Toukokuun kirkolliskokous [parhaillaan koolla] päättää seurakuntien uudesta rakennemallista. Mikäli esitetty rakennemalli tulee hyväksytyksi, muutokset tulevat olemaan nykyisille itsenäisille seurakunnille merkittäviä. Siihen nähden keskustelu rakennemallista on ollut olematonta.
Kirkko ei tällä hetkellä tarvitse esitetyn kaltaista seurakuntarakenteen uudistusta. Päinvastoin, prosessi sysäisi seurakunnat ja niiden työyhteisöt vuosien epävarmuuteen valituskierteiden ratkeamisten ajaksi. Hiippakuntien vähäiset resurssit kuluisivat vuosikausia konsultointiin ja ristiriitojen ratkaisemiseen. Varaa näiden kaltaiseen seurakuntaelämän kehittämisen lamaannuttamiseen ei ole. Rakenneuudistuksella on erinomaisia tähtäinpisteitä, mm. seurakunta jumalanpalveluselämän perusyksikkönä. Seurakunnan tehtävä hengellisen elämän perusyksikkönä voi kuitenkin toteutua ilman esitettyä uudistustakin.
Rakennemallin muodostaminen aloitettiin huomattavan erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa kuin missä nyt elämme. Kuntarakenneuudistus oli yhteiskunnan kärkihankkeita ja sisälsi ajatuksen pakkoliitoksista. Nyt kuntapuolen ratkaisut eivät ole pakottamassa kirkkoa hätiköityihin ratkaisuihin.
Kirkon rakennemuutoksessa sekä ajattelu että itse uudistuksen sisältö on prosessin myötä muuttunut. Kevyt, yhteisiä asioita hoitava yhtymä on vaihtunut yhtymärovastin ja yhtymäneuvoston johtamaksi uudeksi hallintoportaaksi seurakunnan ja hiippakunnan väliin. Aika on ajanut pakkoliitosideologian ohi. Seurakunnat kykenevät verkostoitumaan vapaaehtoistakin tietä. Tämänhetkinenkin lainsäädäntö mahdollistaa kevytrakenteiset yhtymät. Huomionarvoista on myös, että jatkossakin seurakuntien on verotusteknisistä syistä seurattava kuntarajojen muutoksia. Vaarana on, että pakon myötä rakennettuja yhtymiä joudutaan purkamaan, jos kunnat tekevät liitoksissaan toisenlaisia ratkaisuja.
Kirkon talouden ja hallinnon ongelmat eivät ratkea seurakuntarakenneuudistuksella. Jo nyt on vireillä kirkkohallituksen uudistusprosessi. Kirkon tulevaisuutta pohtiva komitea on päätetty perustaa. Kokonaishallinnon muutos on paras tehdä kaikkien portaiden osalta samanaikaisesti. Seurakuntarakenneuudistus voi jäädä odottamaan tietoa mm. kirkkohallituksen ja hiippakuntien tehtäväjaosta. Mitään dramaattista ei tapahdu, vaikka rakenneuudistus pohdittaisiinkin uudelleen. Vaihtoehtoisetkin mallit olisi hyvä käydä ennakkoluulottomasti ja perusteellisesti läpi.
Miika Ahola, seurakuntapastori, Turun tuomiokirkkoseurakunta
Ari Hukari, hiippakuntadekaani, Tampereen hiippakunta
Antti Lahtinen, kirkkoherra, Hollolan seurakunta
Teijo Peltola, kirkkoherra, Tammelan seurakunta
Kimmo Reinikainen, kirkkoherra, Ylöjärven seurakunta
Mikko Sulander, asiantuntija, Tampereen hiippakunta
Juha Tanska, kirkkoherra, Haminan seurakunta
Pentti Tepsa, kirkkoherra, Kemijärven seurakunta
Kirjoitus julkaistu aiemmin Kotimaa-lehdessä
Onhan tuo arkkipiispan lausunto niin tyylikkäästi muotoiltu, että ihme on, joku joku moisesta vielä onnistuu pahastumaan. Sillä oltiin opillisesta kysymyksistä mitä mieltä hyvänsä, velvollisuutemme on kohdata ja hyväksyä jokainen lähimmäisemme juuri sellaisena kuin hän on. Tämä jos mikä on kristillisen uskon ja julistuksen ydin.
Jos joku kohtaa lähimmäisen väärin, pyytäköön sitä omasta puolestaan itse anteeksi lähimmäiseltään. Väärin kohdeltujen ihmisten/ihmisryhmien kovan kohtalon puolesta voi kokea yleisesti sympatiaa, mutta ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, mitä ei ole tehnyt.
Peitsamo: Ei lähimmäisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on ole kristinuskon ydin, vaan sielujen pelastuminen. Hienotunteisuutta vailla oleva ääliö voi olla toiselle pelastuksen kannalta hyödyllisempi kuin kirjallinen kaunosielu (kuten Mäkinen ja Askola ovat).
Olen samaa mieltä Peitsamon kanssa. Ja juuri näin kristinusko opettaa. Piispan kannanotto oli ihan asiallinen. Kirkko näyttää olevan jakaantunut kahteen opilliseen näkemykseen, toinen vannoo ettei ole oikeaa ja väärää, toinen taas tunnustaa nämä.
Reima Jokinen: Ortodokseilla, varsinkin Venäjällä, on pitkä perinne Jumalan hulluista, paremminkin houkasta Jumalan tähden. Tällainen henkilö laukoo ikäviä totuuksia ihmisistä ja yhteiskunnasta.
Jumalan hullu on kuitenkin kilvoittelija, joka jättää kaiken muun ja alentaa itsensä, jotta voisi vapaasti julistaa Jumalan sanaa. Ihminen, joka on houkka Jumalan tähden, ei yleensä viisastele internetin keskustelupalstoilla tai istu siististi seuroissa muun kirkkokansan joukossa. Hän alentaa itsensä ennen kuin lähtee möläyttämään tuomioitaan.
Reima, aiemman uutisartikkelin yhteydessä jo oli puhe, että kyllä tästä arkkipiispan kollektiivisesta anteeksipyynnöstä voi sanoutua irti. Ihan reippaasti vaan sanoo että ”minä en yhdy kirkkoni johtajan anteeksipyyntöön”, niin sitten ei vain kukaan luule, että ajattelet olevasi anteeksipyynnön velkaa jollekin homolle.
Tuskin sillä tunteettomalla ääliöllä on muuta tietoa kuin Mäkisellä tai Askolallakaan. Ero on siinä, että ääliö sanoo suoraan sen mitä Mäkinen tai Askola jättävät syystä tai toisesta sanomatta. Kumpikaan vaihtoehto ei ole paras mahdollinen. Olisi hyvä jos Mäkinen tai Askola kertoisivat saman sisällön kuin mitä se ääliökin mutta sivistyneellä tavalla.
Hieman saivartelen uskosta. Pidän sitä tärkeänä. Kukaan ei pelastu uskonsa kautta vaan Kristuksen lahjoittaman uskon kautta. Ero on siinä, että usko on lahja, ei oma teko tai ansio. Muuta uskoa ei ole, joten ei voi myöskään uskoa eri tavalla.
Vihervaara kirjoitti: ”Jos ihminen pelastuu yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen, hän kai pelastuu nimenomaan oman uskonsa kautta.”
Kristinuskossa ihmisen usko ei ole ikinä ollut hänen omaansa, Kysymys on aivan jostakin muusta, kun puhumme kristilisestä uskosta.
Arkkipiispa on monissa muissa yhteyksissä myös korostanut kristillisen avioliiton merkitystä naisen ja miehen välisenä liittona. Kirkon opetuksen mukaan avioliitto on juuri naisen ja miehen välinen liitto.
Setan kaverit voivat kuten me kaikki ottaa tämän hienona eleenä kirkon taholta. Toivottavasti muutkin tekevät vastaavia tekoja. Tästä ei kuitenkaan saa tehdä olkinukkea ja johtopäätöksiä homoseksuaalisen elämäntavan hyväksymiselle. Kirkossa vastustetaan homoseksuaalista elämäntapaa ja torjutaan se Jumalan sanan vastaisena ja hyvä näin.
Paajaselle. Vähintään suhteellisen pysyvään homoseksuaaliseen identiteettiin,molemminpuoliseen kiintymykseen ja rakkauteen perustava homoseksuaalinen elämäntapa, ts. pysyvä homoseksuaalinen parisuhde, ei ole synti. Se ei ole Jumalan tahdon vastaista eikä etenkään huomattava osa kirkon papistosta sitä vastusta.
Kysymyksessä ei ole muuttumattomaan uskoon, toisin sanoen evankeliumiin liittyvä asia. Käsityksemme homoseksuaalisuudesta ovat muuttuneet viidessäkymmenessä vuodessa radikaalisti muuttuneet, ja ihmisarvoisempaan suuntaan. Kysymys homoseksuaalisesta parisuhteesta kuuluu kirkon opetuksessa muuttuvan rakkauden kategorian alle
Jumala loi myös homoseksuaalisuuden, ja luomistyö jatkuu, myös avioliittokäsityksen suhteen..
Puolustan tässä Paajasen sananvapautta. Kirkon virallisen lähetysjärjestön nuorisotyöstä vastaavan ihmisen kiihko homoseksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä on asia, joka ansaitsee tulla huomatuksi.
Tarjan linjoilla tässä. Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen käsitykset ja opetus puhuttavat aika ajoin paljonkin ja niistä kaivataan konkreettista tietoa ja esimerkkejä.
Siinäkin mielessä on tärkeää, että myös vaikkapa SLEYn nuorisotyön ääni kuuluu täälläkin ja jokainen voi sitten sitä sisältöä arvioida kuten monet ovat jo tehneetkin.
Ai, kyse olikin siis kirkon virallisen lähetysjärjestön nuorisotyöstä vastaavan kannanotosta, jonka kirkon homovastaisuus on ilahduttavaa ja homoutta pitää torjua.
Toivon sydämestäni, että tällaisen nuorisotyön järjestämille leireille ei koskaan eksy seksuaalivähemmistöön kuuluvia nuoria, koska seuraavaksi he ovat joko mielenterveyshuollon tai hautaustoimiston asiakkaita.
Lienee entistä helpompi ymmärtää monien seurakuntien halun kohdistaa lähestysmäärärahojaan hieman vastuuntuntoisemmille järjestöille.
Olisi myös toivottavaa, jos Evankelis-luterilaisen kirkon virallisen lähetysjärjestön edustaja ei heti alkaisi esittää varaumia kyseisen kirkon arkkipiispan näkemyksiin.
Yleensä kirkoissa pidetään kuuliaisuutta hyveenä, mutta ehkä jossain lähetysjärjestöissä ollaan sitten omasta mielestä vähän korkeammalla tasolla kuin joku arkkipiispa.
Niin, lienee joku perinteisen omahyväinen käsitys näillä järjestöillä siitä, että he ovat kirkon/maan suola. Ikävä todeta, etten minä ainakaan huomaa sitä. Päinvastoin kurittomuutta ja kaikenlaista kirkon hajoittamista harrastetaan. Ainakin tämä työntekijän kohdalla on mainos huomioitu.
Kyllä minusta Paajasen putiikilla on oikeus näkemyksiinsä homoseksuaaleista. Mikäli SLEY nyt edes on samoilla linjoilla Sami Paajasen hyvin värikkäiden mielipiteiden kanssa. Ja yhdistymisvapauttakin kinnioitan, se on aika perustavaa laatua oleva oikeus. Päin vastoin, on erittäin suotavaa, että merkittävien toimijoiden edustajat kertovat julkisesti mitä he edustavat. Kuinka kukaan muuten osaisi päättää, millaiseen järjestöön haluaa kuulua?
Tarja Koivumäki: Olen ihan samaa mieltä, että hyvä vain, että kerrotaan omalla suulla näkemyksiä. Silloin lähetysmäärärahojen jakaminen järjestöjen kesken on myös helpompaa.
Samaa mieltä minäkin. Kyllä Paajanen on tehnyt merkittävää työtä.
Tarja Koivumäki, kiitos sananvapaudesta. Homofundamentalisteille on yleensä vaikeaa oman kiihkonsa takia suvaita homoagendasta kaukana olevia ajatuksia ja mielipiteitä. Radikaali homouden kannattajat täällä suomessakin toivovat heteroille kuolemaa.
Tarja ja Jani Salminen, nyt kuitenkin olette varmasti sekoittaneet minut johonkin toiseen. En minäkään sodi teitä vastaan kertomalla, satuja, että Tarja Koivumäki työskentelee SETA:N palkattuna lakimihenä. Ja, että Kari-Matti Laaksonen on HIFK; hallituksen jäsen, jonka tarkoitus on ajaa homoseksuaalisuutta jääkkiekkoliiton viralliseen ohjelmaan. Pysykää nyt asiassa. Vai onko Tarja ja Jani teillä paukut vähissä ja harmitus päällä. Käyttäytykää nyt asiallisesti!!!!!!!!!
Kari-Matti Laaksonen.
Seksissä on aina kysymys evankeliumista ja laista. Siinä on kysymys muuttumattomasta uskosta. Tämä ns. koriin jakamisteoria ei kuulu tähän kysymykseen.
”Vähintään suhteellisen pysyvään homoseksuaaliseen identiteettiin,molemminpuoliseen kiintymykseen ja rakkauteen perustava homoseksuaalinen elämäntapa, ts. pysyvä homoseksuaalinen parisuhde, ei ole synti. Se ei ole Jumalan tahdon vastaista eikä etenkään huomattava osa kirkon papistosta sitä vastusta.”
Miten niin ei ole synti? Missä muulla kuin homopiireissä ajatellaan tähän tapaan? Ei ainakaan kirkossa. Lue Raamattua veliseni. Roomalaiskirje saatikaan muut kohdat eivät eroittele asioita. Lue historiaa veliseni.
”…ajaa homoseksuaalisuutta jääkkiekkoliiton viralliseen ohjelmaan.”
Tarkoittaako tämä. että suomalaisten pelaajien pitää oppia tekemään enemmän maaleja, niin pääsevät enemmän hyppimään toistensa päälle?
Sami Paajanen, tunnustan, että olen ajatellut, että sinun sallitaan jatkaa tuota homoseksuaalien panettelua, leimaamista ja muuta rasittavaa törkykirjoittelua vain siksi, että olet sentään ”kirkon omaa väkeä” etkä pelkkä tavisjäsen. Sinänsähän se ei tietysti muuta kommenttiesi sisältöä muuksi, hyvään eikä huonoon suuntaan, edustatko kirkollista järjestöä vai et. En ole välittänyt kommentoida kirjoituksiasi ja minulle sopii erinomaisesti, että jatkat valitsemallasi linjalla.
Sekoitat nyt hieman asioita Sami. Teologisesti tärkein kysymys kuuluu: Onko homoseksuaalisissa parisuhteissa kysymys uskon ja evankeliumin alaan kuuluvasta muuttumattomasta totuudesta vai lain ja rakkauden alaan kuuluvasta asiasta, johon kirkko voi, esimerkiksi tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä, muuttaa kantansa?
Nähdäkseni kysymys on jälkimmäisestä.
Sami Paajaselle vielä sen verran, että tässä on tosiaan tapahtunut joku väärinkäsitys ilmeisesti. Sen verran katsoin, että olet täällä foorumilla ihan oma-aloitteisesti kertonut olevasi lähetysjärjestössä töissä. Joten täsmennätkö nyt vielä, että mitä satuja tässä on kerrottu ja mikä sekaannus tässä on tapahtunut?
Ajattelen näin: Jumala on määrännyt meidät hyväksymään toisemme sellaisina kuin olemme. Jos emme tätä käskyä noudata, emme pelastu. Sillä vain Jumala voi meidät tuomita. Me emme voi toisiamme tuomita. Joten kristillisen uskon ydin on siis elämä Kristuksessa. Mitä se sitten on? Elämä Kristuksessa merkitsee tulemista ihmisten tuomitsemaksi, mutta Jumalan armahtamaksi.
Ei näitä lyhyesti kiteytä. Jumala on määrännyt armon ja totuuden. Jälkimmäinen tekee joskus kipeää, mutta se parantaa, kun se ohjaa oikeaan suuntaan, anteeksiantoon. Niin oman itsen kuin lähimmäisen.
Minä poika kiteytän. Revi siitä.
Luther puhui armosta. Hän oli oikeilla jäljillä. Minä puhun näkemisestä. Laki on aina sidottu kontekstiinsa. Näkeminen sitävastoin on universaalia ja ikuista. Laki tappaa, sillä se osoittaa synnin. Nimittäin tuomarin synnin. Vaikka Kristus tämän tietenkin näki, ei hänelläkään aina helppoa ollut. Joten koittakaa tekin kestää, niin tuomitut kuin tuomaritkin. Kaikki järjestyy vielä kyllä. Sillä Jeesus tulee pian.
Jusu virevaara on erehtynyt, en nyt ajatellut puhua mistäään viemäri asioista, nyt puhutaan pyhästä kirkosta!
Mäkinen ja Askola voisivat vapaasti kehitellä kristillisvaikutteista lahkolaisuutta, jos myöntäisivät olevansa apostolisen uskon vastaisia opettajia.
Teemu hyvä, arkkipiispa Kari Mäkinen ja piispa Irja Askola ovat Jumalan lahja Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, joka ei ole lahko.
Jusu!
Hollanti on edelläkävijä homosuhteissa. Heidän tutkimukset osoittavat, että homosuhteet eivät ole pysyviä.
Xiridoun työryhmä (2003) tutki ”satunnaisuhteita ja pysyviä suhteita.” (joiden kestoksi oli saatu keskimäärin 1.5 vuotta).
Viittatko tuolla ”homofobia” termillä, Jumalankin olevan Foobinen, kun naiset vaihtavat luonnollisen luonnottamaan ja mies kun makaa miehen kanssa, on iljetys, mutta parisuhteessa se ei ole iljetys. Hellenistinen kulttuurihan oli voimissaan Paavalin aikoina ja ilmeisesti omin silmin näki näitä kliffoja parimuotoja. Olihan myös sitä edeltävällä ajalla Egyptissä myös samanlaisia suhteita.
Antikristillinen opetus täyttää lahkolaisuuden tunnusmerkit. Suomen nukkuva kansa on menossa hyvää vauhtia kulttiin, jossa synti muuttuu siunaukseksi.
Ihailen Risto kiinnostustasi homotutkimukseen, mutta toivoisin sinulta hieman parempaa luetunymmärrystä. Minun Jumalani ei ole homofobinen.
Kun miettii, kuinka kiinnostuneita jotkut uskovaiset ovat navanalusjutuista, voi hyvin olla, että Paavalikin on käynyt kyttäämässä ihmisten makuuhuoneissa. Tähän asti ole pitänyt sitä vähän epätodennäköisenä.
Teemu, nyt on parannuksen aika! Siitä arkkipiispa Mäkinen puhuu nyt.
Askolan ja Mäkisen mukaan siis homoseksuaalisia suhteita ei siis saisi pitää syntinä, eikä pelkästään ei-syntinä vaan Jumalan lahjana ihmisille, josta pitää kiittää ja kumartaa.
Risto Laine, Pohjoismaista Norjassa ja Ruotsissa, joiden yhteiskunnat eniten muistuttavat suomalaista, on tehty väestörekisteritasoisia tutkimuksia aiheesta. Onnekkaasti pohjoismaalainen väestökirjanpito antaa tähän myös hyvät mahdollisuudet. Virallistetuissa liitoissa elävistä vähoten avioeroja oli homomiehillä, sitten heteropareilla ja eniten (no, toki kaikilla samaa kertaluokkaa) eroja oli lesbopareilla. Avosuhteiden vertaileminen on paljon hankalampaa, ja eivätkös ne ole joka tapauksessa syntiä heteroillakin?
Teemu, sinä saat valita miten suhtaudut lähimmäisiin. Sana kyllä sanoo, että rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ja että lopulta ollaan Kristukselle vastuussa.
Rakastan lähimmäistäni kertomalla koko totuuden Raamatusta. Miksi jättää kertomatta, että homoseksin harjoittaminen syntiä siinä missä muutkin Jumalan Sanan ilmoitukset.
Kautta aikain rietasteluun ja hekumaan avioliiton ulkopuolella on haettu oikeutusta kivijumalilta tai persoonattomilta voimilta ja niin tänäänkin. Ihminen ei voi olla tietämättä hyvää ja pahaa. Pahan tekemiseen on aina tarvittu tekosyy.
Teemu Venäläinen: minäkään en pidä avioliiton ulkopuolisesta rietastelusta. Siksi kannatan tasa-arvoista avioliittolakia.
Jusu Vihervaara kirjoitti: ”Olipa se kuinka pyhä tahansa, kirkko ei ole ottanut kantaa siihen, pitääkö homoseksuaalista elämäntapaa torjua…”
jep,
Joo kirkko ei ole ottanut kantaa perhoskalastukseen, ei mäkihypyyn, ei marjanpoimintaa, ei television katseluun, ei linnanmäen vuoristorataan, ei autonhuoltoon, ei siivoukseen, ei ruohonleikkuuseen, ei metsästykseen, ei hiilivoimalaan tai jne…
Mutta onneksi meillä on Raamattu josta voidaan lukea;
”Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, [3. Moos. 18:22,23]”
Koitas nyt Paajanen päättää. Äsken puhuit pyhästä kirkosta ja nyt yhtäkkiä vaihdatkin sen omiin raamatuntulkintoihisi.
Johtuiko mielenmuutos siitä, että jäit kiinni valheesta, kun yritit keksiä kirkolle sellaisia kannanottoja, joita se ei ole lausunut?
Jusu: Uskonyhteisö voi muuttua lahkoksi. Luther puhdisti laitostuneen katolisen kirkon uskonopin mutta se ei takaa sitä, että nykyinen evankelis-luterilainen kirkkoinstituutio olisi säilyttänyt Lutherin uudelleen löytämän apostolisen uskon. Yhteisö, johon kuuluu kristinuskosta piittaamattomia ja tietämättömiä kansalaisia, ei säily demokratisessa ilmapiirissä puhtaana.
Nyt Turunen puhuu potaskaa. Jumalan rakkaudesta, armosta ja viisaudesta käsin lähimmäisen kohtaaminen on erilaista.
Alä viitsi Vihervaara käyttää tuota sanaa homofobinen. se on kulunut ja huonoksi havaittu sana. Sinun tulkintasi toisesta on vain sinun tulkintasi vieraasta persoonasta. Se on kuvitellun kyökkipsykologisen taidon soveltamista henkilöihin tai ryhmiin, joita et luultavasti tunne. Jos sanot olevasi homo, se uskottakoon. Samoin jätettäköön homofobian kohdentaminen pois toisesta, varsinkin jos tuo toinen on ilmoittanut, ettei ole homofoobikko. Reilua, vai mitä?
Ja Vihervaara: Ei homoliiton torjuja voi ”kunnioittaa” torjumaansa muuten kuin ehkä muodollisella pidättyvyyden tasolla. Toki yksilö suo toiselle ihmiselle lakien ja hyvien tapojen edellyttämän rauhan olla ja kantaa omat ratkaisunsa seurauksineen. Torjuva vakaumus kuitenkin pysyy, ja tarpeen tullen myös yhä uudelleen sanotaan. Hyväksytkö tällaisen?
Semmoinen sivuhuomio, että ”homofobia” on kansainvälisesti vakiintunut termi, se tarkoittaa homovastaisuutta. Samalla tavalla kuin ”ksenofopia” tarkoittaa muukalaisvastaisuutta. Eivät varmaan aivan onnistuneimpia termejä, mutta kieli kehittyy omia aikojaan. Kyllä noiden merkitys ymmärretään aikayksiselitteisesti, ja kuten sanottu, ne ovat maailmanlaajuisessa käytössä – eivät mitään sairauksiin viittaavaa sanastoa.
Minustakaan sanaa homofobia ei pitäisi käyttää kuvaamaan asennetta, joka on homovihamielinen. Eihän juutalaisvihakaan ole juutalaisfobiaa.
Homovihan taustalla voi olla homofobia, mutta aktiivinen homojen syrjintä ei ole enää pelkoa, vaan vihaa.
Matti Pulkkiselta ihan perusteltu huomio, itse en välitä käyttää sanaa homofobia. Ja toki Tarja Koivumäeltä myös. Puhutaanhan meillä ikärotusyrjinnästäkin (ikärasismi) eli ei ole aina kovin johdonmukaista termien käyttö. Mutta homovihamielisyys on ihan käypä termi homofobian tilalle.
Toisaalta olen huomannut, että myöskään syrjinnästä ei saisi puhua silloin kun puhutaan syrjinnästä. Koska sitä pidetään rumana ja leimaavana. Mutta termiä tilalla pitäisi käyttää jää epäselväksi. Sama juttu tässä.
Olen useasti itse kritisoinut sanojen homoseksuaalinen ”taipumus” ja ”elämäntapa”. Niillähän on myös tarkoitus tehdä ero heteroseksuaalisuuteen, josta ei taipumuksena eikä elämäntapana puhuta. Kritiikki ei ole tuottanut tulosta. Joten ehkä henkilöt, jotka hanakasti näitä termejä yhä käyttävät, ymmärtävät, että joku toinen voi käyttää sanaa homofobia heidän kritiikistään huolimatta.
Tuo, että Peitsamo puhuu tuomareista, on sekin epäreilua. Jätetään Tuomarin käsiin päättää sekin, kuka täällä esiintyy tuomarina.
Teologisten arvostelmien ilmaiseminen on reilua vain silloin, kun puhuja itse esittää niitä?
Teologisen arvostelman kauttako voidaan oikeuttaa persoonan arvostelu? Ja homofobia on käytännössä retorinen herjartermi henkilön laadusta.
Homofobia on synonyymi vihamieliselle, vastenmieliselle ja syrjivälle asenteelle seksuaalivähemmistöjä ja näiden edustajia kohtaan.
Reima Jokinen, nythän on niin, että vaikka sinä käsität termin ”homofobia” tietyllä tavalla, niin mitenkään et voi pakottaa muita ymmärtämään se samoin. Sinun tapasi ymmärtää se poikkeaa vallitsevasta. Kuten aiemmin sanoin, mikään onnistunut termi se ei ehkä ole, mutta kun sadat miljoonat ihmiset sitä käyttävät tarkoittamaan homovihamielisyyttä, niin minkäs teet. Vähän sama kuin ”avioliitto”, vaikka miten koittaisit väittää, että avioliiton universaali merkitys on esimerkiksi islamilainen miehen omistusoikeus naiseen, niin aika paha se on mennä määräämään muita ymmärtämään se samoin.
Homofundamentalistikin on vakiintunut käsite. Suurin piirtei se tarkoittaa kiihko homoa joka ajaa omaa agendaa ja ei ymmärrä elämää muuten kuin homouden kautta.
”Homofobia on synonyymi vihamieliselle, vastenmieliselle ja syrjivälle asenteelle seksuaalivähemmistöjä ja näiden edustajia kohtaan”.(Vihervaara)
Ja tämän vihamielisen jne. väitetyn laadun suora kohdentaminen henkilöön, joka ei kiistellessä jaa käsitystä sukupuolineutraalista avioliitosta on…?
1) Fakta. Osuu aina maaliin.
2) Tulkinta toisesta.
3) Hyvä retorinen keino yrittää laittaa toiselle jauhot suuhun.
4) Joku muu.
?
Kuten tuossa yllä jo totesin, olen jo pitkään huomannut sellaista kyökkipsykologiaa, jossa toisen identiteetti tiedetään määritellä a) taipumukseksi, b) rikkinäisyydeksi, c) elämäntavaksi, d) perversioksi, e) sairaudeksi/häiriöksi jne. Sitä taustaa vasten tuntuu hieman kummalliselta tämä purnaus sanan homofobia käytöstä.
Käsitykseni mukaan en yleensä kutsu tasa-arvoisen avioliittolain vastustajia homofoobikoiksi vaikka mahdollisesti näin saattaisin omassa mielessäni ajatella.
Sen sijaan homofobiaa on mielestäni seksuaalivähemmistöjen edustajien nimittely luonnottomiksi ja epänormaaleiksi sekä ihmisten kehottaminen torjumaan homoseksuaalisuutta.
On tämä epätodelliseksi muuttunut. Kristillinen sivusto on annettu ateistien, agnostikkojen, antinomistien ja hengellisten kokovartaloliberaalien haltuun. Siinä yksi perinteinen ja maltillinen (kun vertaa muinaisiin teologeihin) tulee mukaan, niin jää rankalla tavalla vähemmistöön.
Itse en ole vihjannut enkä edes kuvittele olevani suvaitsevainen, rakastava, ehjä tai muuta. Onnea matkaan kaikille, jotka uskovat vastaavilla suorituksillaan loppupeleissä selviävänsä.
No, kristillisen sivuston homokeskustelua ovat ahkerasti käymässä ei-homoseksuaalit. Tällä kertaa arkkipiispan anteeksipyyntö kohdistui homoseksuaaleille, mutta se kuitenkin herättää närää vallan muissa ihmisissä. Se on ollut vallitseva todellisuus jo pitkään. Kirkossakin homoasiaa ovat pohtimassa vallan muut kuin homoseksuaalit itse.
Minusta se on kieltämättä aika vino ajatus, että millä tahansa sivustolla tai yhteisössä pitäisi voida käydä keskustelua jostakin ihmisryhmästä (esim. homoseksuaalit) siten, etteivät kyseisen ryhmän edustajat saisi itse edes osallistua keskusteluun.
Ymmärrän myös erinomaisen hyvin, ettei monikaan kristitty homoseksuaali välitä olla täällä mukana kun Jusun kuvaama epänormaaliksi, luonnottomaksi, rikkinäiseksi, ei-kristityksi jne. luonnehtiminen tai diagnosoiminen on ihan valtavirtaa.
Kristityltä käy sitten eri hyvin tuon asian toitottaminen, että teidän ei pitäisi olla täällä.
No, minäkin kommentoin homoseksuaalina. Herätyskristillisen taustan omaavana sellaisena. Lähelläni muutaman aivan järkyttävän ihmiskohtalon omaavana.
Reima, kun noin ”osuvasti” löysit minulle määritelmät olemustani kuvaamaan, niin mitä sanot kristillisestä yhteisöstä, joka on ajanut yhden hyppäämään kuidennesta kerroksesta, toisen loppuiäkseen suljetulle osastolle ja kolmannen sukulaiset loputtomiin oikeudenkäynteihin mitä mielikuvituksellisimmista asioista? Vain koska kaikki kolme ovat seurakuntaan kuuluneita homoja?
Tässä ei olla missään pelissä, vaan elämässä ja kuolemassa. Nyt on tällainen viesti arkkipiispa Mäkiseltä tullut ja tämä on hyvä alku. Elämälle.
Jokinen: ”Kristillinen sivusto on annettu ateistien, agnostikkojen, antinomistien ja hengellisten kokovartaloliberaalien haltuun.
Juu, me ollaan vallattu tää foorumi homofobikoilta, fundamentaaliuskiksilta, änkyräkristityiltä ja hengellisiltä kokovartalokonservatiiveilta.
Elämä on kovaa Jokinen ja sitten loppujen lopuksi vielä kuollaan.