Tuore uutinen anglikaanisen kirkon Lambeth-kokouksesta Englannissa vahvistaa käsitystä siitä, että kirkkokunnat tulevat hajoamaan uskonnollis-eettisten ristiriitojen takia.
Englannissa on koolla satoja anglikaanipappeja ympäri maailmaa, mutta varsinkin Afrikan edustajat puuttuvat pitkälti, koska he eivät hyväksy moderneja sateenkaari-linjauksia kirkoissaan. He pidättäytyvät heteroliittoissa ja heteroiden valinnassa pappisvirkoihin.
Kirkon valitessa oppiensa vastaiset maalliset normit perhekäsitteelle, avioliitolle ja seksuaalimoraalille, kirkko repii itsensä kahtia. Se myös saa toki lisää kirkollisveron maksajia, mutta myös menettää heitä.
Näen, että on välttämätöntäkin antaa kristillisten kirkkokuntien jakaantua. Se on luonnollinen seuraus tehdyistä valinnoista. Elämä jatkuu näinkin ja samoja arvoja kannattavat viihtyvät omiensa seurassa parhaiten.
Itse en pysty näkemään itseäni palaamassa kirkon piiriin, jossa vastaan tulee linkin tapainen pastori. Parhaalla tahdollakaan en siihen pysty. Tässä ei vain kaikki ole kohdallaan minun mielestäni.
Onhan oikeus mennä nykyäänkin maallisessa instanssissa naimisiin, siis maistraatissa. Joten sinne sitten vain, jos ei Jumalan säätämys ja tahto avioliitosta, joka perustuu jo luomiseen, kelpaa.
”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.” Room. 1:20-21
Leo Tihinen: ”Olen eräältä papilta kuullut, että…”
Minä taas olen Raamatusta, Jumalan meille ilmoittamasta sanastaan lukenut, että…
Keskustelu kulkee vanhoja latujaan. Onko vihkimiset hyväksyttävä ja millä perusteella yms.
Tätä tullaan vuodesta toiseen pohtimaan puolin ja toisin vielä vuosikymmeniä. Minusta paljon mielenkiintoisempaa olisi pohtia sitä, millaiset edellytykset jatkossa on toimia yhdessä. Vihkimiset kun on vain pappien vastuulla. Sen sijaan nyt olisi tärkeä löytää yhteistyön edellytykset meille muille . Vai lähteekö kirkosta se joukko, joka aktiivisesti toimintaan osallistuu? Sekin mahdollisuus tuntuntuu epätodennäköiselle. koska ei ole mitään mihin kirkosta voisi lähteä.
Aika ratkaisee ongelman. Se sukupolvi, jolle homoseksuaalisuus on laajasti ongelmallista, on parhaillaan siirtymässä taivasten valtakuntaan.
Enkä halua edellä olevalla kommentilla leimata kaikkia ikäihmisiä. Tarkoitan sitä, että kysymys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä ei ole sellainen, joka jakaa tulevia sukupolvia voimakkaasti keskeltä kahti. Kielteinen suhtautuminen marginalisoituu.
Näemme samanlaisen kehityksen kaikissa ihmisoikeuskysymyksissä. Veikkaus mainosti vedonlyöntituotteita vielä 50-luvulla ”ainoastaan Afrikan neekeri ei veikkaa” mainoksilla. Voisin veikata, että nyt 70 vuotta myöhemmin aika marginaalinen joukko kannattaa tummaihoisten samaistamista tyhmyyteen, mikä sen ajan yhteiskunnassa oli ilmeisesti aivan ookoo.
Ole siis huoleti. Kyllä tämä ”homojen suhteet eivät ole avioliittoja” kampanjointi aikanaan loppuun ja taas mahdutaan samaan kirkkoon jollei ole keksitty uutta kiistaa, joka taas haastaa Raamatun arvovallan. Jos historiaa on uskominen, kyllä se seuraavakin riita saadaan aikaiseksi. Valitettavasti.
Niin, se on Mikko sitten toisenluokan kysymys, kuka ja koska siirtyy minnekin. Mutta tuosta Raamatun arvovallasta olen samaa mieltä, että sitä haastetaan. Tuo Raamatun arvovalta on ollut haastettuna jo VT:n alusta lähtien. Ja haastajakin on varsin hyvin selvillä, joka nostaa Raamatun arvovallan ”tikunnokkaan” historian loppuun asti.
Muutos on väistämätöntä. Jopa niin väistämätöntä, että joskus käynyt mielessä että Jumala olisi sen takana.
Olen yllättäen melkein samaa mieltä tuosta Jumalan sallimasta muutoksesta ja tuosta muutoksen välittämästä Persoonasta.
En ottanut kantaa siihen, koska VT on saanut kirjallisen muodon suullisesta perimätiedosta koottuna.
Huomionarvoista on myös, että (San2:17) kirjoittaa avioliitosta ”Jumalan liittona.” (Hän)….” joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unohtanut Jumalansa liiton.” Hebrean tekstissä tuo liitto ilmaistaan sanalla bə·rîṯ /eng. the covenant. Mal2:14 mukaan myös Herra on solmitun liiton todistaja. Eikä Kaanaan häät tee poikkeusta, sillä itse Herra oli paikalla solmitun avioliiton todistajana.
Myös naisen rakkautta ihmeellisemmällä tavalla toisiaan rakastaneet Daavid ja Joonatan solmivat tuon berith’n…
Kosti Vasumäki, ”No onpas hieman erikoista, ettei Raamatussa kerrottaisi avioliitosta, kun kerran Galilean Kaanassakin oli häät juutalaisen tavan mukaan. Olettaisin, että siellä oli myös ylkä ja morsian häävieraiden lisäksi.”
Minä kommentissani kerroin kuulleeni asian, joka pitää ilmeisesti paikkansa, että Raamatussa ei kerrota yhdestäkään avioliittoon vihkimisestä. Huom. kirjoitan siis avioliittoon VIHKIMISESTÄ. Toki aviopuolisot ovat voineet keskenään sopia avioliitosta ja pitää sitä ”Jumalan liittona”. Vielä on huomioitava, että Vanhan testamentin aikaan miehellä saattoi olla useita vaimoja. Ehkä Mormoonit soveltavat tätä käytäntöä.
Siis Raamatusta ei käsittääkseni löydy selvää, yksiselitteistä ohjetta tai mallia avioliitolle ja sen solmimiselle. Tätä tietenkin voi kysyä edelleen papeilta, kuten aikaisemmin kommentissasi ehdotit.
Esterin kirjasta kerrotaan hääpidoista, joten kyllä häätkin tietysti oli.
Avioliitto on yksi ihmiskunnan vanhimmista instituutioista. Ei ole mitenkään erikoista, että Raamatussa esiintyy hääpitoja. Sisältyyhän kirjaan paljon muutakin kuvausta aikakauden ihmisten elämästä.
Faktantarkistajat voivat selvittää, olenko oikeassa, mutta rohkeasti väittäisin että Raamatussa on selvästi enemmän kuvausta kotieläimistä ja orjista kuin avioliittoon vihkimisestä.
Pekka Veli Pesonen,
Kerroin jo aikaisemmissa kommenteissa Kaanaan häistä, joten on selvä, että häitä on vietetty ties kuinka kauan. Mutta olen koettanut tuoda tiedoksi, että avioliittoon VIHKIMISESTÄ ei Raamatussa kerrota.
Ev.lut kirkossamme on kuitenkin eräänlainen ”pattitilanne” kun siellä ei virallisesti suostuta VIHKIMÄÄN avioliittoon kaikkia pareja, jotka yhteiskuntamme laki kelpuuttaa avioliittoon vihittäviksi.
Kyllä minä ymmärrän mistä ongelma johtuu, mutta olen koettanut selittää maallikon järjellä ja tiedolla , että myöskään heteroparien avioliittoon VIHKIMINEN ei perustu Raamattuun. No eiköhän asia aikanaan korjaannu, kuten muissakin Pohjoismaissa.
Yritin aikaisemmin antaa vinkkiä siitä, mistä tässä oikein on kysymys. Väittelyllä luomisesta (1. Moos. 26-31), Raamatun hääkuvauksista etc. käydään tosiasiassa ”sijaissotia” ja kierretään itse peruskysymystä. Kivenä kengässä on suhtautuminen homoseksuaalisuuteen sekä samaa sukupuolta olevien yhdessä elämiseen, homoseksuaaliseen parisuhteeseen.
Piispat asettivat kysymyksen kirkon agendalle kannanotollaan ”Ajankohtainen asia” (1966). Hyvin konkreettisesti kirkko joutui asian eteen seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä muutettaessa. Kirkon perheasiantoimikunta (puheenjohtajana arkkipiispa Martti Simojoki) ei vastustanut samaa sukupuolta olevien seksualisuhteiden dekriminalisointia, mutta halusu lykätä ratkaisua (1968).
Kirkon sisälle jäi edelleen elämään vahva näkemys, jonka mukaan homoseksuaaliset suhteet ovat synti. Tätä kuulee nykyisin harvemmin, mutta taustalla se pakottaa, kun väännetään sateenkaariparien vihkimisestä. Kaksi vuosikymmentä sitten väännettiin suhtautumisesta rekisteröityyn parisuhteeseen.
Rehellistä on selvittää ydinkysymys, suhtautuminen homouteen ja samaa sukupuolta olevien yhteiseloon.
po. 1. Moos. 1:26-31
Tässä Amerikan ortodoksisen kirkon kanta asiasta käännettynä, se luultavasti edustaa koko Kirkon (ortodoksisen siis) valtavirtaa.
http://www.kosmas.fi/ocan-pyhan-synodin-julkilausuma-samaa-sukupuolta-olevien-seksuaalisesta-kanssakaymisesta-ja-seksuaali-identiteetista/
Tässä linkit alkuperäisiin:
Lähde: OCA Synod issues statement on same-sex relationships and sexual identity, Baltimore, Maryland, July 21, 2022. https://orthochristian.com/147350.html
Asiakirja OCA:n sivuilla: https://www.oca.org/holy-synod/statements/the-20th-all-american-council/holy-synod-issues-statement-on-same-sex-relationships-and-sexual-identity
Kiitos infosta, Jari Haukka. On huima ero siihen, mitä Saksan katolinen kirkko samoista asioista pohtii.
Jorma H,
Saksa on Saksa. Sieltä on lähti aikanaan Lutherin uususkonto liikkelle ja nyt taas on tulossa innovaatioita. Kirkon historiassa on monenlaista liikettä tullut ja mennyt.
Olet Jorma Hentilä aivan oikeassa siinä, että on ”rehellistä selvittää tämä ydinkysymys synnistä.” Tuosta lauseesi jatkosta en kuitenkaan ole samaa mieltä. Pohjimmiltaan kysymys ei ole noin yksioikoinen. Viittaat tuohon (1Mo1:26-31). Me olemme kaikki Jumalan kuviksi luotuja ja kuten tuossa tekstissä sanotaan mieheksi ja naiseksi Jumala loi meidät. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Alussa oli siis kaikki hyvin. Vaan onko edelleen kaikki hyvin. Ei taida aivan olla. Emme elä enää paratiisissa. Ihminen unohti jotakin oleellista. Uskon Jumalaan. Ja kun näin kävi, sitten ei ollut enää kaikki hyvin, vaan synnin kautta kuolema on tullut meidän kaikkien osaksi. Meidän pitää siis kuolemalla kuoleman. Koko ihmiskunta on synnin alla pohjia myöden, ”sillä kaikki ovat ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Ro3:23).” Ei kuitenkaan pidä unohtaa lupausta: ”Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Mutta ei niin, ettei syntiä enää olisi, vaan niin ettei sitä lueta sille, joka uskoo tämän Jumalan lupauksen.
Mutta kuka meistä ei ole rikkonut noita 10 käskyä vastaan? Niin, joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven. Heti ensimmäisen käskyn kohdalla alkaa kapina. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Olisikohan nyt niin, että synti on tyystin kadonnut maailmasta? Vai onko syntiinlankeemus pelkästään ”myyttinen tarina” evlut-kirkonkin mielestä, että tätä lankeemusta ei nyt niin vakavasti kannata ottaa kaikilta osin? Entäpä sitten tämä kysymys avioliitosta? Tällä palstalla olen perustellut kantani VT:n ja UT:n kirjoituksiin vedoten. Olen valmis muuttamaan käsitystäni koskien miehen ja naisen avioliittoa, mikäli joku pystyy Raamatun sanaan nojautuen perustelemaan asian teologisesti koskien samaa sukupuolta olevia, eikä pelkästään lähimmäisen rakkaudella tai viittaamalla avioeroihin tai yleiseen mielipiteeseen.
Kosti Vasumäki, siteeraat minua virheellisesti; saat anteeksi. Käytät paljon sanoja, mutta väistät kysymyksen siitä, onko samaa sukupuolta olevien parisuhteessa eläminen mielestäsi synnissä elämistä.
Muuten: Saksan katolinen kirkko ja Vatikaani vääntävät parhaillaan kättä tässä asiassa.
Jorma Hentilä. Niin, mitä omatuntosi sanoo perisynnin alla kun olemme kaikki? Tehtäköön se nyt selväksi, etten ole sinun tuomarisi. On toinen, joka meidät tuomitsee ja armahtaa. Siitä en kuitenkaan luovu, että ihminen luotiin alunperin mieheksi ja naiseksi, ei muuksi. Näinollen avioliitto on miehen ja naisen liitto, kunnes toisin Raamatun sanalla asia teologisesti todistetaan. Mikäli kaipaat sanaa synti, niin se lankeaa evlut-kirkossa niiden pappien syyksi, jotka vihkivät spn-pareja vastoin Raamatun sanaa ja perinteistä oppia avioliitosta. Tuliko tämä nyt riittävän selvästi sanotuksi.
Kosti V., entä ne papit, jotka siunaavat maistraatissa avioliittoon vihityn sateenkaariparin, mitä heille/heistä sanot?
”Tuliko tämä nyt riittävän selvästi sanotuksi?” Ymmärrän, että saman sukupuolen parisuhteessa eläminen on Kosti Vasumäen mielestä synnissä elämistä. Hän tosin selvästi arkailee sen lausumista riittävän suoraan.
Jorma Hentilä. Sama koskee noita pappeja, jotka siunaavat tuon maistraatissa vihityn parin. He toimivat vastoin evlut-kirkon perinteistä avioliitto-opetusta. Sillä siunaus on enemmän kuin juridiikka. Muistaakseni olet itsekin samaa mieltä tuosta siunauksesta ja sen merkityksestä.
M. Pentti. Eikö synti nyt enää olekaan myytti, kuten edellisessä viestissäsi?
Ymmärrämme myytin varmaan hyvin eri tavoin. Sinulle se on lähes valheen synonyymi. Minulle se on keino kertoa syvällisiä totuuksia.
”Minulle se on keino kertoa syvällisiä totuuksia.” Siltä se vähän vaikuttaa viitaten viestiisi 04.08.2022 12:02
”Sillä siunaus on enemmän kuin juridiikka.” ’Juridisesti’ siunaus voi merkitä hyväksymistä, mutta kristillisesti se on ihan muuta. Se on Jumalan hyvien lahjojen pyytämistä ja toivottomista. ”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä – – – Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.”
Kosti V., aivan oikein, pidän avioliittoon vihkimisessä siunaamista merkityksellisempänä kuin itse juridista toimitusta.
Katsotko siis, että siunatessaan maistraatissa vihityn sateenkaariparin pappi siunaa synnin?
Jorma H. On selvää, että avioliitto perustuu (1Mo1:27-28), jossa Jumala siunaa miehen ja naisen liiton. Teologisia perusteita Raamatusta ei löydy spn-parien vihkimiselle/siunaamiselle. Tämän tietäen pappi siunatessaan maistraatissa juridisesti vihityn spn-parin hän rikkoo virkavalansa pysyä Jumalan sanassa ja evlut-kirkon tunnustuksessa ja opissa avioliitosta. Toimimalla tietoisesti Jumalan sanaa vastaan hän ei voi myöskään olla syntiä tekemättä.
Kosti V., et vastannut kysymyksee: ”Katsotko siis, että siunatessaan maistraatissa vihityn sateenkaariparin pappi siunaa synnin?”
Toimimalla Jumalan saanaa vastaan, oli se sitten mitä tahansa, kysymys on synnistä ja sen hyväksymisestä, eikä Jumala myöskään sitä siunaa. Siinä Raamatun sana on ehdoton.
Jumala päättää, kenet ja mitä siunaa. Tarvitaanko siinä ihmisiä tekemään jotain esikarsintaa? Eikö seurakuntaa vainoavien siunaamisesta muuten ole juuri kysymys siunauksen pyytämisestä Jumalan tahtoa vastaan tekeville?