorittamalla suullista ja kirjallista kapituleissa, ja kaffittelemalla samoissa paikoissa. Kuuluuko sitten usko ja nimenomaan oikea usko asiaan onkin haastavampi kysymys kun kirkkomme mukaan kenenkään uskoa ei voi mitata ja Lutherinkin mukaan oikean uskon voi antaa vain Jumala itse.
Sitä ihmettelen sitten kovasti kun kirkkomme osallistumattomille rivijäsenilleen ei kerro seurakuntayhteyden harjoittamisen asiasta tunnustuksemme mukaan alkaen Pyhän Hengen siellä toimimisesta yhteisissä kokoontumisissa vaan on koko asialle välinpitämätön ja kysyttäessä kertoo Armon riittävän jokaiselle ja aina saa uskoa ja luottaa kasteen armolupauksiin ja Jumalan Armoon.
Eli onko osallistumaton kirkon rivijäsenyys pelastavaa uskoa.
Tunnustuksen mukaisesti Jumalan sanan julistamisella ja tunnustuksen mukaisen Jumalan sanan julistamisella ei ole tässä nimenomaisessa kontekstissa semanttista eroa.
Vaikka ensiksimainittu tulkittaisiin tarkoittavan sitä, että on kirkon tunnustuksen mukaista että kirkko julistaa Jumalan sanaa, se ei silti julista mitä tahansa uskoa vaan sitä uskoa, mitä kirkko tunnustaa.
Kirkko ei tunnustuksensa mukaisesti julista esimerkiksi islamilaista tai hindulaista uskoa. Ei edes katolista, ortodoksista tai lähetyshiippakuntalaista.
Turtiainen: ”Kannattaa siis tutustua suomen kielen merkityseroihin tarkemmin. Se ei ole esiymmärrykseen sidottua, vaan pelkkä looginen ajattelu (ns. talonpoikaisjärki) riittää.”
En ole kieltänyt kieliopillista merkityseroa 🙂
Pekka Väisänen: ”Lutherinkin mukaan oikean uskon voi antaa vain Jumala itse.”
Mikä on oikeaa uskoa, kun Jaakob toteaa kirjeessään, ettei usko pelasta? Tai mitä ylipäätään on oikea usko? Mitä eroa kristityn uskossa on Allahiin tai ortodoksijuutalaiseen uskoon verrattuna? Lutherin opit ovat sotkeneet monien perusasioiden ymmärtämistä. Uskosta on tehty mystiikkaa.
Jumalan antamalla sinapinsiemenen kokoisella uskolla voi siirtää vuoria paikoiltaan. Kun kukaan ei voi siirtää uskollaan edes hiekanmurua paikaltaan, niin ei taida kenelläkään ihmisellä olla uskoa yhden atomin vertaa.
No, tähän on poikkeus, kun papit katolisuudessa tekevät suuria taikoja eukaristiassa, vaikka muutoksia ehtoollisaineissa ei kukaan tietääkseni ole voinut todistaa. Kun en ole saanut sisäpiiriopetusta, niin en tiedä, mitä taikoja luterilaiset papit pystyvät TUNNUSTUKSENSA mukaisesti tekemään. Kova pitää uskon olla, jos uskoo kirkkojen valtuuttamien ihmisten tekemiin taikatemppuihin. Tässä mielessä ei voi kuin ihmetellä afrikkalaisten poppamiesten ja katolilaisten pappien uskon yhtäläisyyksiä. Puhutaanko samasta asiasta? Ihmislihan tuottamasta uskosta, jossa ei välttämättä ole yhden atomin vertaa Jumalan antamaa uskoa.
Mitä oli se usko, joka annettiin apostoleille ja jonka kautta tapahtui ihmeitä?
Mikko Nieminen: ”Vaikka ensiksimainittu tulkittaisiin tarkoittavan sitä, että on kirkon tunnustuksen mukaista että kirkko julistaa Jumalan sanaa, se ei silti julista mitä tahansa uskoa vaan sitä uskoa, mitä kirkko tunnustaa.”
Varmaan huomasit, että kyseessä on puhdas ja ihan itse kehittämäsi kehäpäätelmä?
Kehäpäätelmä olisi kun asiaan ymmärrettäisiin papille Jumalan ja Jumalaan liittyvän aina olevan totta. Näinhän ei kuitenkaan ole kun kyselyssä 68.n prosenttia miespapeista ja puolet naispapeista uskoi Jeesuksen syntyneen neitseestä.
Paavali antoi Jeesuksen riskuolemalle merkityksen, tosin vanhoihin kirjoituksiin osin tukeutuen, mutta tämän jälkeen ryhdyttiin tekemään teologiaa mitä sitten kirkkolaitoksen vahvistuessa syvennettiin, ja mitä nyt hermeneuttisesti enemmän halutaan ymmärtää.
Keskeiset teologiset dokmit ovat mysteereitä, tämä todettiin julkisestikin Arkkipiispan vaalin yhteydessä. Näin totta on Tunnustuksiemme olevan samalla menneeseen aikaan kuin nykyisyyteenkin nähden katsomisen arvoisia.
Toki soisi kirkkomme puhuvan, todistavan, ja julistavan kuten Tunnustuksessamme yhteen ääneen lausumme.
Jumalahan on perinnekulttuuria. Jumalan ”sanan” (raamattu ?) perinteen mukaan kirkko (perinne) pitää osaa ihmisistä (perinne) epäkelpoina .
Ei, vaan Jumalan sanan ja kirkon opetuksen mukaan epäkelpoja ovat kaikki. Siis ihan kaikki. ”Siinää ja miinää” (du med och jag med). Room 3:23.
Harjumaan juttu oli paikallislehdessä jo kuun alussa. Kirjoitin siihen vastineen ja ilokseni se jopa julkaistiin. (Itä-Häme 8.1 ) Myöhemmin aprikoin, että taisin tehdä siinä turhaa työtä. Harjumaa on todennäköisesti kirjoittanut tuon kirkko – kritiikkinsä kieli poskella. Joten sitä ei olisi pitänyt liian vakavasti ottaa. Harjumaa moittii konservatiiveja kirkon vangitsemisesta. Ikään kuin kirkko ei olisi jo vuosisatoja ollut hyvin konservatiivinen. Ilman konservatiiveja kirkkoa ei edes olisi olemassa. Tuon mainitun pienen joukon poistuminen merkitsisi kirkon toiminnan lopettamista. Harjumaa vaatii epäilykselle suurempaa tilaa. Kirkon olemassaolo kuitenkin perustuu ainoastaan uskolle. Niinpä epäily ja sen tukeminen tarkoittaa samalla kirkon olemassaolon mitätöintiä. Harjumaa on olevinaan puolustamassa kirkkoa sitä uhkaavia konservatiiveja vastaan, mutta todellisuudessa hän haluisi antaa kirkolle aivan toisenlaisen merkityksen. Pudottamalla siltä pohjan pois.
> Ilman konservatiiveja kirkkoa ei edes olisi olemassa. Tuon mainitun pienen joukon poistuminen merkitsisi kirkon toiminnan lopettamista.
Omien kokemusteni mukaan evankelis-luterilaisessa kirkossa ei vallitse sellainen tilanne, että vain konservatiivit osallistuvat kirkon toimintaan.
Mikko Nieminen
Konservatiivisuus vaikuttaa olevan Pentti Harjumaan konteksissa sitä että uskoo Jumalan olevan olemassa.
Lienee sitten äärikonservatiivista uskoa, että Jumala on luonut ihmisen, miehen ja naisen, jotka sitten lankesivat syntiin taikka että Jumala syntyi ihmiseksi Kristuksessa, kuoli meidän syntimme tähden ja nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Fundamentalismi ja konservatiivisuus näyttävät menevän nykyisin sekaisin. Samasta asiasta ei kuitenkaan ole kysymys. Lainaan netistä (Wikipedia, Raamatun tulkinta) löytämiäni määritelmiä:
”Fundamentalistisen raamatuntulkinnan mukaan jokainen Raamatun sana on Jumalan suoraan sanelemaa tekstiä. Tämän näkemyksen mukaan Raamattu on ehdottoman erehtymätön niin uskonnollisissa kuin tieteellisissäkin asioissa. Fundamentalismi ei hyväksy uutta raamatuntutkimusta eikä esimerkiksi luonnontieteiden edustamaa kehitysoppia. Esimerkiksi kertomus Nooan arkista on tapahtunut juuri niin kuin se Raamatussa kerrotaan ja luomispäivät olivat 24-tuntisia. – – – Konservatiivinen tulkinta: Raamatun kirjaimellisesta totuudesta ja oman tunnustuksen mukaisista tulkinnoista pidetään mahdollisimman pitkälle kiinni. Raamatun sanamuodossa heijastuva historiallinen tausta tunnustetaan.”
Pekka Pesonen
Luin vastineesi Harjumaalle Itä-Häme lehdessä. Hyvin kirjoitettu.
Mielestäni papisto on aika konservatiivista ja kai se vielä osallistuu toimintaan. Jollei se sellaista olisi, niin miksi yleensä ryhtyisi papiksi ? Papit ovat kuitenkin ne jotka suunnan määräävät. Ei seurakuntalaisilla ole siihen mitään sanomista. Siksi kuulosti oudolta, kun Pentti Harjumaa väitti kirkon olevan konservatiivien vankina. Tarkoittaen sillä seurakuntalaisia.
Uskoakseni monessa seurakunnassa pappi joutuu sovittamaan sanasa ajatteluaan vanhoillisemmiksi sen vuoksi, että hänen kuulijansa sitä häneltä edellyttävät.
Papit liikkuvat aina ”miinakentässä”. kuka tahansa saattaa kannella mistä asiasta tahansa ja milloin tahansa. Joko siitä mitä ovat sanoneet, tai kuulija on käsittänyt sanotun, taikka sitten jostain tekemisistä, tai tekemättä jättämisestä.
Aina on oltava varuillaan. Eipä käy kateeksi yhtään.
Juuri harhojen tähden on syytä pysyä tunnustuksessa ja Kristuksen opissa. Täytyy muistaa, että tunnustusksellisuus syntyi harhaoppeja vastaan. Olivatko harhaopit vaarallisia ja mitä ne olivat?
Ne perustuivat niihin samoihin eksytyksiin, mihin nykyisinkin. Kannattaa lukea Kirkon historiaa. Uskon kilvoitusta on Kristuksessa pysyminen, maailman hengen ja siitä kumpuavien filosofioiden edessä. Jeesus itse sanoi: Pysykää Minussa, niin Minä pysyn teissä. (Joh.15:4)
”Olivatko harhaopit vaarallisia ja mitä ne olivat?”
Mitäs Ismo jos nymkyään ollaankinhara-opissa nniissä roomalaisin aseinkukistetuisa opeisa o-liki aikana se oiea oppi. Näin ovat ajatelleet mm. tutkijat John Allegro ja Johannes Lehman.
Selvennys:
“Olivatko harhaopit vaarallisia ja mitä ne olivat?”
Mitäs Ismo jos nykyään ollaankin harha-opissa ja niissä roomalaisin asein kukistetuissa opeisa olikin aikanaan se oikea oppi. Näin ovat ajatelleet mm. tutkijat John Allegro ja Johannes Lehman.
Niinpä… Tuota olen itse paljon pohtinut, mutta olen saanut anteeksiannon, Armon, Vapauden ja sovituksen Sanan Kristuksen Evankeliumin kautta, jonka vajavaisena edustajana ja esilläpitäjänä Kristillinen Kirkko on maailmassa esiintynyt.
Paljon olen kahlannut myös niitä opetuksia, joita laajasti kannatetaan ja edistetään ihmisen toimesta, mutta Kristuksen Puhdistava Veri on niistä puuttunut. Paljon teko-oppeja ja jumalallisia ihmisoppeja joista kuitenkin puuttuu Jumalan oma ääni. Kuinka siis kieltäisin Herran, joka on minut Pelastanut ja antanut minun tuntea itsensä.
”Ja minä (Herra) annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä.” Jer.24:7