Tuore uutinen anglikaanisen kirkon Lambeth-kokouksesta Englannissa vahvistaa käsitystä siitä, että kirkkokunnat tulevat hajoamaan uskonnollis-eettisten ristiriitojen takia.
Englannissa on koolla satoja anglikaanipappeja ympäri maailmaa, mutta varsinkin Afrikan edustajat puuttuvat pitkälti, koska he eivät hyväksy moderneja sateenkaari-linjauksia kirkoissaan. He pidättäytyvät heteroliittoissa ja heteroiden valinnassa pappisvirkoihin.
Kirkon valitessa oppiensa vastaiset maalliset normit perhekäsitteelle, avioliitolle ja seksuaalimoraalille, kirkko repii itsensä kahtia. Se myös saa toki lisää kirkollisveron maksajia, mutta myös menettää heitä.
Näen, että on välttämätöntäkin antaa kristillisten kirkkokuntien jakaantua. Se on luonnollinen seuraus tehdyistä valinnoista. Elämä jatkuu näinkin ja samoja arvoja kannattavat viihtyvät omiensa seurassa parhaiten.
Itse en pysty näkemään itseäni palaamassa kirkon piiriin, jossa vastaan tulee linkin tapainen pastori. Parhaalla tahdollakaan en siihen pysty. Tässä ei vain kaikki ole kohdallaan minun mielestäni.
Anglikaanisen kirkon jakautuminen näyttää uutisen mukaan johtuvan pohjimmiltaan siitä, että “Lännen anglikaaninen kirkko on afrikkalaisten anglikaanikirkkojen mielestä liikaa mukautunut ”länsimaiseen sekulaariin kulttuuriin.” “It is becoming more apparent that Canterbury, which ought to moderate, mitigate, and ensure resolution of the crisis, is becoming too tolerant and complicit in the arrogance and errors of the revisionist Anglican Churches in the West,” they added. “For faithful Anglicans, Anglicanism is a way of life of total commitment to Biblical Truth that has no room for any revisionist agenda.” Näinollen ”uskollisille anglikaaneille anglikaanisuus on elämäntapa, jossa ollaan sitoutuneita Raamatun totuuteen, jossa ei ole tilaa revisionistiselle agendalle.”
Voi olla etten jaksa nyt paljoa keskustella. Läheinen sukulainen kuoli aamulla.
Lämmin osanottoni.
Lämmin osanottoni.
Kiitos Seppo ja Jorma.
Sairaus selvisi 10p. sitten.
Joten tuli täysin puun takaa.
Aika harva on edes vaivautunut lukemaan sivuston ohjeita ja sääntöjä.
Kirkon ykseyteen pitäisi riittää yksimielisyys evankeliumista, siis se usko, joka on sanoitettu kolmessa ekumeenisessa uskontunnustuksessa. Synti mainitaan niissä vain syntien antteeksiantamisen ja viimeisen tuomion yhteydessä. Sitä, millaisia tekoja synniksi lasketaan ei määritellä mitenkään. Vanha kristinoppi määrittelee näin: ”Synti on sydämen luopumista Jumalasta”. Sitten luetellaan sellaisia asenteita, joissa ihmisen syntisyys ilmenee: aistillisuus, maailmallisuus, itsekkyys, ylpeys ja kapinointi Jumalaa vastaan. Millaiset teot sitten itsekullekin merkitsevät tuota luopumista Jumalasta, se on kovin yksilölliistä. Tätä on toki aihetta tutkiskella Jumalan sanan valossa, mutta emme voi toiselle asettaa vaatimuksia, vaan ainoastaan itsellemme. Sitä, mikä juuri minulle on väärin on pyrittävä välttämään, mutta tulee tajuta, että jonkin toisen kohdalla voivat kiusaukset tulla aivan muissa asioissa. Siksi ei pitäisi antaa erimielisyyksien Jumalan lain tulkinnasta hajottaa kirkkoa, vaan pitäisi hyväksyä kristittyjen erilaisuus. Kun lakia saarnataan, kukin ottakoon sieltä sen, minkä tuntee koskevan juuri minua. Kun ripissä tunnustamme syntimme, tunnustamme juuri omat syntimme, ei noiden toisten mahdollisia syntejä. Kukin vastaa Jumaln tuomioistuimessa vain omasta eämästään.
Yrjö S,
Hyvin mielenkiintoinen näkemys. Siis jokainen määritelköön itse mitä pitää syntinä. Oletko ihan varmasti ajatellut loppuun mitä tämä tarkoittaisi käytännössä.
Jollekin tappaminen ja väkivalta ei olisi syntiä ja hän siis saisi tappaa hyvin omintunnoin. Et varmaankaan tarkoittanut tätä. Mitä siis tarkoitit?
Jumalan vaatimus ihmisille:
”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.”
(3. Moos. 19:2 / FB38)
Kaikki teot, jotka eivät täytä tätä Jumalan vaatimusta ovat syntiä.
Lienee selvää, että me ihmiset olemme mitä olemme, mutta ei se kaiketi voi tarkoittaa sitä, että kirkon pitää mukautua samalla siihen, mitä yleinen mielipide sattuu kuolloinkin vaatimaan. Kirkon on tietysti oltava avoin kaikille, muttei ihan kaikelle oman uskottavuutensakin takia. Onhan se valitettavaa, että kirkon sanoma ei tavoita nykyajan ihmistä, mutta pitääkö kirkon sitten luopua synnin ja armon julistamisesta siten, että rakkaus on se joka kaiken peittää. Totuuden synnistäkin, joka läpäisee koko ihmiskunnan kautta sen historian.
”joillakin tänne kirjoittavilla on taipumus siirtää synti ja syyllisyys seksuaalivähemmistöjen kannettavaksi”.
No, minusta tällaisissa tulkinnoissa on syytä olla varovainen. Voi olla että se vain tuntuu tai vaikuttaa siltä.
Itse kukin voi kuitenkin ajoittain syyllistyä fariseuksen syntiin. ”Onneksi en ole tuollainen kuin nuo liberaalit/konservatiivit”.
Ylipäätän paras olisi keskittyä enemmän omiin synteihinsä ja kilvoitteluunsa kuin toisten.
Seija, erottelet meitä nimeltä, kuka mihinkin kuuluu. Meniköhän tulkintasi nyt aivan oikein? En ota kantaa tällä kertaa muuten kuin toteamalla, että synti läpäisee koko ihmiskunnan, ei vain yhdellä, vaan kaikella mahdollisella ja mahdottomalla tavalla. Paavalihan toteaa, että me olemme kaikki poikenneet pois. (Ro3:12) Me olemme tottelemattomuuteen suljetut, että Jumala meitä kaikkia armahtaisi (Ro11:32) Kirkon tehtävä on pitää esillä tätä Paavalin sanaa. Sanaa ihmiskunnan synnistä ja armosta Kristuksessa uskon kautta meille annettu ilman ansioita.
Jarille: Komenttini tarkoitus oli korostaa sitä, että eettisten erimielisyyksien ei pidä antaa hajottaa kirkkoa, vaan yhteyden säilymiseen erimielistenkin kesken riittää tunnustuksen mukainen usko. Toki on ilmeistä, että on semmoisiakin tekoja, jotka ovat väärin aina ja kaikkialla. Mutta on myös semmoisia asioita, jotka yhdelle ovat syviä lankeemuksia mutta toiselle täysin hyväksyttäviä. Malliesimerkki tämmöisestä on alkoholin käyttö: raitistunut alkoholisti varmasti kokee vääräksi ensimmäisenkin ryypyn ottamisen, kun taas alkoholiongelmaa vailla oleva voi hyvällä omallatunnolla harrastaa kohtuukäyttöä ainakin silloin tällöin. Jopa viidennen käskyn alueella on tulkinnanvaraa. Jotkut kieltäytyvät asepalveluksesta välttyääkseen oppimasta tappamisen taitoja, toiset taas pitävät jopa velvollisuutena osallista isänmaan puolustukseen äärimmäisinkin voimakeinoin. Voidaanko tämmöisiä tulkintaeroja soveltaa myös seksuaalietiikan alueella on nykyisen kiistelyn ytimessä, lopullista vastausta minulla ei ole.
Kiitos, Yrjö, ajattelua avaavasta pohdinnasta. Viides käsky ja sen tulkinta on koskenut ja koskee tuhansia viidennen käskyn tosissaan ottavia nuoria miehiä – ja nykyisin naisiakin.
Olet tämän opin keksinyt ihan itse. Kaikki mitä teemme ei ole oikein ja sen voi sanoa ääneen vastoin nykyistä mukavuusideologiaa.
Viides käsky lienee tarkkaan käännettynä ”Älä murhaa”. Käsky luultavasti askarruttaa etenkin kahta ihmisryhmää: nuoret miehet ja nuoret naiset.
Nuoret miehet ovat totisen paikan edessä kun valmistautuvat surmaamaan maahan tunkeutuvan rosvojoukon jäseniä. Onko oikein tappaa toisen maan sotilas, joka on aikeissa raiskata, kiduttaa ja murhata oman kansasi jäseniä. Monet vastaavat, että on oikein.
Nuoret naiset pohtivat, onko oikein surmata kohdussa kehittyvä sikiö. Mitkä ovat riittävät perusteet elämän tuhoamiseen. Suomessa koko ajan harvempi nuori nainen päätyy surmaamaan kehittyvä sikiön. Hyvä niin.
Kirjoitin kirkon jakaantumisesta ja siitä miksi se on jo tapahtunut ja mitä tästä seuraa.
Synnin määrittelyä ei voi eikä saa jätää ihmisten mielipiteiden varaan. Silloin käy niin, että asoita, joita Raamattu ei nimenomaan kiellä ryhdytään pitämään syntinä. Toisaalla on taas vapaamielisyys, jolloin vedotaan omaan heikkouteen, niin kuin se ei olisi syntiä. Ristiriitaista on olla välittämättä Raamatun sanoista kun puhe on synnistä ja Jumalan tuomioista ja samalla silti vedota Raamattuun armon asiassa? Miten voi pitää toista kohtaa vääränä ja toista oikeana, kun kyse on samasta asiasta ja sen eri puolista. Armon kun voi saada vain se, joka ei sitä ansaitse.
> Synnin määrittelyä ei voi eikä saa jätää ihmisten mielipiteiden varaan.
Voitaisiinko tässä jättää pois kiertoilmaukset ja turhat fraasit. Välillä tuntuu, että tätä keskustelua kuorrutetaan sellaisella hurskastelulla ja tekopyhyydellä ettei tästä ota pirukaan selvää.
Voitaisiiko vaan sanoa, että on olemassa sellaisia IHMISIÄ joilla on sellainen MIELIPIDE että Jumala ei pidä homostelusta ja sitten on sellaisia IHMISIÄ joilla on sellainen MIELIPIDE että homostelu on Jumalan mielestä ihan oikein. Ja nämä kaksi ihmisryhmää eivät mielipiteineen tahdo sopia samaa kirkkoon, koska tämä kysymys homostelusta on koko uskon merkittävin kysymys ja siihen pitää olla vain yksi oikea totuus.
Välillä ottaa kupoliin, että täällä aikuiset miehet jauhaa ”perinteisistä arvoista luopumisesta”, ”synnistä”, ”omasta heikkoudesta”, ”vapaamielisyydestä”, ”länsimaisesta sekulaarista kulttuurista”, ”yhteiskunnan mielipiteisiin mukautumisesta” ja ties vaikka mistä hevonpaskasta. Eikö voitaisi nyt puhua vaan homostelusta, koska siitähän tässä oikeasti on kyse?
Tottahan se on, ettei Piru kaikesta ole selvillä vesillä. Tosin Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tämän Persoonan silmät aukenivat, mitä se tarkoittaa Hänen menetetyn ”valtansa” kannalta.
Minusta Marrti Pentti kommentoi hyvin Mikko Niemisen sananvalintaa. ”Homostelu” särähti minunkin korvaani. Se kuvaa aivan jotakin muuta kuin elämää homona, kohdallani seitsemän vuosikymmentä.
Käsitteiden käyttämisessä on syytä olla tarkkana – olipa kyse mistä tahansa asiasta. Ne luovat mielikuvaa, osuvaa tai vinoon menevää.
Homostelu on allekirjoittaneelta kehno sanavalinta. Tässä yhteydessä tarkoitan sillä patavanhoillisen joukon loputonta kiinnostusta kirjoittaa homoseksuaaleista. Ja tyypillisesti vain ja ainoastaan kielteiseen sävyyn.
Mikko, kommentin tarkoituksen toki ymmärsin.
Itseasiassa Raamattu puhuu meillekin käyttäen ilmaisua haureus, joka sulkee sisäänsä kyllä kaiken. Missä liene se ylenmääräinen väitetty kiinnostus teemaan, en tiedä, minusta nämä on raskaita asioita käsitellä.
Samuel K., kirjoitat, että ”nämä ovat raskaita asioita käsitellä”. Ole hyvä ja helpota elämääsi, jätä lukematta ja kommentoimatta. Sillä siitä pääsee.
”Missä liene se ylenmääräinen väitetty kiinnostus teemaan, en tiedä, minusta nämä on raskaita asioita käsitellä.”
Oilisiko niin että siitä puhe mistä puute?
Kai teidän pitää tehdä syntiä, muutenhan sovitus jää osattomaksi ja raukeaa tyhjiin.
”Eivät terveet tarvitse parannusta, vaan sairaat.”
Lauseessa sairauskin on hengellistetty synniksi. Syntiä kyllä löytyy, kun halua on hengellistää normaaleja asioita. Kyllä ihmiset uskovat, kun porkkana on tarpeeksi makea.
Jeesus.Syntuä ei sellaisenaan ole.
Kirkon pitää ymmärtää Jeesuksen sanoma alkaen isä käsityksestä. Nykyinen käsitys vie kirkon perikatoon, toivottavasti ei kannattajineen.
On perin outoa väittää, ettei syntiä ole. Sama kuin väittäisi, ettei rikoksia ole.
” sellaisenaan ”. Maria Magdaleenan evankeliumi. En ole sataprosenttisesti perillä Jeesuksen käyttämästä ” haureus ” termostä, joten en nyt kommentoi tämän enempää.
Eilisiltana sattui vanhoja arkistoja peratessani käteen kellertävä lehtileike, joka ”osallisttuu” keskusteluun viidennen käskyn tulkinnasta. Kyse on siviilipalveluksesta, jota koskeva työryhmämietintö oli juuri lausunnolla.
Arkkipiispa John Vikströmin vähän varomaton väestönsuojelun käsitteeen käyttäminen uudessa merkityksessä oli herättänyt kysymyksen, miten kirkko suhtautuu siviilipalvelukseen. Kirkon yhteiskunnallisen toimikunnan pääsihteeri Juhani Veikkola vastasi (HS 31.10.1983).
Juhani Veikkola siteeraa piipainkokouksen kannanottoa, jonka mukaan kirkko ”pitää asevelvollisuuden suorittamista normaalina kansalaisvelvollisuutena, mutta myös puolustaa uskonnollisista ja eettisistä syistä asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valita ilman painostusta aseeton tai siviilipalvelus”.
Korostus ”ilman painostusta” oli merkittävä, koska ns. asevelvollisten tutkijalautakunta oli tiukentanut linjaansa ja hylkäsi siviilipalvelushakemuksia moninkertaisen määrän 1970-lukuun verrattuna. Veikkolan mukaan kirkon olisi tämän vuoksi oltava huolissaan omantunnonvapauden toteutumisesta.
Syksyltä 1983 löytyi muutakin mielenkiintoista ja vähän raflaavaakin kirkkoa koskevaa, mutta siitä ehkä joskus toiste.
Yrjö S. : ” ei pitäisi antaa erimielisyyksien Jumalan lain tulkinnasta hajottaa kirkkoa, vaan pitäisi hyväksyä kristittyjen erilaisuus.”
Erimielisyydet ovat kirkossa olleet iät ja ajat. Ne ei ole ennenkään kirkkoamme kyenneet hajottamaan. Tässä on kyse ihan jostakin muusta, kuin tulkinnasta.
Kyse on paljon suuremmasta poikkeamisesta, eli koko Raamatun arvovallasta. Luovutaanko siitä, vai pidämmekö sen sanomasta sellaisenaan ja tiukasti kiinni.
Lisäksi tämä konflikti on uitettu kirkkoon ovelasti kirkon ulkopuolelta, ja kirkko on ottanut sen avosylin vastaan. Siksi, että kirkon opetus on luiskahtanut alkuperäisestä linjastaan. Tilaa on tullut kirkolle täysin vieraille opetuksille, joiden tavoitteena ei ole kirkon sanoman julistaminen, eikä yhteyden säilyttäminen, vaan valtapoliittisen aseman saavuttaminen kirkossa. Tätä asemaa ei voi kirkossa saada, jollei Raamatun arvovaltaa kyetä ensin murtamaan.
Pekka Veli Pesonen, anteeksi vain, mutta miksi kirjoitat peitekieltä. Korjaa, jos olen väärässä, mutta luen sinun tarkoittavan samaa sukupuolta olevien avioliittoja, tällaisiin avioliittoihin vihkimistä kirkossa ja niiden siunaamista.
Kyse arvovallasta oli siinä tilanteessa vain kirkon arvovallasta, joka perustui Aristoteleen ajatteluun. Ei siinä ollut kyse Raamatun arvovallasta.
Oletan että puhumme kuitenkin samasta asiasta, joka on paljon laajempi kokonaisuus, kuin jotkut tietyt yksityiskohdat. Ei ole tarkoitus peitellä mitään, mutta vältän keskusteluja yleensä näistä aiheista. Tiedän , että tietyt sanat ovat ns. tunnevaaraisia ja pyrin välttämään niiden tarpeetonta käyttöä. Toivon hyvää ja asiallista keskustelua ja tunnevaaraisten sanojen käyttö ei edesauta asiaa.
”….lisäksi tämä konflikti on uitettu kirkkoon ovelasti kirkon ulkopuolelta…”
Jos lähtöpistettä haetaan, nykyisiä keskusteluja/kiistoja ajatellen se on piispojen kannanotto ”Ajankohtainen asia” vuoelta 1966. Piispat siis ”uittivat”.
> Oletan että puhumme kuitenkin samasta asiasta
On keskustelulle kovin hankalaa, jos asiasta ei voi puhua suoraan vaan käyttäen erilaisia kiertoilmauksia ja sitten vaan oletetaan, että puhutaan samasta asiasta.
Tässähän voisi olettaa, että Pekka Veli Pesonen on huolissaan Raamatun arvovallan menetyksestä kun kirkko ei puolusta noitavainoja. Raamatussahan selvästi sanotaan, että noitanaisen älä anna elää.
(2. Moos. 22:17)
Ehkä todennäköisintä on kuitenkin, että ”he who shall not be named” on homot. Jos kerran vastustetaan myönteistä suhtautumista homoihin, miksi ei voi puhua homoista? Miksi sitä pitää jotenkin kierrellä? Ollaan muina harrypottereina sauvat tanassa, mutta ei uskalleta edes sanoa vihollisen nimeä.
No sanotaan sitten. Evlut-kirkolla on pyrkimys muuttaa perinteistä oppiaan avioliitosta. And that´s it.
Kosti oli rohkea, pisteet siitä.
Jos sen sijaan puhutaan kirkon ”perinteisestä” opista avioliitosta niin kirkkohan on aina noudattanut vihkimisissä yhteiskunnan lainsäädäntöä. Ja kirkkohan alkoi vihkiä avioliittoja vasta keskiajalla.
On kirkon perinteen vastaista, että se jättäisi vihkimättä sellaisia pareja, jotka yhteiskunta vihkii. Muutenhan tässä kyllä oltaisiin tuputtamassa Jumalaa näihinkin vihkimisiin, mutta kun ne on homoja niin eihän ne kelpaa paremmille ihmisille.
Jos on halua perehtyä siihen, miten nykytilanteeseen on tultu, osviittaa löytyy seuraavista kirjoista:
Piispojen perhe- ja seksuaalieettinen kannanotto ”Kasvamaan yhdessä” (1984).
Gustav Strömsholmin väitöskirja ”De homosexuella som kyrklig spelbricka”; käsittelee John Vikströmiä vastaan 1993 nostettettua harhaoppisyytettä ja sen taustoja.
Piispainkokouksen asettaman työryhmän mietintö ”Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet” (2009).
Ritva Kurki: ”Totuus teki vapaaksi”, toim. Raija Kurki (2019); kertoo Ritva Kurjen päiväkirjojen pohjalta sateenkaarikristittyjen vaikutustyöstä kirkon suuntaan eritoten 1980-luvulla, lisäksi kirjoittamani epilogi, joka asettaa toiminnan yleisempiin raameihin.
Kaisa Raittila: ”Yhteyden rakentajat. Kohti kaikille avointa kirkkoa” (2020), kymmeniin haastatteluihin ja kirjalliseen aineistoon perustuva yhteenveto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta kirkossa ja kirkon suhtautumistavan muuttumisesta viiden vuosikymmenen aikana.
Niin, kristillinen avioliitto on asetettu 1Mo1:27-28. Aion pysyä tässä fundamentumissa, eikä minulla ole tarvetta siitä luopua. Muut voivat vapaasti olla asiasta eri mieltä. Tässä ei myöskään ole kysymys mistään ”kahden kerroksen väestä.”
Ei kristillistä avioliittoa Mooseksen kirjassa aseteta. Siinä kerrotaan ihmisen luomisesta.
Avioliitosta tuli Jumalan luoma vasta keskiajalla kun kirkko halusi itselleen lisää valtaa ja otti maallisen instituution hoitaakseen. Sen aikaisten ihmisten ahneus ja vallanhimo synnytti kristillisen avioliiton, ei Jumala.
Ehkäpä tuota kannattaa kysyä täällä kirjoittavilta papeilta, mihin miehen ja naisen vihkiminen / siunaaminen avioliittoon perustuu.
Se, että järjestetään jumalanpalvelus jossa vihkiparille pyydetään Jumalan siunausta, ei tarkoita että avioliittoon vihkimisellä olisi jokin perinteinen oppi, joka olisi vanhempi kuin keskiajalla omaksuttu tapa toimia maallisen avioliiton virallistajana.
Kristikunnan historiassa avioliitot on valtaosan ajasta solmittu ilman papin aamenta. Tässä valossa pidän vaatimuksia pysyä kirkon ”perinteisessä opissa” kokolailla huvittavina. Sehän tarkoittaisi käytännössä vihkimisistä luopumista paitsi jos ”perinteinen oppi” tarkoittaa jotain oman mielen mukaan poimittuja käytäntöjä historian varrelta.
En ymmärrä, miksi kristityt eivät opi mitään historiastaan. Raamatun arvovaltaa ovat tuhonneet milloin heliosentrinen maailmankuva, milloin noitanaiset ja milloin homoseksuaalit. Ja joka helvetin kerta kirkko on asemoinut itsensä väärälle puolelle historiaa kunnes lopulta on tunnustettu, että Jumala oli sittenkin eri mieltä.
Niin, kuten totesin avioliitto perustuu tähän (1Mo1:27-28) ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät..” Tämä on se fundamentumin lopullinen päätepiste avioliitolle, josta osa papeistakin vaikenee. Vai ”ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi” kysyi eräskin varsin tunnettu henkilö, joka vielä vahvisti tuon saman asian. Ja kahden todistajan todistus lienee pätevä. Niin Raamatun arvovalta. Niin, jos Jumala on edellisestä eri mieltä, niin mitähän mieltä Hän sitten mahtaa olla? Olisi mielenkiintoista tietää.
Kirkkokäsikirja
”Johdantosanat
Pappi laatii johdantosanat itse tai käyttää seuraavia vaihtoehtoja:
P Hyvä hääpari (Kirsti ja Matti) Te olette tulleet Jumalan kasvojen eteen solmimaan
avioliiton. Hänen sanaansa kuunnellen ja yhdessä rukoillen pyydämme teille ja
avioliitollenne Jumalan siunausta. Raamatussa sanotaan: »Jumala loi ihmisen kuvakseen,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät.»
(1. Moos. 1:27–28.)
TAI
P Rakkaat ystävät. Olemme nyt Jumalan edessä pyytämässä Kirstille ja Matille (etunimet) hänen
siunaustaan. Jeesus sanoo: »Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen
tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat
yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt,
sitä älköön ihminen erottako.» (Mark. 10:6–9.)
Tai
P Rakkaat ystävät, Kirsti ja Matti (etunimet). Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen
mieheksi ja naiseksi ja tarkoitti heidät kumppaneiksi toisilleen. Jumalan sanaa kuunnellen
ja yhdessä rukoillen pyydämme avioliitollenne hänen siunaustaan.”
Kyllä vaan. Jos maalliseen avioliittoinstituutioon halutaan liimata uskonnollinen elementti, kyllähän Raamatusta tekstiä löytyy. Ja tilaisuuden luonteeseen sopii aivan hyvin lukea Moosesta.
Toistaisin silti samat asiat, jotka jo aikaisemmin sanoin:
1) Luomiskertomus kuvaa ihmisen luomista. Siinä ei kuvata avioliittoinstituution syntyä.
2) Kasteesta ja ehtoollisesti poiketen, avioliitto ei ole kirkon omaa tuotantoa tai keksintö vaan avioliitto on alunperin maallinen instituutio, johon kirkko alkoi vihkiä aviopareja yleisemmin vasta keskiajalla. Kirkon vihkikäytäntö on aina ollut se, että vihitaan avioliittolain mukaisesti.
On sinänsä positiivinen asia, että puolustat sentään luomiskertomusta ja ihmisen luomista mieheksi ja naiseksi. Sekään ei ole monelle itsestään selvää. Sitten kuitenkin argumentoit, että ”siinä ei kuvata avioliittoa.” Väitteesi on siis se, ettei luomiskertomuksessa kuvata avioliittoa ja tulet sitten siihen johtopäätökseen, ettei siinä sitä sitten kuvata. Loogista sinänsä. Mutta perusteet puuttuvat, miksei siinä kuvata avioliiton syntyä, kun fundamentum on se, että kirkon perusteet avioliitolle ovat juuri näissä ihmisen luomisen jälkeisissä sanoissa; ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät (1Mo1:27–28).” Ja varmemmaksi vakuudeksi (Mat19:3-6) Valitan toistoa. Olisikohan tämä säädös ja liitto kuitenkin hieman keskiaikaa vanhempi.
> On sinänsä positiivinen asia, että puolustat sentään luomiskertomusta ja ihmisen luomista mieheksi ja naiseksi. Sekään ei ole monelle itsestään selvää.
Muutamaa kaksineuvoista lajia lukuun ottamatta koiraan ja naaraan parittelu on luonnossa vallitseva tapa selkärankaisille tehdä jälkikasvuja. Ei vaadi valtavia älynlahjoja saada tämä dokumentoiduksi Raamatun luomiskertomukseen.
Raamatun tekstit eivät ole minulle kuitenkaan väline alistaa sukupuolivähemmistöjä. Se olisi uskonnollista väkivaltaa ja lähimmäisen rakkauden vastaista. Ja noin yleisemminkin Raamatun käyttäminen biologian oppikirjana antaa aika irvokkaan kuvan uskonnollisuudesta.
Iankaikkista elämää ei saavuteta toisten haaroväliä tai petipuuhia tirkistelemällä.
Aivan, sinä argumentoit ”omalla tavallasi.” Edellä jo viittasin siihen, mikä Raamatun tekstissä on fundamentum ja lopullinen päätepiste naisen ja miehen avioliitolle. Kuten tuolla seuraavalla sivulla totesin: Hebrean tekstissä tuo avioliitto ilmaistaan sanalla bə·rîṯ /eng. the covenant. Toisin sanoen; se on päätepiste, jonka yli ei kukaan mene, vaikka sille keksittäisiin erilaisia ”negatiivisia syytemerkityksiä.”
Voimme käydä läpi yksittäisiä sanoja ja niiden käännöksiä toiselle kielelle, mutta ei se muuta sitä tosiasiaa, että luomiskertomuksessa Jumala kehottaa miestä ja naista lisääntymään ja täyttämään maan. Luomiskertomukseen ei sisälly kohtaa, jossa mies ja nainen solmivat avioliiton.
Sinä nyt näillä omilla tulkinnoillasi luet sinne sellaista, mitä siellä ei ole.
Ota huomioon se, että yllättäen evlut-kirkko on ainakin tähän asti vihkinyt miehen ja naisen avioliittoon juuri tuohon luomiskertomukseen viitaten (1Mo1:27–28.) ja (Mark. 10:6–9.). On hassua, että meidän maallikkojen pitää puolustaa evlut-kirkon vallassa olevaa avioliittokäsitystä, kun se kuuluisi joillekin muulle. Mutta kiitos vastaväitteistä. Olen tämän keskustelun aikana perehtynyt entistä syvemmin Raamatusta nousevaan avioliittokäsitykseen, jolle ei ole vaihtoehtoa, vaikka sitä tikulla etsisi. Ja vaikka kirkko lähtisikin ajamaan tässä asiassa kaksilla rattailla, se ei minun käsitystäni horjuta.
”Sinä nyt näillä omilla tulkinnoillasi luet sinne sellaista, mitä siellä ei ole.” Kiitän hyvästä väitteestä! :))
Tämän täden vältän näitä ”keskusteluja”. Nyt erhehdyin mukaan.
Kosti Vasumäki,
”Ehkäpä tuota kannattaa kysyä täällä kirjoittavilta papeilta, mihin miehen ja naisen vihkiminen / siunaaminen avioliittoon perustuu.”
Olen eräältä papilta kuullut, että Raamatussa ei kerrota yhdestäkään avioliittoon vihkimisestä. Sitä vastoin kerrotaan kyllä Kaanaan häistä, joissda Jeesus teki ensimmäisen ihmetekonsa.
Em. perusteella väitän, ettei avioliittoon vihkiminen (seremonia) perustu Raamatun esimerkkeihin tai ohjeisiin.
No onpas hieman erikoista, ettei Raamatussa kerrottaisi avioliitosta, kun kerran Galilean Kaanassakin oli häät juutalaisen tavan mukaan. Olettaisin, että siellä oli myös ylkä ja morsian häävieraiden lisäksi. Miksiköhän Jeesus olisi ollut mukana noissa häissä, ellei avioparia olisi vihitty avioliittoon? Ei kaiketi vain häävieraita varten, joilta loppui viina? Taivaan valtakuntaa myös myös verrataan kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa jne.
Huoh!!! Luomiskertomuksessa ei suinkaan, niin kuin yleensä pidetään itsestään selviönä, aseteta mitään nykyisessä mielessä miehen ja naisen välistä juridista avioliittoa. Luomiskertomuksessahan adamin ”avuksi” koetellaan ensin eläimiä ja kun nämä eivät adamille sovi, muovataan miehen avuksi nainen. Kertomuksessa on koko konteksti huomioiden selvästi kysymys vain siitä, että kunkin lajin tulee pariutua oman lajinsa kanssa. Tätä tarkoittanee toteamus, ettei eläimestä ollut apua adamille, sillä muissa asioissa eläimistä on toki aina ollut ihmisille apua. Heprean varsinaisesti aviovaimoa tarkoittava sana ilmestyykin teksteihin paljon myöhemmin. Tämä sana on 1.Ms. 20 jakeen 3. käsite hlib
”Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle: ´Katso, sinun on kuoltava sen vaimon tähden, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen aviovaimo´.” Kohdassa vaimo eli beula on monikossa, joten oikea käännös kuuluisi: toisen miehen aviovaimoja. Kääntäjä kääntää yksikköön halutessaan välttää mielikuvaa siitä, että Abrahamilla olisi Saaran lisäksi ollut jo tuolloin muita aviovaimoja