Tuore uutinen anglikaanisen kirkon Lambeth-kokouksesta Englannissa vahvistaa käsitystä siitä, että kirkkokunnat tulevat hajoamaan uskonnollis-eettisten ristiriitojen takia.
Englannissa on koolla satoja anglikaanipappeja ympäri maailmaa, mutta varsinkin Afrikan edustajat puuttuvat pitkälti, koska he eivät hyväksy moderneja sateenkaari-linjauksia kirkoissaan. He pidättäytyvät heteroliittoissa ja heteroiden valinnassa pappisvirkoihin.
Kirkon valitessa oppiensa vastaiset maalliset normit perhekäsitteelle, avioliitolle ja seksuaalimoraalille, kirkko repii itsensä kahtia. Se myös saa toki lisää kirkollisveron maksajia, mutta myös menettää heitä.
Näen, että on välttämätöntäkin antaa kristillisten kirkkokuntien jakaantua. Se on luonnollinen seuraus tehdyistä valinnoista. Elämä jatkuu näinkin ja samoja arvoja kannattavat viihtyvät omiensa seurassa parhaiten.
Itse en pysty näkemään itseäni palaamassa kirkon piiriin, jossa vastaan tulee linkin tapainen pastori. Parhaalla tahdollakaan en siihen pysty. Tässä ei vain kaikki ole kohdallaan minun mielestäni.
Kun ja jos pelastuminen on Ihmiselämän huipentuma kuolemassa saa katsoa perinteistä uskomisenmallia missä Lutherin kirjoitukset predestinaatiosta, tai kaksinkertaisesta predestinaatiosta halutaan taivuttaa Raamatun alle luettavaksi missä Hän tarkalleen ottaen ei olisi sanonut mitä kirjoitti.
Kun tämä on kirkkokuntien harjoituksen lähtökohta pelastuksen ja synnin asiassa voi hyvin ymmärtää mitä syntyy.
Juhani Ahon romaanissa Rautatie korvessa elävät Matti ja Liisa suhtautuvat epäluuloisesti junaan. Pelkäävät että yli kävelyvauhtia kulkeva hökötys olisi ihmiselle vaarallinen. Eivätkä kehdanneet edes paremmalle väelle kertoa menevänsä rautatietä katsomaan.
Ajattelen, että ennakkoluulot ovat osa Jumalan luomaa ihmisyyttä. Ilman ennakkoluuloja emme voi kasvaa ihmisinä.
Nyt hän on mukamas Late…voi tätä aikaa, ja virka vaan pysyy ja syvenee. Kuka vielä luulee, että tällä menolla kirkko uudistuu, hän on pahasti hukassa, ei mitään siunausta ole sanassa luvattu enä.
Hyvin kiinostavaa on seurata sitä, miten kirkko itse hajottaa itsensä. Siihen ei tarvita mitään ulkopuolista uhkaa tai tekijää. Kirkko romuttaa omat arvonsa ja näin menettää merkityksensä.
Sen jälkeen kun kirkkolla ei enää ole parusarvojaan sen lopullinen hajoaminen on vain ajan kysymys.
Sivuston ylläpitohan on linjannut että suunnilleen kerran viikossa on hyvä maksimitahti. Jotkut eivät vain kunnioita sitä.
Kirkon perusarvo on evankeliumi. Ilman sitä ei ole mitään todellista pohjaa. Evankeliumi on kirjoitettuna kaikkein yksinkertaisemmassa muodossa: ” 1Kor 15: ”Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi.”
On siis olemassa käsite ” synti”, jonka tähden Jumala laittoi kaiken peliin, ja teki suurimman uhrauksen mitä kukaan kykenee käsittämään. Minusta on tosi vaikea asettua Jeesuksen asemaan tilanteessa, jossa Roomalaiset sotilaat alkavat ruoskia, niin, että lihan palat ja veri roiskuu ympäriinsä. Samaan aikaan hän hyvin tietää, että kaiken tämän hirveä kidutuksen ja senkin mitä on vielä edessä, hän voisi keskeyttää heti. Silti hän ei sitä tee, eikä edes pienintäkään elettä siihen suuntaan. Vaikka hänellä on kaikki valta. Hän tekee sen meidän syntiemme tähden, jotta me voisimme päästä vapaaksi synnin orjuudesta.
Nyt kirkko suhtautuu kevytmielisesti käsitteeseen ”synti” ja alkaa meille vakuutella, ettei siinä nyt ihan niin kovin vakavasta asiasta ole kyse. Näin toimiessaan kirkko turhentaa sovitustyön. Eli evankeliumin. Vain evankeliumin tähden kirkko on olemassa, joten se on kirkon perusarvo.
Perusarvon varaan on rakentuneet kaikki kirkon arvot. Perusarvon pettäessä romahtaa kaikki muutkin arvot.
Kirkko voi jatkaa toimintaansa muodollisena laitoksena ja ihmisten lunnollisen uskonnollisuuden tarpeen tyyttäjänä. Arvo tyhjiön tulee täyttämään ihan muut arvot ja asenteet. Jolloin kirkko ei voi olla enää niiden ihmisten kirkko, jotka eivät kristilliselle uskolle vieraita arvoja voi hyväksyä. Tällä hetkellä tianne kirkossa ei kuitenkaan ole vielä näin synkkä. Sillä kirkko tarjoaa vielä hyviä toimintamadollisuuksia myös niiden käyttöön, jotka evankeliumia ensisijaisesti kirkolta itselleen ja muille odottavat.
Pekka Veli Pesonen, kirjoitat: ”Nyt kirkko suhtautuu kevytmielisesti käsitteeseen ’synti’…..” Voisitko täsmentää, mitä väitteelläsi/toteamuksellasi tarkoitat?
Tämä kaikki on vaatimusta ja lakia : ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” se vaatii meiltä näitä ominaisuuksia. Ikkäänkuin voisimme itsestämme saada aikaan tuon kaiken maksimaalisessa muodossa. Siihen emme hyvinäkään kristittyinä pysty. Sellaisen arvon varaan ei voi mitää rakentaa, joka vaatii meiltä liikaa.
Evankeliumin, joka on kirkon peruskivi kuten on sanottu, sen perusarvo on juutalaisten demonisointi, epäterveenä kilpailukeinona, eli ei jatkoon.
Tämän ei- positiivisen perusarvonsa, se pyrkii salaamaan esiintymällä pinnallisesti valkeuden enkelinä, joka tosin kohta putoaa taivaasta ja muuttuu mustaksi, kuin Kaaban musta kivi.
Tarja, en oikein näe tällä agendalla ns. ”juutalaisten demonisointia.”
M. Pentin listaan lisäisin myös totuuden. Tietenkin tuo voi herättää myös kysymyksen, ”mikä on totuus?”
Kosti Vasumäki
Minä näen sitä aina siellä, missä kaksi tai kolme kristittyä on koolla. Se on evankeliumin henki.
Niin. meillä lienee sitten hieman eri käsitys evankeliumin hengestä. Voi olla, etteivät kaikki kristitytkään hyväksy sitä, että vanhurskaus omistetaan yksin uskolla. Siitä huolimatta laki on pyhä ja hyvä.