Kotimaa pro lehden 10.1. julkaistussa mielipidekirjoituksessaan toimittaja-kirjailija Pentti Harjumaa otti kantaa kirkon perustehtävään. Hänen mukaansa kirkko on jäänyt pienen konservatiivisen uskovien ryhmän vangiksi. Tämä joukko on Pentti Harjumaan mukaan hukkaamassa kirkon vuosisatoja kestäneen sivistyksellisen ja kulttuurisen perinnön.
Pentti Harjumaan mukaan kirkon tulisi antaa enemmän tilaa ilmaista epäilyksensä onko jumalia tai jotain korkeampaa edes olemassa. Hänen mukaansa nämä ihmiset haluaisivat olla mukana vaalimassa kirkon vuosisataista perinnekulttuuria erilaisine rituaaleineen ja tapoineen.
Pentti Harjumaa on aivan oikeassa todetessaan, että kirkko on erityisen merkityksellinen ihmiselämän käännekohdissa, niin ilossa kuin surussa. Kirkon varsinainen tehtävä ei kuitenkaan ole perinnekulttuurin vaalinta. Juuri perinnekulttuuri on asia, joka kirkossa voi muuttua ja jollakin aikajänteellä se tuleekin muuttua. Esimerkiksi seurakuntien toimintaan mukaan tulevat uudet suomalaiset tuovat mukanaan myös uutta perinnekulttuuria, joka on rikkaus ajassaan elävälle kirkolle.
Kirkkolain mukaan kirkon tehtävä on julistaa tunnustuksensa mukaisesti Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimia muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaan esimerkiksi kirkon jumalanpalveluselämää, lähetystyötä ja diakoniatyötä. Kirkon omasta näkökulmasta Pentti Harjumaan kuvaamat perinnekulttuuriin liittyvät rituaalit ovat uskonnon harjoittamiseen liittyviä kirkollisia toimituksia. Esimerkiksi kodin siunaus taikka avioliittoon vihkiminen ovat luonteeltaan jumalanpalveluksia.
Valtaosa niistä kirkon jäsenistä, joita uskon asiat eivät henkilökohtaisesti kiinnosta, hyväksyy ongelmitta kirkollisten toimitusten jumalanpalvelusluonteen. Tällöin perinnekulttuuriin kuuluu koko paketti, myös se, että julistetaan Jumalan sanaa, rukoillaan ja kenties lausutaan uskontunnustus. Ilman niitä kirkolliset toimitukset menettävät varsinaisen sisältönsä ja jäljelle jää pelkkä näytelmä.
Martti Pentti oliko Jeesus ”omahyväinen ulkokultainen”?
Et taida ymmärtää että Pyhän Hengen kautta Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan, siis ihmisessä tapahtuu todellinen muutos.
Et ilman rakkautta voi tätä ymmärtää.
Muutos on todellinen, mutta ei täydellinen eikä lopullinen. Tien alussa ei olla vielä perillä.
Martti Pentti ilman rakkautta olet vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ei puheissasi ole Totuutta.
Kuka on antanut sinulle valtuudet mitata täällä eskustelevien puheiden totuutta ja sydämen rakkautta? Olet tainnut ottaa itsellesi tehtävän, joka ei sinulle kuulu? Jätä sydänten ja ajatusten tutkiminen hänelle, jolle se kuluu: ”Tutki minut, Herra, koettele minua, tutki sydämeni ja ajatukseni. – – – Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”