Mediatiedote 7.2.2016 klo 15 / kirkolliskokousvaalit 9.2.
Evankelis-luterilaista kirkkoa viime vuosina ravistelleet eroaallot ovat useimmiten liittyneet ihmisten väliseen yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Muussa yhteiskunnassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoajattelu on jatkuvasti vahvistunut, mutta kirkko ei ole onnistunut riittävän tarmokkaasti puuttumaan niihin rakenteisiinsa, jotka ylläpitävät ja legitimoivat myös syrjintää.
Vaikka kirkon pappeus on jo 30 vuotta ollut sukupuolesta riippumaton, kysymys jakaa kirkkoa yhä. Kirkossa toimii vahvan jalansijan saavuttaneita lähetys- ja muita järjestöjä, jotka vastustavat naisten pappeutta ohjelmallisesti. Tämä ylläpitää ja uusintaa kielteisiä asenteita ja käytännössä antaa tilaa naisten syrjinnälle.
Viisi järjestöä suhtautuu torjuvasti myös samasukupuolisiin parisuhteisiin ja ilmoittaa, etteivät ne palkkaa tällaisissa suhteissa olevia. Lähetystyössään ne levittävät ”jyrkän homovastaisia oppeja”* ja muun muassa opettavat homoseksuaalisuuden olevan ”esimerkki siitä pahuudesta, jota ilman Jumalaa elävä ihminen harjoittaa ja joka lopulta vie hänet tuhoon”**. Tällaisen opin levittäminen on haitallista ja vaarallista erityisesti maissa, joissa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema jo ennestään on huono.
Vuonna 2014 syrjintää harjoittavat lähetysjärjestöt saivat toimintaansa kirkollisveroina koottuja varoja ja seurakuntien kolehteja yhteensä reilut 10 miljoonaa euroa.
Koska järjestöjen toimijoilla on kirkon toiminnassa ja hallinnossa (muun muassa kirkolliskokouksessa) vahva asema, kirkko on toistaiseksi ollut kokonaisuutena kykenemätön puuttumaan näihin ongelmiin. Julkisoikeudellisena toimijana kirkon tulisi noudattaa myös yhdenvertaisuuslakia, joka velvoittaa sitä puuttumaan millä tahansa perusteella tapahtuvaan syrjintään viipymättä ja edistämään yhdenvertaisuutta aktiivisesti.
Syrjinnän tunnistamiseen ja purkuun kirkkoa kannustaa myös Luterilaisen maailmanliiton linjaus*** sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Linjauksen mukaan ”epätasa-arvoa luovia rakenteita on tarkasteltava erikseen, vaikka ne ovat yhteydessä toisiinsa erilaisina vallan akseleina”. Tätä tulee linjauksen mukaan tehdä avoimesti ja tosiasiat tunnustaen.
Allekirjoittaneet Tulkaa kaikki -liikkeen kirkolliskokousvaaliehdokkaat kehottavat kaikkia kirkon toimijoita tähän työhön. Ehdokkaat tekevät parhaansa sen puolesta, että kirkko uskaltautuisi tarkastelemaan myös vakiintuneisiin rakenteisiinsa sisältyviä syrjintää tuottavia, ylläpitäviä ja vahvistavia seikkoja yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa. Näkökulma tulee kuitenkin siirtää syrjinnän harjoittajien oikeuksista syrjinnän kohteiden kärsimykseen ja heidän oikeuteensa elää vapaina syrjinnästä, hyväksyttyinä ja arvostettuina. Tämä on tärkeää myös koko lähetystyön tulevaisuuden turvaamisen kannalta.
Tulkaa kaikki on kirkon uudistusmielisten liike. Helsingin hiippakunnassa se on asettanut täydet listat ehdokkaita kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaaleihin, jotka pidetään 9. helmikuuta. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin.
Median edustajat ovat tervetulleita vaalivalvojaisiin Hotelli Arthuriin, Vuorikatu 19, Helsinki, 10. helmikuuta klo 17 alkaen.
Lisätietoja ehdokkailta:
Johanna Korhonen
Samuli Korkalainen
Katri Korolainen
Susanna Airola
Sami Ojala
Eppu Rantala
Anna-Maria Soininvaara
Heikki Hiilamo
Kaisa Heininen
Tarja Kantola
Marianna Saartio-Itkonen
Ulla Kosonen
Pirkko Kotila
Sonja Alanko
Jaana Hallamaa
Wiking Vuori
Matti Nokela
Anna Munsterhjelm
Leea Halmetoja
Sari Roman-Lagerspetz
Veronica Saarela
Jukka Rakemaa
Hanna Mithiku
Jaakko Weuro
Lähteet:
*ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston raportti Kansanlähetyksen toiminnasta Etiopiassa, 2014
** Medialähetysjärjestö Sanansaattajien verkossa jaettava radio-opetus, kouluttajana Jukka Norvanto.
*** Luterilaisen maailmanliiton Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta 2013, kirkkohallituksen tilaama suomenkielinen käännös 2015
Muistan lukeneeni tuosta projektista. Vaikka HIV/AIDS leviää nopeasti homoyhdynnässä veren välityksellä niin ”liberaalien” mielestä sitä ei olisi saanut sanoa. Ei sillä niin väliä ole että ihmiset kuolevat ja sairastuvat kunhan ”liberaalin” tunteita ei loukata.
Miksi homoyhdyntä pitäisi erikseen mainita, kun virus tarttuu heteroseksissäkin? Homojen leimaaminen taudin levittäjiksi on saanut aikaan paljon pahaa.
Lähetyskentällä kukaan ei leimaa homoja vaan kyse on siitä, että sekä homoilla että heteroilla AIDS tarttuu ja leviää suojaamattomassa seksisuhteessa ja mitä useampi kumppani sen suurempi levinneisyys. Siksi TRO ajatus on ”hyvä suoja” myös AIDS vastaan, koska irtosuhteet vähenevät tai loppuvat.
”Lähetyskentällä kukaan ei leimaa homoja.” Tämä voi pitää paikkansa suomalaisiin lähetysseuroihin, mutta ei valitettavasti kaikkiin kristillisiksi itseään kutsuviin toimijoihin. Joissakin maissa on väkivallan uhan takia hengenvaarallista olla homoseksuaali.
”Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’”
Jep, tämän mukaan monet humanitäärisessä avustustyössä olevat agnostikotkin pääsevät taivaaseen.
Martti Pentti. Kysymys oli todennäköisyyksistä. Riski on 10-100 kertaa suurempi. Terveysvalistuksen ei pitäisi olla poliittisesti korrektia vaan tosiasioihin perustuvaa.
Terveysvalistus, joka poliittisen tökeryyden takia ymmärretään yllytykseksi väkivaltaan, ei ole terveysvalistusta. Kohderyhmässä vallitsevat perinteiset, uskonnolliset, poliittiset ja muut asenteet ovat myös tosiasioita, joihin valistuksen pitää perustua.