Toukokuun kirkolliskokous [parhaillaan koolla] päättää seurakuntien uudesta rakennemallista. Mikäli esitetty rakennemalli tulee hyväksytyksi, muutokset tulevat olemaan nykyisille itsenäisille seurakunnille merkittäviä. Siihen nähden keskustelu rakennemallista on ollut olematonta.
Kirkko ei tällä hetkellä tarvitse esitetyn kaltaista seurakuntarakenteen uudistusta. Päinvastoin, prosessi sysäisi seurakunnat ja niiden työyhteisöt vuosien epävarmuuteen valituskierteiden ratkeamisten ajaksi. Hiippakuntien vähäiset resurssit kuluisivat vuosikausia konsultointiin ja ristiriitojen ratkaisemiseen. Varaa näiden kaltaiseen seurakuntaelämän kehittämisen lamaannuttamiseen ei ole. Rakenneuudistuksella on erinomaisia tähtäinpisteitä, mm. seurakunta jumalanpalveluselämän perusyksikkönä. Seurakunnan tehtävä hengellisen elämän perusyksikkönä voi kuitenkin toteutua ilman esitettyä uudistustakin.
Rakennemallin muodostaminen aloitettiin huomattavan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nyt elämme. Kuntarakenneuudistus oli yhteiskunnan kärkihankkeita ja sisälsi ajatuksen pakkoliitoksista. Nyt kuntapuolen ratkaisut eivät ole pakottamassa kirkkoa hätiköityihin ratkaisuihin.
Kirkon rakennemuutoksessa sekä ajattelu että itse uudistuksen sisältö on prosessin myötä muuttunut. Kevyt, yhteisiä asioita hoitava yhtymä on vaihtunut yhtymärovastin ja yhtymäneuvoston johtamaksi uudeksi hallintoportaaksi seurakunnan ja hiippakunnan väliin. Aika on ajanut pakkoliitosideologian ohi. Seurakunnat kykenevät verkostoitumaan vapaaehtoistakin tietä. Tämänhetkinenkin lainsäädäntö mahdollistaa kevytrakenteiset yhtymät. Huomionarvoista on myös, että jatkossakin seurakuntien on verotusteknisistä syistä seurattava kuntarajojen muutoksia. Vaarana on, että pakon myötä rakennettuja yhtymiä joudutaan purkamaan, jos kunnat tekevät liitoksissaan toisenlaisia ratkaisuja.
Kirkon talouden ja hallinnon ongelmat eivät ratkea seurakuntarakenneuudistuksella. Jo nyt on vireillä kirkkohallituksen uudistusprosessi. Kirkon tulevaisuutta pohtiva komitea on päätetty perustaa. Kokonaishallinnon muutos on paras tehdä kaikkien portaiden osalta samanaikaisesti. Seurakuntarakenneuudistus voi jäädä odottamaan tietoa mm. kirkkohallituksen ja hiippakuntien tehtäväjaosta. Mitään dramaattista ei tapahdu, vaikka rakenneuudistus pohdittaisiinkin uudelleen. Vaihtoehtoisetkin mallit olisi hyvä käydä ennakkoluulottomasti ja perusteellisesti läpi.
Miika Ahola, seurakuntapastori, Turun tuomiokirkkoseurakunta
Ari Hukari, hiippakuntadekaani, Tampereen hiippakunta
Antti Lahtinen, kirkkoherra, Hollolan seurakunta
Teijo Peltola, kirkkoherra, Tammelan seurakunta
Kimmo Reinikainen, kirkkoherra, Ylöjärven seurakunta
Mikko Sulander, asiantuntija, Tampereen hiippakunta
Juha Tanska, kirkkoherra, Haminan seurakunta
Pentti Tepsa, kirkkoherra, Kemijärven seurakunta
Kirjoitus julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä
Sonja, kuka tässä vinkuu? Pyrin vain osoittamaan sen, että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.
Sitä paitsi saarnat, teologian opiskelu ja niiden kirjoittaminen ovat nyt jälkeen jäänyttä aikaa. Elämässä on muutakin kuin pään iskeminen kiveen.
”Valitat miten ‘toiset’ hämmentävät sinua”. (Ottavainen)
Missään en ole ”valittanut” enkä puhunut minä -muodossa. Opettele lukemaan.
Joo Reima. Kiva kun ilmaiset itseäsi.
Vai niin Mika. Minusta ilmaisit asioita typerästi ja mustavalkoisesti. Harmi.
”Voinko minäkin tulla määrittelemään, miten sinun pitäisi olla ja elää, ettet aiheuttaisi ihmisissä hämmennystä? Sopisiko esittää vaatimus, että “lakkaa olemasta tuollainen”, “älä tule kirkkoon” jne.”
Salmisen viestissä oli monta osaa, mutta en jaksa tällä erää kuin tämän: Voit tulla Salminen määrittelemään ja vaatimaan, jos aiheutan julkista pahennusta, ja varoittamaan minua siitä.
Reima hyvä, minusta me emme nyt ole puhuneet kirkollisista homoliitoista teologisena kysymyksenä, vaan ihan oikeasta syrjinnästä sekä kirkossa että yhteiskunnassa (Mäkinen). Eli linnaan heittämisestä, pakkohoitoon määräämisestä ja siittemmin julkisessa elämässä parantuneesta tilanteesta, mutta piilossa yhä kukkivasta pois sulkemisesta. Arkkipiispa ei avioliittoasiaa, siunausta tai edes maallista lakia maininnut lainkaan.
Minä en pyytänyt sinua arvioimaan, pitäisikö homolle olla jotenkin erityisen suopea, jos on ajanut tämän ahdinkoon, vaan sitä, mitä ajattelet, kun niin on uskonnollisin perustein tehty nimenomaan siitä syystä, että on homo. En pyydä sinulta sääliä parvekkeelta hypänneelle, vaan arviota siitä, voisiko ankara ja tuomitseva seurakunta muuttaa yhtään mitään, jottei ihmisiä ajettaisi homouden vuoksi epätoivoon. Ilmaisit rehellisesti, että asia ei sinusta ole pohtimisen väärti.
Sinänsä tervehdin ilolla sitä, että sanot avoimesti, ettet tunne mitään sympatiaa, et tahdo homoja lähellesi, elleivät he käyttäydy kuten haluat jne. Se on siinä mielessä minun kaltaiselleni homoseksuaalille helpompi tilanne, että sanot suoraan, ettei mitään ymmärrystä ole odotettavissa, etkä verhoa asennettasi korulauseisiin ja syytä minua niiden ymmärtämättömyydestä.
Uskotko, jos sanon, ettet ole ensimmäinen ihminen, jonka kohdalla olen joutunut toteamaan, että joko kiellän itseni tai menetän ihmissuhteeni kokonaan? Olen menettänyt omat vanhempani näin. Mutta parempi todeta, ettei mitään mahdollisuutta ole, kuin tuhoutua, vaikka se onkin surullista. Minä nimittäin olen seurannut myös läheiseni tuhoutumista, kun hän yritti mahdotonta.
Silloin kun on kyse uskonyhteydestä, tilanne on mutkikkaampi. Arkkipiispa murehti sitä, että homoseksuaalit on ajettu ulos, ja sinä nähdäkseni haluat jatkaa samaa rataa. Älä ihmettele, jos ympärilläsi kaikki eivät ole samaa mieltä, vaikka varsinaisesti minulla ei olekaan mitään asiaa kehottaa ketään peiliin katsomaan. Kirkossa on nykyään ihmisiä, joille homous ei ole este kohdata ihmistä. Luojan kiitos on, sillä jäljet olivat karmivat. Vaikka itse en ehkä palaa, lähelläni on yhä ihmisiä, jotka ovat särkyneet ja vaarassa tuhoutua. Arkkipiispa on astunut tielle, jonka tarkoitus on tehdä nämä ihmiset näkyviksi ja ehkä jopa pelastaa heidät.
Mutta nyt tunnustan jälleen tosiasian kuten lukemattomat kerrat ennenkin, toivotan hyvää illanjatkoa ja rakkautta. Minä en varmaankaan pysty antamaan sinulle mitään tarpeellista enää. Kiitos keskustelusta.
Ilmeisesti perusajatus tässä on se, että kaikkien pitäisi ”kohdata” homo ihmisenä. No itse joudun työni takia kohtaamaan joka päivä ja toimeen tullaan, ei ole mitään ongelmaa, eikä ne homot tee numeroa ”petipuuhistaan”. Ongelma taitaa olla siinä, että kaikkien pitäisi ”kohdata” heidän petipuuhat ja hyväksyä se. Työyhteisöni homot eivät oikein allekirjoita näitä kukkahattutätien ”SETA” politiikkaa tasapäistämällä sukupuolet tai hävittää ne kokonaan. Eikä ketään tuntentemani homo edes allekirjoita kohkaamista homojen avioliitto hankkeesta.
Sattuneesta syystä nämä homot ovat myös huomanneet, että heidän sukupuolella ja suuntauksella tehdään vain politiikkaa ja tuntevat olvansa vain politiikan pelinappuloita.
”Ongelma taitaa olla siinä, että kaikkien pitäisi “kohdata” heidän petipuuhat ja hyväksyä se.”
Missä oikein liikut jos sinun on pitänyt kohdata homojen petipuuhia, jotka odottavat hyvksymistä? En usko, että kukaan homo varsinaisesti on huolissaan petipuuhista, niitä kun ei tarvitse harrastaa julkisesti. Tosiasiassa kyse on siitä, että homot toivovat, että heidän parisuhteensa hyväksytään julkisesti, riippumatta siitä kuinka paljon siihen kuuluu petipuuhia. Ihan kuin heterojenkin parisuhteet.
Eivätkö sinun tuntemasi homot sitten halua parisuhteilleen tasa-arvoisia oikeuksia heterojen kanssa? Allekirjoittavatko he sinun kristillisen politiikkasi homojen oikeuksien suhteen?
Risto ei taida tietää mitä kaikkea me ’normaalit’ heterotkin teemme siellä sängyn puolella <3
Totta. Heteroiden sänkykammareissa tehdään varmaan paljon enemmän syntiä kuin homojen. Siis jos lasketaan synnit yhteen. Nykyajan ”uskovaiset” hyväksyvät avoliitot ja eronneiden vihkimiset uuteen suhteeseen.
Mahtaako Raamattu suhtautua torjuvasti tai tuomitsevasti aviolliseen miehen ja vaimon anaaliyhdyntään, joka ei johda ejakulaatioon? Onko se sallittua rakastavassa kirkon vihkimässä aviosuhteessa? Entä jos vaimo suorittaa tämän aviomiehelleen apuvälineen avulla? Mitä Jeesus sanoi tästä?
Kirkon konservatiivien pitäisi varmaan kirjoittaa sellainen seksiopas, jossa on listattuna Jumalan sallimat seksiasennot sekä apuvälineet. Muuten meillä vähemmän valistuneilla on suuri ongelma tietää, minne Jumala sallii ejakuloida.
Jusu. Ovathan katoliset ja lestit julistaneet kondomin synniksi.
Sonja, miten jotakin pitäisi ilmaista muuten kuin mustavalkoisesti, niin että erot tulevat näkyville ja saa lyhyesti esille olennaisen? Toki voisihan sitä aina laatia esseen tms. mutta onko se tarpeen lyhyissä keskusteluissa?
Tarja Koivumäki et laida ymmärtää, että homoseksuaalisuudessa on koko teologiseen aparaattiin kohdistuvasta hyökkäyksestä. On lapsellista ajatella, että taistelu avioliiton normatiivisuudesta ja homoseksuaalisuuden synnillisyydestä voitetaan kotimaan keskustelupalstalla.
Jokainen vastuullinen kristitty vastustaa Jumalan sanan vastaista elämäntapaa. Tästä on kysymys. Ei muusta.
Muista Sami sitten kunnon vastuullisena kristittynä myös vastustaa avoliitossa asuvia ja avioeron ottaneita 😉
Paajasella on hyvin kieroitunut kuva vastuullisesta kristitystä, mutta kukin toki tyylillään.
Hienoa Sami. Nyt sitten tiedän, että olemuksellani ”hyökkään koko teologista appaaraattia vastaan”. Ihan vain koska olen olemassa. Vaikka olen kirkostakin lähtenyt. Mitäs tässä sitren millekään mitään voi…
”Sinänsä tervehdin ilolla sitä, että sanot avoimesti, ettet tunne mitään sympatiaa, et tahdo homoja lähellesi, elleivät he käyttäydy kuten haluat jne.” (Koivumäki)
Ihan näin en kyllä ole sanonut. Voi olla, että en ole pysynyt tiukasti arkkipiispan puheessa, kun oma kärki kohdistui taas homoliitto-ajatukseen, Ei minua häiritse homouden/homojen olemassaolo, vaikka he olisivat ”lähellä”. Usko pois, mutta jos et, niin so what. Se, mikä on selvä, on teologinen kanta homoliittoihin.
Teologisia kantoja on enemmän kuin yksi.
Jokinen: ”Voi olla, että en ole pysynyt tiukasti arkkipiispan puheessa”
Eikös olisi vaan uskovaisen paras nöyränä ja kuuliaisena pysyä?
Jokinen, päättelin näin, koska sanoit, ettei sinia hetkauta jonkun homon itsemurha. Arkkipiispa ei puhunut avioliittoasiasta, vaan syrjinnästä ja vainosta homoja kohtaan. Minusta sitä ei ole voinut olla ymmärtämättä. Käsititkö, että joku on hypännyt kuudennesta kerroksesta siksi ettei saa lain mukaan kutsua parisuhdetraan avioliitoksi??
Tarja Koivumäeltä todella hieno, rehellinen kommentti (19.57). Tarjalle lisään: Kirkko muuttuu vauhdilla, mutta millään anteeksipyynnöillä se ei tietenkään voi korvata edes pientä osaa siitä suunnattomasta inhimillisestä kärsimyksestä, jota se on tässä asiassa esimerkiksi viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana aiheuttanut.
En usko, että on kovin kaukana aika, jolloin hetero- ja homoseksuaalisuus nähdään saman arvoisina, ja yhtä luonnollisina ihmisen seksuaalisuuden muotoina.
Sami Paajasella: Tässä ei ole mistään ”koko teologiseen apparaattiin kohdistuvasta hyökkäyksestä” kyse kuin ehkä sinun henkilökohtaisessa teologisessa apparaatissa. Jos sinun kristinuskon tulkinnassa ihmisen seksuaalinen suuntatuminen on näin keskeisellä sijalla, on kysymyksessä ensisijaisesti muu kuin teologinen probleemi.
Laaksonen: ”En usko, että on kovin kaukana aika, jolloin hetero- ja homoseksuaalisuus nähdään saman arvoisina, ja yhtä luonnollisina ihmisen seksuaalisuuden muotoina.”
Näin on. Ja näin pitää luonnollisesti ollakin
Laaksonen: ”Jos sinun kristinuskon tulkinnassa ihmisen seksuaalinen suuntatuminen on näin keskeisellä sijalla, on kysymyksessä ensisijaisesti muu kuin teologinen probleemi.”
Olisikohan kyseessä voyeurismi???
Kari-Matti, minä en ole ihan eilen syntynyt. Olen elänyt koko tämän homouden hyväksytyksi tulemisen ajan läpi. Olen ollut siinä paljon puhutussa eheytysterapiassakin.
Ajattelin jo, että kirkko on viimeinen paikka, johon kaltaisillani on mitään asiaa, vaikka yhteiskunta jo oli armahtanut. Syy, miksi kommentoin täällä, eivät ole paajaset, minä olen oppinut, että on tilanteita, joita kannattaa vain välttää. Syy on tässä hiljalleen virinneessä keskusteluyhteydessä. Ja toiveessa, ettei yksikään enää suistuisi sen vuoksi, että hänet karkotetaan omaan yksinäisyyteensä.
”Teologisia kantoja on enemmän kuin yksi” (Ottavainen).
Kas, niin onkin. Onko totuuksiakin?
Kristillisten kirkkokuntien ja suuntausten sekä niiden sisäisten erojen perusteella voisi päätellä, että totuuksia on enemmän kuin yksi. Mutta ihmisen osa lienee sellainen, ettei totuus, niiden määrä tai puute meille selviä. Sen ’totuuden’ kanssa täällä jokainen elää. Tai minä ainakin.